Inhoan äitini käytöstä.

Alkaa mennä yli ymmärryksen.
Eilenillalla en suostunut tekemään ruokaa itelle ja veljelle. En halunnut, ja sen kihlattu alko huutamaan siitä etten syö. Menin omaan huoneeseen ja sanoin ettei oo nälkä, ja että sais tehä ite veli ruokansa. Äiti tuli myöhemmin huoneeseen kysymään "Mitä sä täällä riehut?", olin vaan ihan hiljaa ja katoin sitä. Se alko kysellä kysymyksiä joita nyt en muista, ja vastailin ihan hiljaa, kunnes se alko karjumaan "MIKS SUN PITÄÄ OLLA TOMMONE" ja paiskas oven kiinni. Meni keittiöön huutamaan kihlatulleen "MIKS KOROTIT ÄÄNTÄ KU SIELLÄ SE NYT MÄRISEE". Aloin tämän jälkeen nukkumaan, päätä särki ja ei huvittanut enää kuunnella noita. About 5 minuutin päästä äiti änkes taas mun huoneeseen rauhallisesti niinku mitään ei ois tapahtunu, ja alko "pyydellä anteeksi" sen helskutin kihlatun käytöstä, vaikka se tehny juurikaan mitään.

Äiti on aina käyttäytyny mua kohtaan epäoikeudenmukaisesti. Jos sillä on muille sisaruksille asiaa, niille se sanotaan tavallisesti niinku mikä tahansa asia. Jos mulle pitää kertoa jotain samantapaista, niin ängetään huoneeseen ja pidetään kunnon seremonia sitä aihetta varten. Jos kerron jostakin koulussa tapahtuneesta, mahdollisesti negatiivisesta asiasta niin huuto alkaa siitä kuinka oon niin ongelmallinen ja mun syytä kaikki.

En tiiä miten tän vois sanoa aiheuttamatta naamapalmuja teidän keskuudessa, mutta porukat huolehtii musta liikaa. Ne ei ymmärrä sitä että osaan ite hoitaa niinki yksinkertaset asiat ku syönnin ja vessassakäynnin. Lähes joka päivä tulee käskyjä "Ota ruokaa" tai "käy pissalla". Se on vaan niin raivostuttavaa, äiti tosissaan luulee yhä mun olevan 3. Kuulostan aika varmasti teiniangstiselta 12 vuotiaalta, mutta en haluu asua täällä enää. Menisin minne tahansa missä ei tarvis nähä äitiä.