Olen perinyt sukulaisen. Testamentissa mainitaan, että kuoltuani perintöni sukulaiselta menee eräälle toiselle henkilölle, sukulainen hänkin. Testamentattu omaisuus on ainoastaan minulle, miehelläni ei ole siihen testamentin mukaan mitään "osuutta".
Nyt mietin, kuinka voidaan kuoltuani selvittää mikä omaisuudestani on perintö ja mikä on "omaani". Tuntuu hieman oudolta. Kun elinaikanani kulutan perintöä ja muuta omaa omaisuuttani , kuinka tämän joku ulkopuolinen voi kuolemani jälkeen selvittää. Ehkä olen ostanut perinnölläni jotakin miehelleni. Miten siis voi saada selville, onko perinnöstäni jäljellä mitään tälle toiselle sukulaiselle. Ei oikein mahdu päähäni!
Nyt mietin, kuinka voidaan kuoltuani selvittää mikä omaisuudestani on perintö ja mikä on "omaani". Tuntuu hieman oudolta. Kun elinaikanani kulutan perintöä ja muuta omaa omaisuuttani , kuinka tämän joku ulkopuolinen voi kuolemani jälkeen selvittää. Ehkä olen ostanut perinnölläni jotakin miehelleni. Miten siis voi saada selville, onko perinnöstäni jäljellä mitään tälle toiselle sukulaiselle. Ei oikein mahdu päähäni!
Vastaukset 44
Vanhimmat
Se ehto ei päde että kuoltuasi omaisuus siirtyisi toiselle.
Hyvin laadittu testamentti.Varmaankin vainaja tunsi hyvin/molemmat sukulaisensa,koska yhdisti heidät kerta rykäyksellä.
Kysessä on - ei täysi - vaan rajoitettu omistusoikeustestamentti toissijaisuuslausekkeella, ei myöskään käyttö- tai hallintaoikeustestamentti.
Täysi omistusoikeus tarkoittaisi muun ohella myös oikeutta määrätä omaisuudesta testamentilla. Toissijaismääräyksen tärkein merkitys on, että se estää ensisaajaa testamenttaamasta saamaansa omaisuutta. Jos perillinen on saanut omaisuuteen täyden omistusoikeuden ilman toissijaismääräystä, voi hän myös testamentata perimänsä omaisuuden.
Ensisaaja eli sinä olet kuitenkin omaisuuden omistaja, joten saat käyttää sekä hallita omaisuutta inter vivos, tehdä vastikkeellisia oikeustoimia ja myös myydä saamasi omaisuuden. Sinulta ei voida vaatia erityistä perustetta omaisuuden myymiseen etkä myöskään ole tilivelvollinen kauppahinnan käytöstä. Vallitset sekä omaa omaisuuttasi että perinnöksi saamaasi omaisuutta yhtenä kokonaisuutena.
Voit siis omistaa, hallita, vallita, käyttää, myydä ja vaihtaa mutta et vastikkeetta luovuttaa, lahjoittaa tai antaa etkä myöskään erityisesti testamentata eteenpäin.
Hyvä vastaus kysyjän oikeuksista. Se miten selvitetään toisiomääräyksen alaisista varoista jäljellä oleva osuus voipi olla visaisempi juttu. Viisainta olisi pitää varat eri tilillä ym muistiinpanoja, ettei pesään tarvitse hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjää. Pesänselvittäjän valtuudet riittävät tutkimaan tilitapahtumat ym myös kuolemaa edeltävältä ajalta ja voi vain arvailla mitä lysti maksaa pesällekin.
"3.13 Vallintaoikeus
Testamentissaan perittävä voi määrätä tietylle omaisuudelleen ensisijaisen ja toissijaisen saajan. Ensisijainen perijä voi kyllä määrätä ja luovuttaa (mutta ei myydä, eikä pantata tai kiinnittää) testamentilla saatua omaisuutta. Eikä hän voi luonnollisesti sitä testamentata, koska ensisijaisen saajan kuoltua omaisuus siirtyy toissijaiselle perijälle. Kyseessä onkin tavallaan vain oikeus säilyttää omaisuutta seuraavalle perijälle. (Maanmittauslaitos, Testamentti.) "
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/40225/Sirpa Sandberg.pdf?sequence=1
*** Kyseessä onkin tavallaan vain oikeus säilyttää omaisuutta seuraavalle perijälle. ***
Jos testaattori olisi halunnut määrätä omaisuudestaan tarkasti ja kaikin puolin, hänen olisi tullut laatia käyttö- tai hallintaoikeustestamentti. Nyt kyse on kuitenkin vallintatestamentista, jos avausta oikein tulkitsen.
Vallintatestamentti ja toiselta nimeltään rajoitettu omistusoikeustestamentti tarkoittaa, että omaisuus on määrätty testamentissa ensin ensimmäiselle saajalle ja vasta tämän kuoltua testamentissa määrätylle toiselle henkilölle. Kyseessä on perättäisseuraanto. Vallintatestamentti on sanana itsensä selittävä. Vallintaoikeus on oikeus hallita omaisuutta ja tehdä siihen liittyviä oikeustoimia.
Ensimmäinen testamentin saaja saa vallita omaisuutta vain elinikänsä eikä voi vaikuttaa siihen, kenelle testamentattu omaisuus menee hänen kuoltuaan. Ensisaajalla on kuitenkin kelpoisuus luovuttaa vastiketta vastaan ja määrätä omaisuudesta eläessään inter vivos, mutta hän ei saa siitä määrätä testamentilla.
Ensisaaja on vallintaoikeustestamentin mukaan omaisuuden todellinen omistaja, joten hän saa käyttää sekä hallita omaisuutta ja myös halutessaan myydä sen. Tilivelvollisuutta kauppahinnan käytöstä ei ole. Testamentin ensisaaja ei kuitenkaan voi testamentata saamaansa omaisuutta vapaasti, koska alkuperäistestamentin toissijaisuuslauseke kieltää sen.
Entä saako panna menemään, ts. kuluttaa kaikki vaikka maailmanympärimatkaan, juopotteluun tai uhkapeliin? Nämähän ei ole vastikkeetta luovuttamista.
Nimimerkiltä on jäänyt huomaamatta - kuten ilmeisesti lainatun tutkielman laatijalta ja tarkastajaltakin (!) - tradenomi-tutkielmaan sisältyvä ristiriita.
Nimimerkin em. tutkielmasta lainaama Maanmittauslaitoksen ohje (mikäli se on oikein lainattu) kuuluu:
"Ensisijainen perijä voi kyllä määrätä ja luovuttaa (mutta ei myydä, eikä pantata tai kiinnittää) testamentilla saatua omaisuutta."
Tässä ohjeessa on jo sisäinen ristiriita: "luovuttaminen" on sallittua, mutta ei "myyminen". Sallituksi luovuttamiseksi tämän mukaan siis jäisi lahjoittaminen. Ohjehan on täysin takaperoinen!
Mutta tutkimuksellinen ristiriita on siinä, että aikaisemmin tutkielmassa oli lainattu Aarnion-Kankaan kirjoitusta seuraavasti:
"3.10.3 Rajoitettu omistusoikeus
Rajoitettu omistusoikeustestamentti eroaa täydestä omistusoikeustestamentista
selvimmin sillä, että testamentissa on omaisuudelle määrätty perättäisseuranto.
Perättäisseuranto tarkoittaa sitä, että testamentissa on ensisijainen saaja ja
toissijainen saaja. /.../ Rajoitettua omistusoikeutta käytetään tavallisimmin puolisoiden tekemissä keskinäisissä testamenteissa siten, että ensin annetaan leskelle täysi omistusoikeus ja sitten lesken kuoltua sen saa toissijainen saaja, esimerkiksi =rintaperillinen=. (Aarnio & Kangas 2008, 586 –588; PK:3.)
Ainoana rajoituksena tässä on se, että leski ei enää pysty testamentilla saatua
omaisuutta itse testamenttaamaan eteenpäin. =>Toissijaismääräys ei silti rajoita ensisaajan oikeutta tehdä omaisuudesta vastikkeellisia oikeustoimia eli saaja voi siis luovuttaa ja pantata esimerkiksi testamentilla saatua kiinteää omaisuutta<=."
Aarnion-Kankaan mukaan testamentin ensisaaja siten voi tehdä omaisuudesta vastikkeellisia oikeustoimia eli luovuttaa omaisuutta sitä myymällä. Maanmittauslaitoksen mukaan taas luovuttaminen on mahdollista vain vastikkeettomasti eli lahjoittamalla. Molempien mukaan siis ensisaaja voi luovuttaa testamentilla saatua omaisuutta, mutta Maanmittauslaitoksen mukaan vain lahjoittamalla ja Aarnio-Kankaan mukaan vain myymällä.
Vakiintunut käsitys on Aarnion-Kankaan esittämän mukainen. Ratkaisevaa luovuttamisen osalta on tietysti testaattorin tahto, jos se on selvitettävissä.
Saa panna menemään vaikkapa juopottelemalla!
Rajoitus, joka ei koske avausta, on puolisoiden kesken. PK 3. luku sanoo mm.:
"Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille."
"Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä."
"Milloin omaisuus on ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen 3 §:ssä mainituin tavoin vähentynyt, on tämä otettava huomioon, kun eloonjääneen puolison perillinen 1 momentin nojalla vaatii osuuteensa lisäystä."
Jos eloonjäänyt puoliso juopottelee rankasti, ja perinnöstä syntyy eturistiriitaa puolisoiden perillisten kesken, juopon perilliset ovat velvoitettuja maksamaan vastiketta pesäosuuden vähentymisestä. Tässä pohdintaan tulee se, kuka on sukua kenelle ja miten. Edelleen lesken omaa juopottelua tai matkustelua ei katsota luvun 3 mukaiseksi toiminnaksi, mutta jos lesken mukana on aina hyödynsaaja, lesken voidaan katsoa hävittäneen omaisuutta lahjan tavoin. Normiryypiskely kalliilla viinalla on täysin sallittua.
Ainoa tapa estää (holtioton) juopottelu perittävän varoilla on moittia testamenttia. Tai juopon liittyminen AA-kerhoon.
Tilanne aiheellisesti mietityttää, sillä siihen liittyy ongelmia, jotka johtuvat perintökaaren puutteista. Laista nimittäin ei löydy säännöstä, joka suoraan soveltuisi sinun tapaukseesi (joka ei kuitenkaan mikään harvinainen poikkeus ole, päin vastoin) eli siihen, että olet testamentilla muulta kuin puolisoltasi saanut ns. rajoitetun omistusoikeuden omaisuuteen, johon omistusoikeuden sinun kuoltuasi saa testamentissa nimetty toissijainen testamentinsaaja.
PK 12:1
"Jos testamentissa on määrätty, että ELOONJÄÄNEELLE PUOLISOLLE perillisenä tai yleisjälkisäädöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L12P1
Et ole testaattorin eloonjäänyt puoliso.
PK 12:2
"Jos testamentissa on jollekin määrätty KÄYTTÖOIKEUS testamentin tekijän jäämistöön tai siihen kuuluvaan omaisuuteen muun henkilön saadessa siihen omistusoikeuden testamentin tekijän kuollessa tai myöhemmin, on noudatettava, mikäli testamentista ei muuta johdu, mitä jäljempänä tässä luvussa säädetään."
Sinulle on testamentissa määrätty omaisuuteen, ei käyttöoikeutta, vaan omistusoikeus, joka kuoltuasi siirtyy toissijaiselle testamentinsaajalle.
Kuinka siis toissijaismääräys rajoittaa sinun omistusoikeuttasi, johon rajoittamattomana kuuluu mm. oikeus lahjoittaa ja testamentata ko. omaisuus?
JOS olisit eloonjäänyt puoliso, rajoitukset ja perintösi jakoperusteet olisivat luettavissa perintökaaren 3 luvun säännöksistä. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3 Kun et ole puoliso, voidaanko mainittuja säännöksiä kuitenkin ns. lain analogian perusteella soveltaa sinuun? Tähän ei vastausta löydy ainakaan perintöoikeuden perusteoksesta Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I (Helsinki 1999). Niiltä osin, missä 3 luvussa on kysymys vain avioliittoon liittyvästä avio-oikeudesta, 3 luvun säännökset eivät ainakaan voi tulla muun kuin testaattorin aviopuolison kohdalla sovellettaviksi.
Selvää kuitenkin on, että ensisaaja ei pysty testamentilla saatua omaisuutta itse testamenttaamaan eteenpäin. Yleisten oikeudellisten periaatteiden mukaan sama koskee alkuperäisen omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta. Perintöomaisuuden ensisaaja saa kuluttaa, vaikkapa törsäämällä maailmanympärimatkaan. Tällöin voi tosin tulla pohdittavaksi se, millä omaisuudella, ensisaajan itse hankitulla vai po. testamentilla saadulla, matka rahoitettiin. Jos perintövarat on selvästi pidetty erillään muusta omaisuudesta ja matka voidaan osoittaa maksetuksi noilla varoilla, toissijainen saaja tuskin mitään vastiketta ensisaajan muusta omaisuudesta tulisi saamaan. Vain ko. omaisuuden lahjoittaminen (jos myös matkaseurueen matkat maksettaisiin perintövaroilla) saattaa aiheuttaa seuraamuksen ensisaajan perintöä jaettaessa. (Mt. 2008 s. 586-588)
Lähtökohtaisesti ensisaaja voi luovuttaa testamentilla saatua omaisuutta vastiketta vastaan eli sen myymällä. Testamentintekijän tahto tulee tässä kuitenkin ensisijaisesti noudatettavaksi.
PK 11.1
"Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Sen vuoksi on tämän luvun säännöksiä noudatettava vain, mikäli ei testamentin määräyksestä, sen tarkoitukseen ja muihin olosuhteisiin nähden, ole katsottava muuta johtuvan."
Jos siten voidaan osoittaa testaattorin tahdon olleen, että ensisaajalle "omistusoikeudella" testamentatun nimenomaisen ok-talon tulee ensisaajan kuoltua tulla perintönä toissijaissaajan omistukseen, ensisaaja ei saa talosta määrätä sitä luovuttamalla, panttaamalla taikka testamenttaamalla. Tällöin ensisaajan oikeus olisikin luonteeltaan hallintaoikeus, koska siitä omistusoikeuden keskeiset elementit puuttuvat - ja testamenttikin ensisaajaa koskevalta osin olisi ns. omistajattoman tilan testamentti. Tällöin ensisaajaan soveltuisivat PK 12 luvun säännökset 2 §:stä eteenpäin.
Vaikutta aika sekavalta. Jos haluan esim. antaa perimäni auton jollekin, voinko niin tehdä? Voin ostaa saamillani rahoilla mitä haluan, tämä kai on päivän selvä. Kuinka kukaan voi selvittää kuoltuani, mitä rahojani olen kuluttanut, omia tai perimiäni?!
Enoni laati tällaisen testamentin siksi, että hän halusi omaisuutensa säilyvän suvulla, ei esim. tulevan mieheni omistuksee. Ei myöskään tämän toisen henkilön puolison.
Testamentissa on vieläkin koukeroisempi jatko, mikäli tämä toinenkin henkilö kuolee, menee omaisuus hänen lapselleen ! Enoni olisi mieluiten ottanut varansa mukaansa.
Saisinko joltakin yksinkertaisen vastauksen, ei mitään byrokraatti suomea.
Voinko antaa perimääni rahaa sukulaisille tai tuttaville?
Kyllä 15558 antoi aika selvän vastauksen. Kaikki testamenttin saajat yhteen,
jaatte sopu-ratkaisulla.Voitte tietysti käyttää myös asian tuntijoita.Jos testamentissa mainitaan raha-määrä tai jollakin lailla ilmenee perunkirjoituksessa.
Vaaraudu siihen että raha-määrä myös löytyy.
Jotenkin näyttäisi siltä että vainajan "tahtoa"ei haluttaisi noudattaa.
*** Enoni laati tällaisen testamentin siksi, että hän halusi omaisuutensa säilyvän suvulla, ei esim. tulevan mieheni omistuksee. Ei myöskään tämän toisen henkilön puolison.
Saisinko joltakin yksinkertaisen vastauksen, ei mitään byrokraatti suomea. ***
Jos kyseessä on tuo sama avaus, sinulle on tehty mitä todennäköisimmin vallintatestamentti eli rajoitettu omistusoikeustestamentti. Sinun itsesi tulee nyt selvittää, mitä testamentissa oikeasti sanotaan.
Jos kyseessä on kuvattu rajoitettu omistusoikeustestamentti, saat vallita saamaasi omaisuutta eläessäsi, mutta et enää kuoltuasi. Voit käyttää saamaasi omaisuutta eläessäsi kuten omaasi, ja saat sen halutessasi myydä. Et saa kuitenkaan testamentata saamaasi omaisuutta rajoittavan eli toissijaisuuslausekkeen takia
Enosi on toivonut omaisuuden pysyvän suvussanne. Jos myyt saamasi omaisuuden, se ei enää pysy suvussanne, etkä noudata enosi tahtoa. Tuon enosi tahdon valvomiseen ei kuitenkaan ole mitään keinoja.
Eli
1. Voit myydä saamasi omaisuuden, vaikkapa auton, jolloin testamenttiongelmaa ei enää ole. Et kuitenkaan silloin ole noudattanut enosi tahtoa. Päätät aivan itse, onko tällä tahdolla sinulle väliä, mutta lakia et tässä mitenkään riko, etkä vastuuseen joudu.
2. Käytät saamaasi omaisuutta, kuten auto, aivan kuten omaasi, pidät siitä huolta ja kuoltuasi omaisuus jää toissijaisperilliselle aivan testamentissa annetun enosi toiveen mukaan.
Kyllä täältä tulee nyt aivan puutaheinää- kommentteja. Ei ole tällä hetkellä muita testamentin saajia kuin minä. Ehkä tämä toinen, joka perii mahd. jäljelle jääneen omaisuuden, kuoleekin ennen minua.
" Kaikki testamenttin saajat yhteen, jaatte sopu-ratkaisulla." "Kyseessä onkin tavallaan vain oikeus säilyttää omaisuutta seuraavalle perijälle."
Ja että kyseessä on se, että en halua noudattaa sukulaiseni tahtoa, voi auta armias! Kyllä sukulaiseni on tarkoittanut, että käytän perintöäni, en vain "säillytä" ja jätä sitä jollekin toiselle. Noidanoppipoika är nu ute och cyklar.
Täällä uskotaan, että kyselijällä on ketunhäntä kainalossa ja että hän on vähintäänkin kiero ja pahansuopa..
Minä haluan antaa muillekin sukulaisille perimästäni. Joutuvatko he tai minä maksamaan siitä veroa? Perintöveronhan joudun maksamaan.
Pankki hoitaa perunkirjoituksen ja heillä on myös testamentti hallussaan.
Taidat olla pihalla koko kuviosta eikä ole varaa kysyä ihan oikealta lakimieheltä ? Minkä vastauksen haluat saada eiköhän sellainenkin onnistu ?
-- Pankki hoitaa perunkirjoituksen ja heillä on myös testamentti hallussaan. --
Mitä vittua sitten täällä vingut, kysy pankista ääliö.
*** Kyllä sukulaiseni on tarkoittanut, että käytän perintöäni, en vain "säillytä" ja jätä sitä jollekin toiselle. Noidanoppipoika är nu ute och cyklar. ***
Jos sinulle ei kumpikaan alla olevista vastauksista kelpaa, niin voi-voi! Ne eivät taatusti ole byrokraatti-suomea, vaan ihan selkeää suomen kieltä.
1. Voit myydä saamasi omaisuuden, vaikkapa auton, jolloin testamenttiongelmaa ei enää ole. Et kuitenkaan silloin ole noudattanut enosi tahtoa. Päätät aivan itse, onko tällä tahdolla sinulle väliä, mutta lakia et tässä mitenkään riko, etkä vastuuseen joudu.
2. Käytät saamaasi omaisuutta, kuten auto, aivan kuten omaasi, pidät siitä huolta ja kuoltuasi omaisuus jää toissijaisperilliselle aivan testamentissa annetun enosi toiveen mukaan.
Noidanoppipoika är nu inne och fikar!
Med vänlig hälsning.
Perunkirjoitustilaisuudessa voit ilmoitaa että olet valmis vainajan tahtoon.
Haluat jakaa heti vainajan tahdon myös muille perijille,näin vältät suurinmat
veronmaksut.Perunkirja menee seuraavaksi verottajan tietoon.jolloin myös muut
testamentissa mainitut osallistuvat veronmaksuun.Testamentin lajuudesta riippuu joutuuko muut testamentin saajat maksamaan toisilleen tasinkoa.
Näin arvelinkin, joe ennen tänne kirjoitustani. Tässä on esimerkki oikeasta suomipoika-kommentistä. Vittua tulee, kun ei parempaan järki luista.
Sinä et ainakaan ole asiantuntija!
Että mitä!
Etkös sinä olekaan lakimies! Tänne voi kuka tahansa kirjoittaa, jos et niin kuin ole sitä vielä käsittänyt. Et tiedä varallisuudestani mitään, etkä siitä mitä perin. Pankin lakimies ei ole myöskään ilmainen. Kirjoituksesi perusteella uskon myös, että olen kouluttautunut enempi kuin sinä.
Ei minun tarvitse olla lakimies että voin tänne kirjoittaa etkö sitä ole vielä käsittänyt. Ei täällä kukaan muukaan tunnu tietävän mitä sinä olet perinyt kun et sitä halua kertoa mutta ilmaista apua pitäisi antaa. Minun koulutuksesta sinä et tiedä mitään mutta loppuun käyty peruskoulukin on enemmän koulutusta kuin sinulla on. Täällä on annettu sinulle perunkirjoitusta myöten normaaleja ohjeita ja kyllä sinä kutsut putkiremonttiinkin putkimiehen tai sähköhommiin sähkömiehen. Lakiasiat haluat kuitenkin hoitaa halvalla amatöörien voimin. Haloo !!!
Halloo, halloo! Eihän paskakasaa kannata liikutella, mutta kirjoitetaan nyt sinun alatyylill, ehkä ymmärrät. Peruskoulusi ei näy riittävän.
Ei asian ydin ole mitä olen perinyt. Olet aggressiivinen luonne, älä kirjoittele kuin sinua noin ketuttaa toisten kirjoitukset. Perunkirjoitukseen on vielä aikaa, haluan vain kysellä täällä, aivan kuten sivun tarkotus onkin.
Sinulla itselläsi taitaa olla rahaongelmia. Minulla ei ole ja lisää on tulossa. Asianajaja hoitaa kaikki asiani, en nyt ala sinulle elämäntilannettani täällä selvittämään. Ota joku rauhoittava pilleri ja siunaa itsesi illan lepoon.
- Ota joku rauhoittava pilleri ja siunaa itsesi illan lepoon.
Ota sinä puolestasi pilleri ja siunaa itsesi maan lepoon.
Minun mielestäni aloittaja kysyi sitä, että kuinka hänen jälkeensä erotellaan hänen omaisuutensa ja nyt saatu perintö. Eli minkä osuuden voi testamentata itse ja mikä osuus menee nykyisen testamentin mukaan. Jos perintö on rahaa, ja aloittaja tekee vaikka vähän kalliimman matkan, niin lasketaanko se hänen varoistaan maksetuksi vai perinnöllä maksetuksi?
Joku neuvoi pitämään muistiinpanoja millä on minkäkin ajatellut tekevänsä, ehkä paras neuvo tähän asti.
*** Nyt mietin, kuinka voidaan kuoltuani selvittää mikä omaisuudestani on perintö ja mikä on "omaani". ***
Ap. kysyi edellä olevan kysymyksen.
Sovitaan, että ap. on saanut vm. -58 Ford Thunderbirdin, siis auton. Ap:n saama Ford on hänen omansa. Ap. saa myydä saamansa Fordin, kuten omansa. Ap. saa käyttää Fordia, kuten omaansa.
Ap. ei saa testamentata Fordia, vaan jos Ford on vielä olemassa avaajan kuollessa, Ford siirtyy toissijaisaajalle. Muuhun ap:n omaisuuteen perintö ei vaikuta mitenkään.
Mitään muistiinpanoja ei tarvita. Ei testaattorin tehtävä ole tehdä perinnön saajan elämästä kärsimystä.
Ps. Vähäarvoisesta irtaimistosta ei tarvitse välittää kerrassaan mitään. Perinnönjättäjän tavanomainen koti-irtaimisto on verovapaata 4 000 euroon asti.
Jos irtaimisto on arvokasta, se on joka tapauksessa listattava perukirjaan (taideteokset, autot, veneet, jne.). Arabian lautaset eivät ole "arvokasta" irtaimistoa. Tämä lista käy vallan mainiosti muistiinpanosta. Pistä Edelfeltin tauluun vaikkapa tarra takaosaan, jossa toissijaisaajan nimi kerrotaan.
Viimeinkin, joku joka ymmärsi kysymykseni kuta kuinkin oikein :)!
Mitäs jos se perintö onkin rahaa? Älä jankuta pelkästään kiinteästä omaisuudesta.
*** Älä jankuta pelkästään kiinteästä omaisuudesta. ***
Opiksi sinullekin, että ei auto, taulu tai vene ole kiinteää omaisuutta.
*** Viimeinkin, joku joka ymmärsi kysymykseni kuta kuinkin oikein :)! ***
Hyvä, että kysymyksesi on jo nyt ymmärretty, ei kuitenkaan ihan vieläkään oikein. Olisi hauska kuulla, mitä ap. oikeasti haluaa tietää, vai onko kyseessä puhtaasti ajankulu.
*** Jos perintö on rahaa, ja aloittaja tekee vaikka vähän kalliimman matkan, niin lasketaanko se hänen varoistaan maksetuksi vai perinnöllä maksetuksi? ***
Ap. on siis saanut perinnöksi pelkästään rahaa, joka tulee antaa eteenpäin ensisijaisen perijän kuoltua. On itse kullakin erikoisia mielenkiinnon kohteita, ajatteleepa asiaa miten päin vain. No, sukulaisiaan ei voi valita, harrastuksensa voi. Testaattori ei ilmeisesti pitänyt perinnön saajasta.
Ihan alkuunsa ap:n kannattaisi lähestyä vaikkapa verottajaa, elleivät varat riitä maksulliseen varatuomariin/asianajajaan. Verottaja osaa virkansa puolesta ottaa kantaa siihen, onko puhtaan rahan testamenttaaminen vallintatestamentilla vastaanottajaansa sitova. Itse epäilen, että se ei ole kaikilta puoliltaan sitova, vaikka olisikin muodollisesti pätevä.
Jos olisin ap. ja saanut rahaa ek. ehdoilla, valmistautuisin moitekanteen tekemiseen asiasta.
En enää meinannut kommentoida, mutta tässä iltani ratoksi kirjoittelen, eihän minulla olekaan muuta hommaa!
Hatusta täällä on vedetty, että olisin perinyt vain rahaa, näin ei ole.
Missään kohtaa ei lue, että omaisuus ja rahat kokonaisuudessaan "tulee antaa eteenpäin"
Minä vissiin sitten pitäisin vain säilössä rahaa jollekin toiselle! Omaisuus siirtyy toiselle sukulaiselli sikäli , mikäli on jotakin jäljellä, eihän testamentilla olilsi muuten järkeä lainkaan! Ehkä minulla on vielä vuosia jäljellä, ja käytän perimäni. Kyllähän rahan saa pyörimään. En tarvitse enää "neuvoja", kyllä asianajaja nämä sitten aikanaan selvittää.
Testamentin laatija sulki minun ja mahd. toisen perijän puolisot pois, hän ei halua näin omaisuuden menevän muille kuin meille sukulaisille, ei puolisoille. Tätä ei täällä ole haluttu ymmärtää. Nyt on väännetty rautalangasta. Ei siis ole kysymys, pitikö minusta tai toisesta sukulaisesta, siis tässä asiassa. Piti ilmeisesti minusta, koska hänet perin. Amen.
Kuten sanottua, harrastuksensa voi valita, mutta sukulaisiaan ei.
Asiasi on näemmä oikein ymmärretty ja useampaankin kertaan ketjussa asiallisesti vastattu. Viisain päätöksesi on kuitenkin käyttää ihka oikeaa maksettua lakimiestä, sillä ei normi-ihminen tee putkitöitäkään itse luottaen tuntemattomien antamiin arvauksiin.
Parempaa kevättä sinulle.
Ps. Surunvalittelut miehellesi!
Siinä vain rahaa oli edessä jos, eli se oli arvaus. Jos perintä on esim. auto tai kiinteistö, sehän on selvästi sinun jälkeesi sinun omaisuudestasi eroteltavissa. Eli edelleen jos.
Ja oli ihan hyvä veto palkata lakimies.
Kylläpä ketju ryöstäytyi. Nim. rostericc:nä 8.1. ehdotin perinnön käytön kirjaamista. Mikäli jäämistöäsi selvittävien harmit ketjun neuvojen jälkeenkin yhä askarruttavat, niin laadi omista varoistasi jo nyt perukirjaa vastaavaan muotoon muistiinpanot omista varoistasi. Näin saat dokumentin miten suhteutuu perintö omiin varoihisi. Jäämistösi noteerataan kuolinpäiväsi arvolla ja em. suhteella selviää testamentin toisiosaajalle menevä osuus. Tätä perillisesi ja toisiosaaja voivat toki oikaista oleellisten muutosten osalta sopimalla.
Testamentin toisiomääräyskin on vakavasti otettava, joten ei ole yhdentekevää millaisen sopan perillisillesi keität mahdollisten myyntiesi tai ostelujesi takia.
Kiitos! Viimeinkin huumori-ihmisiä!!
7.01.2016 Oiuyt:Testamentti mietityttää-11.01.2016 perijä,
12.01.2016 alkuperäinenkysyjä.
Kysyjien kannataisi käydä tutkituttamassa terveydentilansa.
Ettei jälkipolville jää nekatiivisia muistoja perijistä.
"Testamentti mietyttää",perinnönsaajalle on kirjoitusten
perusteella löytynyt 3 varmaa perinnön saajaa.
Mielentila,Perushörhö,ei ole perintökelvollinen vaan joutuu
etsimään itselleen huoltaja.Voipa olla että saatte vielä
lisä perijöitä kun löydätte oikean "lakimehen."
Ei tuo kysyjä Oiuyt jne. jne. ole aito kysyjä vaan trolli
Perintö on sitten se, mikä jää jäljelle. Ei kait missään ole määritelty sitä, että perintöosuus pysyisi samanlaisena. Jos kyse on tilasta tms. vastaavasta, on tilanne toinen.
Laki ei tietääkseni määrää suhteella jakamista. Mutta kysyjän tapauksessa ainakin suvun sisällä suosittelin edellä testamentin mukaiseen toisioperimiseen samaa tapaa kuin lapsettoman avioparin lesken jälkeen tehtävää suhteella jakamista. Avioehdon yhteydessähän lesken pesää ei jaeta puoliksi.
Niin, suku on pahin. Minunkin omaisuutta on sukulaiset käyttäneet hyväksi ja testamentaneet eteenpäin.
? Tuskin noin on käynyt. Eläessään saa jokainen tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Käyttää vaikka sata euroa per aamu vessapaperina. Pätemätön juttu, lähteä itkemään elävän ihmisen perinnöstä- kun sitä ei ole olemassakaan. Vainajan jäämistö on se perillisille perintönä, ja/tai myös leskelle tasinkona tuleva asia.
Trolliavaus.