Kun erosimme, sosiaalityöntekijät yrittivät painostaa elatussopimuksen tekoon. Uskoin kuitenkin meidän aikuisina ihmisinä kykenevän sopimaan lapsen huollosta ilman sivullisiakin.
Mitä se sossun tädeille kuuluu, paljonko isä maksaa lapsen kuluista ja milloin tätä tapaa? Ymmärrän tietenkin, että jotkut isät/äidit pitää sopimuksilla pitää kurissa, jotta maksaisivat ja tapaisivat lapsiaan, mutta tässä on kyse siitä, että emme sopimusta halunneet tehdä sosiaalitoimistossa. Silloin tädit melkein seinille hyppivät, että pitää se sopimus tehdä! Mielestäni on väärin painostaa ihmisiä, jos molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että sopimusta ei tarvita! Hyvin on mennyt kaksi vuotta ja uskon, että menee jatkossakin. Mielipiteitä?
Mitä se sossun tädeille kuuluu, paljonko isä maksaa lapsen kuluista ja milloin tätä tapaa? Ymmärrän tietenkin, että jotkut isät/äidit pitää sopimuksilla pitää kurissa, jotta maksaisivat ja tapaisivat lapsiaan, mutta tässä on kyse siitä, että emme sopimusta halunneet tehdä sosiaalitoimistossa. Silloin tädit melkein seinille hyppivät, että pitää se sopimus tehdä! Mielestäni on väärin painostaa ihmisiä, jos molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että sopimusta ei tarvita! Hyvin on mennyt kaksi vuotta ja uskon, että menee jatkossakin. Mielipiteitä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
jatkakaa samaan malliin
Todella hienoa, että löytyy tällaisiakin erotapauksia tästä maasta. Hyvä! Luulisin, että sosiaalitoimistossa ajattelivat sitä, että pahimmassa tapauksessa kunta joutuu maksumieheksi jos sopimusta ei tehdä.
Oletteko huomanneet, että sosiaalitoimistolle on ihan sama onko elatusmaksu 120 vai 1000 euroa, tuloista riippumatta. Kunhan se vain ei ole alle 118...
Eli siis vanhemmat voivat sopia elatuksestakin keskenään miten haluavat, kunhan vain on sopimus, jossa lukee vähintään se 118, muutenhan köyhät kuntamme joutuvat pian maksumiehiksi.
Päin vastoin, kunta EI JOUDU maksumieheksi ellei vahvitettua sopimusta ole. Otas ny asioista selvää ennenkuin vaahtoat....
Lastenvalvoja kyllä vahvistaa alle 120 euron elarit, jos se lapsen edun mukaista tai laajoilla tapaamissopimuksen tapaamisilla perusteltua (ns. vuoroviikot).
Kirjoitit: "muutenhan köyhät kuntamme joutuvat pian maksumiehiksi." ... mistäs sinä luulet että niiden kuntien maksuvalmius tulee? MEILTÄ! Jos vanhemmat ovat ennen eroaan hoitaneet lastensa elatuksen, niin miksi eron jälkeen vanhemmat voisivat maksattaa lapsensa elatuksen meillä veronmaksajilla ... en ymmärrä ajatusmaailmaasi. Eri asia sitten on sosiaalinen tulonsiirto, mutta sehän on aivan muuta kuin "ruokkojen maksattaminen kunnalla".
Niinhän se on, jos elatusta ei ole vahvistettu, niin ei kuntakaan joudu mitään maksamaan. (korkeintaan toimeentulotuen muodossa kuten totesit) Toimeentulotukea haettaessa kuitenkin elatusmaksut katsotaan tuloiksi, ja jos näitä ei ole, niin toimeentulotukea tulee vastaavasti enemmän, vai olenko taas väärässä?
Mutta jos sopimuksessa vahvistetaan alle minimin eletusmaksut, kunta joutuu maksamaan erotuksen minimiin. Eri asia tietenkin jos sopimuksessa lukee, että elatusapua ei makseta. Kiitos kun rauhallisesti ja ystävällisesti valaisit.
Kuvitellaanpas hieman :
Jorma Ollilan keksitty työtön puoliso ottaa ja lähtee, lapsi jää isälle. Kuvitteletko että ao. äidille vahvistettaisiin elarit 118 euroon/kk ?! Ei olisi ainakaan suhteessa nettotuoloihin. Elarit siis vahvistettavissa miksi tahansa nollan ja sadan prosentin välilä lapsen elatuksen tarpeesta. Mutta virankin puolesta lastenvalvojan valvottava että elarit riittävät ja suhteessa vanhempien tulotasoon nähden (voihan olla, että isä sanonut äidille, että ellei 20 e/kk riitä niin saat turpaan pihalla niin että tuntuu). Ja ellei vahvitettuja elareita velvollinen kykene maksamaan, niin erotus "tilitetään" veronmaksajien puolesta (ja aikanaan edes yritettään periä etältä).
Tokihan elarit ovat "tuloa" tai tarkemmin tulonsiirtoa etävanhemmalta lapsille... ja jos niidenkään jälkeen ei toimeen tulla, niin yhteiskunta tulee vastaan, kuten kuuluukin tulla. Vastaavasti, jos etävanhempi tuen tarpeessa, niin hänen maksamat elarit huomioidaan kuluna.
"kuten kuuluukin tulla"
Niin, toi on pätkä sun irjoituksesta. Mihin perustuu yleinen "kuuluukin tulla" -käsitys???
Me kun emme kuitenkaan elä kolhoosissa eikä sosialistisessa maassa, niin mikä ihmeen yhteisvastuu pitäisi toisten kotileikeistä olla???
Yhteiskunnan hyvyys mitataan mm. miten heikoimmista pidetään huolta. Mielelläni maksan suuriakin veroja jotta apua tarvitsevat sitä saavat, siihen minulla varaa ja tahtoa.
Hassua, yleensä ne "wanna-be" varakkaat kaikkein kriittisimmin sosiaaliseen tulonsiirtoon suhtautuvat. Ja suuresta osasta sitä väliaikaisesti saaneet lapsiperheet tuottavat oikein hyviä veronmaksajia. Että näin....
joo mietihän asiaa siltä kantilta, että sossutädit ovat virkansakin puolesta pakotetut ajattelemaan lasten etua-ei sinun tai ex-miehesi.
on erittäin tyypillistä, että eronneet eroavat sovussa ja viimeistään silloin kun uusi kumppani tulee kuvioihin mukaan-alkaa ongelmat. tulee riitoja, ei välttämättä juuri niistä tapaamisista tai elareista.. mutta riidat saattavat kärjistyä niin pitkälle, että myös em asioista tulee kränää..
uskoisin, että sossutädit tekee sen mitä niiltä vaaditaan, ei kiusatakseen ketään. uskon myös ettei niitä henkilökohtaisesti kiinnosta vähääkään, miten olette asian sopineet-mutta he tekevät vain oman työnsä!
ei kannate ajatella niin yksiselitteisesti näitä asioita. ja jos teillä on mennyt/tulee edelleen menemään hyvin-mikä sen mukavampaa-mutta suurin osa eroista ei mene! ne sossussa eivät ole ennustajia! jos olisivat tilanne ois toinen.
se on lasten etu-ei kenenkään muu!
Tietysti lasten etu aina ratkaisee. Ja kyllä uskoivat eroomme, mutta mietin vain, kun olen näitä palstoja ym. lukenut, niin aina pitää olla riitelemässä jostain. Olen todella onnellinen siitä, että meillä on näin loistavasti asiat. Ex-miehelläni on uusi nainen, joka tapaa mielellään lastamme ja olen onnellinen siitä, että taas lapsellani on yksi syli enemmän. Juuri jouluaattona puhuimme exän kanssa asioista hänen tuodessa poikaa kotiin. totesimme, että riitelimme riittävästi yhdessäolo aikana, ei enää tarvitse. Liittomme oli taatusti yksi myrskyisimmistä liitoista.
Rakastamme molemmat poikaamme ja haluamme hänelle parasta. Ihmettelen vain sitä, että miksi ihmeessä eron jälkeen pitää riidellä? Jos joku voisi asiallisesti valaista.
pysty eroamaan sovussa. Liittoja hajoaa väkivaltaisuuden, alkoholismin, uskottomuuden, alistamisen ja monen muun syyn takia, ne aiheuttavat pelkoa katkeruutta.
Miten itse olisit voinut uskoa miehesi sanaan, jos hän olisi vuosikaudet vakuutellut tilanteen muuttumista.
Kiva että teillä on ero sujunut ihanteellisesti, ei kuitenkaan kannata moittia sossun tätejä, olisittehan sopimuksen voineet tehdä ja haudanneet sen sitten lipaston laatikkoon, koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Meilläkin tapaamisia on paljon useammin ja rahallista osallistumista mm. harrastuksiin kuin paperissa sanotaan.
Tapaamis-, huoltajuus-, ja elatussopimukset kannattaa vahvistuttaa "jossain", yleensä lastenvalvojalla mutta myös avioerohakemuksen yhteydessä oikeudelta (en tiedä miten avoerossa ao. sopimusten vavistuksen oikeudelta voi hakea).
Kun sopimukset vahvistettuja, voidaan mahdollisesti maksamattomat elarit saada heti ulosottoon tai kunnalta elatusapua (max. noin 120 e/kk) -- tämä siis lähivanheman suojaksi. Etävanhemman osalta sitten "hyöty" tulee tapaamissopimuksen kautta, jos lähivanhempi ei anna lasta tapaamiseen vastoin sopimusta, hänelle voidaan määrätä uhkasakko.
Sovussa asioiden sopiminen kaikkein helpointa, jos erossanne tilanne niin hyvin on, en ymmärrä miksi selvää sopimusta ei vahvistettaisi. Voihan sen ajatella vakuutuksena... jos nyt sovussa olette, onko tilanne sama 10 vuoden päästä... toivottavasti, mutta ei sitä kukaan voi varmaksi sanoa.
Ei siihen vahvistamiseen mene kuin vartti, ja meillä lastenvalvoja ei itse sopimukseen mitenkään puuttunut. Mutta siinä olet oikeassa, ei vanhempia voi pakoittaa vahvistamaan ko. sopimuksia.
Kiitos asiallisista mielipiteistäsi.
Toki olen ottanut selvää, miten menetellä, jos riitaannumme joskus ko. asioista. Menettelytapa on aivan sama, kuin heti eron jälkeen olisi ollut, eli lastenvalvojalle vahvistamaan sopimusta. Joku tuolla aiemmin mainitsi toimeentulotuen, jota muutaman kerran jouduin eron jälkeen hakemaan. Ilman vahvistettuakin elatusapu sopimusta laskettiin minulle tuloksi se reilut 100 Euroa.
Ja ihan vaikka tähän ei nyt kuulukaan, niin ihmettelen suuresti edelleen, miten ihmiset jaksavat narista yh:n saamista tuista samalla kun ottaa vastaan mm. opintotuen, asumistuen ja kaikki muut avustukset jotka kuuluvat kaikille suomen kansalaisille?