Olen yksin

tuskinpa, kuuntele vaika smurffeja jos masentaa

Tiedän tunteen olla yksin. Minä olen kanssa ollut yksinään melkein aina. Minulla on ollu samanlaisia ajatuksia ja olosi ei varmastikaan ole helppo. Pystysitkö puhumaan vaikka koulussa jollekkin? Ite puhuin vaikka paskaa tuli niskaan mut minäkään en olis tässä jos en olis puhunu mitään vaikesta huolimatta. Älä tee itelles mitään. Voit saavuttaa elämässäsi sen millä voit vaikka vanhemmillesi todistaa en ole paska enkä ole se ongelma. Ja sitä et todellakaan oo. Sinulta jää paljon välii jos vaikka hirttäydyt. Tosissaa sanon se ei auta asiaan. Se ei ole sinun vikasi, että olet yksin. Eikä sinussa ole mitään vikaa. Ei oo sinun syy että rahat on loppu. Ei 16v kuulu mennä töihin vaikka minullekkin sitä sanottii ja sanotaan edelleen. Se on todella harmillista jos raha menee ihmisten edelle. En ehkä osaa lohduttavia sanoja kirjottaa mutta voin yrittää olla avuksi jos yhtään auttaa. :)
On hyvä, että edes täällä kerrot asiasta :)

Mä olen melkein samassa tilanteessa mutta olen 16v poika. Aika törkeää vanhemmilta! Itse en ole harkinnut itsemurhaa kuin vain kerran kun äiti kuoli ollessani 7. Koulussa minua on kiusattu aina koska olen liian "täydellinen", joka päivä kivitettiin ja haukuttiin ja joskus jopa pahoinpideltiin, ja yllätys yllätys opettajathan eivät voineet tehdä asian eteen mitään. 5 tai 6 luokalla huomasin että kaikki vihaavat minua ja aloin elää yksin. 8 luokan loppu puolella huomasin että minulla ei enää tunteet toimineet samalla tavalla kuin ennen, en esim. pystynyt enää itkemään, enkä ollut itkenytkään viimeiseen 6 vuoteen. 9 luokalla en enää välittänyt olla kenenkään ihmisen kanssa. Kun menin amikseen kiusaamiseni jatkui kahta kovemmin, en enää reagoinut kiusaamiseen millään tavalla ja nyt minua pidetään vain tyhmänä koska en välittänyt kiusaamisesta. Tässä sitä sitten ollaan, elämäni on helvettiä mutta sen helvetin kanssa on vain osattava elää. Toivon että pääset tuosta olostasi ettei sinulle käy samalla tavalla kuten minulle. En halua että sinusta tulee sama tunteeton hölmö kuin minusta.

Voimia!Kuinka vanhempasi kehtaavatkin syyttää sinua omista ongelmistaan.Rahan puute tai heidän parisuhdeongelmat ei ole sinun syy he ilmeisesti haluavat vain kaataa ongelmansa sinun niskaan mikä on tosi väärin.Eikä 16vuotias vielä mitään töitä saa mitä vanhempasi oikein kuvittelevat?! hehän ovat vastuussa laillisesti kun olet 18vuotias.Hyviäkin ihmisiä on, sun kohdalle on vain nyt osunut joitain ikäviä tapauksia jos he on saaneet sun pelkäämään kaikkia.Kehottaisin kuitenkin menemään ihmisten ilmoille ettet jää yksin murehtimaan.Olisko jokin harrastus mistä tykkäisit sieltä kavereita saa ja nuorten seurakuntatapahtumat mistä voi olla ilmoituksia.Tuli paha mieli sun puolesta kyllä vanhempien pitäis käsittää miltä tuommonen kohtelu tuntuu,olet vasta kuustoista ja elämä edessä ja tukea tarvitset.Muista! et ole syyllinen toisten ongelmiin,ne on ite soppansa keittäny.Puolusta itesäsi ei sun tarvi kaikkia loukkauksia niellä vaikka ovatkin vanhempasi.

Ajattele sillä tavalla, että ainakin olet terve ! Moni tosi sairas vaihtaisi sinun kanssasi paikkoja, eli elämäsi ei ole helvettiä :)

Oisko sul kikkii,mis puhuu?

Vastaan tähän nyt kaikille yhteisesti:

Kiitos kaikille jotka ovat kommentoineet tähän asiallisesti. Olo on kyllä vielä kamala. Eilenkin isä huusi minulle kaksi tuntia putkeen. En olisi saanut kuulemma ostaa kenkiä omilla rahoillani. Tuntuu tosi pahalta.. Tuntuu että olen tehnyt jotain väärää. Tuntuu että vanhempani vihaavat minua ja että minun kuuluisi hävetä.

Ei se mitään, kyllä me kaikki joskus kuollaan.
Kusipää tai ei, kaikki päätyy makaamaan sinne mullan alle ja kusipäät käy sylkemässä sun haudalle. Että ennen kuin ryvet itsesäälissiä, tee muiden elämästä helvettiä.

Ei mitään menetettävää

Ihan vaan meikäläisen neuvona, pääset olostasi jos kerrot kuraattorille. Mä tiiän TÄSMÄLLEEN miltä tuo tuntuu: hirveältä ja epäreilulta. Se myös on epäreilua eikä vain tunnu siltä. Toi pitää saada loppumaan, sä olet hyvä, nuori ja vielä suht hyväkuntoinen tyttö. Sä saat iham ite päättää mihin järkevään kulutat omat rahasi. Mutta helpoiten tilastasi pääset kun kerrot jollekkin. Ainut mitä haluan on ettet kärsi. Voimia!

Voisin mielelläni jutella sun kanssa. Tiedän hyvin mistä puhut vaikka en itse ole koskaan ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Joskus kun vaihtoehtoja on vähän, niin toinen uusi ihminen voi olla äärettömän hyvä voimavara. Ja hänen kanssaan on helpompi hakea apua. Haluisin olla sulle tällainen ihminen jos yhteydenpito onnistuu.

Korostan kuitenkin sitä, että jos menisit hakemaan apua miltä tahansa viralliselta taholta, niin sun ongelmat ei voi kasvaa. Jokainen viranomainen on tällaisissa asiossa vastuussa siitä että se mitä keskutelette, jää ainoastaan teidän väliseksi tiedoksi. Eli uusia ongelmia ei voi siitä syntyä.

Älä tee itsemurhaa ! On kurjaa, että vanhempasi kohtelevat sinua noin, mutta itsenurha ei ole mikään ratkaisu. Älä tee mitään itsellesi ! Sen sijaan odota muutama vuosi, että pääset pois. 18-vuotiaana voit muuttaa omaan kotiisi. Älä siis vaivu epätoivoon.

Vanhempasi kohtelevat sinua todella väärin. Heidän pitäisi hävetä ei sinun. Sinä et ole turha. Jokainen ihminen on arvokas ja tärkeä. Olet selkeästi kiltti ihminen. Älä anna vanhempiesi nujertaa sinua.

Älä pelkää kaikkia ihmisiä. On hyvä olla epäluuloinen, mutta se ei saa mennä liiallisuuksiin. On olemassa hyviäkin ihmisiä. Et vain ole vielä tavannut heitä.

Sellaista mietin, että jos haluat niin voit ottaa minuunkin yhteyttä blogissani:

papiksiaikova.w2.fi

Suosittelisin kuitenkin kääntymään jonkun luotettavan aikuisen puoleen. Esimerkiksi voit olla vaikka yhteydessä seurakunnan työntekijään. Itse kävin juttelemassa papin kanssa, kun oli vaikeaa. Puhuminen auttoi minulla ja pääsin eteenpäin. Kaikilla papeilla on vaitiolovelvollisuus, eli he eivät saa kertoa kenellekään. Mielestäni sinun olisi hyvä päästä puhumaan edes jollekin. Jos et uskalla ottaa kehenkään yhteyttä niin voit minullekin laittaa viestiä. Laita vaikka sähköpostisi yksityisellä blogini vieraskirjaan, jos siltä tuntuu.

Voimia ja kaikkea hyvää elämääsi !

Ja anna kun arvaan, kaikkien apu oli turhaa, kukaan ei koskaan tule kiittämään heitä. He auttoivat ja aloittaja sai apua, mutta nämä jotka yrittivät auttaa ja auttoivat eivät saa koskaan MITÄÄN kiitosta, he olivat yhtä tyhjän kanssa.

Vastaan nyt tähän kaikille yhteisesti:

Kiitos kaikille, jotka kommentoivat tähän keskusteluun. Olen hyvin kiitollinen, että pystyin puhumaan asioista kanssanne. Harmi, että joistakin tuntui etten muka olisi kiitollinen. En vain ollut ehtinyt vastaamaan niin moneen viestiin.

Hei!

Pakko sun on sossulle men juttelee, toihan o iha hirveetä! Vaikka siit tuleeki lisää ongelmia ni ainakin mitä todennäköisemmin pääset pois sielt. Sun tulevaisuutes ei tuu olemaan kovinkaa valoisa ainakaan vähään aikaa, asuisit siel tai et mut sanosin et ensimmäinen askel kohti "parempaa elämää" olis lähteä vittuun sielt mahollisimman nopeesti ja veikkaisisn et sossun avul pääsisit sielt aika nopeesti pois. Toinen mahdollisuus olis tietysti et olisit siel nii kaua et täyttäysit kaheksantoist ja muuttaisit omaan asuntoon. Jos oikein arvaan ni siitäkin tulis ongelmia?

Jos aiot tehdä itsemurhan ni koita kuitenkin edes pelata kaikki kortit ennen sen toteuttamista. Mun mielestä olis tyhmää tappaa ittensä jos vois vielä jotenki vaikuttaa asioihin. Ja tiiän et tää sossulle puhuminen on vitu suuri askel mut pakko se sun on tehä. Koita löytää jostai voimaa siel asumisee ja muihinki sun ongelmiis.

Moi! On hyvä asia, että rohkaistuit ja aloit puhumaan asiasta. Vanhempien velvollisuus on huolehtia lapsistaan sekä taloudellisesti, että muuten. Olisi äärimmäisen hieno asia jos löytäisit edes yhden ystävän, jonka kanssa jakaa taakkasi. Mutta pidä kuitenkin mielessä, että olet arvokas nuori naisen alku, äläkä anna kenenkään uskotella muuta. Toivon Sinulle voimia, äläkä missään nimessä vahingoita itseäsi millään tapaa. Mene vaikka juttelemaan seurakunnan nuorisotyöntekijän tai diakonin kanssa tai sitten vaikka perheneuvolaan. Terveisin Sarsku

Hei aloittaja! oon tyttö myös ja ja mun haluisin oikeesti sikan jutella sun kanssa? Tajuun et ku tänne laittaa kikin nii.. Mut jos kerrot sun kikin nii voisin tulla juttelee :).

Ihmeellistä, sillä tekstisi kuulostaa minulta aika paljon. Silloin, kun mun vanhemmat erosivat, mun äiti monesti sanoi, että olen taakka, syy heidän eroon, olen samanlainen kuin hirveä toinen vanhempani jne, vaikka oon sanonu monta kertaa, että sen pitää lopettaa. Itselläni on ollut myös samanlaisia ajatuksia, kuin sinulla.
Joka kerta, kun äitini sanoi jotain noista edellä mainituista, se tuli sen raivokohtauksen jälkee pyytämää anteeks ja sano "mä en tarkota oikeesti, tietenkään mikään ei oo sun syy jne" Silti sama toistuu uudestaan ja uudestaan...
Uskon että se ei tarkota, mut se ei ikinä hallitse sanoja riidassa. Oon 100%, että myöskään sun äiti ei tarkota mitä se sanoo! Se aivan varmasti itsekkin tietää, että sä et oo taakka, etkä varsinkaa syy sun vanhempien riitoihin/huonoon parisuhteeseen. Sun äitiä varmasti harmittaa sun vanhempien parisuhteen tilanne ja se se purkaa sen suhun. Monesti ihmiset vihaisina haluaa yrittää löytää toisen syyllisen, jotta oma olo paranisi, vaikka se on väärin eikä todellisuudessa auta. Se ihan varmasti välittää susta, jos susta sun äiti ei vaikuta siltä, se ei vaan osaa ilmasta sitä.
Sun kannattais puhuu sille ja kertoo mistä susta tuntuu. Niin asiat saadaan eteenpäin ja parempaan suuntaan. Kannattaa mennä puhumaan vaikka koulu psykogologille, oikeesti. Ennen, ku ite menin puhumaan, en uskonu sen auttavan yhtään. Mutta se on auttanu paljon, kun saa puhuu sellaisen kanssa, joka ymmärtää ja antaa uusia näkökulmia. Siellä ei tarvitse ujostella eikä peitellä tunteita, koska psykologit on ammattilaisia ja ovat tottuneet todella erilaisiin ihmisiin. Itekkin näiden tapahtumien takia oon muuttunu henkisesti masentuneemmaks ja negatiivisemmaks asioista, mutta ei kannata luovuttaa.

Kaikkea hyvää!