kun vauva joutui teholle, ja asia yhä kummittelee

Minunki lapseni joutui lastenosastolle tarkkailuun, onneksi ei ollut mitä isoa kyseessä. Mutta oli se kyllä kamalaa !

Oli kamalaa jättää lapsi sairaalaa ku minut päästettiin kotio. Onneksi lyhyt matka sairaalaa nii pääsi hyvin joka päivä "kyläileen" lapseni luona. Onneksi lastenosastolla ei ollut mitää vierailuaikoja, sai mennä ja olla niin kauan kuin halusi. Ja ne hoitajat siellä olivat nii asiallisia ja empaattisia.

Tyttäreni nyt 5kk ja edelleenki muistelen sitä hetkeä kun sain kuulla et lapsi joutuu osastolle. Mieheni oli tulossa sinä päivänä sairaalaa katsomaa meitä ja enkä saanut heti sanotuksi asiaa kun aloin heti itkemää mieheni nähtyä. Miehenikin pelästyi.

Kotona molemmat oltii peloissaa ja epätietoisia mitä tulevat päivät tuo tullessaan. Sinä päivänä kun kotiuduin, en ole koskaa nähnyt miestäni niin peloissaa kuin silloin. Se näky ei poistu verkkokalvoiltani koskaan. Mieheni on henkisellä tasolla vahva ihminen, mut nyt näin hänen pelkäävän.

Mutta onneksi ne ajat ovat ohitse, ja saan nauttia pienestä tyttärestäni ilman huolen häivää :)

Kyllä sitä ajan kans osaa muistella asiaa ilman suurempia tunteita. Aika korjaa, annat vaa sen hoitaa homman. Jonaki päivänä osaat ajatella mennyttä ilman itkua. Älä hätäile asian suhteen :)