Kuinkas meni.
Tässä lumihiutaleiden leijaillessa mietin mennyttä joulua ja esiin tulleita.
Ajattelin kysellä, että miten meni mielestänne.
Saiko lapsenne lahjoja uudelta kumppaniltanne ja oliko se vain pieni suklaarasia tai ei mitään.
Tietysti on perheitä niin ydinperheissä kuin uusperheissä, että rahaa ei ole ostaa kenellekään lahjoja.
Toisaalta on myös perheitä, joissa aikuiset tekevät monta ulkomaan matkaa vuodessa, harrastukset ovat eliittiä ja maksavat, tulotkin saattavat olla 4000-5000 euroa kuukaudessa, mutta näille lapsille ei lahjoja anneta.
Kun niin paljon kehutaan sitä uutta tälläkin palstalla, jotenkin haluaisin tarkisteltavan tätä puolta. Kyllähän tuo, että monen tuhannen palkka, mutta samassa kodissa asuville lapsille lahjat ovat tikkukaramellin luokkaa jouluna kertoo jotain henkilöstä.
Järkyttää ajatella, että tällainen ihminen nousee siellä oman äidin tai isän mielessä niin hienoksi ihmiseksi, tavallaan siinä oma vanhempikin on mennyt mukaan lapsen unohtamiseen.
Tähän olisi vähän lisättävääkin, mitä lapset tämänkin tikkukaramellin eteen joutuvat tekemään, alistumaan, mutta en halua sitä kirjoittaa tänne, Teistä jotkut kyllä ymmärtävät, että lapsenne laitetaan aika erikoisiin vaatimuksiin.
Ja sitten se jatkuva riita siitä, kenen lapset sanoi sitä ja kenen tätä ja ketkä ovat parempia ja huonompia.
Lapset ovat avoimia ja saattavat sanoakin, ainakin niin kauan kun heiltä kielletään jopa puhuminen. Aikuiset ovat aika mykkiä, mistään ei puhuta, lasten pitäisi osata käden liikkeestä, puolesta sanasta ymmärtää asioita, joita eivät vielä ikänsäkään mukaan pysty ymmärtämään.
En tiedä moniko uusperheellinen ajattelee asioita kaikkien kannalta eli lapsien ja muiden läheisten. Se ei ole koskaan niin etteikö asiat heillekin joiltakin osin kuuluisi, vaikka se äreä teksti täältä on luettavissa, että ei kuulu kenellekään, mitä tekevät.
Silloin kun uusperhe pystyy elämään huomioiden myös nämä tahot, en usko tällaista ristiriitaista puhetta ja jatkuvaa känää jonnekin suuntaan des tulevan.
Ei se uusi ihminen ole maailman napa, sen varmasti jokainen aikanaan huomaa, yksi tavallinen tallaaja joukossa ja toivottavasti ymmärtävä ja sosiaalinen ihminen.
Kyllä sitä lasten kanssa toimeentuloa kannattasi hieman tutkailla tarkemmin
Tässä lumihiutaleiden leijaillessa mietin mennyttä joulua ja esiin tulleita.
Ajattelin kysellä, että miten meni mielestänne.
Saiko lapsenne lahjoja uudelta kumppaniltanne ja oliko se vain pieni suklaarasia tai ei mitään.
Tietysti on perheitä niin ydinperheissä kuin uusperheissä, että rahaa ei ole ostaa kenellekään lahjoja.
Toisaalta on myös perheitä, joissa aikuiset tekevät monta ulkomaan matkaa vuodessa, harrastukset ovat eliittiä ja maksavat, tulotkin saattavat olla 4000-5000 euroa kuukaudessa, mutta näille lapsille ei lahjoja anneta.
Kun niin paljon kehutaan sitä uutta tälläkin palstalla, jotenkin haluaisin tarkisteltavan tätä puolta. Kyllähän tuo, että monen tuhannen palkka, mutta samassa kodissa asuville lapsille lahjat ovat tikkukaramellin luokkaa jouluna kertoo jotain henkilöstä.
Järkyttää ajatella, että tällainen ihminen nousee siellä oman äidin tai isän mielessä niin hienoksi ihmiseksi, tavallaan siinä oma vanhempikin on mennyt mukaan lapsen unohtamiseen.
Tähän olisi vähän lisättävääkin, mitä lapset tämänkin tikkukaramellin eteen joutuvat tekemään, alistumaan, mutta en halua sitä kirjoittaa tänne, Teistä jotkut kyllä ymmärtävät, että lapsenne laitetaan aika erikoisiin vaatimuksiin.
Ja sitten se jatkuva riita siitä, kenen lapset sanoi sitä ja kenen tätä ja ketkä ovat parempia ja huonompia.
Lapset ovat avoimia ja saattavat sanoakin, ainakin niin kauan kun heiltä kielletään jopa puhuminen. Aikuiset ovat aika mykkiä, mistään ei puhuta, lasten pitäisi osata käden liikkeestä, puolesta sanasta ymmärtää asioita, joita eivät vielä ikänsäkään mukaan pysty ymmärtämään.
En tiedä moniko uusperheellinen ajattelee asioita kaikkien kannalta eli lapsien ja muiden läheisten. Se ei ole koskaan niin etteikö asiat heillekin joiltakin osin kuuluisi, vaikka se äreä teksti täältä on luettavissa, että ei kuulu kenellekään, mitä tekevät.
Silloin kun uusperhe pystyy elämään huomioiden myös nämä tahot, en usko tällaista ristiriitaista puhetta ja jatkuvaa känää jonnekin suuntaan des tulevan.
Ei se uusi ihminen ole maailman napa, sen varmasti jokainen aikanaan huomaa, yksi tavallinen tallaaja joukossa ja toivottavasti ymmärtävä ja sosiaalinen ihminen.
Kyllä sitä lasten kanssa toimeentuloa kannattasi hieman tutkailla tarkemmin
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joo sai lapseni lahjoja vaimoltani niin kuin hänenkin lapset minulta ! Ja meillä vietettiinkin oikeaperhe joulu jossa oli mukana myös meidän vanhemmat ja sisarukset... ....kaikki vaimoni ja minun läheiset !!!!
Meille toi lahjat Joulupukki, ja kukaan ei saanut tikkukarkkeja vaan pukki toi paljon parempaa.
Ihan oikeesti, ilman selittelyjä ja valheita. Totuus.
Meillä minä ostin kaikki lahjat, mutta eripuraa tuli siitä, että puolison lapsille piti ostaa kymmenen kertaa kalliimmat lahjat, omani joutuivat tyytymään vähempään sillä rahani eivät riittäneet enempään. Puolison mielestä tässä ei ollut mitään väärää kun minun lapseni saavat kuulemma niin paljon lahjoja muilta - ei niitä tosin meillä näy. joudun siis hyvittää tämän kauhea vääryyden omasta pussista.
Valehtelet ! Oyp tai mitä nm:ä käytätkin
Voi, voi jouduitko ostaa koko osastolle lahjat ja hoitajat sai vähempi , no lääkärien mielestä ei siinä ollut mitään väärää, onneksi olet hoidossa ja saat lääkettä vaivoihisi.
Saihan se lässy lahjan. Lääkäri määräsi lisää lääkitystä ja laittoivat ne pillerit lahjapakettiin, että se luuli saavansa rakkauden lahjan lekurilta.
Peräruiskeen se sai lobotoimaa odotellessa
ilmeisesti aika monelle tuttu juttu ja vaikea myöntää asioiden todellisuus-
No enpä usko että kovin tuttua saada mielenterveyslääkkeitä lääkäriltä paketoituna. Sinulle varmaan, mutta todella harvinaista suurimmalle osalle.
Pidä se paperi aarteenasi.
Minun ex-mies ei huomioinut lastaan millään muotoa. Vaan eipä lapsi siitä ollut moineenkaan, on jo älynnyt mikä juoppo narsistipaska se on. Ei edes halua nähdä koko äijää. Kun eroriita oli kovimmillaan, minun oli pakko kertoa lapselle totuuksia isästään. Nyt hän on jo rauhoittunut tajuttuaan että ei ole järkevää käydä isänsä luona jos se aiheuttaa sen,että ikävöi häntä sitten kotona. Olen sanonut lapselle että voi koska tahansa mennä isälleen, mutta takaisin ei pääse.