Omaan kämppään muutto

Moikka! Olen 9. luokkalainen 15v tyttö. Olen lähdössä opiskelemaan Turkuun ja omalta kannaltani olisikin järkevintä muuttaa omaan kämppään, sillä kotini on todella kaukana opiskelupaikasta. Äitini on osiasta hyvin innostunut ja on katsellut jo asuntojakin. Ajatuksena olisi hommata kämppä siitä Turun keskustan (Kauppatorin) lähettyviltä. Äitini on katsellut sekä vuokra- että omistusasuntoja (kerrostaloista).

Itse olen aika hiljainen kaveri ja asunut koko ikäni maaseudulla, mutta kuitenkin aina toivonut, että voisin asua jossain suuremmassa kaupungissa vaikka ihan keskustassa. Eli en oikein tiedä, että olenko asiasta innoissani vai hieman peloissani. Vähän molempia varmaan, sillä pidän omasta rauhasta ja pystyn kyllä itsestäni huolehtimaan ja äitinikin sen tietää, mutta onhan se suuri muutos elämässäni ja varmaan siksi vähän jännittääkin.

Koulussa minulla on muutama kaveri, mutta vapaa-ajalla minulla ei kavereita ole ollut sitten yläasteelle siirtymisen jälkeen, mutta en ole niitä kokenut kaipaavanikaan. Tulevasta opiskelupaikastanikaan en tunne ketään, joten ainakin aluksi joudun varmaankin vain hieman itsekseni olemaan.

Haluaisinkin kysyä, että kun olitte joskus itsekin lähteneet opiskelemaan, niin kuinka moneen uuteen ihmiseen olette tutustuneet opiskelupaikassanne ja onko teistä tullut hyviä kavereita ja kuinka monta uutta kaveria olet sittemmin saanut paikasta jossa opiskelet/opiskelit?
Itse olen menossa Turun ammatti-instituuttiin opiskelemaan, niin kun olette menneet vaikka ammattikouluun opiskelemaan, niin oletteko tutustuneet siinä oman ammattialan koulutuksen ryhmässä/tunneilla moneenkin uuteen ihmiseen ja kuinka monta kaveria siitä olet saanut?

Ja mitä muutenkin ajattelette, siitä että tällainen tyyppi muuttaa yhtäkkiä ketään tuntematta Turun keskustaan ja kun näin nuorikin sattuu olemaan. Olisi kiva saada vastauksia myös aikuisilta, joilla vaikka olisi omiakin lapsia, että antaisivatko he oman lapsensa näin muuttaa omaan kämppään?