Olen hämmentynyt. En tiedä mitä tekisin ja mikä loppujen lopuksi ois oikein. Tässä mun tilanne:
Oli kerran nainen, joka sai mut sekoamaan. Kaunis ja ihana mutta silloin molempien elämäntilanne (erityisesti hänen) oli sellainen, että mitään meidän välille ei syntynyt molemminpuolista flirttiä ja kipinöintiä lukuunottamatta. Olin silloin ihan lätkässä. Mut ei nähty sit pitkään aikaan, sit tapasin nykyisen tyttöystäväni ja alettiin seurustella.
Nyt 1,5 vuoden jälkeen tapasin ton ihanaisen yllättäen. On töissä paikassa, jossa mä käyn myös töiden merkeissä säännöllisesti. Juteltiin ja samantien tajusin, et toi entinen kipinä on yhä tallella. Ja hän antoi ymmärtää, että hällä kans ja nyt kaikki esteet on poissa. Ollaan nyt nähty useamman kerran ja musta tuntuu, että kohta mä räjähdän. Haluan sitä naista ihan hulluna!! Joka tavalla.
Mä ymmärtäisin tän paremmin, jos olisin jotenkin onneton tyttöystävän kanssa. Mut meillä menee ihan hyvin, tyttis on kiva ja nätti ja viihdytään yhdessä. Silti mä olen ihan sekaisin tosta toisesta. Ja aivan hämmennyksissä nyt. Pelkään, että jos se ihanuus pyytää mut mukaansa, niin mä lähden. Vaikkei koskaan pyytäis, mun sisällä palaa täysillä, kun hänet näen. En tiennyt, et tällaisia tunteita voi edes olla!! Tiedän, et mun pitäisi kai olla järkevä ja unohtaa koko juttu mut kun en vaan pysty. Oon jo kokeillut. Kaikki palaa takaisin, kun tavataan ja kaduillakin olen näkevinäni hänet koko ajan jossain.
Oli kerran nainen, joka sai mut sekoamaan. Kaunis ja ihana mutta silloin molempien elämäntilanne (erityisesti hänen) oli sellainen, että mitään meidän välille ei syntynyt molemminpuolista flirttiä ja kipinöintiä lukuunottamatta. Olin silloin ihan lätkässä. Mut ei nähty sit pitkään aikaan, sit tapasin nykyisen tyttöystäväni ja alettiin seurustella.
Nyt 1,5 vuoden jälkeen tapasin ton ihanaisen yllättäen. On töissä paikassa, jossa mä käyn myös töiden merkeissä säännöllisesti. Juteltiin ja samantien tajusin, et toi entinen kipinä on yhä tallella. Ja hän antoi ymmärtää, että hällä kans ja nyt kaikki esteet on poissa. Ollaan nyt nähty useamman kerran ja musta tuntuu, että kohta mä räjähdän. Haluan sitä naista ihan hulluna!! Joka tavalla.
Mä ymmärtäisin tän paremmin, jos olisin jotenkin onneton tyttöystävän kanssa. Mut meillä menee ihan hyvin, tyttis on kiva ja nätti ja viihdytään yhdessä. Silti mä olen ihan sekaisin tosta toisesta. Ja aivan hämmennyksissä nyt. Pelkään, että jos se ihanuus pyytää mut mukaansa, niin mä lähden. Vaikkei koskaan pyytäis, mun sisällä palaa täysillä, kun hänet näen. En tiennyt, et tällaisia tunteita voi edes olla!! Tiedän, et mun pitäisi kai olla järkevä ja unohtaa koko juttu mut kun en vaan pysty. Oon jo kokeillut. Kaikki palaa takaisin, kun tavataan ja kaduillakin olen näkevinäni hänet koko ajan jossain.
Vastaukset 12
Vanhimmat
käynyt niin, että kun olen ollut vakituisessa seurustelusuhteessa, niin olen saattanut iskeä silmäni joskus toiseen naiseen. Yleensä jossain alan paikassa, tanssiessa..
Sit mulle kerran yks mimmi sanoi jotakuinkin näin: "vaikka sä seurustelet, niin sulle tulee käymään noin jatkossakin..." tais olla turus muuten.
Eli sen opetus oli kai se, että pitää vaan pitää
ajatukset kasassa ja tietää mitä tekee.
Niin että terkkui vaan sille blondille!
...valitettavan yleistä tuollainen. suhteessa ollaan mutta muitten perään haikaillaan. ja jos ja kun sitten saadaan se unelmien kohde ja vanha suhde pistetään poikki, niin kohta huomataan että joku ihan toinen onkin vielä ihanempi. pakko saada se...en ymmärrä en.
...olisko lehmä vertaus paha;)
joskus myös tolleen,mutta ei välttämättä , aina,en voi puhua kuin itsestäni, rakastuin ensimmäiseen naiseen jonka tiesin pitävän myös naisista, ja hän tunsi samoin minua kohtaan silloin.
Vaikka ei kumpikaan meistä silloin kovinkaan montaa vähemmistön edustajaa tuntenut, niin ei tullut kummallekaan mieleen vilkuilla sivuilleen.
se mikä tuli välillemme oli sitten elämäntilanne , ja -tapahtumat. Hän löysi toisen ja minä kasasin itseäni vuoden.
Joskus vaan tunteet vievät,tiettyyn rajaan asti, lopulta (toivottavasti) määrittelee miten ja kuinka pitkälle.
Hankalaa... jos välittää kahdesta kovin, niin muoto on se triangeli... ja aina jotain sattuu ja kovin, jos menee, niin kuinka pitkälle?.
Serial Monogamy on kyllä ainakin minun ystäväpiirini vallitseva seurustelumuoto. Mutta me olemmekin jo kolmikymppisiä.
Parikymppiset preferensseistä riippumatta vaihtelevat vielä aika tiuhaan partneria. Sellaista se elämä on.
Itse en ole vaihdellut paria kuin seitsemän vuoden syklissä. Tai, ensimmäinen suhde kaatui kun naiseni löysi uuden kotimaan. Tämä suhde toivottavasti kestää vanhainkoti-ikään asti!
Eihän se nyt ihan niinkään voi olla...? mie oon ainaki sellanen tyyppi, et ko oon jonkun kanssa, en osaa ees kattoa muita sillä tavalla. Meni oman kanssa sitten hyvin tai huonosti. Yritän vaan joko korjata oman tilanteen tai sit elän siinä täysillä mukana. Tilanten mukaan.
En osais kuvitellakaan mitään muuta tilannetta. Ehkä oon jotenkin outo tai muuten vaan niin ylisitoutuva, et muut ei sykäytä, kun on oma kulta. En tiedä.
Sanonta on toki tuttu, mut sen kuvaama tilanne täysin vieras.
..aivan kuin parisuhde olisi jotakin kertakäyttökamaa..:(
.. on tää naisen elämä..
mut kyl mä uskon että jos nykyinen suhde toimii, on raukkautta, seksiä, yhteisiä harrastuksia - niin sit ne "muut naiset´" on vaan ohimeneviä ihastuksia..
mä en loukkaannu jos mun rakas johonkin ihastuu.. mut jos hän koko ajan haikailisi toisen perään, niin antaisin hänen kyllä sitten mennä..
Oman kokemukseni kautta totean, että arki tulee vastaan siinä uudessa, sykähdyttävässä ihastuksessa! Mä olin sentään aikaihminen kun lähdin pitkästä suhteesta uuteen rakkauteen...mutta sainpa nenilleni ja olen käynyt kovan terapeuttisen työn, että pystyisin antamaan itselleni sen anteeksi; miten saatoin kohdella pitkäaikaista elämänkumppaniani niin sikamaisesti.
Minun onneni oli että silmät avautuivat ja onnellinen ja monien mielestä onnekas kun naiseni vielä huoli mut takaisin.
Rakkautemme kyllä syveni kun tajusin miten äärettömän arvokkaan ihmissuhteen, elämänkumppanin olin menettämässä. Nyt siis onnellisesti puolisot, oma koti ja se arki mikä tämän elämän kruunaa!!!!
Moikka Triangeli!
Kehottaisin lukemaan aikaisemman keskustelun, jonka Kirsi kirjoitti otsikolla "rakkaani välittää toisesta´kin". Siinä on kuvio samankaltainen!
voi muuta sanoa, kuin että tunnen myötätuntoa tyttöystävääsi kohtaan. En todellakaan haluaisi itse seurustella tytön kanssa joka on tuuliviirinä milloin mihinkin suuntaan =(.
Mielestäni olet tilanteessa, jossa sinun kannattaa miettiä tarkoin mitä todella haluat. Ei ole kovin rehellistä jatkaa suhdetta, jossa toista ei halua oikeasti. Valinnat kannattaa tehdä omien halujen ja tarpeiden mukaan eikä velvollisuudentunteesta muita kohtaan.