Mä oon yksinkertaisesti rakastunut. vuotta vanhempaan jätkään. Ja tietää sen erittäin hyvin. Mun paras ystävä nauraa aina meille, ku me ollaan ihan kusessa toisiimme.. Se jätkä aina haluu olla mun kans, ruokkiskella, välkillä, aina.. puhutaan kaikkee, mut kumpikaan ei saada sanottua sanaakaan rakkaudesta toisiimme.. Ei sitten millään. Se on just se ongelma.. 'Ku mä en oo varma rakastaako se mua..!Edes vähän! Ja kaikki muijat yrittää sitä jätkää, eli mun pitäis pistää töpinäksi, mut mikä tässä on niin vaikeeta... Auttakaa... pliis... edes rohkaisevia sanoja...! :/
Selvä juttu, muttei kuitenkaan..
Love
2195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"No mitäs, lähettäiskö kahville koulun jälkeen?"
No tää toimii aina: juttelette ihan mukavia ja nauratte jotain hauskaa juttua, ja sit yhtäkkii kiepsahdat sen kaulaan, kenties suutelet sitä, ja sanot että kyllä sä oot ihana... Sit pelästyt "mitä mä tein?!?" ja lähet menee. Jätkä tulee perässä alkushokista selvittyään ja siitä se lähtee. Trust me. =D
Must sun ei tarvii laittaa töpinäks...oot vaan oma ittes ja samalainen ku nyt...teet niinku susta tuntuu oikeelta...tai silleen...
koska mieti...vaikka kaikki muijat sen haluis, ni kenen kanssa se kuitenkin haluu aina olla ruokkiksella, välkillä, aina...?! ei sulla oo mitään syytä huoleen...kunhan et kuitenkaan pidä häntä itsestään selvyytenä...kaikki etenee aikanaan...ehkä te ette oo sanonu mitään rakkaudesta, koska ette kuitenkaan vielä 'kunnolla' voi tietää rakastatteko toisianne...niinkuin sanoit, olette ihan kusessa toisiinne...se ei tarkoita että heti rakastaisitte toisianne...siitä se tosin voi alkaa...rakastatko sä sitä...? enemmän miettisin rakastatko itse, ja oletko valmis antamaan aikaa ja välittämään pitempäänkin hänestä...onhan se tietysti tärkeää että toinen tuntee samoin...ei se rakastaminen oo kaikista välttämätöntä...rakkaus on niin 'vahva' sana...siitä tulee kauheesti vastuuta, iloa ja tuskaa, ja kaikkea...mä sanoin rakastavani joskus yhtä jätkää, joka rakasti mua...uskon että kumpikin puhui tavallaan totta, mutta ainakaan mä en ollut vielä valmis siihen kaikkeen mitä rakkauden mukana tuli...ois ehkä ollu helpompaa, ku rauhassa ois ollu ihastuneena ja kusessa toiseen...me niin suunniteltiin kaikkea ja elettiin unelmissa...mikään ei sitten toteutunut, enkä olisi varmaankaan ollut valmiskaan...ei se rakkauden tunnustus oo pelkästään osoita toisen välittämistä...ei aina kannata heti ajatella rakastamista...siinä tulee niin paljon pettymystä...tai ei aina...kaikki ajallaan...
ehkä ei ollu kauheen rokaisevaa, mutta must aika totta...ei rakkaus oo läheskään pelkkää ihanaa...