Hihnakäytöstä naksulla?

Tuohon naksutin juttuun olen jäävi ottamaan kantaa koska meillä ei ole sitä käytetty, kuten ei namejakaan siihen tarkoitukseen mihin useimmat, palkitsemiseen. Mutta kuitenkin olettaisin että noin se menee kuin kuvasit, eli jep ja sitten nami.

Oma tekniikkani tuossa oli että painoin fleksin kylkeä sormella, jolloin siitä lähti viesti koiralle. Samalla hetkellä pyysin "jätä askel väliin". Aina uudelleen ja uudelleen. Joskus pidätin sitä pienen hetken merkiksi mitä tahdon. Joskus taas annoin sen juosta suoraan loppuun asti ja vasta viime hetkellä huikkasin "varo" ja heti perään kun meno pysähtyi kuin seinään, sanoin "näetkös nyt, kun pyydän askelta väliin se kannattaa jättää, muuten käy noin". Älykäs kun on niin oppi perusteet kulkemiseen aika nopeasti, lähinnä narttukoirien juoksuaikona pitää muistuttaa edelleen.

Tuohon tietyllä puolella kulkemiseen on omat sanansakin, ne ovat oikea ja vasen. Kun lähdet näitä opettamaan, niin valitse etukäteen sellainen lenkkireitti jossa voit kulkea mahdollisimman paljon sitä puolta jota olet opettamassa. Eli kun opetat vaikka vasenta, niin annat koiralle ohjeen "vasen, nyt kuljemme vain vasenta puolta". Ja kuljette kanssa. Koiran mennessä väärälle puolelle, sanot "vasen, kuljemme vasenta puolta". Pyri saamaan koira mahdollisimman nopeasti pois väärältä puolelta, tarvittaessa palauta käsipelillä ja ohjeista vielä uudelleen. Kun tulette paikkaan jossa kuljette ei-opetettavaa puolta, anna ohje "puoli vapaa". Äläkä tällöin kiinnitä sitten mihinkään turhaan huomiota, vain vaaranpaikat ennakoi. Opeta yhtä puolta noin pari viikkoa ja siirry sitten toisen puolen opettamiseen. Toisen puolen opettaminen vaatinee puolet ensimmäisen ajasta joten viikko riittänee ja sitten siirryt opettelemaan niiden yhteiskäyttöä.

Kun nämä joskus ajan kanssa tulevat selkäytimestä, sinulla ja koiralla, niin voitte alkaa kehittämään asiaa vielä lisää. Risteyksiä lähestyessä kerrot koiralle mihin mennä. Kun perusmuodot on vasen ja oikea, niin risteyksiin käännytään sanoilla vasemmaLLE, oikeaLLE (tai suoraan), eli loppua korostaen. Alussa tosiaan kannattaa käyttää mahdollisimman selkeää artikulaatiota mutta myöhemmin ohjeet voi antaa huolettomammin ja koira kulkee kuin ajatus. Omalle koiralleni pystyn antamaan ohjeet kolmen lyhyen matkan päässä toisistaan olevien risteysten kulkemiseen. Eli ohjeistan näin: Seuraavasta risteyksestä menemme suoraan, pidämme oikean puolen, seuraavakin mennään suoraan, sitten vaihdamme vasemmalle puolelle ja lopuksi käännymme vasempaan. Ja koira kulkee kuin robotti(taas pl. ellei ole juoksuisia narttuja liikenteessä).

Olet oikeilla jäljillä: http://www.freewebs.com/klikki/aloittaminen.html mm. Kaimio,Stilwell ja koirakoulu kompassin sivuilta löytyy lisätietoa. Hyödynnä väsymys ja/tai nälkä tilaa aina kouluttaessa! :)

Et tarvitse naksutinta hihnakäytöksen opettamiseen. Voi sitä naksutinta käyttää tietenkin vaikka mihin hyvällä menestykselläkin, mutta on paljon mutkattomampiakin tapoja. Perus nahkahihna, nahkapanta ja vielä kun pentu kyseessä niin vähän herkkuja matkaan mukaan sekä iloista mieltä.

Niin, siis se katsekontaktihan on se ensimmäinen mistä pitää palkata. Ensin opetat sille kontaktin. Ja opetat sen niin hyvin, että se seurailee sinua jo hieman ärsytykseen asti. Sitten laitat hihnan ja alat palkata hihnan löysyydestä = se seurailee sinua edelleen. Kävelyllä ei sitten tarvikaan muuta kuin pysähtyä kun se meinaa vetää. Minnekään ei siis pääse ennen kuin lopettaa. Koira pysähtyy, katsoo sinuun ja löysää narun = matka jatkuu. Matka jatkuu aina niin kauan kun hihna pysyy löysällä. Ja siis kun vahvistat sitä mitä alussa = hihnalöysälle ja vetämällä ei pääse mihinkään, koiran pitäisi tajuta yhdistää asiat. Joku on joskus neuvonut myös suunnan vaihdon: koira alkaa vetää niin vaihtaa suuntaa, eli jos naru kiristyy, et pääse sinne minne haluat - heti kun naru taas löystyy, jatketaan. Sekin on varmaan joillain ok, mutta itse koin sen tosi rasittavaksi pyörimiseksi :) Minusta helpointa on tuo kontaktin ja lähellä olon vahvistaminen löysän hihnan kanssa, ja monissa paikoissa, sekä pysähtyminen jos yhtään vetää.

Kontakti on aina se ensimmäinen asia. Toinen on luopuminen. Siis sitä että kun luopuu omastaan, saa jotain. Sitähän se esim. hyvän hajun luoksekin vetäminen on! Luovu siitä, ja pääset sinne. Luopumista voi treenailla. Samalla saat treeniä muuhunkin kuin vetämiseen :)

Ison koiran on hankalampi kävellä hitaasti. Siksi koirat usein vetää ensin. Niiden pitää opetelle sopeuttamaan se vauhti ihmisen vauhtiin. Jotkut on sitten tosi jääriksiä, mutta kyllä nekin tekee sen mikä on kannattavaa. Tarkempia ohjeita saa muutamalta eläinkoululta ainakin.

Katso noihin muihin vähän ohjeita muualta, jos et tiedä tuosta naksuttimesta tuota kontaktiakaan, on vähän perusasiat sinulla hukassa. Moni ei tunnu ymmärtävän mikä se naksu on. Joku sanoo ettei sitä tarvitse tuohon: ei kyse ole siitä että sitä TARVITSEE ja että se on joku taikalaite - etenkään jos ei osaa käyttää. Se on ajoitusta helpottava, asioita yksinkertaistava, hyvä siltä aikaa vastaan, selkeä merkki, hyvä kuuluvuus, samaa aina tarkoittava jne. jne. siis se on hyvä ja kätevä, JOS sitä osaa hyödyntää. Mutta ei se itsestään mitään tee, ei sitä tosiaan mihinkään "tarvita" eikä sen osaamattomasta käytöstä (väärällä ajoituksella, epämotivoivilla vahvisteilla jne.) ole mitään hyötyä.
Niin, kyllä silti pitää itse tehdä se työ ja ymmärtää. Kannattaa siis myös niitä perusasioita muistella ja kertailla.
Mutta muuten, useimmat jotka osaa, käyttää naksua, koska se on nopeinta ja kätevintä. Sitten kun sen osaa.

Mutta. Koiran koulutus on pitkän ajan prosessi: vuodessa saa jo jotain aikaan ja 2-3 vuoden aikana se on sitten peruskoulutettu, jos näet vaivaa. Laita ennemmin pitkän tähtäimen tavoitteita kuin lyhyen: annat aikaa koiralle ja itsellesi.

Mä taas naksuttelen oikeaa seuraamiskohtaa. ja sen jälkeen tulee se kontakti melko luonnostaan, koska palkkio tulee ennen pitkää sieltä katseen suunnalta. Mutta aloitan siis ihan pennulla, ja nimenomaan siitä, että se oppii tarjoamaan kulkemista siinä vasemmalla puolella jalan vierellä. Tapojahan on monia. Minulla on tämä. Luoksetulonkin opetan siten, että naksutan sille edessä istumista. Eli sitä lopputavoitetta. Kun se on käskysanan kanssa vahvistettu, koira tulee kyllä siihen mistä vain. Kun se temppu, mistä saa palkan on se, että se istuu eteesi. Tiedän, oion varmaan mnista kohdista, kun on ollut jo niin monta koiraa. Mutta tämän olen havainnut toimivaksi. Esimerkiksi metsästyskoiralla ei ole kauhean toimivaa, että se joka vaiheessa katsoo sinuun, sen kun tarttee työskennellä etäämmälläkin. Kyllä se yhteyttä pitä ilman sitä katsekontaktiakin. Se tietää kyllä, missä menet ja kuljet vaikka haku päällä olisikin. Seuraamisessa tiiviyttä saa aika helpoilla kulmaharjoituksilla sitten, ja esimerkiksi peruutusseuraus on se (koiranihan tekevät kaikkensa pysyäkseen siinä oikealla kohdalla), jonka kautta se katse sinne ihmiseen nousee. Se on jo hienosäätöä. Mä teen siis koiralle haastavaksi pysyä sinä oikealla paikalla. Oppii lukemaan koira ihmisen liikkeitä tuolla tavalla.

Mutta mikäsopii yhdelle, ei sovi toiselle. MÄ tykkään naksutella, koska se on osoittautunut perustyön jälkeen erittäin toimivaksi. Ja käytän myös pilliä ohjauksessa maastoharjoituksissa. Maastossa koiramme kuuntelevat pilliä, tavallaan minulla on myös luoksetulolle kaksi eri käskyä. KOira osaavat kummankin tavan. Niitä vain käytetään eri tilanteissa. Meillä etuna on myös se, että vanhemmilta koirilta nuoremmat kopioivat hirmu paljon asioita. Joissain asioissa koiran paras opettaja on toinen koira. Pätee niin hyvässä kuin pahassa, eli myös huonot tavat tarttuvat, niitä ei saa antaa tarttua. Se, mihin kiinnitän huomiota koulutuksessa, on koiran uteliaisuuteen ja eri asioiden tarjoamiseen kannustaminen. Kun koira oppii tarjoamaan käytösä, niin loppu on joko vahvistamista tai vahvistamatta jättämistä. Noin yksinkertaistaen. Jos koira ei saa palkkiota asiasta, jota sille ei haluta vahvistaa, se lopettaa sen tarjoamisen ennenpitkää. Ja tarjoaa sitä, millä se saa haluamansa. Sen asian, jota varten se tekisi mitä vaan. Periaatteessa hyvin yksinkertaista.

Mutta on minulla myös asiat, jotka katkaisen heti, ja tarpeeksi painokkaasti. KOiran ominaisuudet määräävät sitten sen, mikä on tarpeeksi painokas tapa. On olemassa asioita, joita en katso yhtään. Karjahdan tarvittaessa. Mutta tuo on sitten ääritilanteissa lähinnä. Muutoin puhun aika vähän koirilleni. Noin niinkuin työskennellessä. Se toimii meillä. Tuomarit ovatkuvanneet yhteistyötä mm, että "vähäeleisen toimivaa yhteydenpitoa. " Luontevaa yhteistyötä", jne. Minun koirani eivät oikeastaan sanojani kuuntele kuin toisarvoisesti. Ne pitävät yhteyttä, ja lukevat minua. Kauempanakin toimiessaan. Moni asia on rakennettu automaatioksi. Ihan toistoilla, ilman isompaa vahvistamista. Meillä esimerkiksi tienristeys tarkoittaa aina pysähtymistä. Kun aina on niin tehty. Ilman sen isompaa vahvistamista.