Meidän sijaislapsella oli taas tapaaminen äidin kanssa joulun jälkeen. Yritimme estää, kun lapsi voi niin huonosti niiden jälkee, mutta ei auttanut, keksimme kuulemma huonon olon.
Nyt lapsi raivoaa, rikkoo ja huutaa. Mitään ei voi tehdä hänen kanssaan, ei minnekkään mennä. On aivan raunioina.
Miten sais äidin ymmärtämään? Psykiatrin, opettajan, avustajan, päiväkodin ja meidän sanomiset eivät paina yhtään.
Lapsella menee noin 1,5 kuukautta selviytymiseen ja seuraava tapaaminen on aina kahden kuukauden välein. Eli parempaa aikaa on vain puoli kuukautta.
Nyt lapsi raivoaa, rikkoo ja huutaa. Mitään ei voi tehdä hänen kanssaan, ei minnekkään mennä. On aivan raunioina.
Miten sais äidin ymmärtämään? Psykiatrin, opettajan, avustajan, päiväkodin ja meidän sanomiset eivät paina yhtään.
Lapsella menee noin 1,5 kuukautta selviytymiseen ja seuraava tapaaminen on aina kahden kuukauden välein. Eli parempaa aikaa on vain puoli kuukautta.
Vastaukset 32
Vanhimmat
..kohta sekin asia kääntyy niin, että te ette ole riittävän tukevia sijaisvanhempia ja yritätte manipuloida lasta tai valehtelette. Lapsen reagoinnista saatte tuskin ainakaan vanhemman tajuamaan, hän kääntää asian niin, että lapsi reagoi TEILLE menoa, olisi tietysti halunnut jäädä äidin luo! Lapsen reagointi on mannaa bioäidin sielulle!!! Sossukin voi ajatella asiaa niin, että lapsi osoittaa oireilullaan ikävää biovanheman luo. Kohta lisäävät tapaamisia....
Jep, näin meilläkin.
Olen kuullut myös monta samanlaista tapausta.
Uskomatonta!
asiat muuttuvat, kun lapsi kasva isommaksi ja häntä on "pakko" kuulla.Kurjaa vain,että niin monta vuotta saattaa mennä hukkaan ja vaurioittaa lapsen mieltä.Bioäideillä saattaa olla edessään karvas pettymys,kun nuori kokee sijaiskodin kodikseen. Tässäkin järkevä yhteistyö kaikkien osapuolten välillä tuottaisi parhaan lopputuloksen.
Meillä harvennettiin tapaamisia, mistä seurasi itsemurhayrityksiä, karkaamisia yms yms. Tapaamiset tihennettiin sossujen mieliharmiksi ja niiden on pakko myöntää, että auttanut on. Tapaamisia vastustaneet sijaiset ovat jo kauan olleet historiaa.
Yrittäkää vaikeuksistanne huolimatta ymmärtää ettette ole lapsen vanhempia.
Totta helvetissä tiedän ettei olla ko. lapsen vanhempia...!
KYLLÄ VAAN OLLAAN VANHEMPIA, MUTTEI HUOLTAJIA!!! KAS, SIINÄPÄ SE VISSI ERO...ONNEKSI KUITENKIN!!!(OTTAEN KAIKKI LIEVEILMIÖT HUOMIOON!)
Ymmärrän raivostumisen, ärsytyksen, epätoivon, vihastumisen, ymmärtämättömyyden jne jne.....
Meillä nähdään tämä toistuvasti kuukauden välein. Soskuun olen viestittänyt jatkuvsti näistä oireiluista ja jonkin verran ovat vastaan tulleet ehdotuksissamme muutta tapaamisväliä, mutta ovat kuitenkin vahvasti biovanhemman puolella tukemaan vain yhdessä oloa vaikka se ei olisikaan kovin hedelmällistä.
On äärettömän turhauttavaa kun lapsen saa turvallisiin raameihin ja normaalielämän "sääntöjen piiriin" niin vierailu biovanhemman luona romuuttaa kaiken ja voi vain aloittaa taas alusta eli nautit pariviikkoa "normaali käytöksestä" ja toiset pariviikkoa "epänormaalista käytöksestä." Melkoista runpaa ja varmasti raskasta myös lapselle.
Itse olen päättänyt, etten luovuta sosiaalitoimen painostamista ennen kuin olen päässyt siihen mikä on parasta lapsen ja meidänkin kannnalta koska onhan väistämättä otettava huomioon meidänkin voimavaramme, olemmehan arjen raskaan raatajia. En pidä biobvanhemman OIKEUTENA saada terrorisoida perhettämme lapsensa kautta ja siinä samassa särkeä lapsen haurasta elämää, mielestäniku heillä ei ole enää edes oikeuksia vaan pelkkiä velvollisuuksia ja jos he oppivat noudattamaan ensin niitä voi olla että niitä oikeuksiakin jonakin päivänä on myös heillä.
Onnea ja voimia sinulle=)
asiasta en mitään tiedä, mutta saisitko vaadittua valvotun tapaamisen esim. Lastenkodin tiloihin ?
Olen kuullut että niitä on. Mitä jos kuljettamista tulisi enemmän, kunhan lapsi on rauhallisempi.
Kenelle siis menee läpi tuo alkuperäinen purkaus totena. Pöhlön kirjoittama ja hakee sairaasti huomiota, jota toiset pöhlöt hänelle auliisti suovat.
Ei ole kovin vahvoissa kantimissa sijaishuolto jos näihin on uskominen.
Herran tähden biovanhemmat, jokainen päivä tällaisissa sijaiskodeissa on lapsillenne tuskaisa kokemus, siitä tulee oireilu mitä sijaismammat uskottelevat, että muka 1,5 kuukautta menee toipumiseen oman äitinsä tai isänsä tapaamisesta. Toimikaa ettei menisi lapsen koko elämä näiden manipulaattorien vuoksi pilalle.
Heh, manipulaattorit.
Meillä on tapaamiset kuukauden välein ja viikon kova oireilu. Olen jo itsekin väsynyt tähän kun ajattelin että miksi aloitan lapsen kanssa alusta jokaikinen kuukausi. Lapsi voi pahoin, sille ei voi mitään. Apua tulee vain niin, että kaikki osapuolet haluavat lapsen parasta ja ratkaisevat asiat lapsen parhaaksi.
Avun saaminen on vaikeaa, kun vain lasta hoitava lapsen kanssa kokee nämä oireet ja ongelmat. Kaikki muut vain kuuntelevat. He eivät tiedä mitä se on.
..ja sitten kun kerrot lapsen oireilusta, niin sinua vähän katsotaan "kieroon" ja sossu ajattelee, että et kenties jaksa lapsen kanssa..kas siinäpä soppa valmiina. Olen kokenut tuon saman. Tapaamisia ei valittelusi kuitenkaan tule vähentämään, mutta leimaavat sinut helposti yhteistyöhaluttomaksi!!
Saapa nähdä miten koulu lähtee. Alkavat ensi viikolla. Poika on niin levoton, että mikaan ei pysy ehjänä, kaikki pitää rikkoa.
Voi opettaja raukka!
Sinä joka väität näit kirjoituksia provoiksi, otappa itsellesi yksi sijoitettu.
minä en väitä kirjoituksia provoiksi. Tiedän mitä sijaisvanhemmuus on, ihan kaikessa raadollisuudessaan, mutta myös kaikessa hyvässä mitä se voi antaa. Puhut varmaan jostakusta toisesta....
Minunkin sijaislapseni ahdisti opettajan seinää vasten, opettaja purki sydäntään minulle tuntitolkulla puhelimessa joka viikko, oli ehan ope ja varmasti nähnyt kaikenlaista. lapsi ei rauhoittunut ainakaan syyslukukaudella ja keinot ovat aika vähissä. Myös oppiminen 0. Eka-luokalla toista vuotta ja kirjaimista muistaa E, A, R ja S...Laskea osaa kymmeneen..
Tarkoitin sanomaani tuolle :" onko se totta vai viinien jne" (kuinka se nyt meni).
On sitä mieltä, että olemme kelvottomia sijaisperheiksi, kun valitamme bioperheiden tapaamisista.
Totuushan on se että teidän pitäisi jo viimmeistään tässä vaiheessa (bioäidit) edes miettiä, mikä on lapsen edunmukaista!
Mieti kerrankin lastasi, eikä vain itseäsi!
että se, millä lapsi pidetään "järjestyksessä" sijaisperheissä on pelottelu ja uhkailu. "Jollet ole kunnolla, siirretään vielä kauemmas kotoa etkä pääse sitä vähää tapaamaan vanhempiasi". Jos lapsen huonovointisuuden syynä on äidin tapaaminen, miksei hän oireile äidin luona. Jos taas äidin luona on niin kurjaa, lapsenhan pitäisi olla iloinen ja onnellinen, että pääsee sijaisperheen auvoiseen olotilaan.
lue hyvä ihminen sinäkin yksi kirja ennenkuin tulet tietojasi levittämään. se kirja joka kertoo lapsen turvallisuudesta ja turvallisuudentunteen esille tuomisesta.
voisit jopa hämmästyä, mikäli pystyt ymmärtämään lukemasi.
miksi lapsi on huostaanotettu, jos kotona kaikki on hyvin?
miksi tähän samaan tyhmään sanailuun aina mennään. eikös olisi helpompaa lukea aikaisempia kirjoituksia, kun niissä näitä vastaavia on 13 tusinassa...hohhoi...
lapseni kertoi että sijaisvanhemmat uhkailee, pelottelee häntä juuri tällein kuin mainitsit!=(
Hän haluaa kovasti takaisin kotiin, asia onkin käsittelyssä ja on hyvin mahdollista et lapsi palaa kotiin.
Eli siis jos sijaisvanhemmat osoittautuvat huonoksi, kuvittelet että huostaanotettu lapsesi palautetaan sinun luoksesi.
Juu, mahdollisuus on aina, että lapsi palautetaan biovanhemmille vaikka huostaanoton edellytykset ovat edelleen voimassa. Mutta eikö kannattaisi sijoittaa lapsi hyvään sijaisperheeseen. Siellä lapsikin viihtyy paremmin ja kaikki on hyvin, sillä viihtyminen on kaiken a ja o.
Ei todellakaan etsitä toista sijaisperhettä.
Siinähän ei ole mitään outoa jos lapsi haluaa takaisin kotia.
Kysyt lapselta kuin lapselta niin saat saman vastauksen, eihän omalle rakkaalle äidille/isälle voi antaa muuta vastausta.
Eikä lapsi ymmärrä useinkan sitä mikä on syy huostaanottoon ja siihen että hänet on kotoa viety aivan tuntemattomaan perheeseen.
Mutta sinun lapsesi vanhempana on myös ajateltava että kaikki tämä on tehty lapsen hyvinvoinnin vuoksi.
Jos ei huostaanoton aiheuttavaan tilaan ole tapahtunut muutoksia parempaan täysin siedettävään eli toisinsanoen ne ei ole poissa elämän arjesta. Ei voi asiaa katsoa suopeasti vaan säästömielessä palauttamalla lapsi biokotiin. Se ei ole lapselle nyt kuin ei sillonkaan yhtään parempi tilanne hyvään kasvuympäristöön kotona jossa ongelmat ovat keskipisteenä jatkossakin. Onhan kysymys lapsen turvallisesta elämästä jonka me jokaine niin sinä kuin me muutkin haluamme lapsille.
En hyväksy uhkauksia, mutta lapsellasi saattaa olla omia mielikuvia siitä että hän ehkä tällä tavalla uhkaa sinua että jos et ole minulle hyvä vanhempi niin minut viedään sinusta niin kauas että et tavoita minua koskaan enään jne.
Tämän me olemme saaneet kuulla aivan omin korvin, no sekin sitten selvisi kun olimme johdonmukaisesti rehellisiä siinä tilanteessa mikä lapsen elämässä vallitsi ja vallitsee edelleen.
Miten monet hautajaiset lapsi on äidilleen pitänyt mutta kun puhuu äitinsä kanssa niin siitä ei väläystäkään vaan se ikävä joka on niin pinnalla molemmin puolin. Äiti lupaa kotiin paluun ja lapsi on heti valmis menemään. Vaikka heti välittömästi hautaa äitinsä neljänmetrin syvyyteen.
Toivon että ymmärrät lastasi ja myös jos sijaisvanhemmat käyttävät tapaa saada lapsi tottelemaan uhkauksin että se ei ole hyväksyttyä.
Lapsi on kuule niin älykäs että onkin olltava paljon kokemuksia jotta kykenee edes osan sanomista tulkita oikein mitä lapsi tarkoittaa milläkin teollaan tai sanomallaan.
Oletko valmis allekirjoittamaan että elämäsi on vakiintunut ja olet/olette vahvoja vanhempia ottamaan lapsenne kotiin. Syytä en tiedä siihen mksi lapsesi huostaanotettiin.
On myös aina mahdollisuus antaa sijaisvanhemmille jatkokoulutusta sekä työohjausta ja näin poistaa nuo mainitsemasi epäkohdat.
Älä riko lastasi enään enempää vaan valmistaudu kaikin mahdollisin tukitoimenpitein ottamaan lapsesi takaisin ja myös että yksin vanhempina kannatte sen vastuun tulevaisuudesta. Aikuinen on lapsen tuki ja turva. Kykenetkö siihen luonnolliseen mutta vaativaan tehtävään oletko tarpeeksi kestävä ottamaan vastukset?
Toivon kaikille lapsille mahdollisuuden saada kasvaa omassa "biokodissaa"
Aina on elämässä ongelmia ja vaikeuksi mutta ne ei saisi tuhota mahdollisuutta lapsen turvallisuutta eheään kasvuun.
Ei kai missään sijaislapsen kotiuttamispäätöstä tehdä lapsen toivomuksesta, silloinhan ollaan aivan hakoteillä. Kyllähän jotkut edellytykset pitää olla.
Jos lapsi todellakin on palaamassa takaisin biokotiinsa tarvitaan vahvoja aikuisia lapsen ympärille. Biovanhempien tulisi myös huomioida se, että elämää on ollut koko sijoituksen ajan ja lapsen mielestä ja ajatuksista sitä ei noin vain pyyhitä pois, on siellä sitten hyviä tai huonoja muistoja.
Ajattelisin, että silloin kun lapsi palautetaan takaisin biokotiinsa tilanne on vielä mutkikkampi kuin ensimmäisellä kerralla kun lapsi sijoitettiin sijaisperheeseen. Biovanhemmat eivät voi ajatella niin, että kaikki on ennallaan ja voidaan jatkaa siitä mihin on jääty huostaanoton tultua voimaan.
Lapsi on sijoituksen aikana kasvanut niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lapsi osaa ehkä kyseenalaistaa asioita ja vaatia selityksiä tapahtumille. Eli mielestäni myös biovanhemman tulisi "kasvaa" ajatuksiltaan ja teoiltaan sillä aikaa kun lapsi on sijoituksessa, jotta takaisin palaaminen lapselle olisi hänen etunsa.
silloin lapsi pitää palauttaa takaisin minne se kuuluu eli omaan biokotiin!
ottamaan lapseni takaisin entistä vahvenpana/vanhempana.
Hienoa, Onnea ja voimia tuleviin koitoksiin, sillä se ei varmaankaan tule olemaan aina niin helppoa. :)
Kun lapsi on asunut biovanhempien luona, niin hän on oppinut siellä eläessään, että se elämä on "normaalia", vaikka se olisikin ollut ties minkälaista. Kun lapsi muuttaa sijaisperheeseen vie paljon aikaa, että hän sopeutuu sijaisperheen elämään ja oppii ymmärtämään "normaaleiksi" kokemiaan asioita, että ne ovat väärin ja hänen ei tarvitse kokea tällaista.
Olen itsekin miettinyt, johtuuko lapsemme reagointi kuukauden välein tapahtuviin tapaamisiin siitä, että hän kaipaa äitiään vai siitä, että hän suojelee äitiään ja kun äiti lähtee, niin hän pelkää ettei äiti selviä ilman häntä?
Olen miettinyt, voiko reagointi johtua siitä, että lapsi pelkää asioidensa muuttuvan takaisin samaksi mitä ennen ja tuntee turvattomuutta? Vai johtuuko reagointi, ehkä siitä, että lapsi kokee tilanteen niin ristiriitaisena?
Nyt olemme kiinnittäneet huomiota, että lapsi reagoi myös muiden aikuisten, vieraidenkin käyntiin samoin eli heidän lähdettyään raivoaa ja päiskää ja huutaa. Lapsi ei pysty toimimaan, eikä hänen kanssaan voi mennä mihinkään!
Uskomme lapsellamme olevan jonkilaisen kiintymishäiriön ja onko tuo ihme, kun on täytynyt muuttaa useita kertoja. Ensin biovanhempien luota lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen...
Olemme myös puhuneet sosiaalityöntekijöille lapsen reagoinneista ja yrittäneet saada heitä ymmärtämään, että kun äiti tapaa lastaan kuukauden välein ja lapsella menee palautumisessa vähintään kaksi viikkoa, niin silloinhan hänellä jää normaali arkeen viikosta kahteen viikkoon ja onko tämä sitten lapsen edun mukaista. Nyt meillä on kuitenkin jo totuttu näihin lapsen puuskiin ja reagoinnit ovat lyhentyneet. Uskomme reagointien lyhentymisen johtuvan siitä, että kun äiti käy täällä niin minä teen lapselle selväksi kuitenkin talon säännöt ja minä sanon kuinka toimitaan meillä. Me annamme lapselle luvan myös purkaa kohtauksensa rauhassa ja sen jälkeen hän rauhoittuu yleensä. Toki lieveilmiöitä kestää monta päivää sen jälkeen.
Jaksamisia... Meillä ollaan välillä tosi sippejä.
Minulla tulee tunne välillä, että viekää koko lapsi sitten pois, en viitti enään tapella lapsen etua.
Tuntuu välillä niin turhalta, niin turhalta.
niin..8 vuotta mekin jaksettiin taistella lapsen etua yhdessä ja toisessakin asiassa. eihän meitä kukaan kuunnellut. Oltiin vaan tosi hankalia sijaisvanhempia, kun kehdattiin sanoa suoraan ja pyytää apua. No,lapsi on ollut 2 vuotta bioäidillään ja uutta huostaanottoa valmistellaan, lapsi on ilmeisesti joutunut hyväksikäytetyksi, mahtoikohan äidiltä loppua huumerahat, kun piti lapsikin vielä myydä!
Saattaa olla niin , että HUOSTAANOTTOKIRJASTA löytyy järkeviä ajatuksia ?