Joskus puolenyön jälkeen nukkumaan kemikaalipillerillä. Unet loppui jo ennen viittä. Taas kerran olin entisellä työpaikallani yövuoron jälkeen ylitöissä. Tehtaan alasajo menossa seisokkiin, vaan ei se sellaista ollut kuin oikeasti. Sen toki tajusin, että eihän minulla lisenssiäkään ole enää, eläkkeellä ollut jo toistakymmentä vuotta, mutta silti vain siellä olin. Oliko viranomaisvalvonta loppu vai mikä?
Välillä palauttelin varastamiani kuvalehtiä muovikassissa huomaamatta konttorille ja ruokailuhuoneeseen. Ei nekään olleet oikeanlaisia tiloja. Tällä kertaa tosin erilaisia kuin entisissä painajaisissa. Eikä ylempi esimies ollut vainoamassa. Enkä seikkaillut oudoksi vääristyneissä muissakaan huonetiloissa vartijoita varoen. Työkavereitakin siellä oli, mutta yhtään heistä en tunnistanut.
Näin ne painajaisetkin muuttuu. Vanhat loppuu, uusia tulee tilalle. Enää ei autojani ole varasteltu vuosiin enkä ole omituiseksi vääristyneessä tutussa kaupungissa olemattomia asuntojani ja niitten tuntemattomia asukkaita etsiskellyt.
Nuorempana ei painajaisia ollut. Aivot hapertuu, aivomassa hajaantuu. Niihin kertyneet muistot murenevat, happanevat pilalle. Sitten nämä hajoamistuotteet painajaisina ilmenevät. Tilalle jää tyhjää, muistan yhä vähemmän. Mitään uutta en ole aikoihin pystynyt oppimaan. Kuinka hyvin sen muutkin huomaavat, kun itsekin? Tuttuja poistuu ympäriltä, ystäviä ei ole ollutkaan. Yksi sai syövän, leikeltiin vuosia vaan poistui joukosta. Toinen tappoi tupakalla itsensä keuhkoahtaumaan. Joku kuoli MS:än, ei edes hautakiveä jäänyt. Yksi sai syksyllä aivoinfarktin, toisesta löytyi paha syöpä, kolmella muulla jalat ei toimi, jollakin on ollut jo vuosia joku hengityslaite kaiket yöt. Kohta meistä kenestäkään ei ole jäljellä kuin nopeasti haalistuva muisto. Vaan muuttuuko painajaiset ikuisiksi vai loppuuko ne? Kai se pian selviää...
Välillä palauttelin varastamiani kuvalehtiä muovikassissa huomaamatta konttorille ja ruokailuhuoneeseen. Ei nekään olleet oikeanlaisia tiloja. Tällä kertaa tosin erilaisia kuin entisissä painajaisissa. Eikä ylempi esimies ollut vainoamassa. Enkä seikkaillut oudoksi vääristyneissä muissakaan huonetiloissa vartijoita varoen. Työkavereitakin siellä oli, mutta yhtään heistä en tunnistanut.
Näin ne painajaisetkin muuttuu. Vanhat loppuu, uusia tulee tilalle. Enää ei autojani ole varasteltu vuosiin enkä ole omituiseksi vääristyneessä tutussa kaupungissa olemattomia asuntojani ja niitten tuntemattomia asukkaita etsiskellyt.
Nuorempana ei painajaisia ollut. Aivot hapertuu, aivomassa hajaantuu. Niihin kertyneet muistot murenevat, happanevat pilalle. Sitten nämä hajoamistuotteet painajaisina ilmenevät. Tilalle jää tyhjää, muistan yhä vähemmän. Mitään uutta en ole aikoihin pystynyt oppimaan. Kuinka hyvin sen muutkin huomaavat, kun itsekin? Tuttuja poistuu ympäriltä, ystäviä ei ole ollutkaan. Yksi sai syövän, leikeltiin vuosia vaan poistui joukosta. Toinen tappoi tupakalla itsensä keuhkoahtaumaan. Joku kuoli MS:än, ei edes hautakiveä jäänyt. Yksi sai syksyllä aivoinfarktin, toisesta löytyi paha syöpä, kolmella muulla jalat ei toimi, jollakin on ollut jo vuosia joku hengityslaite kaiket yöt. Kohta meistä kenestäkään ei ole jäljellä kuin nopeasti haalistuva muisto. Vaan muuttuuko painajaiset ikuisiksi vai loppuuko ne? Kai se pian selviää...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla toistuu samat unet, mutta painajaisista olen päässyt eroon, koska olen päivisin toistanut/hokenut itselleni, että mitään kamalaa ei tapahdu, koska se on vain unta. Hassua on, että unessakin muka nipistelen itseäni, että heräisin, mutta en herää. No, ne on loppuneet.
Nyt toistuu minun kaksi "uni asuntoa" vuorotellen ja kaduttaa, että olen luopunut niistä. Myös bussi-lippu on kadoksissa ja rahaa ei ole, joten matkustan pummilla. Samoin olen ruokailemassa ja ruokalipukkeita ei ole mukana. Tosi ärsyttäviä unia, koska olen aina pulassa, vaikka tosielämässä en ole.
Mutta yksi uni on ylitse muiden. Olen tilinpäätöksen (ent.kirjanpitäjä) aikaan huomannut, että ylimääräistä rahaa on yli miljoonan, jonka siirrän kolmelle tililleni, peläten tietenkin, että asia tulee ilmi ja rahat on palautettava, joten en käytä niitä. On ollut mukamas jo useita tilintarkastuksia, joissa en tietenkään ole mukana, mutta mitään ei ole huomattu, joten uni rahat ovat edelleen minulla.
Olen jo usein harkinnut, että täytyisikö vaikka Lotota tai jotain muuta peliä yrittää, josko ne rahat sieltä tulisi?:))
Joskus olen myös entisillä työpaikoillani ja mikä hassuinta, minua pidetään siellä jatkuvasti, vaikka miellän unessani, että olen jo 70 ja mietin, eikö ne huomaa, että olen jo eläkkeellä?:))
Käytän joskus mietoa rauhoittavaa unen saannin helpottamiseksi, mutta yleensä auttaa, jos luen jotain kirjaa ja pistän PUHE-radion sitten päälle. Musiikkia en halua kuunnella, koska joku kappale voi laukaista liikaa vanhoja muistoja, tai ovat sitten liian rytmikkäitä. Harmi, että PUHE-radio on ottanut välimusiikiksi jonkun puhelimen soittoääntä muistuttavan äänen johon aikaisemmin heräsin, mutta alan jo siihenkin tottua.
Netti kiinni klo 18 jälkeen.
Sinulla on jo aivan oikea suunta painajaisunien ja lievän unettomuuden selättämiseksi.
Olin ja olen ylihuolehtiva äiti-mummi, ajattelen lasteni elämää, sillä lapsi on aina lapsi äidille vaikka lapsi olisi minkä ikäinen. Pahimmillaan ajatteln, mitä sitten jos joudun luopumaan sairauden tms vuoksi lapsestani. Painajaisunihan siitä seuraa seuraavana yönä.
Mikä avuksi, tämä ainakin osittain, vetkuttelen vuoteeseen menoa klo 21 - 22 saakka villasukat jalassa. Lämmitän vuodettani hiustenkuivaajalla - lämpimään vuoteeseen on ihana pujahtaa n u k k u m a an - tai unen toivossa.Sitten radio auki, rentouttava pitkäkestoinen musiikkikasetti päälle unettavalla hiljaisella äänellä puhuttuna ja kauniilla musiikilla höystettynä - h e rä ä n uuteen aamuun hyvin levänneenä.
Lämmin kaakao rentouttaa hyvin ennen vuoteeseen menoa. Kun elää ja asuu yksin, omatoimiset seremoniat ovat täysin sallittuja.
Vuosia jo eläkkeellä oltuani eivät työasiat enää vaivaa, vaikka hyvin rajuja kokemuksia työajalta onkin - jopa muutto toisella paikkakunnalle oman turvallisuuden vuoksi vuodeksi.
jatkoa edelliseen........
Kieltäydyn ajattelemasta sekä haihattelemasta mitään tulevan elämän utopioita, kuten voittoja Veikkauksen peleistä, koska en niitä käytä. En enää tavoittele uusia suhteita huumaavan kuumaa romanssia odotellessa - sen ajan tiedostan ajaneen jo ohitse.Matkustelen budjettini sallimissa raameissa keväisin ja myöhäis syksyisin.
Terveyteni on OK siis normaalia eäkeläisen eloa. Olen tyytyväinen siihen mitä minulla on, en kadehdi todellakaan jos ja kun toisilla on enemmän se on heidän onnensa.
Hyvät unet, kaunis keväinen tuulahdus kaikille unta etsiville kanssakulkijoille.
"Voi kättä voi jalkaa" sanoi usein äitini. Nyt kun itse olen vanha voin sanoa samoin.
Nämä vanhuus vuodet opettavat meitä luopumaan ja ymmärtämään rajallisuudemme.
Jokaisella tummalla pilvellä on hopeareus, niin myös meidän vanhojen elämän päivissä. Jos tänään on huonopäivä huominen voi jo olla parempi
Tuli mieleeni pätkä eräästä runosta en muista nimeä.
Musta on unosen silmä mustempi unen näkijän. Mitä päässä päiväkaudet sitä yölläkin unessa.
Leppoista talven jatka palstalaisille kyllä se siitä!
jätä ne kemikaalit pois. Itselläni nukahtamispillerit aiheutti painajaisia. Samaten jos sulla on muita lääkkeitä, tarkista niidenkin haittavaikutukset jne.
Eläkkeellä ollessa voit nukkua koska tahansa. Pistät pään tyynyyn silloin kun nukuttaa ja nukut sen verran kuin nukuttaa. Kun heräät puuhastele niitä näitä, lue, ulkoile päiväsaikaan, nauti raittiista ilmasta, liiku. Nauti elämästä ja niistä unista mitä vastaan tulee.
Useimmat haluavat auttaa kaikenlaisilla neuvoilla. Tapasin eilen naapurini, jonka EN USKONUT olevan niin eksynyt elämänvalinnoissaan että oli haksahtanut "vitaepro"tuotteen käyttäjäksi. Kertoi samaan hengenvetoon että ei hänellä mitään oireita ole huonokuntoisuudesta.
Toivon todella että vältätte kaikkea tavallisen ruuan lisäkkeitä! Valitkaa ruokaa joka on terveellistä ja monipuolista. Se parhaiten pitää taudit ja huonovointisuudet loitolla.
Se auttaa myös terveelliseen uneen. Kaikki "lisät" vaikuttavat mielen hajauttamista, eli keskittymiskyky vähenee. Tekee vääriä valintoja elämässään, ruuan suhteen, koska ei keho enää kerro, mitä puuttuu.
Kun on elänyt kauan uraantuu elämä usein joihinkin "tuttuihin" kuvioihin. Ymmrrän jotenkin aloittajan kirjoitusta, jossa vuodet tuovat mukanaan lisääntyvää vaivaa elämänlaadun ehkä huonontuessa. Niin vaikuttaa monen kohtalo olevan.
Nykyään on kuitenkin tarjolla ihan "uusia" mahdollisuuksia elämänlaadun kohottamiselle riippumatta siitä, minkä ikäinen on. Näillä uusilla tavoilla saadaan lisää tasapainoa omaan elämään, joka myös näkyy parempana unena.
Jos teitä kiinnostaa kerron lisää?!
Anna tuĺla vaan, jos sulla on jotain uutta ja mielen kiintoista. Terveys on tärkeä asia meille vanhoille. Mieluummin elää terveenä kuin kitua vuosikausia vihanneksena toisten kiusana.
Että teksti ruotsia ei kai haittaa, vai? Ensimäinen ja tärkein asia oman terveyden hoidossa on tietenkin liikunta. Kun se tehdään yhdessä muiden kanssa lähipiirissä, ei mikään voita sitä teehetken tunnelmaa jälkeenpäin. Vielä ilmaiseksi.
Satsa på din hälsa och upplev harmoni!Tai Chi rörelser är en utmärkt rörelseaktivitet, i syfte bl.a. för att bibehålla hälsan och bekämpa sjukdomar. Förbättring av andningsteknik för med sig lugn och mera energi. Efter träningen framhävs en lätthetskänsla, tack för den ökade energiproduktionen i kroppen.
Effekter, som regelbunden övning ger:
Hjälper hjärnan att slappna genom att lösa spänningar
Genom bättre balansutveckling hindrar fallolyckor
Stärker kroppen med att behålla livsenergi som bidrar till läkning
Justerar och balanserar kroppens alla system och återställer kroppens funktioner
Bra för rörlighet i leder och muskler
Rehabiliterande verkan, speciellt för patienter med hjärt- och kärlsjukdomar
Luulin että vain miehiä vaivaa lisääntynyt virtsaamistiheys: pätkii yöunet parhaillaankin vain 3 tunnin pituisiksi. Pahimmillaan jopa 3 herätystä yössä.
On kuulemma naisillakin samaa.
Prostatan ahtauteen en ole saanut isompaa apua höyläyshoidosta tai pilleristäkään. Pitänee mennä taas arvauttamaan uutta lääkemääräystä lääkärin vastaanotolle.
Kuitenkin on mahtavaa, ettei töihin lähtöä enää tarvi tressata.
Vedän päivätorkut. Yleensä 30-45 minuuttia taas antaa virtaa akkuun, yksin kun elän.