Etsitään luovuttajaa

Taudit siirtyvät spermassa eli ihan sama miten luovutus tapahtuu. Ainoa riskitön luovutus tapahtuu klinikalla.

Kyllä se valitettava tosiasia on, että kaikki luovuttajat eivät ole ihan puhtaasta auttamisenhalusta liikkeellä. Klinikalle menevät sentään joutuvat psykologisiin testeihin ja sukutausta syynätään.

Itse käännyin klinikan puoleen jo ihan onnistumisprosenttienkin vuoksi. Ja en halua esim. ottaa riskiä tulevaa lasta kyyläävästä miehestä. Erään tuttavan luovuttaja kyttäsi hänen lastaan koulun portilla. Ja tämä ei ole vitsi. Koskaan ei tiedä mitä ihmisen päässä tapahtuu vaikka 10 vuoden kuluttua. Luovutusasioissa tärkeimpänä pitää pitää lasta ja hänen oikeuksiaan yksityisyyttä. Lapseni saa 18 vuotiaana tietää biologisen isänsä nimen ja joko ottaa yhteyttä tai sitten ei.

Minäpä väitän, että lähes kukaan luovottaja ei täällä ole puhtaasta auttamishalusta liikkeellä. Muuten samat tyypit täyttäisivät SPR:n verenluovutuspalvelut ja keräisivät rahaa maanjäristyksen uhrien hyväksi. Luovuttajat ovat liikkeellä monesta eri syystä, mistä yksikään ei ole ensi sijaisesti auttamishalu. Auttamishalu voi olla se kolmas tai neljäs syy. Yksi vonkaa tällä tavoin seksiä, toinen haluaa geeniensä jatkuvan, kolmas on psykopaatti. Edes klinikalla ei luovuteta auttamishalusta vaan siitä kutkuttavasta ajatuksesta, että omat geenit jatkuvat. Mitä vikaa on siinä, että haluaa itsekkäästi jälkeläisen johon ei muuten ole mahdollisuutta?

Potentiaalisen äidin vaikea tehtävä onkin valita ne, jotka eivät tule aiheuttamaan myöhemmin ongelmia ja jotka pitäytyvät sopimuksessa. Onnea matkaan!

Itse luovuottaisin oitis, jos se olisi mahdollista käytännössä. Haluaisin enemmän lapsia ja nähdä kuvan alulle saamastani vauvasta. Tietäisin, että jossain päin dallaa tyttäreni tai poikani. Siinä kaikki. Kokisin itseni hienoksi ihmiseksi, koska annoin jollekin mahdollisuuden olla äiti, mutta se on suhteellisen toisarvoista. Muuten olisin jo luovuttanut toisen munuaiseni tarvitsevalle (verta toki luovutan silloin tällöin ja kerään/lahjoitan rahaa SPR:lle kuukausittain).

Eli hiukan nyt realiteettejä. Minusta nämä koti-inseminaatiot pitäisi järjestää niin, että luovuttaja ei tiedä äidin henkilöllisyyttä eli lapsi voisi itse päättää yhteydenpidosta. Taitaa olla vaikea järjestää. Tärkeintä on lapsen etu. Menkää klinikalle, kiitos.

Itse juuri psykologin kanssa luovutusasioista puhuneena aion nyt valitettavasti tuomita kaikki, jotka tekevät anonyymin ihmisen kanssa lapsen. Ette silloin ajattele lastanne lainkaan! On lapsen oikeus ja nykyään laki, että saa tietää biologisen isänsä 18 vuotiaana (mikäli vanhemmat kertovat luovutuksesta, psykologit suosittelevat kertomista). Miettikää itse kohdallenne, ettette koskaan saisi tietää mistä geeninne tulevat. Suvussamme on yksi tällainen tapaus ja on kissojen ja koirien kera yrittänyt etsiä isäänsä. Ei tiedä kukaan mistään mitään. Luovutusasiat on muutenkin rankka hoidoista kasvaneelle ihmiselle, niin vielä tehdä sellainen temppu, ettei lapsi saa ikinä tietää alkuperäänsä... että onpa hienosti ajateltu.