En odota että palstaa seuraa lain asiantuntijat ja oikeusoppineet, mutta yritän kuitenkin löytää tälle hämmästyttävälle ilmiölle jonkinlaisen järkeen perustuvan selityksen.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100299#Pidp3326000
"Talletuspankki saa kieltäytyä tavanomaisen talletustilin avaamisesta ja tilin käyttöön tarkoitetun välineen myöntämisestä taikka maksupalvelua koskevan toimeksiannon hoitamisesta ETA-valtiossa laillisesti oleskelevalle luonnolliselle henkilölle vain, jos kieltäytymiselle on painava peruste. Perusteen tulee liittyä asiakkaaseen tai hänen aiempaan käyttäytymiseensä taikka siihen, ettei asiakassuhteelle ilmeisesti ole todellista tarvetta."
Siis. Voi kieltäytyä vain, jos kieltäytymiselle on painava peruste. Sen tulee liittyä asiakkaaseen (no shit sherlock) tai hänen aiempaan käyttäytymiseensä (kuten mihin..?) taikka siihen, ettei asiakassuhteelle *ilmeisesti* ole todellista tarvetta.
No lähetääs purkamaan tuota..
1. Painava peruste
- Tämänhän voi tulkita ihan miten vaan, kun lakiin on kirjattu täysin ympäripyöreästi pari esimerkkiä.
2. Tulee liittyä asiakkaaseen
- Yleensä mahdollisen asiakkaan asiat liittyvät jollain tavalla asiakkaaseen. Aivan turha kirjaus, mutta jatketaan.
3. Asiakkaan aiempi käyttäytyminen
- Tarkoittaako tämä aiempaa käyttäytymistä yleisesti, vaiko pankin asiakkaana, vaiko jonkin toisen pankin asiakkaana, Suomessa vai ulkomailla, onko tälle jokin määrätty aikaraja, mitä tämä tarkoittaa?
4. Asiakassuhteelle ei *ilmeisesti* ole todellista tarvetta
- Lainsäädännössä ei pitäisi koskaan olla sanaa *ilmeisesti* sillä sana viittaa oletukseen. Esimerkiksi ketään ei voi tuomita rattijuopumuksesta sillä perusteella että on *ilmeisesti* ollut humalassa auton ratissa. Se pitää jotenkin todistaa. Oikeusvaltiossa lähtökohtaisesti syyttäjä todistaa että rikos tai rike on tapahtunut. Arvuuttelut ja huhut eivät ole todisteita.
Tässä tapauksessa lakiin on kuitenkin kirjattu *ilmeisesti* ja vieläpä sellaisessa yhteydessä, joka määrittää ns. perusoikeuksia. Aivan oikein, peruspankkipalvelut ovat "ETA-valtiossa laillisesti oleskelevalle luonnolliselle henkilölle" perusoikeus. Ainakin tähän on *ilmeisesti* pyritty tällä lainsäädännöllä.
Lakiin on kuitenkin jätetty melkoisen paljon tulkinnanvaraa. Voisi jopa väitää, että tulkinnan varaa on niin paljon että koko pykälä menettää merkityksensä täysin. *Ilmeisesti* sen tarkoitus on, että pykälästä voidaan kiistellä oikeudessa; pankki vs tavallinen pulliainen. En ole oikeusoppineiden kermaa, mutta voisin kuvitella että pankki voittaisi helposti.
Herääkin kysymys, miten on mahdollista että eduskunta äänestää voimaan lain, joka on niin ympäripyöreästi kirjoitettu että sitä voidaan tulkita miten tahansa? Siis eduskunta, johon oletettavasti lain hyväksymishetkellä on kuulunut muitakin puolueita kuin Kokoomus? On vaikea uskoa, että kansanpuolueet SDP, Keskusta, Vasemmisto, ovat tietoisesti äänestäneet sellaisen lain puolesta, joka käytännössä antaa pankeille kohtuuttomasti enemmän valtaa kuin tavalliselle kansalaiselle.
Pankki voi valita asiakkaansa. OK. Käytännössä nykypäivänä jokainen silti tarvitsee pankkitilin sekä mahdollisuuden käyttää sitä tiliä. Esimerkiksi:
- palkan maksu
- korvaukset
- laskun maksu
- tilisiirto
- käteisen nosto
Käteinen ja sen nostaminen pankista on pakko olla kaikkien perusoikeus, koska raha itsessään on valtion omaisuutta. Toisinsanoen, vaikka käytämme valuuttana euroa, € tai EUR, niin sen käytöstä päättää Suomen valtio. Viimekädessä Suomen valtio päättää kuinka paljon sitä lasketaan liikkeelle, missä sillä voi maksaa, ketkä voivat esimerkiksi lainata sitä.
On melko hullunkurista että valtio, vieläpä samalla lainsäädännöllä, sekä oikeuttaa että evää yksityisen kansalaisen oikeuden käyttää valtion palvelua. Laki on kokonaisuudessaan jätetty täysin tulkinnanvaraiseksi. Tulkinnanvaraisuus ja ihmisen perusoikeudet eivät oikein sovi yhteen. Ymmärrän toki että maailmassa on varmasti tärkeämpiäkin asioita kuin perusoikeudet, mutta haluaisin silti tietää mitä virkaa on tämänkaltaisella lainsäädännöllä ja miksi tämän pykälän kirjaamiseen on edes tuhlattu aikaa?
Nykyisin de facto pakolliset verkkopankkipalvelut eivät edes kuulu peruspankkipalveluihin. Finanssialan keskusliitto FK on näin onnistunut "neuvottelemaan" Suomen valtion kanssa. On myös uutisoitu että kansalaisilta on evätty pankkitilin avaaminen toiseen pankkiin koska hänellä on ollut jo tili toisessa pankissa. On kuitenkin sanottu että tili voitaisiin avata jos asiakas sitoutuu keskittämään kaikki palvelunsa (kuten esimerkiksi kaikki tilit, maksukortit ja vakuutukset) uuteen pankkiin. Tämä nyt on niin selvästi kilpailulainsäädäntöä vastaan, etten edes siitä aloita.
Finanssivalvonta ei toimi, se on selvä. Mutta finanssialan lainsäädännön määrittää viimekädessä eduskunta, ei FK. Eikö niin? Minusta tässä haiskahtaa korruptio. Pitäisikö asialle tehdä jotain?
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100299#Pidp3326000
"Talletuspankki saa kieltäytyä tavanomaisen talletustilin avaamisesta ja tilin käyttöön tarkoitetun välineen myöntämisestä taikka maksupalvelua koskevan toimeksiannon hoitamisesta ETA-valtiossa laillisesti oleskelevalle luonnolliselle henkilölle vain, jos kieltäytymiselle on painava peruste. Perusteen tulee liittyä asiakkaaseen tai hänen aiempaan käyttäytymiseensä taikka siihen, ettei asiakassuhteelle ilmeisesti ole todellista tarvetta."
Siis. Voi kieltäytyä vain, jos kieltäytymiselle on painava peruste. Sen tulee liittyä asiakkaaseen (no shit sherlock) tai hänen aiempaan käyttäytymiseensä (kuten mihin..?) taikka siihen, ettei asiakassuhteelle *ilmeisesti* ole todellista tarvetta.
No lähetääs purkamaan tuota..
1. Painava peruste
- Tämänhän voi tulkita ihan miten vaan, kun lakiin on kirjattu täysin ympäripyöreästi pari esimerkkiä.
2. Tulee liittyä asiakkaaseen
- Yleensä mahdollisen asiakkaan asiat liittyvät jollain tavalla asiakkaaseen. Aivan turha kirjaus, mutta jatketaan.
3. Asiakkaan aiempi käyttäytyminen
- Tarkoittaako tämä aiempaa käyttäytymistä yleisesti, vaiko pankin asiakkaana, vaiko jonkin toisen pankin asiakkaana, Suomessa vai ulkomailla, onko tälle jokin määrätty aikaraja, mitä tämä tarkoittaa?
4. Asiakassuhteelle ei *ilmeisesti* ole todellista tarvetta
- Lainsäädännössä ei pitäisi koskaan olla sanaa *ilmeisesti* sillä sana viittaa oletukseen. Esimerkiksi ketään ei voi tuomita rattijuopumuksesta sillä perusteella että on *ilmeisesti* ollut humalassa auton ratissa. Se pitää jotenkin todistaa. Oikeusvaltiossa lähtökohtaisesti syyttäjä todistaa että rikos tai rike on tapahtunut. Arvuuttelut ja huhut eivät ole todisteita.
Tässä tapauksessa lakiin on kuitenkin kirjattu *ilmeisesti* ja vieläpä sellaisessa yhteydessä, joka määrittää ns. perusoikeuksia. Aivan oikein, peruspankkipalvelut ovat "ETA-valtiossa laillisesti oleskelevalle luonnolliselle henkilölle" perusoikeus. Ainakin tähän on *ilmeisesti* pyritty tällä lainsäädännöllä.
Lakiin on kuitenkin jätetty melkoisen paljon tulkinnanvaraa. Voisi jopa väitää, että tulkinnan varaa on niin paljon että koko pykälä menettää merkityksensä täysin. *Ilmeisesti* sen tarkoitus on, että pykälästä voidaan kiistellä oikeudessa; pankki vs tavallinen pulliainen. En ole oikeusoppineiden kermaa, mutta voisin kuvitella että pankki voittaisi helposti.
Herääkin kysymys, miten on mahdollista että eduskunta äänestää voimaan lain, joka on niin ympäripyöreästi kirjoitettu että sitä voidaan tulkita miten tahansa? Siis eduskunta, johon oletettavasti lain hyväksymishetkellä on kuulunut muitakin puolueita kuin Kokoomus? On vaikea uskoa, että kansanpuolueet SDP, Keskusta, Vasemmisto, ovat tietoisesti äänestäneet sellaisen lain puolesta, joka käytännössä antaa pankeille kohtuuttomasti enemmän valtaa kuin tavalliselle kansalaiselle.
Pankki voi valita asiakkaansa. OK. Käytännössä nykypäivänä jokainen silti tarvitsee pankkitilin sekä mahdollisuuden käyttää sitä tiliä. Esimerkiksi:
- palkan maksu
- korvaukset
- laskun maksu
- tilisiirto
- käteisen nosto
Käteinen ja sen nostaminen pankista on pakko olla kaikkien perusoikeus, koska raha itsessään on valtion omaisuutta. Toisinsanoen, vaikka käytämme valuuttana euroa, € tai EUR, niin sen käytöstä päättää Suomen valtio. Viimekädessä Suomen valtio päättää kuinka paljon sitä lasketaan liikkeelle, missä sillä voi maksaa, ketkä voivat esimerkiksi lainata sitä.
On melko hullunkurista että valtio, vieläpä samalla lainsäädännöllä, sekä oikeuttaa että evää yksityisen kansalaisen oikeuden käyttää valtion palvelua. Laki on kokonaisuudessaan jätetty täysin tulkinnanvaraiseksi. Tulkinnanvaraisuus ja ihmisen perusoikeudet eivät oikein sovi yhteen. Ymmärrän toki että maailmassa on varmasti tärkeämpiäkin asioita kuin perusoikeudet, mutta haluaisin silti tietää mitä virkaa on tämänkaltaisella lainsäädännöllä ja miksi tämän pykälän kirjaamiseen on edes tuhlattu aikaa?
Nykyisin de facto pakolliset verkkopankkipalvelut eivät edes kuulu peruspankkipalveluihin. Finanssialan keskusliitto FK on näin onnistunut "neuvottelemaan" Suomen valtion kanssa. On myös uutisoitu että kansalaisilta on evätty pankkitilin avaaminen toiseen pankkiin koska hänellä on ollut jo tili toisessa pankissa. On kuitenkin sanottu että tili voitaisiin avata jos asiakas sitoutuu keskittämään kaikki palvelunsa (kuten esimerkiksi kaikki tilit, maksukortit ja vakuutukset) uuteen pankkiin. Tämä nyt on niin selvästi kilpailulainsäädäntöä vastaan, etten edes siitä aloita.
Finanssivalvonta ei toimi, se on selvä. Mutta finanssialan lainsäädännön määrittää viimekädessä eduskunta, ei FK. Eikö niin? Minusta tässä haiskahtaa korruptio. Pitäisikö asialle tehdä jotain?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pankkialan lainsäädäntö ei ole ominta alaani, mutta yleisesti voi jotain sanoa.
Mitä kyseisillä ympäripyöreillä ilmaisulla on tarkoitettu, on todennäköisesti avattu ainakin jonkin verran ko. lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä.
Sama ongelma on toki monessa muussakin laissa. Johtuu luonnollisesti siitä, että säädökset pitää kirjoittaa niin, että ne on sovellettavissa mahdollisimman moneen tapaukseen, sekä nyt että tulevaisuudessa. Säännökseen ei siten voida kirjoittaa auki kaikkia mahdollisia tapauksia (säännöksestä tulisi mahdottoman pitkä) vaan on käytettävä yleisluonteisempaa ilmaisua ja sitten tosiaan esitöissä esittää esimerkkejä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan.
Lainvalmistelijat ovat tilanteessa, jossa tasapainoillaan säännöksen yleisen sovellettavuuden (eli mahdollisimman yleispätevän sanamuodon) ja toisaalta lainsäädännöltä vaadittavan eksaktiuksen välillä.
Samoilla linjoilla kuin "yleisluontoisuus". Ensinnäkin on syytä huomata, ettei kyseessä ole rikosoikeudellinen säännös eikä ap:n esimerkki rattijuopumuksesta ole siksi tässä yhteydessä relevantti. Rikosoikeudessa ja ja nimenomaan rikosten tunnusmerkistöissä täsmällisyydellä ja tarkkarajaisuudella on ihan toinen tarve kuin siviilioikeudessa ja tässä tapauksessa sopimusoikeudellisessa sääntelyssä. Sopimusoikeudelliset säännökset ovat kautta lainsäädännön täynnä yleisluontoisia ilmaisuja, kuten kohtuullinen, kohtuuton, merkittävä, ilmeinen, olennainen, hyväksyttävä ym. ym. Ja juuri niistä syistä, jotka "yleisluontoisuus" mainitsee eli, että sääntelyä on voitava soveltaa käytännössä lukuisiin hyvin erityyppisiin sopimuksentekotilanteisiin.
Tuon pykälän taustasta tiedän sen verran, että sillä haluttiin rajoittaa pankkien sopimusvapautta (johon sisältyy myös oikeus valita vapaasti sopijapuoli) ns. peruspankkipalvelujen osalta, mutta ei kuitenkaan haluttu mennä sopimuspakkoon saakka. Pankeille jätettiin peruspankkipalvelujenkin asiakassuhteissa edelleen valinnanvaraa, mutta ei enää omin mielivaltaisin perustein vaan yhteiskunnassa yleisestikin hyväksyttävien, asiallisten ja riittävän merkityksellisin perustein. Sitä, miten pankit pykälää soveltavat vahtii kaksinkin viranomaista, Fivan lisäksi myös kuluttaja-asiamies. Torjutun asiakasehdokkaan ei liioin tarvitse mennä oikeuteen, vaan hän voi viedä asiansa maksutta Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn käsittelyyn. Vaikka FINEn ratkaisut ovat luonteeltaan suosituksia, vakuutusyhtiöt ja pankit noudattavat niitä lähes poikkeuksetta.
En jaksanut lukea, sori. Mutta kiinnostavaa oli se että miksi täällä ei olisi oikeusoppineita?