Onhan ylpeydesavulla mennään vaikeista hyötyäkin, sen avulla mennään vaikeista paikoista/ajoista yli, kun ei ole totuttu periksi antamaan.
Tullut vaan mieleen, onko ihmiselle mistään tunteesta niin paljon haittaa kun ylpeydestä.
Kunnian ja ylpeyden vuoksi soditaan, murhataan, itseä ja muita.
Mitättömistä asioista saadaan turhalla ylpeydellä suurimmat riidat.
Ihminen ei osaa ottaa toista ihmistä tasavertasena, vaan sen pitää hintaan, mihin tahansa päästä ylpeilemään toisten yläpuolelle.
Tullut vaan mieleen, onko ihmiselle mistään tunteesta niin paljon haittaa kun ylpeydestä.
Kunnian ja ylpeyden vuoksi soditaan, murhataan, itseä ja muita.
Mitättömistä asioista saadaan turhalla ylpeydellä suurimmat riidat.
Ihminen ei osaa ottaa toista ihmistä tasavertasena, vaan sen pitää hintaan, mihin tahansa päästä ylpeilemään toisten yläpuolelle.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Taitaa olla niin että haittaa on enemmän kuin hyötyä jos ylpeys estää näyttämästä todellisia realiteettejä.
Ylpeyttäkin on niin monen sorttista.Ylpeää pidetään usein kylmänä ja tunteettomana ja kuitenkin lapsistaan tai yleensä läheisistään ylpeä ihminen onkin hyvin lämminhenkinen ja huolehtivainen.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä"olen kuullut sanotttavan..Hitsin laaja aihe kuten kaikki,jos alkaa setvimään.
On varmaa ainakin se että ihmis suhteita ylpeys on repinyt kun ylpeydeltään ei sano,ei kuiskaa,ei näytä oikeita tunteitaan..
Ylpeää ihmistä voisi syyttää jopa näyttelemisestä tai totuuden vääristelemisestä,mutta on helpompi siirtää ylpeät-karsinaan.
Itselläni on pienet ylpeyden rippeet karisseet matkan varrelle,tien mutkiin ja monttuihin ja olen huomannut että on helpompi elää toisien kanssa kunei peitä tunteitaan ylpeydellä.
Nää sodat on enemmän jo pullistelun ja pääsä-vikaa tuotosta ja maailman herruuden tavoittelua.
Tuo ensimmäinen lause tuli omalla kohdalla todeksi, ja siitä tämä aloitus.
Se näyttää olevan vaikeaa myöntää itselle, että tuo terveys ei ole itseisarvo. Vielä vaikeampaa se on myöntää muille, lääkärillekin. Hoito meni pieleen, kun ongelmien kertominen jäi puolitiehen. Hengityspuolella on "vähän" ongelmia.
Suomalaisen miehen perikuva ei kerro lääkärille vaivoistaan.Olen joskus ajatellut lääkärissä käynnin jälkeen että olisko pitänyt sepittää sittenkin kaikki vaivat kerralla.
Lääkärit kun yleensä tietävät terveysasoista meitä maallikkoja enemmän.
Yksi kaveri kertoi lääklärille kaikki vaivansa kerralla ja lääkäri epäili ääneen et oletko tullut väärälle osastolle..Ennen oli ennen,eikä ollut keksitty kipromyargiaa tai monia muitakaan outoja nimiä sairauksille.
Ihmiselle ei oikeastaan jää mitään kun terveys viedään ja se varmasti tuntuu vaikealta myöntää.Luulenpa että aika moni on saanut tähän ikään tuntea nahoissaan kun terveys kragaa.
Sitkeitä onneksi ollaan ja kyllä elimistö korjaa yleensä vaivansa.
Toivotan pikaista parenmista ja tsemppiä,sillä tahto parantua on voimakas lääke..
Älä syytä itseäsi. Kyllä ammattitaitoisen lääkärin pitää huomata ja löytää myös se mitä potilas ei kerro.
Jos periksiantamattomuus vaikeina aikoina on ylpeyttä niin olen ylpeä että olen ollut ylpeä :). Ja ylpeä siitä että olen elänyt arvomaailmani mukaisesti. Ja jos kunnia on sama kuin ylpeys, olen onnellinen että olen ottanut onkeeni äitini opin: jos ei mitään muuta ole kuin kunnia, siitä pitää pitää kiinni. Sitä voi sitten miettiä mitä hänen kunniansa siihen aikaan tarkoitii ja voiko sen jollain lailla päivittää tähän päivään.
Sulla on käynyt tuuri. Tavoite tai lopputulos on ollut perikiantamattomuuden arvoinen.
Omalla kohdalla oon alkanut miettiä asioita, no kaikenlaiia ajatuksia.
Kyllä ne vanhat opit pätee nytkin. Ehkä jonkinverran päivitystä.
Ennen lettiin luontaistaloudessa, nyt ollaan eri palvelujen varassa.
Ja se raha niiden saatavuuteen merkitsee.
Niin. Voihan sitä tietenkin tuuriksikin sanoa. Vaikka itse näkisin kyllä ylpeästi sen oman saavutukseni tuloksena :). Mutta totta on että aina ei itse voi vaikuttaa, Vaikka kuinka tahtoisi, asiat voivat mennä toisin kuin on ajatellut.
Rahan merkitys ylpeydelle onkin taas sitten isompi juttu. Ennen oltiin niin "ylpeitä" että piti pärjätä omillaan. Ei ruukattu mennä sossun luukulle tai sitä pidettiin häpeänä kun sinne joutui. Tai ainakin ken sinne meni, joutui nielemään ylpeytensä. Nykyisin on toisin. Tukien katsotaan kuuluvan ihmiselämän eri vaiheisiin automaattisesti kuin manulle illallinen.
Ainut tunne mistä mun mielestä ei ole mitään hyötyä on itsesääli. Ylpeys pistää kuitenkin edes sisuuntumaan :) Vaikka pahimmillaan sekin (ylpeys siis) on lähinnä vaan kykenemättömyyttä ottaa muita huomioon. Parhaimmillaan se on itselleen kiitos hyvin tehdystä työstä.
Jos rehellisiä ollaan, niin jokainen siinä itsesäälissä joskus rypee, "miks minulle aina näin käy".
Sille sisuuntumiselle olisi hyvä olla rajakatkaisin, niin ylä kuin alapäässäkin, ettei turhasta ala sisuuntumaan, eikä siuuntumisella jokn tolkku hyvä olemassa.
Mulla in niin pienet nenänreijät, että pienet herneet jo alkaa tökkimään, onkohan sekin jo ylpeyttä :).
Onhan niitä katkaisijoita, eri mallisia ja kokoisia, käyvät yleisnimikkeellä "vaimo" :))
Niin tai kun ylpeys ei anna periksi nöyrtyä, ryvetään itsesäälissä.
Muuten hyvä, mutta vaikeempi vaihtaa, Sitä hankittaessa on jännitteet niin korkeat, ettei pitkäkestoisessa tasavirrassa kestä.
Kaikentietävä wiki minusta sanoo monipuolisesti että:
Ylpeä henkilö voi tuntea onnellista tyytyväisyyttä esimerkiksi omia suorituksiaan ja ominaisuuksiaan kohtaan.[1] Ylpeys on läheisesti yhteydessä muinaiskreikan Hybris-käsitteeseen. Ylpeys voi siis tarkoittaa myös korostunutta itsetietoisuutta, kopeutta, korskeutta tai pöyhkeyttä.[1] Ylpeä henkilö voi siis olla ollakseen muunlainen, kuin hän oikeasti onkaan.[2] Perinteisen näkemyksen mukaan ylpeys on pahin kristillisen opin seitsemästä kuolemansynnistä.
Mutta millainen on henkilö, jolla ei ole ylpeyttä, joka on kristnuskon mukaan kulemansynti.
Se on minun mielestä lammas, ei sellaista olekaan.
Lauhkea kuin lammas :).
Se on taitolaji tuokin ylpeys!, minä olen hieman "ylpeä" joistain asioista joita olen elämäni aikana saavuttanut, tehnyt oikein, toiminut juuri niinkuin itsestä on hyvältä tuntunut, ollut nöyrä mut en nöyristellyt, on todella paljon asioita joista voin ylpeänä sanoa minä tein sen!.
Ylpeys ei välttämättä ole pahaksi, siis oikeanlainen ylpeys, se ei aseta itseään muiden yläpuolelle, ei "pröystäile" ynm.
On helppo olla ylpeä mut paljon vaikeampi on olla nöyrä mut ei nöyristellä.
Se on niin paljon taitolaji, ettei sitä kukaan hallitse.
Sitä ollaan kiitoksenkipeitä, halutaan olla kadehdittvia, sananpuolikas otetaan suurena kunnianloukkauksena.
Tuota nöyryyden olemusta en ole ihmeemmin mietiskellyt.
Kunhan ikää tulee, ja kunto rapistuu, niin kai senkin vuoro tulee.
Ylpeys ja nöyryys eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Jos nöyrällä tarkoitetaan sitä ettei kykene itseään puolustamaan ja arvostamaan, elää muille ja muiden kautta niin silloin siinä on negatiivinen lataus.
Ehkä nöyryyden voi kokea noinkin, minulle nöyrä EI merkitse kykenemättömyyttä puolustamaan tai arvostamaan itseään, ei elämään muiden kautta eikä aliarvioimaan itseään, päinvastoin, siis.
Nöyrän ylpeästi, minä tein sen, tällainen minä olen, puutteita on mut melko hyvä ihmiseksi.
Aivan. Minäkin ajattelisin niin ett nöyryys tarkoittaa vastaanottavaisuutta ja toisten huomioonottamista kuitenkin niin että et itse ei jää jalkohin vaan kykenee olemaan itseensä ja toimintaansa tyytyväinen, ei siis kärsi olemisesta nöyrä.
Lisään vielä että jostain sattui silmiin tällainen määritelmä nöyrästä:
"Nöyryys on kyky hyväksyä omat rajansa ja asettaa oma persoona paikalleen ympäröivässä maailmassa. Nöyrä ihminen ei myöskään keskity kovin paljon itseensä." psykologi Pelin Kesebirin
Juuri tuota sana nöyrä minulle merkitsee, minä olen vain pieni hiukkanen tässä universumin kaikkeudessa ja silti kuitenkin läheisilleni ja itselleni tärkeä osa tätä maailmankaikkeutta.
Niin ja jos siihen vielä liitäisi kiitoisuuden siitä mitä on, olisi positiivisen nöyryyden pakka kasassa :).
Aivan, osata olla kiitollinen siitä mitä on.
Päätimpä sitten kirjoittaa jotain vielä ylpeydestä.
Onhan jokaisella ylpeys olemassa,mutta toimin itse näin..
En halua ylpeillä ja yritän olla ylpeilemättä kaikissa elämäntilanteissa.En voi edes autoa viedä pesulaan kiun se näyttää liian wouhkalta kiiltäessään pakkipaikalla ja vaihdan parin vuoden välein autoa mutta otan aina saman värisen että kukaan ei edes huomaa vaihtaneeni(saman näköisiä kun suunnilleen ovat vuodesta toiseen)
Lähikaupasta ostan ihan tavallista ruokaa ja paremmat herkut haen kauempaa,jos vaikka naapuri sattuu samaan kassajonoon.
Naisytävän kanssa ei voi lähteä yhtään mihinkään kun on niin nätti että luulevat mun missin boganneen ja tietäähän sen mitä siitä seuraa..Toi vouhkaa,vanha mies...
Baarin nurkassa vaan yhdyn muiden kommentteishin että perheellinen saa piparia vain kerran vuodessa.
Töihinkin lähden jo ennen aamu kuutta vaikka todellisuudessa työt alkavat vasta kahdeksalta,kun se näyttää enemmän duunarin arjelta..
Tässä vouhkauksessa kirjoitin päinvastaista kuin tarkoitin,tai toisin päin ;)
Hih, hih!!, on sinulla vaikeaa, mut ihan ymmärrettävää sinä kun otat aina toiset huomioon, et halua herättää kateutta tai pahoittaa toisen mieltä.
Niin kumminkohan päin toi kaikki sit menikään.
Esimerkki negatiivisen nöyristelyn vaikutuksesta miehen sielunelämään :D
Laitetaan tähän tositarina.
Ennen hyvään aikan kova korpikommunisti vaihtoi parin vuoden välein uuden Mossen, ja aina samanvärisen. Kehui, että Mosse on luja auto, ei vanhene, vaikka on jo monta vuotta vanha.
:) Ei tietysti tuo kaikki totuutta ole,mutta yritän edes joskus ajatella asoita toisen kannaltakin.
Joskus törmää ihmisiin joiden pääasiallinen tarkoitus on ylpeillä tavaroillaan ja olemalla parempi,rikkaampi,kauniimpi,nuorempi kuin kuaan toinen ja ainoastaan silloin hän ei ole nuori kun puhe kääntyy työkokemukseen tai seksikumppaneiden määrään ;)
Eihän ihmisen tietysti nöyrä tarvitse olla kuin elämälle.Yritän sukkuloida kovassa maailmassa,olematta ylpeä turhista asioista.
Eipä tässä enempää,kun tulin taas liian aikaisin työhön;)
Taisi olla kuitenkin vale-kommunisti tai naamioitunut porvari kun osti moskovitsin parin vuoden välein ja toisaalta esitti että neuvostolaitteet on hyviä kun rakennetaan kolhoosissa ilman palkkakustannuksia.
Vai olisko nöyristelyn negatiivinen vaikutus omaan elämään ;)
Jos näin eläisi niin ei erotu massata..Väritön,hajuton ja näkymätön mies.
Minusta on lähiössä sanottu kuulemma näin:Täysin neutraali tapaus,ei koskaan tapahtumien keskipisteessä.Huomaamaton ja jossain takarivissä mutta paikalla.Hiljainen ja lehmänhermoinen mies..Olen hyvinotettu kun noin minua puolituttu kuvaili..
Toppailin vähän jo kertojaa ja sanoin että olen ihan tavallinen kuin kuka vaan.Silti tunsin sisälläni ylpeyttä ja huomasin keskustelevani fiksun ihmisen kanssa joka oli nainen.Naiset on:) Ainakin osa on..o,kei,suurin osa :)
Nuo tuohan kuulostaa ihanteelta.
Vaikka uusi vastavaihdettu samanvärinen autos kiiltelee pesun jäljiltä parkkipaikalla
haet gurmeeta kauempaa naapureiden mielenrauhan säilyttämiseksi, jauhelihat ja nakit lähikaupasta. Missin kanssa pysyttelet neljän seinän sisäpuolella, siis et leuhki piaparilla. Töihin lähdet ennen kuutta vaikka ei ole kellokorttia joka aloittaisi laskemaan tunnit vasta määrättynä kellonlyömänä vakka tunnin aikaisemmin olet tullut työhön.
"Täysin neutraali tapaus,ei koskaan tapahtumien keskipisteessä. Huomaamaton ja jossain takarivissä mutta paikalla. Hiljainen ja lehmänhermoinen mies.."
Pomo siis et ainakaan ole :D. Pomot kun nyt vaan joutuu olemaan keskipisteessä. Halusi tai ei. Ja mieluiten optäisi haluta.
Mutta miks sun piti erikseen sanoa et "olen ihan tavallinen kuka vaan". Etkös siis ole?
No en minä kommenttiasi vakavalla naamalla lukenutkaan mut, "totta toinen puoli".
Siksi kun tunnen olevani tavallinen,ihan kuin kaikki muutkin.Ehkä kuuntelen liian tarkasti kun keskustelen ihmisten kanssa.Oudot ihmiset puhuvat minulle kuin tuttavalle,jopa kassajonossa,virastoissa,ihan missä vain.Se ei tunnu oudolta sillä hetkellä mutta jälkeenpäin ajateltuna tuntuu..Olen myynyt soffakaluston huonekaluliikkeessä vaikka olin itsekkin asiakkaana.Oikeat myyjät olivat hyvin hilpeitä kun opastin ostajan kassalle neuvottelemaan saatavuudesta;)Olet oikeassa,en ole johtoporsas,en myyntitykki,vaan ihan tavallinen ja hassu persoona..
No sä olet sitten helposti lähestyttävä. Katsot ihmistä kohti , ystävällisesti. Sílloin on helpp avata sanainen arkkunsa toistenkin.
Hymyjä siis vain kiitos niistä;) Ainahan jokin totuuskin on olemassa,en siis ole varusteltu äärettömällä mielikuvituksella.
Tuntosarvet tai sarvi on aina viritettynä..Kalibroinnin jälkeen olen huomaanut että täällä on lämminhenkisiä ihmisiä,olet yksi heistä:)
Hupsista.Olin jo valmis lähettämään tämän ja päätin korjata yhden sarven kuvausta,että ei tulisi mitään väärinkäsitystä eikä uhan-alainen yksisarvinen saisi kuolla sukupuuttoon :)
Non en todellakaan voi sinun kommenttejasi lukea hymyilemättä aina on jokin syy hymyyn, joko hyvä kommentti tai sit "kieliposkessa" kommentoitu, jos läppärissäni ois kamera se kyl kertoisi totuuden. (Kiitos)
Oikeasti itsesäälikään ei ole rypemistä
jos koko elo on ollut vainon alla elämistä ja kokea toisten osoittamaa ja vihaa
- vain työtä ja orjuutta
- monet miehet kuulemma pakottaa vaimonsa ilotalojen pitäjiks ja naapureittensakin eukot ja lapset prostituutioon - saadakseen omille himoilleen tyydytystä " lakien laitapuolia hivutessaan ja mammonia hamutessaan.
Vai miten ymmärrätte, jos juopot huumejätkät pystyttelee vaikka" pillua kympillä lätkiä" invalidimummujen ja heidän lastensa kotien eteen?
Ikänäs ei ole ollut ja saanut kokea kodin rauhaa - ei liioin oikeutta koskaan olla levossa ja rauhassa.
Tuo ei liene tapahtunut Suomessa, ainakin vaikeaa kuvitella.
Lienee sen verran kunniaa jäljellä.
Karua tekstiä, tulee surullinen olo.
Ois niin helppoa sanoa et miks et lähde pois sieltä. Suomessa se voisi olisi mahdollista, muualla vaikeampaa ellei mahdotonta.
Meikässä ei ole minkäänlaisia ylpeyden elkeitä ja silti mua on sanottu leuhkaksi.
Vaatimattomuus onhyve, kun oikein oivaltaa :).
Joo-o, toisaalta se on hyve tai hyvä. Mutta vaatimattomuudessa on myös kavala puolensa, joka ei anna ihmiselle lupaa loistaa niissä tilanteissa kun voisi.