Pieni muotoinen jatkuva kasvatus

Tuolla puusilmäisellä menetelmällä on saatu paljon menetystä aikaan.

Kansakoulun matematiikalla pystyy laskemaan, että millin lisäys puun halkaisijaan lisää kuutioita paksussa rungossa monta kertaa enemmän kuin pienessä riukupuussa. Antaa puun kasvaa niin kauan kuin selvää vuosikasvua on näkyvissä. Pienemmät puut kyllä ampaisevat kasvuun, sitten kun isompi otetaan pois.

PienetOdotusAsemassa kirjoitti:

Kansakoulun matematiikalla pystyy laskemaan, että millin lisäys puun halkaisijaan lisää kuutioita paksussa rungossa monta kertaa enemmän kuin pienessä riukupuussa. Antaa puun kasvaa niin kauan kuin selvää vuosikasvua on näkyvissä. Pienemmät puut kyllä ampaisevat kasvuun, sitten kun isompi otetaan pois.

Lue lisää

Aivan. Raha kasvaa ihan eri tavalla siinä järeytyvässä laatupuussa, kun otetaan vielä vaikka tukin ja massapuun erotus hinnassa huomioon.

Alikasvospuista Suomessa vain kuusi lähinnä tulee kyseeseen, ja ne hyvin harvoin yli-ikäiseksi riukuna vartuttuaan ampaisevat yhtään mihinkään. Se odotus jostain ampaisusta on lapsellista tietämättömyyttä.

Parasta on vaan kuusi hakata siemenpuuasentoon, jos luontaisesti uudistaa.
Parhaista valiolatvuksista se lähtee ainoa laadukas siemen. Sellaisista ampaisee uusi tuottoisa kasvu.. ja siemenpuut hakataan kun kelit ja aika antaa myöten siinä 2-7 vuoden kuluessa.

Ensin hakataan aukko, sitten istutetaan männyntaimia ja viiden vuoden kuluttua paikataan hirvien syömä istutus kuusen taimilla.

Tietokonekilkkeillä saa tuotettua hienoja esityksiä mutta ne eivät valitettavasti vastaa todellisuutta. Jatkuvalla kasvatuksella toiselta nimeltään erirakenteisella metsänkasvatuksella tasaista on ainoastaan laskeva tuotto. Tästä aiheesta on ollut paljonkin keskustelua tällä palstalla.

Se tuotto on jo valmiiksi 3 hehtaarin alalta sen verran mitätön, että on melko hailee, notta tuottaako se hehtaari vuodessa 70 vaiko 40 euroa. Itse raivuuttaisin metsurilla yhteen kertaa ja katsoisin mihin suuntaan se lähtee kehittymään ja tekisin tarkempia suunnitelmia vaikkapa 10 vuoden päästä. Kuusialikasvosta jättäisin jos on rehevämpi maapohja. Josko niistä nousisi uusi sukupolvi. Jos se alikasvos menestyy ja työntää vähintään 20 cm vuotuista kasvua voisi niistä se uusi polvi vielä noustakin.

Olen itse jonkun verran toteuttanut metsissäni näitäkin oppeja, mutta todennut ne aika toivottomaksi. Minulle on tullut erilaisia metsiä omistukseeni useiden kauppojen, yleensä pakkohuutokaupojen seurauksena ja nämä metsät ovat yleensä varsin erikoisessa kunnossa.
Paras lääke on ollut raivaussaha, sillä siivotaan heti tietty alispuu pois ja tullaan 10v. päästä uudelleen katomaan, että mitä tehdään. Pistetäänkö motolla nurin koko palsta, vai harvennetaanko.
Tuossa ensimmäisessä linkissä kuusen soveltuvuutta jatkuvaan kasvatukseen mainostettiin tai kehuttiin, vaan siitäkin olisin hieman toista mieltä. Monta kertaa ne kuuset ovat niin vanhoja siellä alispuina, että ne eivät sitten kuitenkaan kasva lopulta kunnollisiksi tukkipuiksi näennäisestä kasvupyrädyksestä huolimatta.
Kunnostin v. 1996 erään ostamani tilan maita raivaussahalla, jossa oli melkoisesti pientä kitukuusikkoa. Se kuusikko pyrähti kasvuun vapautettuna melkoisesti ja kolme vuotta sitten siihen tehtiin motolla harvennus, vaan nyt näyttää, ettei enään kasvua ole tapahtunut juuri lainkaan. Luulisi kolmessa vuodessa tapahtuneen melkoista vuosikasvua, mutta kasvu tuntuu hyytyneen.
Vaan mikä minä näitä olen saarnaamaan, jokainen voi kokeilla metsissään vaikka mitä. Itselläni on juuri meneillään aivan uusi kokeilu 10ha alalla.

kokeilijaluonne kirjoitti:

Olen itse jonkun verran toteuttanut metsissäni näitäkin oppeja, mutta todennut ne aika toivottomaksi. Minulle on tullut erilaisia metsiä omistukseeni useiden kauppojen, yleensä pakkohuutokaupojen seurauksena ja nämä metsät ovat yleensä varsin erikoisessa kunnossa.
Paras lääke on ollut raivaussaha, sillä siivotaan heti tietty alispuu pois ja tullaan 10v. päästä uudelleen katomaan, että mitä tehdään. Pistetäänkö motolla nurin koko palsta, vai harvennetaanko.
Tuossa ensimmäisessä linkissä kuusen soveltuvuutta jatkuvaan kasvatukseen mainostettiin tai kehuttiin, vaan siitäkin olisin hieman toista mieltä. Monta kertaa ne kuuset ovat niin vanhoja siellä alispuina, että ne eivät sitten kuitenkaan kasva lopulta kunnollisiksi tukkipuiksi näennäisestä kasvupyrädyksestä huolimatta.
Kunnostin v. 1996 erään ostamani tilan maita raivaussahalla, jossa oli melkoisesti pientä kitukuusikkoa. Se kuusikko pyrähti kasvuun vapautettuna melkoisesti ja kolme vuotta sitten siihen tehtiin motolla harvennus, vaan nyt näyttää, ettei enään kasvua ole tapahtunut juuri lainkaan. Luulisi kolmessa vuodessa tapahtuneen melkoista vuosikasvua, mutta kasvu tuntuu hyytyneen.
Vaan mikä minä näitä olen saarnaamaan, jokainen voi kokeilla metsissään vaikka mitä. Itselläni on juuri meneillään aivan uusi kokeilu 10ha alalla.

Lue lisää

Juu.. ei siinä koolla ole merkitystä. Sama se on kuin ihmisellä, jos on 60 vuotta ollut 154 pitkä, niin ei se pituus sitten enää kasva. 2m pitkä kuusi voi olla sen 60 vuotta, ja ei se siitä miksikään enää muutu merkittävästi, vaikka muutamat tässäkin keskustelussa esiintyvät harsivat sen hyvin kasvavan tukkikuusen sitä pientä närettä varjostamasta. Se elää aina uusissa sukupolvissa sama luuloon perustuva tieto, että hakkaamalla rahapuut pois, voi sitten odottaa alikasvoksena kituvan kuusen kasvavan rahapuuksi, mutta ei vaan kasva. Sitten kun kaikki laadukkaat rahapuut on kerralla hakattu pois, ei ole laadukasta siementäkään saatavilla. Saahan sitä ruotsalaisia taimia istutella, jos haluaa.. mutta tyhmää se on.

Toinen hauska luuloon perustuva kuvitelma on oksien nousevan puun kasvaessa ylöspäin. Kerran tässä juuri Ylen toimittaja hörisi jostain pienen puun oksaan jätetystä viestistä... että olisi sitten hauska kymmenien vuosien jälkeen ihmetellä mihin se on kadonnut.. kun se viesti olisikin siinä oksan mukana noussut vaikkapa 20m korkealle. Moni tosiaan luulee, että puu kasvaa pituutta tyvestä. Kohta tätäkin muutamat luettuaan alkavat kaiken tietävinä ihan VAKAVASTI miettimään... ei voi kuin nauraa hehhehheh.

harsitaanrahatpois kirjoitti:

Juu.. ei siinä koolla ole merkitystä. Sama se on kuin ihmisellä, jos on 60 vuotta ollut 154 pitkä, niin ei se pituus sitten enää kasva. 2m pitkä kuusi voi olla sen 60 vuotta, ja ei se siitä miksikään enää muutu merkittävästi, vaikka muutamat tässäkin keskustelussa esiintyvät harsivat sen hyvin kasvavan tukkikuusen sitä pientä närettä varjostamasta. Se elää aina uusissa sukupolvissa sama luuloon perustuva tieto, että hakkaamalla rahapuut pois, voi sitten odottaa alikasvoksena kituvan kuusen kasvavan rahapuuksi, mutta ei vaan kasva. Sitten kun kaikki laadukkaat rahapuut on kerralla hakattu pois, ei ole laadukasta siementäkään saatavilla. Saahan sitä ruotsalaisia taimia istutella, jos haluaa.. mutta tyhmää se on.

Toinen hauska luuloon perustuva kuvitelma on oksien nousevan puun kasvaessa ylöspäin. Kerran tässä juuri Ylen toimittaja hörisi jostain pienen puun oksaan jätetystä viestistä... että olisi sitten hauska kymmenien vuosien jälkeen ihmetellä mihin se on kadonnut.. kun se viesti olisikin siinä oksan mukana noussut vaikkapa 20m korkealle. Moni tosiaan luulee, että puu kasvaa pituutta tyvestä. Kohta tätäkin muutamat luettuaan alkavat kaiken tietävinä ihan VAKAVASTI miettimään... ei voi kuin nauraa hehhehheh.

Lue lisää

Ja kun sinulla 60 vuoden päästä on se kitulias ryteikkö jäljellä niin ei se enää jatkuvan kasvatuksen konsulttejakaan kiinnosta. Ne kun on ehtineet kääriä yläharvennuksilla tuotot omiin taskuihinsa. Siinä sitten mietiskellään oliko se tuotto kovinkaan tasainen ja ulistaan linkkejä tutkimuksiin ja perusteluihin.

harsitaanrahatpois kirjoitti:

Juu.. ei siinä koolla ole merkitystä. Sama se on kuin ihmisellä, jos on 60 vuotta ollut 154 pitkä, niin ei se pituus sitten enää kasva. 2m pitkä kuusi voi olla sen 60 vuotta, ja ei se siitä miksikään enää muutu merkittävästi, vaikka muutamat tässäkin keskustelussa esiintyvät harsivat sen hyvin kasvavan tukkikuusen sitä pientä närettä varjostamasta. Se elää aina uusissa sukupolvissa sama luuloon perustuva tieto, että hakkaamalla rahapuut pois, voi sitten odottaa alikasvoksena kituvan kuusen kasvavan rahapuuksi, mutta ei vaan kasva. Sitten kun kaikki laadukkaat rahapuut on kerralla hakattu pois, ei ole laadukasta siementäkään saatavilla. Saahan sitä ruotsalaisia taimia istutella, jos haluaa.. mutta tyhmää se on.

Toinen hauska luuloon perustuva kuvitelma on oksien nousevan puun kasvaessa ylöspäin. Kerran tässä juuri Ylen toimittaja hörisi jostain pienen puun oksaan jätetystä viestistä... että olisi sitten hauska kymmenien vuosien jälkeen ihmetellä mihin se on kadonnut.. kun se viesti olisikin siinä oksan mukana noussut vaikkapa 20m korkealle. Moni tosiaan luulee, että puu kasvaa pituutta tyvestä. Kohta tätäkin muutamat luettuaan alkavat kaiken tietävinä ihan VAKAVASTI miettimään... ei voi kuin nauraa hehhehheh.

Lue lisää

Metlan Mikko Moilanenhan tätä alikasvosasiaa on tutkinut. Nämä 60 v/ 2 tapaukset ovat tosiaan toivottomia toipujia vaikka valoon pääsisivätkin, mutta alikasvospuut, joissa se kasvu on ollut vähintään jonkunlaista virkoavat usein muutaman vuoden juromisen jälkeen kasvuun. Voi vaatia tosin lannoittamista tai muita vastaavia taikomisia. Googgeloimalla löytynee joitakin lehtiartikkeleita Moilasen selvityksistä.

Muu-Ilanen kirjoitti:

Metlan Mikko Moilanenhan tätä alikasvosasiaa on tutkinut. Nämä 60 v/ 2 tapaukset ovat tosiaan toivottomia toipujia vaikka valoon pääsisivätkin, mutta alikasvospuut, joissa se kasvu on ollut vähintään jonkunlaista virkoavat usein muutaman vuoden juromisen jälkeen kasvuun. Voi vaatia tosin lannoittamista tai muita vastaavia taikomisia. Googgeloimalla löytynee joitakin lehtiartikkeleita Moilasen selvityksistä.

Lue lisää

Jos lähdetään lantojen ja muiden vastaavien taikomisien kanssa touhuilemaan niin ei olla enää jatkuvan kasvatuksen oppien mukaisia. Jatkuvan kasvatuksen metsiin kun ei hoitotoimia tarvitse tehdä. Varovaisilla poimintahakkuilla vain keräillään huipputuottoa ... näin ainakin väittävät Lähde ja Vaara.

kommentoin.tähän kirjoitti:

Jos lähdetään lantojen ja muiden vastaavien taikomisien kanssa touhuilemaan niin ei olla enää jatkuvan kasvatuksen oppien mukaisia. Jatkuvan kasvatuksen metsiin kun ei hoitotoimia tarvitse tehdä. Varovaisilla poimintahakkuilla vain keräillään huipputuottoa ... näin ainakin väittävät Lähde ja Vaara.

Lue lisää

Lähteen ja Vaaran tutkimuksille ja kirjoituksille en laita euron vertaa painoarvoa. Eipä taida kummallakaan herralla olla kovinkaan monta metsähehtaaria omistuksessa.

Kun metsätalouden kannattavuudesta haluaa saada todellista kokemuspohjaan perustuvaa tietoa kannattaa tutustua Jouko Juurikkalan ja Matti Kärkkäisen kirjoituksiin. Kumpikin on metsänomistajia ja omaavat laajan ja omakohtaisen kokemuksen metsänhoidosta ja tuottavasta metsätaloudesta.

Miksi muka ei mänty soveltuisi kuivahkoille kankaille jatkuvan kasvatuksen itseuudistuvana puustona? Itse olen nähnyt Päijänteen rantametsässä miten joka kokoista mäntyä pukkaa kangas ihan omatoimisesti. Myös parille ylemmälle kommentoijalle, että jos ei ole tipankaan väliä säilyykö marjaisa puolukkaa ja/tai mustikkaa tuottava metsä marjakankaana, päätehakkuu on varma pikatili. Ja isäntä pääsee mersukaupoille!

Jos halutaan säilyttää metsä metsänä, kasvien ja eläinten kotina ja marjanvarvutkin hengissä, valinta on jatkuva kasvatus jossakin muodossa toteutettuna. Paljonhan on opittavaa, eniten varmaan ns. ammattilaisilla..

Juu , oikeassa olet , että myös männiköissä voi onnistua jk. kuivahkolla kankaalla, jos taimia on jo valmiina ja ylispuustoa ei ole niin paljon, että taimet jää liian heiveröisiksi.

Tuo ed. kommentti oli vain lyhyt esimerkkilista jk:n pääkohdista. Jäi täsmentämättä,
että kuivahkon kankaan yleisin syntyvä taimiaines on kuusi, joka ei siellä kiertoaikana kasva niin hyvin , jotta sitä kannattaisi suosia.

Olen itsekin harrastanut jatkuvaa kasvatusta kokeilumielessä parilla kuviolla
ja siitä lukenut muutamia tutkimuksia ja opuksia. Omia havaintoja tuossa ed. toin vähän esille enkä väitä, että ne olisivat ainoita oikeita. Mutta sopii kokeilla ko.
kasvatusta , niin huomannee onko niin vaivatonta kuin jotkut esittää.

näre kirjoitti:

Miksi muka ei mänty soveltuisi kuivahkoille kankaille jatkuvan kasvatuksen itseuudistuvana puustona? Itse olen nähnyt Päijänteen rantametsässä miten joka kokoista mäntyä pukkaa kangas ihan omatoimisesti. Myös parille ylemmälle kommentoijalle, että jos ei ole tipankaan väliä säilyykö marjaisa puolukkaa ja/tai mustikkaa tuottava metsä marjakankaana, päätehakkuu on varma pikatili. Ja isäntä pääsee mersukaupoille!

Jos halutaan säilyttää metsä metsänä, kasvien ja eläinten kotina ja marjanvarvutkin hengissä, valinta on jatkuva kasvatus jossakin muodossa toteutettuna. Paljonhan on opittavaa, eniten varmaan ns. ammattilaisilla..

Lue lisää

Kevyet on eväät jos väliä on vain sillä että jatkuvan kasvatuksen ansiosta saadaan marjasato säilymään mahdollisimman korkeana.

Henkilökohtainen valintani on, että talon ympärillä olevaa palstaa (27 ha) "hoidetaan" luomuilemalla, koska mainittu palsta on tärkeimpiä rentoutusmispaikkojani. Korjaan puuta pelkästään hankintana eli motoa en ole päästänyt palstalle enkä tule päästämäänkään. Päätehakkuita en tee, kun ei ole niin polttavaa tarvetta sille rahalle. Kahden muun palstan kohdalla mennään sitten enemmän eurot mielessä. Tosin kyllä se kotipalstalta tutuksi käynyt luomuilu tuppaa ajoittain myös näiden muiden palstojen kohdalla vaíkuttaa.

Piti vielä kysymän, että lahjoittaako abctorma itse mainitsemalleen luonnonperintösäätiölle? Itse olen ollut kuukausitukija kohta vuosikymmenen verran. Lahjoituksen määrä ei ole huima... vain 10 e/ kk; ehkä tämä pienimuotoinen lahjoittamiseni on enemmän sellaista oman omantunnon lepyttelyä. Luonnonperintösäätiöstä vielä sen verran, että huolestuneena olen seurannut kehitystä, jossa vuosi vuodelta yhä suurempi osuus kerätyistä varoista menee muuhun kuin suojeltavien alueiden ostoon.

"Uskon että moni metsänomistaja, ei ole niin persaukinen tai rahanperässä juoksija, jotta ei olisi valmis tinkimään tuotto-odotuksista. Jatkuva kasvatus voi olla hyvä kompromissi monelle, jollei halua rauhoittaa metsäänsä kokonaan tehometsänhoidolta."

Eikö jatkuvan kasvatuksen harrastajien parissa enää olekaan voimassa Lähteen ja Vaaran opit? Jatkuvaa kasvatusta on nimen omaan markkinoitu sillä että hoitotoimia ei metsässä tarvita ja tuotto on siksi parempi kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Nimimerkki abctorma kuitenkin antaa ymmärtää että jatkuvassa kasvatuksessa tingitään tuotto-odotuksista ja se on eräänlainen kompromissi. Mikä on siis totuus tässä asiassa?

"Olen valmis tinkimään tuotto-odotuksista luontoarvojen ja metsän muiden ekosysteemipalveluiden kuin puutalouden takia. "

Hyvä näin sinun kohdalla. Mutta onko tästä tehtävä yleispätevä eli kaikkien muidenkin on toimittava vastaavalla tavalla?

En ymmärrä miksi kyseenalaistat Lähteen ja Vaaran oppeja. Heidän oppien mukaan toimittaessa jatkuvassa kasvatuksessa ei tingitä tuotto-odotuksista vaan ne ovat korkeammat kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Tuntuu kummalliselta että jatkuvan kasvatuksen puolestapuhujat ei oikein ymmärrä täysin itsekään mihin laskelmiin heidän tieto perustuu.

Minun vanhempieni aikaan, puhumattakaan isovanhemmista jne. ikimuistoisiin aikoihin asti, metsä on ollut suomalaisille "pyhä". Sieltä on otettu se tarpeellinen omaan elämiseen, loput on jätetty rauhaan Tapion tarhaksi. Toki kulotus välillä mukavasti on katkaissut esim. kuusen tautien kehän.

Ei siinä laskelmia ole verrattu, kyllä elämä on perustunut intuitioon ja perinteisen luonnonuskonnon (vrt. Japanin shintolaisuus) mukaiseen elävän luonnon ja jopa kivien ja kallioden kunnioitukseen. Siksipä tämä agribisnes-tyyppinen, (metsäteollisuuden) voiton maksimointiin tähtäävä metsän"hoito" onkin tuntunut perin pahalta jo hyvin pitkään hyvin monen mielestä. Ei tarvitse olla kaupunkilainen luonnonsuojelujärjestön jäsen nähdäkseen, että lyhytnäköisessä voiton maksimoinnissa pilataan metsät ja maisemat niin perusteellisesti, että ehkä seuraava jääkausi tasoittaa kaiken maailman möyrintäjäljet tehohoidetun mtsän maapohjassa. Virkistys- ja ulkoilumaastona ojitettu, mätästetty maasto jonne ehkä hakkuutähteetkin on jätetty läjinä, on menetettyä maata. Kantojen nosto tosin on vielä kauheampaa maisemanraiskausta..
Jos Suomenmaata on tarkoitus markkinoida ympäri maapalloa kauniin luonnon maana, niin pitäisi näille lupauksille katettakin löytymän myös talousmetsisssä.
Pienenä kuriositeettinä metsäpomo Osaran tyttären haastattelusta palasia. Osara oli varmaan ensimmäinen tehometsätalouden airut maassamme. Tytär kertoi, että todella komeasti kasvoi istutuskuusikko heidän kotitilansa mailla, kunnes tuli myrsky ja hävitti koko metsän ennen "sadonkorjuuikää". Todella odottakaamme 80 vuotta tehometsätälous-alueella jotta totuus istutuspuiden maanomistajalle tuottamasta myyntihinnasta, lopputulos laadullisesti ym. eli koko setti taloudellisten tosiasioiden suhteen selviää. Nythän on metsäammattilaisten paimentamina meitä viety kuin lammaslaumaa aina siihen karsinaan mikä milloinkin tuottaa puunjalostusteollisuudelle isoimman välittömän hyödyn.
Rikkurit ovat kai jopa joutuneet oikeuteen metsänhävityksestä näihin päiviin asti.