yksinoloon totuttaminen

Haluaisin mahdollisimman monenlaisia hyväksi todettuja konsteja totuttaa koiranpentu kerrostalossa yksinoloon. Kerrostalo tuo omat haasteensa, mm ylimääräistä möykkäämistä etenkään iltaisin ei tietysti toivota.
Neuvoja on niin monenlaisia...toisaalla neuvotaan että koiranpennun kanssa pitää suurinpiirtein käsi kädessä nukkua ensimmäiset viikot, ellei kuukaudet. Toisaalla taas sanotaan, mistä olen itse asiassa samaa mieltä, että koiran pitää heti aluunsa tottua niihin asioihin, jotka on sitä normaalia tulevaa elämää. Koira on ollut meillä kaksi viikkoa, joista se on saanut melkein joka yö, kahta viimeistä lukuunottamatta kulkea makuuhuoneen ja olohuoneen (jossa sen peti ja ruokailu) väliä mielensä mukaan. On tullut jokusen kerran yössä hakemaan silityksiä ja rauhoittumaan, jonka jälkeen mennyt takaisin nukkumaan.
Nyt olisi kuitenkin kolmannen viikon alkaessa aika opetella olemaan öitä ja pieniä hetkiä päivässä yksin. Alle tunnin kauppareissun se osaa päivällä ollakin ihan ok, on videoitu ja kaikki ok, pari pientä ininää päästi, mutta meni takaisin luun kimppuun ja oli ihan normaalisti.
Mutta nuo yöt. Makuuhuoneen ovi kun sulkeutuu, alkaa hirmuinen kapsutus ja huuto. Ei uikutus vaan huuto. Huutoa tosin kestää vain n. 5min jonka jälkeen menee nukkumaan, onko tämä ihan ok, voiko tuon ajan sen antaa huutaa ja kärsiä siitä pienestä ahdistuksesta ja antaa sen vain tottua asiaan. Jostain luin, että kun koiralla tulee jännittäviä ja pelottavia tilanteita, sen täytyy oppia pääsemään niiden yli itse, eikä aina ihmiseen turvautuen. Se tekee koirasta kuulemma henkisesti varman ja vahvan. Jos sitä huutoa nyt olisi jatkunut kohtuuttoman kauan, totta kai olisin sitten keskeyttänyt homman.

Tuntuu, että "kaikilla" pentuaika on jotain auvoista ylisöpöaikaa ja koira on niin ihana ja osaa kaiken itsestään, yksinolonkin. Minä odotan vaan, että tuo kasvaa =P
Olen todella väsynyt, vuorokausirytmi on tällainen (olen kirjoitellut ylös seuratakseni koiran toimia)...päivä alkaa 5.30 ja päättyy puolenyön aikoihin. Päivän aikana koira nukkuu tunnin-parin pätkiä ja sitten leikkii saman verran kunnes taas nukkuu. Valveillaoloaika menee tietysti sen viihdyttämiseen, väärästä toiminnasta huomion poiskääntämiseen, pissareissuihin, ruokailuun, sisäpissojen siivoamiseen, eli täysin silmät koirassa kiinni. Kun se nukkuu, yritän jaksaa syödä, peseytyä, ym. Levätä, tai nukahtaa en pysty, koska olen jotenkin ylivalpas koko ajan, jopa nukkuessa ja odotan milloin se herää.
Sitten puoliltaöin se nukkuu ehkä 2-3 tuntia, kunnes on hereillä melkein tunnin, hyppien, vinkuen, haukkuen. Sitä ei huomioida. Sitten taas unta, ja sitten onkin jo aamu ja päivä alkaa. En siis ole nukkunut pitkään aikaan kuin 2x2h yössä, noi suurinpiirtein. Päätä särkee ihan koko ajan, ja nyt alan olla niin väsynyt, että tulee yökötys kun pitäisi syödä jotain, ja kolme päivää olen aamusta ollut niin tokkurassa, etten ole vain päässyt sängystä ylös, ja koiran aamupissattaminen on venähtänyt yhdeksään, kymmeneen. Tosin en tiedä onko sillä väliä, joka tapauksessa ensimmäiset aamupissat menee lattialle, koska koira herää itsekseen ja siihen en enää tässä rytmissä veny, että laittaisin kellon soimaan neljältä ja odottaisin koiran heräämistä kaapatakseni sen heti pedistä ulos. Muutenkin olen sitä mieltä, että mennään sen rytmin mukaan mikä tulee jatkossakin olemaan oikea, myös tuon yöriekkumisen suhteen ja sen suhteen missä yö vietetään.