Setäni kuoli jo 40 vuotta sitten.Häneltä jäi vaimo ja kolme lasta,siis serkkujani.
Isäni ja hänen veljensä vanhempien omaisuus jaettiin heidän kuoltuaan. Jos isäni kuolee nyt,voivatko serkkuni vaatia jotakin itselleen,lähinnä jotakin jo kertaalleen jaettua,jonka isovanhemmat jättivät pojilleen. Miten käy asumisen isäni omistamassa kiinteistössä?
Isäni ja hänen veljensä vanhempien omaisuus jaettiin heidän kuoltuaan. Jos isäni kuolee nyt,voivatko serkkuni vaatia jotakin itselleen,lähinnä jotakin jo kertaalleen jaettua,jonka isovanhemmat jättivät pojilleen. Miten käy asumisen isäni omistamassa kiinteistössä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Serkkusi eivät peri mitään isäsi jäämistöstä ellei isäsi ole tehnyt testamenttia heidän hyväksi.
Tässähän oli lähinnä tarkoitettu tavaraa eli onko serkuilla oikeus pyytää itselleen jotain tiettyä maljakkoa,maalausta,huonekalua tsm.Kiinteä omaisuuteenhan,heillä ei ole oikeutta,ellei isäni siis muista heitä testamentissaan. Kysymys voi kuullostaa pikkumaiselta,mutta olisi hyvä ennalta tietää mihin kannattaa varautua. Serkkuni,eivät sitäpaisi ole pitäneet vanhempiini oikeastaan mitään yhteyttä. Tuntuu oudolta että he nyt alkaisivat vaatimaan jotain. Siis saavathan he vaatia.Mutta mielikuva heistä käyskyntelemässä lähes kylmillään olevassa vanhassa talossa,kuin museossa töllöttelemässä jotain taulua ja hypistelemässä jotain vanhaa maljakkoa tai muuta vanhaa (arvotonta) tavaraa ei jätä rauhaan.
Olemme olleet vanhampani minä hiukan "ulkona" suhteessa isäni puoleisiiin sukulaisiin.
Viime kesänä en edes tunnistanut kunnolla tätä vanhinta serkkuani,(kutsutaan häntä vaikka " Jariksi")ennenkuin hän alkoi minua puhuttelemaan. He(setäni lapset, 2 poikaa,1 tyttö) eivät ole pitäneet vanhempiini oikeastaan minkäänlaista yhteyttä.He ovat lisäksi kaikki minua aika paljon vanhempia.
Tuntui kurjalta kuulla,kuinka pikkuserkkuni oli ollut yhteydessä "Jariin",mutta "Jari" ei ollut ottanut yhteyttä minuun. Pikkuserkkuni lisäksi puolet minua nuorempi. Kyllähän tämä voi monista tuntua turhaltakin kitinältä,mutta yksi serkkuni oli ottanut vanhempiini yhteyttä vain ja ainoastaan,koska hän olisi halunnut ostaa jonkin tontin vanhemmiltani. Sitä ennen ei minkäänlaista yhteydenottoa. Yhdessä oleminen aina ollut väkinäistä,hohtimilla saanut nyhtää vastauksia. Pikkuserkkuni tietysti sosiaalisilta taidoiltaan parempi ja siksi on ollut "Jarilla" helpompi pitää yhteyttä häneen,kuin minuun tai vanhempiini.
En usko että "Jari" tai 2 muuta serkkuani olisivat niin ilkeitä,että he tulisivat hakemaan jotain esinettä. He asuivat vanhempieni talossa jonkun aikaa,ennenkuin se siirtyi vanhemmilleni. Ja jos ulkovarastoon olisi jotain jäänyt, niin kyllä kait he olisivat jo ajat sitten hakeneet omansa pois.
Jos isovanhempien omaisuus on jo jaettu, niin esineet ovat sinun isäsi omia, eivätkä serkkusi niitä voi periä jos sinä olet elossa perijänä.
Ilmeisesti ongelmana on nyt, että pelkäät heidän väittävän omistavansa jotain kyseissä talossa. Tällaiset väitteet eivät liity perintöasioihin suoraan - pyydä heitä todistamaan omistuksensa mikäli he aikovat jotain vaatia.
Aivan.Toisaalta olisihan hyvä jos haluaisivat ottaa jotain.Kuitenkin on suvun yhteinen historia. Ei ole kysymys siitä,että he väittäisivät jonkin tavaran kuuluvan heille. Näkee tämän skenaarion sitten aikanaan. Kun aika koittaa.
Miten edes tulee mieleen, että noilla serkuilla olisi oikeutta noihin tavaroihin?
Koska oli epävarmuutta siitä mikä on jo kertaalleen jaettua ja mitä isovanhempien jäämistö sisältää. Toisaalta olisi hyväkin,että ottaisivat vaikka jo edesmenneitä sukulaisia esittäviä maalauksia. Asiaan olisi helpompi suhtautua,jos olisivat enempi pitäneet yhteyttä,ainakin vanhempiini.
Isäsi kuoltua perit isäsi asuinkiinteistön.
Asiaa voisi ajatella niinkin, että ovatko serkkusi osallistuneet isäsi kiinteistön hoitoon millään tavoin, kuten vaikka huolehtimalla kiinteistön lämmityksestä talvella.
Jos kerran serkkusi eivät ole pitäneet mitään yhteyttä isääsi, niin ei luulisi silloin ainakaan ottavan yhteyttä perinnönjako asioissa, kun eivät edes ole oikeutettuja perintöön, jollei ole testamenttia.
No eivät ole. Yhteydenpito on todellakin vähän heikkoa. Ikäeroakin sen verran.
No,olisihan minä itsekkin voinut kaivaa heidän yhteystietonsa tai kysyä vanhemmiltani miten paljon he ovat yhteyttä heihin tai yleensä sukulaisiin pitäneet.Ja niihinkin joihin olisi halunnut tai voinut pitää yhteyttä. Nyt on vaan kunnon roti itselleni ja kaivettava niiden yhteystietoja,joita olisi kiva tavata.
irtain siirtyy sen omistulseen 10 vuodessa jolle se on hylätty/jätetty. Näin ainakin ennen, voi olla nykyään lyhyempikin aika. Ei kai ketään voi velvoitta hoitamaan toisen omaisuutta huolella kovin kauaa, ilman palkkaa, tai varaston vuokria.
Minuakin kiinnostaa tuon 10 vuoden omistuksen siirtyminen perusteen löytäminen. Löytötavarastakaan säädetty ei ehkä päde vajaaksi jääneeseen perinnönjakoon.
On aika tyypillistä, että perinnönjaossa keskitytään kiinteistöjen ja rahavarojen jakamiseen eikä jakokirjassa ei edes mainita miten irtain jaetaan ja omistetaan.
Tällöin voisi serkutkin vedota irtaimiston jakamattomuuteen ja tulla tinkaamaan noita muistoesineitä. Pykäliä en tiedä, mutta uskon jo veljen saati serkkujen vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen, että irtain kuuluu sille jolle ko. rakennus tuli.
Suvun historia voi alkaa serkkuja kiinnostamaan, niin fiksua on antaa pyytämättä ainakin valokuvista, ehkä tauluistakin jotain heihin liittyvää.
Tottakai jos he jotakin pyytävät tai haluavat.Hyväkin olisi toisaalta,että ottaisivat. Ja osa valokuvista ym. Joskushan ne on kumminkin läpikäytävä.
Nimenomaan näin,he voivat vedota tähän irtainmiston jakamattomuuteen.
Aika näyttää sitten.