Hei ("ystäväni"),
Kirjoitan sinulle täältä, kun en taaskaan saanut puheenvuoroa. Kuuntelin sinua yli kaksi tuntia puhelimessa. Tiedän, mitä sinulle kuuluu, tiedän, mitä sinä kaipaat, mitä haluat, mitä et halua, miten sinua pitäisi kohdella, miten sinä tiedät parhaiten myös muitten asiat. Tiedän, miten kurjaa sinulla milloinkin on, ei tietenkään, että itse vaikuttaisit siihen vaan, koska muut kohtelevat sinua väärin.
Kysyit kai kerran, mitä minulle kuuluu. Kerkisin juuri henkäistä "no", ja sinä taas jatkoit omiasi. Niinpä niin... jos en ensi kerralla vastaa, kun soitat, niin se todellakin johtuu siitä, etten halua kahta tuntia kuunnella puhetulvaasi. Et vain ole niin kiinnostava, ei kukaan ole. Ystävyys on antamista ja saamista, tiesitkö sen?
Ei ystävien puute tee yksinäiseksi, se tekee, kun huomaa, ettei "ystävä" kuuntele kuin itseään. Maailma ei pyöri vain sinun ympärilläsi, se pyörii ihan tässä minullakin.
Kirjoitan sinulle täältä, kun en taaskaan saanut puheenvuoroa. Kuuntelin sinua yli kaksi tuntia puhelimessa. Tiedän, mitä sinulle kuuluu, tiedän, mitä sinä kaipaat, mitä haluat, mitä et halua, miten sinua pitäisi kohdella, miten sinä tiedät parhaiten myös muitten asiat. Tiedän, miten kurjaa sinulla milloinkin on, ei tietenkään, että itse vaikuttaisit siihen vaan, koska muut kohtelevat sinua väärin.
Kysyit kai kerran, mitä minulle kuuluu. Kerkisin juuri henkäistä "no", ja sinä taas jatkoit omiasi. Niinpä niin... jos en ensi kerralla vastaa, kun soitat, niin se todellakin johtuu siitä, etten halua kahta tuntia kuunnella puhetulvaasi. Et vain ole niin kiinnostava, ei kukaan ole. Ystävyys on antamista ja saamista, tiesitkö sen?
Ei ystävien puute tee yksinäiseksi, se tekee, kun huomaa, ettei "ystävä" kuuntele kuin itseään. Maailma ei pyöri vain sinun ympärilläsi, se pyörii ihan tässä minullakin.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Lukeeko hän tätä palstaa?
Tuota minäkin ajattelin.
Luultavasti sattuu useinkin että ystävä soittaa ja kyselee kuulumisia, sitten kun kerrot mitä kuuluu, sanoo että eipä minulla tämän kummempaa asiaa ollutkaan. Vastaaja jää ihmeissään kuuntelemaan suljetun puhelimen piippausta ennenkuin saa vastauksen mitä hänelle itselleen kuuluu.
Voihan joku soittaa uteliaisuuttaan kuullakseen vastaajan asioita, juoruja tai ms. joskus jopa vain toisen ihmisen äänen kuullakseen tai saadakseen ajatuksiinsa muuta ajateltavaa.
Eipä ole moisia huolia, tasapuolisesti tässä iltapäivälläkin tunti ystäväni kanssa puhelimessa kalkatettiin.
Ei varmaan tarvitse ennen ensi viikkoa soitella, ellei jotain akuuttia mieleen tule.
Jos on hyvä, sellainen oikea ystävä, ei käytä toista kaatopaikkana omille jutuilleen ja huolilleen.
Kannattaisiko asialle tehdä muutakin kuin täällä avautua.
Mistä tiedät, onko jo tehty. Ilkeä kommenttisi, lämmittele sillä itse.
No mikäli tilanne on jo korjaantunut, miksi enää siitä kirjoittaa ja valittaa .
Ellei ihmisellä ole sisua sanoa, että nyt en jaksa tuollaista kuunnella, niin auttaako meidän osanottomme piinaan. Että tuollainen"ystävä" minullakin on, nauran sille enkä kuuntele mitä se kaiuttimen välityksellä höpisee.
Eikö ole ilkeää selän takana toista mollata, kun suoraankin voisi sanoa, mitä hänestä tuumaa.
Missä kohtaa se minun ilkeyteni oli?
Valitan etten lähtenyt masokistiseen aloitukseesi?toivomallasi tavalla mukaan.
Tunnen tapauksen ; )
Voi kuinka monta kertaa olen kuullut kuinka hänen lapsenlapsensa on hyvä jäkiksen pelaaja, ilmiömäinen Teemu Selänne. Kuinka hänen toinen lapsenlapsi esiintyi toissa keväänä musiikkiopiston kevätjuhlissa soittaen kanteletta täydelle salille ja kuinka haltioituneita kuulijat oliva. Kuinka hänen lonkkaleikkauksensa onnistui, kuinka ihaaaniaaa.. olivat lääkärit, jotka häntä hoitivat. Kuinka ihmiset kehuvat häntä ikäisekseen hyvin säilyneenä. Murheet, jotka hän kohtasi kaksikymentä vuotta sitten kun aviomies joutui onnettomuuteen ja kuinka siitäkin selvittiin jne...jne....
Kyllä hän joskus jotain kysyy ja vastaan, mutta kauan ei hänen kiinnostuksensa kestä.
Myötäilen joskus ...Ai, joo, niin todellako, hienoa, kiva.
Jos puhelin soi ja näen hänen kuvansa en vastaa jos aikatauluni on tiukka, vastaan jos ei ole kiireitä minnekään, laitan kaiuttimet päälle ja puhelimen eteeni pöydälle ja kuuntelen. Keitän kupposen kahvia ja kuuntelen.
Jutut toistuvat samoina kerta kerran jälkeen.
Korppis1
Haha, mä teen aivan samoin kun ystävättäreni jolta ei saa puheenvuoroa soittaa. Puhelin pöydälle ja kaiuttimet päälle. Ei hän oikeesti odotakkaan muuuta minulta kuin pienen inahduksen aina sopivissa paikoissa että tietää mun olevan hengissä toisessa päässä ja voi jatkaa omia juttujaan. Ja auta armias jos mä alan kertoa jotain omaa juttua...niin se vaan keskeyttää mut kylmästi ja jatkaa omaa perinpohjaista selvitystään asioista jotka eivät minua kiinnosta ja ihmisistä joita en tunne ja evvvk. Sit se kysyy no mitäs sinne ja mun tarvii yrittää kiteyttää omat kuulumiseni kolmeen sekunttiin koska sen onkin lähdettävä asioille....
Nojoo....ehkä hänellä on tarvetta just silloin kertoa juttuja jollekin ja se on kuin terapiaa ja hän saa siitä jotain itselleen kun joku kuuntelee...suon sen hänelle, jos minulla on aikaa, koska hän on ollut hyvä ystävättäreni jo melkein neljäkymmentä vuotta.....mutta tää puhelinterrorismi on vasta muutaman vuoden takaista. Oletan että hänellä on suuri kertomisen tarve ja vähän ystäviä.
"Hyvä ystäväsi"? Ja kirjoitat hänestä noin ilkeästi, molemmat korppiksen kanssa, yhtä hyviä "ystäviä".
Säälisi voit säästää jollekin sen ansaitsevalle (itsellesi?)
Me ollaan hyviä kamuja neljänkymmenne vuoden takaa, meillä on tosi paljon yhteistä historiaa takanamme. Olen hänelle melkeinkuin se isosisko jota hänellä ei koskaan ollut. :)
Ei totuus ole ilkeyttä. :) Hän rakastaa puhua puhelimessa ja kertoa kaikki jutut aivan vedenpaisumuksesta lähtien. Minä taas käytän puhelinta vain kaikkein tärkeimpään ja kun on pakko.
Oletko sanonut hänelle itselleen nuo samat mietteesi jotka tänne kirjoitit? Laita hänelle ensimmäinen viestisi menemään, mitähän sinusta ajattelisi sen saatuaan.
Mä luulen että hän nauraisi ja sanoisi joo, pitää paikkansa.
Me osataan olla myös hiljaa yhdessä, kummankaan ei tarvi sanoa mitään. Meillä on liikaa yhteistä takanamme että tollasesta viitsisi edes suuttua.
Ai muuten, hän tietää että laitan puhelimen pöydälle ja kauttimen päälle. No problem ;)
Komppaan sinua.
Tämäkin ystäväni on vuosikymmenten takaa, löysimme toisemme muutama vuosi sitten ja hänellä on tarve kertoa elämästään jollekin. Uskon, että hänellä on vähän kenelle enää kertoa joten minä olen sopiva objekti hänen toistoilleen. Mies on varmaan jo kyllästynyt. Kerran mies tuli ja kuulin kun hän mainitsi lopeta jo, sauna vie odotellessa sähköä.
Mitä ihmeellistä tuossa on, et laittaa puhelimen pöydälle ja kaiuttimen päälle?
Minä puhun kaikki puhelut noin, kun olen kotona. Oli sitten ystävä, sukulainen tai virallinen tapaus. Samalla voin tyhjentää vaikka tiskikonetta ja silti keskustelu sujuu.
Varmaan monilla on tuttavissa puhemaratoonareita. Minullakin on.
Toinen tapa on sitten ettei puhu mitään vaikka soittaa, pitää pitkiä pausseja, ei tiedä jatkaako vai ei, tämä on hankalampi tyyppi.
Jotenkin tuntuu että asiaa olisi mut ei irtoo. Siinä tapauksessa otan
vapauden puhua. Puhelin on puhumista varten.
Ja sitä ei voi tälle ystävälle kertoa vaa pitää pukeutua valkoisiin valheisiin eli myöntelyyn ja purkautua sitten itse täällä.
Uusi nimimerkki?
Luin että siilomuori3
No miksei mullakin kun kerta sullakin ;D.
Siiloimuri ;)))
Tuo oiskin hieno. Sen vois rekata :D
SIILOIMURI
Älä sit yritä esittää et kirjotat aina samalla, kun nikki jatkuvasti hiukan vaihtuu. Mä reilusti otan joka viestiintäysin erillaisen.
Älä yritä esittä et oisit jotenki kummempi. Et oo et oo. Puska. Sulle vieras kuitenkin.
Eipä oo tommosta ommgelmaa, pulein ei soi, vain jos joku on kuollu,
tai lehtikauppias tyrkyttää tuotteitaan, seki puhelu loppuu lyhyeen,
sanon että soitti hankallan aikaan eikä pysty puhumaan, sori,
mä en soita kellekää, ei oo asiaa, enkä viitti kehua menestystä elämässä,
soitan jos tarvin taksin, siinä ei tarvi jaaritella tuntia eikä kahta, heh,
pari sanaa ja osote riittää,
tänne kirjoitan muutaman lauseen,
siitäki on saanu moiteita,
ku vastaa vain muutamalla lausella jokun kivan kaverin komentiin,
Mitkä piirteet tekevät ystävästä ystävän?
Oikea ystävä on luotettava kaikissa tilanteissa,
Aikaisemmin olet, siilimuori (en kyllä muista millä nikillä niistä monistasi) kertonut ystävän olevan sellainen, jolle on välillä valehdeltava valkoisesti, ettet loukkaisi häntä ja pahimmassa tapauksessa menettäisi hänen ystävyyttään.
Minulle ystävä on sellainen, joka kestää kuulla totuuden loukkaantumatta ja joka ei valehtele minullekaan edes valkoisesti.
Minä en kysynyt mitä mieltä minä olen ollut joten ensimmäinen kappaleesi on aiheeton. Minä toivon tulevani ystävän taholta hellävaraisesti ja arvostavasti, huomioonottavasti, vaikkakin se tarkoittaisi valkoista valhetta , jonka tarkoitus on minulle hyvä.
Näin on. Mut ei siltimikään rääväsuu.
Olikohan vanhin siskoni?
Sanoiko hän sen kahden tunnin non-stop läpätyksensä päätteeksi, että eipä mulla mitään kummempaa asiaa ollut, halusin vain kuulla äänesi ja kuulumisesi ... heippa?
Onneksi voin sanoa ystävilleni reilusti jos ei ole aikaa tai en nyt jaksa kuunnella, samoin voi ystäväni sanoa minulle. Olisipa aika paskamaista jos olisi ystäviä jotka puheluittemme jälkeen kävisivät avautumassa suomi24 palstalla.
Aika vaikea uskoa 2 tuntia kestävään yksinpuheluun.
Et sitten osannut lukea aloituksesta oikein tuota sanaa ("ystäväni")
Täällä valehellaan paljon,yritetään esittää jotain muuta mitä ollaan ja huijata muita luulemaan itseään viksummaksi kuin mitä on.
"Ystävyys on antamista ja saamista" sanoo alottaja eli kuitenkin hän pitää "ystäväänsä" ystävänä, ja mollaa tätä armottomasti.
miten sinä tiedät miten se olisi pitänyt oikein lukea?
Koska osaan lukea.
Eihän pidä ystävänään oikeasti, koska heidän välillään ei ole sitä antamista ja saamista, vaan "ystävänään" (niin sanotusti mukamas).
Aloittaja puhuu asiaa. Tämä on syynä että en vastaa juuri koskaan puhelimeen. Näitä puhekoneita on, ei jaksa kiinnostaa.
Eivät nämä ole kenenkään ystäviä, haluavat kuuntelijan.
On muutama ihminen jolle vastaan aina, nämä pälättäjät ovat vähentäneet soittelua kun vastaan harvoin heille, vastattuani olen hyvilläni jos saan sanottua väliin että akku on loppumaisillaan pakko lopettaa. Heille on ihan sama kuka on langan päässä. Itse en ole kova puhumaan, en silti ole ujo enkä nyhverö, ei vain aina riitä asiaa.
Nämä jonkun ystävät soittavat näitä maratonpuheluita julkisista kulkuvälineistä. On kiusallista kuulla tuntemattoman yksityiskohtaista omaelämäkertakerrontaa.
Yritä siinä sitten tunkea kuulokkeita korviin ja musiikkia, ei tärykalvot kestä musiikkia niin kovalla etteikö läpi kälätys kuuluisi.
Hienotunteisuutta ei näytä olevan siis puheluiden soittajilla edes soittopaikalla olijoita kohtaan.
Minä soitan sulle illalla !
https://www.youtube.com/watch?v=JIng6IYzyqM
Jos et sä soitakaan:
https://www.youtube.com/watch?v=fxDlafTNEAc
Ai niin aloittaja, anteeksi tuo musalinkki. En voinut vastustaa kiusausta, kun näin tuon toisen.
Tutulta kuulostaa, aloittaja. Tosin vain yhden ystävän kohdalla. Hän elää yksin, mikä minusta selittää osan paljosta puhumisesta. Hän on myös ollut ammatissa, missä häntä on kuunneltu, nyt ei yleisöä ole. Meillä on keskenämme myös paljon yhteistä ja se auttaa hyväksymään tietyn epätasapainon suhteessa.
Ei kyllä tulisi mieleenikään ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan. Toisen ihmisen koskemattomuus on minulle isompi arvo kuin tänä päivänä kovin arvostettu "suoraan sanominen", mikä minusta sisältää aina halun muuttaa toinen enemmän itseni kaltaiseksi.
Toinen ystävä elää samassa tilanteessa, sinkkuna, ja aika yksityiskohtaisia ovat hänenkin raporttinsa. Meillä on pitkä yhteinen historia ja oli aikoja jolloin minä olin se, joka raportoi, tilitti tuntojaan, oli omaa asiaansa täynnä. Tuumin, että nyt on minun vuoroni kuunnella, toimia olkapäänä. Myös me olemme samanhenkisiä ja pidän tätäkin ystävyyttä suuressa arvossa.
Onneksi minulle ei ole sattunut ystäviksi näitä maratonpuhujia, puolisoiden suvussa heitä on ollut, ei tietenkään omassa suvussani..))
Jos tuo ystävyyssuhde on sulle okei etkä kärsi siitä niin asiahan on ihan kunnossa.
Näin on. Ajattelin kuitenkin ottaa osaa keskusteluun, kun se keskustelupalstalla tapana on... Vai oliko väärin vastattu ? ..))
"""suoraan sanominen", mikä minusta sisältää aina halun muuttaa toinen enemmän itseni kaltaiseksi."""
Miksi se, että sanoo oman kantansa, sisältäisi halun muuttaa toinen itsensä kaltaiseksi?
Eikö se pikemminkin ole oman itsensä ja elämänsä kunnioittamista, ettei ota kaikilta kaikkea sellaista vastaan, mistä ei pidä.
Suoraankin voi sanoa hyvin monella eri tavalla, rumasti tai kauniisti, jälkimmäisellä kertoo ettei juuri nyt jaksaisi kuunnella toisen murheita, jos sattuu olemaan omiakin pohdittavana. Vai kuuntelee ja sitten manaa vaikka nettipalstalla kuinka ikävä tuo toinen "ystävä" on.
Sinulla on asiat hyvin, kun jaksat ja mielelläsi kuuntelet, hyvä vielä jos tilanne on molemminpuoleinen ja saat itsekin halutessasi avautua.
Olen viettänyt tämän aamun hyvin pitkälti puhelimessa, ensin soitti tytär, sillä aikaa pikkusisko oli tavoitellut, soitin hänelle, sen puhelun aikana paras ystäväni tavoitteli, joten soitin hänelle, puhuessamme tavoitteli toinen rakas ystäväni. Juu, soitan hänellekin, jahka ehdin.
Noin minä olen asian tulkinnut, Ancelina, että suoraan sanomisen takana on usein halu mestaroida muita, mutta saatanhan olla väärässäkin. On erilaisia tilanteita, erilaisia ihmisiä.
"Eikö se pikemminkin ole oman itsensä ja elämänsä kunnioittamista, ettei ota kaikilta kaikkea sellaista vastaan, mistä ei pidä,", jatkat Ancelina. Varmasti on ja, kyllä omaa reviiriään on oikeus suojella. Tarkoitin enempi tilannetta, jossa kajotaan toisen henkilöön. Jos paljo puhuminen on toisen ihmisen luontoa, liittyy hänen tilanteeseensa tai hänen problematiikkaansa, en tahdo siihen kajota. Tietysti minä arvioin sen ja saatan olla väärässäkin.
Nettipalstalla "manaamista" en pidä pahana. Kai siinä tahtoo vähän peilata itseään, kuulostella miltä oma kokemus ja omat tunnot muista kuulostavat. Tai sitten ei..))
Nimenomaan on erilaisia tilanteita ja ihmisiä, ei kaikki suora aina ole pahasta.
Ihmistä pitää ymmärtää ja kuunnella, mutta ei itseään unohtaen ja syrjäyttäen omia toiveitaan.
Oikeastaan minullakin on eräs "ystävä" jolle pitäisi kertoa, etten jaksa kaikkia hänen juttujaan sulattaa.
"Ihmistä pitää ymmärtää ja kuunnella, mutta ei itseään unohtaen ja syrjäyttäen omia toiveitaan". Aivan. Onneksi ikä tulee avuksi tässäkin, kun voimat ja aktiivisuus vähenevät. Mutta olla armollinen itselleen - siinä sitä riittää työmaata, minulla...
kysyn mietiksellen näin , kun yksin jäin
https://www.youtube.com/watch?v=4AEjEUdTeDc
no mutta,
https://www.youtube.com/watch?v=4AEjEUdTeDc
meni päin seiniä, tämä se piti olla, sori
https://www.youtube.com/watch?v=cjVGgIq5l90
Asia on varmaan ihan noin, mutta jos ystävä ei vieraille täällä, niin valituksesi meni kuin kankkulan kaivoon. Ystävyys on taidelaji.
eiainapuntittasan
hienosti sanottu, ystävyys on todellaki taidetta,
se vaatii paljon hyvää pohjakoulutusta,
se ei onnistukkaa keneltä vaan,
ystävyys on kuin salaperäinen runo
tuhon voi lisätä,,
" ystävyys on kuin salaperäinen kaunis runo "
soitan ja kerron sen sulle
https://www.youtube.com/watch?v=JIng6IYzyqM
Minä odotan soittoasi:
https://www.youtube.com/watch?v=-xwOYAn4ENA
kauan kaipasin , numeron kadotin,
https://www.youtube.com/watch?v=goiyCILaTD8
Eikö hunksi laittanut uuden näkösälle, käypä ottamassa ylös ja pirrautat huomenna.
minut siitä herättää,
" minäolenmuistanut" = muistan muistan, siitä kauan on,
sua päivisin muistan, siitä öisin unta nään,
https://www.youtube.com/watch?v=uDer3mYAFw8
soita vaikka alotus kieltää,
---
Älä mee, tai viet mulat kaiken,
https://www.youtube.com/watch?v=FVFUgCFEUio
Älä unohda minua:
https://www.youtube.com/watch?v=Oixes2IyQC0
" minäolenmuistanut" ; ?
https://www.youtube.com/watch?v=hOWuB-OIzlY
muistan vieläkin,
näinpä
https://www.youtube.com/watch?v=StKVS0eI85I
voi voi
https://www.youtube.com/watch?v=KEVMik55K7o
Äläkä myös näytä valokuviasi.
Paljonko kiinnostaa sun matkakuvasi, tuossa on tuollainen rakennus ja sen takana jota ei näy on puolestaan jotain muuta.
Sitten lapsenlapsi ripillä, leirillä ja ties missä.Evvk.
jos kuitenki soitaisit, vaikka alotus kieltää,
https://www.youtube.com/watch?v=u4oGVZA56dg
Kaiken tilan ottaminen esim. juuri puhumalla on vallankäyttöä, jolla viestitään mm. minä olen tärkeä, olen johdossa, määrään, teen sinusta vallankäyttöni välineen. Jatkuva puhe ei ole vain sitä, että on kuuntelijan tarpeessa. Jos ei voi tuntea itseään tärkeäksi niiden kaikkein läheisimpien kanssa, se tärkeys otetaan vaikka ystävän kanssa puhelimessa. Minä johdan, minä määrään, kuka puhuu, mistä puhutaan. Haluatteko te tällaisia ystäviä?
Yksinpuhelua kestän kuunnella paremmin vaikka kahvikupin äärellä silmäkkäin. Jos joku kuitenkin ottaa aikani hallintaansa puhelimessa jatkuvasti olemalla äänessä, en enää vastaa puhelimeen. Niin yksinkertaista.
Asiat eivät aina ole sitä, miltä päältä näyttävät. Että se, joka on koko ajan äänessä tarvitsee kuuntelijaa, että on huolia ja murheita, ei välttämättä pidä paikkansa.
siksi olen hyvä kuuntelija, samalla utelias, pysyn elämässä mukana toisten huolien kautta, samalla voin olla heille ukkosinjohdatin, he saavat purkaa pahimmat paineensa ja taas heidänki elämä jatkuu virkeempänä,
----
vetäydyn :
Olen aivan erityyppinen ihminen kuin sinä,
en ole puhelias, koska minulla ei ole mitää kerrottavaa,
mun vieraani ovat ne jotka johtaa puhumista,
mielelläni kuuntelen silmät pyöreenä juttuja
ja " tuoreimpia juoruja "
kun ittellä ei ole mitään kerrottavaa, tai ei juurikaa mitään uutta,
n a u t i n ysätävistä jotka pälpättää ummet ja lammet,
pysyn itteki paremmin vielä elämässä kiinni heidän juttujensa kautta,
tunnen kuuluvani vielä yhteisöön,
kun minullekki joku vaivautuu kertomaan omista ja muitten huolista,
kuunttelen mielelläni,
-- tule sinäki meille, kuuntelen mielelläni sinua, v a i n sinua ja sinun iloja, suruja ja kaikenlaisia huoliasi, autan mielelläni, odotan sinua .
vain jäljellä,
---
tässä on maailmani,
https://www.youtube.com/watch?v=u4oGVZA56dg
Tuu mua vastaan:
https://www.youtube.com/watch?v=PPOR7GQWoFY
Olipa mieluista lukea vastauksesi "minulla-ku-ei-ole-huolia". Että vielä löytyy niitä, jotka eivät aseta ystävyydelle ehtoja, eivät ohjaile. eivät analysoi, eivät punnitse, antavat sen vain tapahtua, mennä omalla painollaan.
tulipas erikoinen versio nimmaristani..)) Minä se kuitenkin olin, de-meter...
Jos sillä nyt väliä on...
erehdyin kerran pois lähtemään
https://www.youtube.com/watch?v=p_E-mylblgI
Jotkut ovat kuulijaa vailla. On helppoa soittaa vanhalle kamulle ja jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäi. Vuosia minunkin kohdallani on tällainen tapahtunut, kunnes ystävän tytär muutti samaan taloyhtiöön. Sen jälkeen ei ole puheluita tullut, tytär on nyt se uskottu.
Omassa elämässäni tapahtui monenmoista näinä yhteydenpidon vuosikymmeninä, mutta tuskin ystäväni tietää mitään minun asioistani, sillä hän kuunteli puheestani alkulauseet ja huudahti sitten: "Ihan kuin minullekin tapahtui silloin, kun ...." Ja siihen sitten oma uskoutumiseni sai jäädä. Kun perhettäni kohtasi suuri suru, sairaus ja kuolema, ei hän soittanut kertaakaan, vaan sanoi kauan tapahtumien jälkeen, ettei halunnut häiritä, kun meillä oli muutenkin vaikeaa.
Joskus panin puhelimen pöydälle ja luin sanomalehteä. Kun puhevirtaan tuli tauko, ynähdin jotain luuriin ja puhe alkoi luistaa taas. Ymmärrän, että hänellä oli monia traumoja, jotka kaihersivat mieltä, avioero ja välien katkeaminen sisaruksiin. Perintöriidat ja muut jatkuvat murheet, mutta viikottaiset raportoinnit näistä asioista olivat raskasta kuultavaa, kun ei voinut auttaa mitenkään.
Meitä vain on niin moneen junaan.
soitellaan.taas :
-
Tommosta en ole kokenu,
voin vain omalta kohdalta sanoa, mielelläni kuuntelen toisten huolia,
minulla ei ole mittän sanottavaa ,
elämän kokemukset on niin karmeita, ettei niitä voi kellekkää ääneen kertoa,
pidän "muhkut mahassani "
kai siitä johtuu vähäpuheisuuteni,
kuuntelen mielelläni muitten ihmisten huolia.
jokohan onnistui, kone oikeuttelee,
https://www.youtube.com/watch?v=ZEN0nbi9N68
jaksan kuunella,
--
Ihmisen ikävä toisen luo,
https://www.youtube.com/watch?v=EZwFwZhqAmg
istun rannalla yksinäisyyden,
https://www.youtube.com/watch?v=EZwFwZhqAmg
istun rannalla yksinäisyyden,
meri kuule sieluni soitto , kuule lauluni mun,
https://www.youtube.com/watch?v=ZEN0nbi9N68
soian soita soitan soitan soiiiiiiiiitannnnnnn, kuuuuuuluuuuukooooooo
soitan
minä soitan sulle illalla
https://www.youtube.com/watch?v=u03rKo_Zh5U
Mulla on kans sellainen tuttu joka soitteli kahden tunnin puheluita eikä se kuunnellut mua vaan puhui koko ajan ja päälle.
Nyt onneksi ei enää soittele.
Sitten on toinen jonka kanssa en jaksaisi puhua, on sellainen olo kuin olisin palvelevassa puhelimessa töissä.
Minäkin lakkaan vastaamasta sellaisten puheluihin, jollainen aloittajankin "ystävä" taitaa olla. Heitä on pikkusen liikaa.
Miten kiteyttäisit asiaa mitä esität
- kärjistämättä keskustelua
- ilman Joka-alan asiantuntija- lausuntoja
- puhelinmaksuja - nekin on jonkun maksettava ja hoidettava
- siinäkin tapauksessa että joku uupuu tai hiiltyy
- mikä on laillista mikä kriminaalia
- tikuista tehdyistä muutamaan miljoonaan muuhun särmään
- edes henkeä välillä vetämättä
- joo, aika haipakkaa lie elo sponsorien kera tai ilman
- kun elämässä vaan tapahtuu
- asioita monenlaisia
- toiset kohdallaaan
- epäkohtia ohittamatta - silleen siistiä tai rääviä
- sensuuria tai kelpaamatonta
- kummaa konsultointia?
- piilomainontaa tai kaupallista ?
Olisko nämä liikaa puhujat ottaneet alkoholia, se tekee juuri tuollaiseksi.Siinä voi jankuttaa vakka kuinka monta kertaa jostain ruuasta vaikka,miten on sen tehny ym
Minä pääsin eroon kun pyysin vain asiallisia yhteydenottoja.