”Ah, olen nuorekas. Kaikki luulevat minua ikäistäni nuoremmaksi. Pukeudun minariin. Minulla on itseäni nuorempi mies, ja joudun vähän skarppaamaan. ”
Mitä vikaa vanhenemisessa? Rakkaus ei katso ikää, enkä kritisoi todellista rakkautta ikäerosta riippumatta. Mutta jos toinen rakastaa, miksi pitää skarpata, eikö rypyt ja selluliitit kelpaa? Onko tärkeää näyttää ikäistään nuoremmalta, olla nuorekas, ajatella ympäristön suhtautumista? Eikö enää olekaan muotia vanheta ikäisensä kanssa, joka tietää mitä vanheneminen on? Katsoa toisen ryppyjä, juonteita, elämän merkkejä ja huomata vieläkin rakastavansa, ehkä enemmän kuin ennen… se taitaa olla vanhanaikaista.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Mitä vikaa vanhenemisessa? Rakkaus ei katso ikää, enkä kritisoi todellista rakkautta ikäerosta riippumatta. Mutta jos toinen rakastaa, miksi pitää skarpata, eikö rypyt ja selluliitit kelpaa? Onko tärkeää näyttää ikäistään nuoremmalta, olla nuorekas, ajatella ympäristön suhtautumista? Eikö enää olekaan muotia vanheta ikäisensä kanssa, joka tietää mitä vanheneminen on? Katsoa toisen ryppyjä, juonteita, elämän merkkejä ja huomata vieläkin rakastavansa, ehkä enemmän kuin ennen… se taitaa olla vanhanaikaista.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Vastaukset 48
Vanhimmat
En kuvittele itseäni nuoreksi, mutta olen onnellinen että sopeudun hyvin työtiimiini jossa muut on alle kolmekymppisiä.
Näytän ikäiseltäni ja pukeudun piilottaen allini ja vatsamakkarani.
Minulla kuitenkin sattuu olemaan mies joka on 14 vuotta nuorempi, ikä ei kuitenkaan ole mikään mittari, ainoastaan tunteet. Rakastan miestäni ja tiedän myös hänen tunteensa.
Mekin vanhenemme yhdessä.
Hyvää uutta vuotta!
että olet kertonut suhteestasi aikaisemmin, enkä epäile/kritisoi sitä, kuten sanoinkin avauksessa.
Miksi muuten työtiimin ikään täytyy sopeutua, ja piilottaa vatsamakkarat? Tietysti pariskunnat vanhenevat yhdessä, osa samaan, osa eri tahtiin.
tehdä töitä yhdessä, kun on hyvä sopu. Ollaan aika läheisesti yhteistyössä, en yritä olla samanlainen, vaan täydennän porukkaa omalla elämän ja työn kokemuksellani ja vatsamakkarat piilotan esteettisistä syistä, toivon myös kaikkien muidenkin "makkaroita" kantavien piilottavan ne, mikään ei ole inhottavamman näköistä kuin tursuva läski pienissä vaatteissa.
mieltä, ei ne makkarat ole kaunis näky. On itselleenkin mukavampaa huitaista ne vähän piiloon.
Jos täydennät muita omalla työkokemuksellasi yms, ei voi varmaan puhua sopeutumisesta, vaan näin fiksusti sanottuna sulautumisesta työyhteisöön. Totuus on kuitenkin, että ikääsi tarkkaillaan kaiken aikaa ja sitä, miten hommasi hoidat.
olen porukassamme ainoa tekninen asiantuntija, mulle annetaan anteeksi vaikken osaakkaan sujuvasti maailman kieliä ja mulla on myös suuri plussa se että minuun harvemmin iskee flunssat (viimeksi 32 vuotta sitten) ja äitiyslomaa ei enää tarvitse pelätä jos valtiovalta ei keksi mummulomaa.
Kyllä siinä nuorilta joskus hyvää sopeutumiskykyä vaaditaan, kun ollaan jossakin q-palaverissa ja juhlitaan pikkutunneille, itse olen tottunut nuoriin (kotona miniät lukien 5), mutta kuka nyt äitinsä kanssa "bailaa". Sitten joku pojista alkaa jutteleen kuinka naistenhaussa joku hemmetin vanha ämmä, ainaki 50-vuotias haki tanssimaan, ja mä tanssin just hänen kanssaan!
Koko porukan naisilta menee silmämeikit pandakarhun näkösiksi, ja nauraa hekotetaan sille asialle etten mä oo vanha ämmä vaikka oonkin kohta 60v.
vaan kun tähän väliin heitän. Näin joulun jälkeen alkaa makkarat maistua, syytä piilottaa..:)
14 vuotta sinua nuorempi mies vihitty aviomiehesi vai vain avomies tai miesystävä? Avomieshän ei ole mikään mies, josta voi sanoa että mieheni. Avomiestähän voi vaihtaa vaikka joka viikko. Aviomiehen vaihtaminen on vähän hankalampaa.
ja sillä ei ole mitään merkitystä onko hän vihitty vai ei. Tiedän monta papin vihkimää paria, jossa papin aamenella ei oo ollu mitään virkaa.
tämä vanheminen on kerrassaan hieno juttu.olemme olleet ukon kanssa yhdessä 32v. nuoresta pitäen .ja aina kivaa yhdessä ja samoja kiinnostuksen kohteita.ja olemme myös saman ikäisiä ,siis voimme omia itseämme,kenenkään ei tarvitse karpata ainakaan iän takia.
junnu vainion sanoin vanheminen on taidetta.on
Minä haluaisin olla vielä nuori, oli enemmän mahdollisuuksia ja elämää jäljellä, vaikka kuinka paljon, ainakin tuntu siltä.Nyt yli viisikymppisenä tuntuu, että nuoremmat suhtautuu minuun erillalailla kun nuorena, ja odottavat minulta mummomaista käyttäytymistä. Minusta kun tuntuu, että ihmiset ei sisältä vanhene , se on ulkokuori vaan mikä rapistuu, ikävä kyllä.
on ikävä kyllä käyny, ulukokuorelle - ei maha mittää...
Mutta tuosta nuorempien erilaisesta suhtautumisesta itseeni, en kyllää tiiä - minusta se on osittain ainakin sitä olemmeko me itse jotenkin varautuneempia kohdatessamme heitä...
Itse koen ja koin helpoiksi niin työtilanteet - kuin muunkin kanssakäymisen nuorten kanssa.
Vai äitinnäänkö pitänööt, mie taijan kyllä tulla toimeen kaikkien kaa :)
Mukavaahan se olisi siirtää ajan viisareita taaksepäin,reilusti, jos se olisi mahdollista, mut kun ei - se on vaan mentävä tätäpäivää.
tosiaan, kun mieli ja ulkokuori ovat eri paria. En ole kyllä huomannut nuorten odottavan mitään tiettyä käyttäytymistä minulta. Taisin joskus ilmoittaakin suvun nuorisolle, että joku muu saa aikanaan kutoa ne villasukat, koska minä en osaa. Väkisin en yritä pysyä muussa menossa mukana, vain niin kauan kuin se tuntuu luontevalta.
Onhan ihmisellä tiettyjä mahdollisuuksia vaikka minkä ikäiseksi. Eikö joku 80-vuotias lukenut ylioppilaaksi ja hurahtanut sitten tietokoneen ihmeelliseen maailmaan?
niitä riittää elämän loppuun asti paljon enemmän kuin ehtii käyttää. Uskallus mahdollisuuksien käyttämiseen hiipuu kyllä monilla iän myötä.
Olen odottanut että milloin se tulee se hetki, kun minäkin tunnen, että paras aika on mennyt ohi. Vaan ei ole vielä tullut: tähän asti aina jokaisessa elämänvaiheessa on tuntunut, että nyt juuri elän parasta aikaani. Sama on tilanne tänäänkin: rehellisesti tunnen että asiat eivät voisi paremmin olla! Lapset jo lentäneet pesästä, olen terve ja vahva, saan tehdä palkallani ihan mitä itse haluan, halutessani menen lapsia ja lapsenlapsia tapaamaan, minulla on ihana mies, harrastuksia on enemmän kuin ehtii harrastaa, ja mikä oudointa: koko ajan tapahtuu niin paljon kaikkea, varsinkin hauskaa! Eikä semmoista haavetta ole vielä päähäni pälkähtänyt, jota en olisi voinut alkaa toteuttaa. Siis nimenomaan alkaa totetuttamaan nyt, viidenkymmenen ikävuoden vaiheilla, niitä iänvanhojakin haaveita!
Väittäisin tässä vaiheessa elämää, että varhaisnuoruus vaikka luulisi sen olevan antoisinta aikaa (ja onhan se tavallaan kun kypsyy naiseksi tai mieheksi) kuitenkin on aika tylsä vaihe ihmisen elämässä... Ainakin minusta monesti aika oli kovin pitkä, aina piti odottaa jotakin... Milloin että täyttäisi äks-vuotta, milloin poikaystävää koulusta; koskahan saisi oman hevosen tai edes koiran ja niin edelleen ja edelleen, loputtomiin. Ei edes saattanut ostaa semmoisia vaatteita kun halusi, kun ei yksinkertaisesti ollut rahaa eikä vanhemmilla varaa.
Ja mahdollisuuksiahan on maailma aivan täynnä, nythän ne vasta näkee paremmin, ja osaa etsiä haluamaansa! Itse ainakin ajattelen että nyt 53 vee täytettyäni olen vasta matkani puolitiessä. Siksi on tärkeätä pitää hyvää huolta fysiikastaan, että voi sitten tehdä lumityöt, ajaa ja ratsastaa hevosella, ja mitä vaikka, ei kaikkea kerkeä edes selittää (juu tiedän eikä ketään edes kiinnosta) kunnekka sitten kuolee 106 -vuotiaana moottoripyöräonnettomuudessa. Semmoinen on muoriskan elämänfilosofia ja todennäköinen elämänkaari.
Yksi asia, jossa mahdollisuudet ovat vähentyneet iän karttuessa on työpaikan hakeminen - ainakin kaupallisissa kuvioissa.
Ei paljon vaikuta aikansa seuraaminen eikä nuorekkuus. Mitähän me itse voisimme tehdä asian hyväksi?
kysytään yhä useammin hakemuksen liitteeksi, ainakin suurimpiin ketjuihin. Kai on käytävä kirurgin kautta, jos vielä 10 v. päästä haluaa makkaraa myymään.
Joo, niitä valokuvia kysytään nykyään jo kaiken ikäisiltä. Luulen, että halutaan blokata sivuun asiakaspalvelusta tämä ns. suohirviögenre, eipä siinä kai missimetsästyksestä kyse ole.
Mutta suohirviötkin vois ihan hyvin kyllä myydä mustaamakkaraa torilla..
lukea ,kun naiset parhaassa iässä puhuvat vanhenemisesta . Kerronpa teille tarinani . Olin 51v kun muutin Suomesta pois työhön tänne naapurimaahan Ruotsiin ,eikä kertaakaan tullut mieleenikään että olisin jotenkin liian vanha muuttamaan maata ja työpaikkaa. Kyllä sain ihmetteleviä arvosteluja työkavereilta .Mutta olen terveempi ja vapaampi nyt kun silloin kun oli lapset pieniä ja mieskin tarvitsi osansa .
En ole päivääkään katunut että lähdin sieltä --täälä arvostettiin ammattitaitoani ja palkkakin nousi huomattavasti. Olen kyllä koko elämäni tehnyt itse päätökseni ,en anna toisten puuttua omiin tekoihini. Naisia on aina totuttu alistamaan ,onneksi minulla on itsetuntoo ,ja kai se johtuu myös kotikasvatuksestakin ,meillä oli vaan tyttöjä ,5 kpl ,pojat eivät päässeet painaan alas.
On pakko lisätä ,selvennykseksi edelliseen .Olen ollut nyt eläkkeellä 5v ja tein täällä ruotsissa 15v työtä --nyt nautin vielä täysin elämästäni --enkä tunne olevani "vanha"
Toivotan kaikille naisille että ovat kiitollisia kun saavat olla terveitä ja nauttia elämästä täysillä!
naiset nautitaan elämästämme täysillä.
Mulle oli suuri kynnys kuunnella sydämen ääntä, kun mieheni ja vanhimman poikani ikäero on vain viisi vuotta, mutta annoin sydämen puhua.
Kaikki "mieheni" tulevat toimeen keskenään hyvin.
Ajankiertoa valitettavasti ei voi pysayttaa joten KAIKKI vanhenee.
Miten sen teemme onkin eri asia. Loppujen lopuksi ialla ei ole niin paljon valia jos vain pysyy terveena,henkisesti ja ruummiillisesti. Tuohon valtavasti edesauttaa liikunta: kunnon kavelylenkit paivittain, lihasten voimistuttaminen, varsinkin vatsalihasten jotka tukevat myos selkaa jne..
Mielen virkeys on numero kakkonen. Jos vain pysyy henkisesti aktiivisena siita hyotyy seka "ruumis etta sielu"
Jos iakkyyden pelko hipaisee mielta, on sita aktiivisemmin muutettava ajatukset ja ennenkaikkea teot positiivisesti tuottaviksi.
saisi olla nuorekas? Isäni ja äitini puolella on pitkäikäisiä ihmisiä. Olen nähtävästi saanut sellaiset geenit että ikääntyminen näkyy hitaammin kuin monella ikäsiskollani.Joskun minulla on suorastaan syyllinen olo sileistä kasvoistani ja nuorekkaasta olemuksestani. Tuntuu kuin nopeammin ikääntyneet pitäisivät minua ihmisenä joka on päässyt jotenkin helpolla ja sen vuoksi säilynyt hyvin. Se ei todellakaan pidä paikkaansa, päin vastoin. Pidänkin tätä jonkinlaisena palkkiona elämäni aikana tapahtuneista uhrautumisista. Olen kiitollinen ja toivon että saan säilyttää mielenrauhani, koska se on ihmisen elämässä kaikkein tärkeintä. Olen kokenut niin monesti että sitä on yritetty ilkeämielisten ihmisten taholta järkyttää mutta olen antanut kaiken ilkeyden valua kuin veden hanhen selästä. Hyvää alkavaa vuotta kaikille ja olkaamme entistä ystävällisempiä toisiamme kohtaan!
”nuorekkuudella” sitä, että haluaa hampaat irvessä yrittää näyttää/käyttäytyä ikäistään nuoremmalta, vaikka lopputulos olisi kuinka surkuhupaisa. On aivan eri asia tuntea itsensä mieleltään nuoreksi ja ollakin sitä ulkonäöltään (kuten itsestäsi kerroit), kuin pyrkiä siihen puoliväkisin.
Kovasti sitä nykyään toitotetaan, joten ei ihme jos nopeammin ikääntyneet vähän kitkeriä ovat. Vanhuus kielletty?
miehet ei vaivaa päätään näillä "olenkohan nuorekas vai en" asioilla, ei ainakaan näillä juttusivuilla?
uskaltaakohan yksikään uros vastata?
Tästä samasta aiheesta tuli jonkun aikaa sitten jaapattua hiukka eri kantilta. Mutta edelleenkään ei mun mielestä ole aihetta huolestua jos ihmiset eivät ala vanhenemaan ennen aikojaan. Ryppyjä kaikille syntyy ennemmin tai myöhemmin mutta se ei vaariksi tai mummiksi vielä riitä.
Itseäni harmittaa sellaiset asenteet, että viiskymppiset olisivat elämänsä lopun partaalla odottamassa viimeistä kuoliniskua. Kyllä on tässä vielä paljon tehtävää ja nähtävää, eipä kerkiä kuolemaa alkaa odotteleen.
mutta jutun pointti ei olekaan siinä. Kannattaisi varmaan huolestua enemmän keinotekoisen ”nuorekkuuden” ihannoinnista kuin vanhenemisen sallimisesta, tapahtuu se sitten kenelle viisikymppisenä kenelle satavuotiaana.
turhamaisuutta miehilläkin, jotkut nostelevat puntteja melkein henkensä uhalla, toiset peittelevät kaljuaan ja suostuvat huijattavaksi kaikenlaisten ihmeliemien kanssa, jotka lupailevat päälaen karvapeitteen ja seksuaalisen kyvyn palautumisella.
En ole sellaiseen nuoruuden ihannointiin juurikaan törmännyt, mitä luulen sinun tarkoittavan.
Edustaako esim. Aira Samulin mielestäsi sellaista henkilöä?
niin tosiaan. Olen joskus miettinyt että entäpä jos haluan vaikka 10 vuoden päästä ilmoittaa että nyt rupsahdan ihan rauhassa enkä ole yhtään nuorekas sen enempää henkisesti kuin ruumiillisestikaan, joutuukohan siitä edesvastuuseen?
siihen törmää koko ajan. Joka toinen vannoo olevansa ikäistään nuoremman näköinen, pukeutuvansa nuorekkaasti jne. En ole juuri lukenut täältä puheenvuoroa, jossa joku sanoisi vanhenevansa ilman noita sanontoja, tai ainakin virikkeitä löytyy tuhat ja sata. En kritisoi sitä, että joku luontevasti on kaikkea tätä.
Tarkoitan enemmänkin sitä ”rauhassa rupsahtamista”, josta alempana mainitsin. Onkohan se paheksuttavaa?
Aira Samulinista laitoit kyllä vaikean kysymyksen, enpä osaa vastata!
tämän nikkini kautta valmistella itseäni samaan.
Voi tietysti olla, kun nämä suuret ikäluokat rupsahtavat, että sille keksitään joku haittavero ja sitä välttääkseen on maksettava vähintään saman verran kauneuskirurgeille.
sitä voisi kehitellä vaikka kuinka pitkälle. Valokuva neljänkympin jälkeen, aina viiden vuoden välein. Jos on rupsahtanut liikaa (kriteerit pitää määritellä), haittavero nousee asteittain. Se voi olla hyvinkin korkea, koska rahaa löytyy, sehän ei ole kulunut itsensä nuorena pitämiseen.
Samoin syynätään vaatekaappi, jos löytyy mummuhameita ja vaarinpaitoja, niin siitä myös sanktio, vaikka yhdyskuntapalvelua. Kausikortit aktiviteeteista on esitettävä. Vilpistä rangaistaan ankarasti. Eiköhän ala kansa pysymään nuorekkaana.
Jotkut ihmiset satsaavat ulkonäköönsä enemmän kuin toiset, ja sitä tapahtuu alta parikymmppisestä alkaen. Sama pätee fyysisen kunnon ylläpitoon, jotkut siitä pitävät huolta, toiset eivät. Kyllä sitä on mahdollisuus rupsahtaa jo nelikymppisenä jos haluaa. Useat eivät halua ja hyvä niin =)
ole varsinaisesti siitä, haluaako rupsahtaako nelikymppisenä. Mukava tietysti jos et pidä sitä kovin pahana. :)))
Vaan siitä, miksi nuorekkuuden tavoittelemisesta on tehty hyve ja asia, johon pitäisi jokaisen pyrkiä. Pitäisi harrastaa, pukeutua nuorekkaasti, etsiä mahd. nuorempi kumppani itselleen, käydä leikkauttamassa ylimääräiset rypyt ja rasvat pois.
Normaali fyysisen kunnon ylläpitäminen on tärkeää missä iässä tahansa, mutta näin kerran aika ikävän ääripään. Mies oli ehkä 70-75, pysähtyi lenkkipolulla hiki valuen ja aivan selvästi äärirajoillaan. Enää ei siis ollut kyse mistään pienestä hengähdystauosta, vaan hän piti näköjään kuntoa yllä henkensä kaupalla.
Kultaako aika muistot, en muista vanhempieni enkä isovanhempieni kohdalla tällaista suhtautumista vanhenemiseen? Ehkä he tunsivat tehneensä päivätyönsä, ja siirtyivät luontevasti "seuraavaan vaiheeseen" pahemmin vastaan pyristelemättä, koska kukaan ei sitä heiltä vaatinut.
ja rooleista muutenkin.
Pukeutuminen on tapa viestittää jotain omasta persoonallisuudesta. Minusta ei oikeastaan ole väliä sillä, minkä ikäkauden 'roolivaatteisiin' kukin pukeutuu, vaan ennemminkin sillä, jos asu ja koko muu olemus ovat ristiriidassa keskenään.
Sisarentyttärenin on nyt kuudentoista, ja naurattaa välillä se, kun tyttö kipittää korkkareilla ja jakkupuvussa. Olemus ja ulkoinen asu ovat hupaisassa ristiriidassa keskenään.
Sen, jos ihminen viihtyy niissä vaatteissa mitä käyttää, näkee. Iällä ei ole siinä mielestäni merkitystä.
Mielestäni vaatteet ovat lämmittävyyden lisäksi myös ilottelua varten, eivät niin vakava juttu siis. Sitä voi toisena päivänä olla mukava pukea päälleen vaarinpaita ja trikoot ja toisena minihame...
Jumalat varjelkoot meitä, ikäuniformuilta!
Mä luulen, että ryppyjen tasoittelu ja nuorekkuuden tavoittelu on ollut varsinkin parempiosaisten parissa ikuinen harrastus, joka on nyttemmin levinnyt tänne rahvaankin pariin, kun elintason nousu ja pidentynyt elinikä ja vapaa-aika ovat antanut sille mahdollisuuden ja aihetta.
Nuoruuden lähdettä on etsitty synkistä metsistä kauan ennen taskulampun keksimistä =)
minihametta pitäs kyllä jo tarkkaan harkita...Airankin.
Tuttavapiirissäni on eräs nainen joka on nyt kai 60-vuotias, ja on ikänsä pitänyt minihametta. Polvipituinen vekkihame hänen päällään herättäisi kyllä hilpeyttä, mini sopii kuin nakutettu. Siitähän pitäisikin olla kysymys, mikä sopii eikä siitä että vaatetuksella haetaan nuoruutta väkisin. Tai toisaalta vanhuuttakaan. Mikäs Airan minihameessa vikana?
siinä hammeessa...
kunnissahan on jo näitä ympäristö- rakennus- ja julkisivulautakuntia jotka voisivat arvioida pärstät ja veroprosentit. Varmaan vappuaamu olisi sopivin arviointipäivä.
julkisivulautakunta voisi olla sopiva arvioimaan naamat. Pahimmille rimanalituksille voisi antaa ulkonaliikkumiskiellon.
puhu, tästä piti vielä lähteä valoisan aikaan asioitaan hoitamaan. Vai korvataanko meillä afgaanien burkhat kunnallisilla paperikasseilla?
Pitää paikkansa tuo vanha sanonta:"Liikkuva kivi ei sammaloidu". En oikein ikinä ole ymmärtänyt, että lisääntyvä ikä jotenkin oikeuttaisi liikakilot tai selluliitin tms. Olen liikkunut koko ikäni, rasvaprosentti on 11. Ei kukaan nuoremmaksi muutu liikunnalla, mutta minusta on kiva olla kunnossa ja syödä terveellisesti... ei ollenkaan niin kamalaa kuin monet luulevat, tunnin lenkillä pää stressistä tyhjenee. Lisäbonuksena muille miehille mainitsen, että p-pillereitä ei tarvita.
miekkii oun nii..iin - nuorekas..mutta mikäs mummo se tuolla peilissä kahttoo...
nyt varmmaannii se muttaatio..niiku siinä jutussa missä mies tuumailloo, jotta "miehän mänin naimissiin semmosen hoikan, kaunniin ja nauravaisen tytön kanssa, jotta misttään se tu muttaatio on tänne meijjän kottiin ilmaantuna". :))
On voina käyvvä kyllä silleen, että ei ou tullu kahottuu peilliin ihekkää papalla.
mutta eihän sitä omaa vaimoa kehua passaa - tulee vielä ylpeäksi.
Mutta, jos pappa sitten syystä tai toisesta joutuu uusintakierrokselle / kierrätykseen, hän ei huomaa katsoa peiliin, eikä mietiskellä mitä loppuelämältään haluaa. Silloin pappa haluaa siloposkisen, 10-40 vuotta nuoremman ja vetreän tosinaisen, mielellään monella akateemisella loppututkinnolla. - Siinä sitä olisi saavutusta ja kavereille näytettävää.
Pappahan on hyvin säilynyt ja ikinuori...
En ole katkera, mutta ...