Mistä saisin selville kuka isäni on?

Voit kokeilla kysyä seurakunnasta tietoja, virkatodistus tai vastaava. Siitä näkee vanhemmat ja sisarukset, jos on. Nimi on todellakin suuri apu etsintään, isäsi voi olla perheellinen eikä äitisi halua asian tulevan esille. Toisaalta velvollinen kertomaan..

Kulkumiehet ennen heittivät siemenensä kynnettyyn peltoon

Jos oikea isäsi on joutunut maksamaan sinusta elatusapua, niin paikallisen sosiaalitoimen papereista ehkä voisi olla apua. Löytyykö niitä mistään äitisi jemmasta!? Sosiaalitoimistosta ainakin löytyy.
Kummisi saattavat hyvinkin tietää asioita, voit kysyä heiltä.
Onko äidilläsi kavereita joilta voisi kysyä?
Synnytyssairaalan tiedot. Onko merkintää isästä?
Omat tietonsa voi myös tilata maistraatista. Onko niissä isästä merkintää? Maistraattiin voi myös soittaa ja kysyä tietoja.
Onnea etsintään!

Jos äitisi tietää isäsi nimen, kysy häneltä uudestaan? Tai muilta sukulaisilta? Onhan sinulla oikeus tietää!

Ei kannata ees yrittää, kertomastas päätellen isäs on täys luuseri joten anna olla...

Älä kysy älä etsi , sinun halusi on hetken mielijohde . Voisit myös ajatella hieman "isäukkosi" sisintä , anna arvo myös hänen halulle. Ei meidän oikeudet ole aina päälimmäisinä vaan ihimillisyys .

Uusi isyyslaki astui voimaan 1.1.2016.
Lähes puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella.
Lapsilla on jatkossa saada tietää biologinen isänsä, äidin vastusteluista huolimatta.
Lue Yle uutisesta lisää.

http://yle.fi/uutiset/uusi_isyyslaki_helpottaa_isyyden_tunnustamista_ja_parantaa_lapsen_oikeuksia/8564816?ref=leiki-uu
----------------------------------------------------------------------

Aikamoista tekstiä lapselle luettavaksi...

Ja onko joku tosiaan sitä mieltä, että halu oppia tietämään juurensa on "hetken mielijohde"?

Maistraatista saat tiedot.

Äiti saattaa toimia hyvinkin viisaasti ja osaa arvioida onko sinulle enemmän haittaa vai hyötyä tiedosta. Vanha viisaus sanoo ”tieto lisää tuskaa”

Netistä maistraatti/väestörekisterikeskus. Vaatii tunnukset. Sieltä löytyy jokaisen tiedot

Hei Tuntematon

Ymmärrän tilanteesi. Jokaiselle meistä on tärkeää tietää kenen lapsi oikeasti, on ja millainen isä itse kullakin on. Huonokin isä on parempi kuin ei isää ollenkaan.

Olen loitonnettu, vieraannettu ja mitätöity isä ja eronnut suomalainen mies. Ex vaimoni esti poikani tapaamiset. Heidän osioitteensa on salainen ja ex vaimoni muutti sekä oman, että poikani sukunimen uuden miehensä sukunimeksi.
Nyt hän on nyt 14-vuotis, ja minä maksan vain hänen elatusmaksuaan. En ole saanut tavata poikaani yli kymmeneen vuoteen.

Naisen kosto on julma myös lapselle, kun oikeus tavata omaa siäänsä estetään.

Miten voisin sinua neuvoa ja auttaa?

Sinä et ole vielä täysi-ikäinen, joten en tiedä suostuvatko voranmaiset antamaan tietoja ja auttamaan sinua

Mutta ainakin myöhemmin saat tietoja itsestä paikkakuntasi maistraatista. Sinne kaikki Suomen ihmiset on rekisteröity.

Jos olet Suomen ev.lut kirkon jäsen, tiedot sinusta ja vanhemmistasi ovat myös seurakutasi reksiterissä eli kirkonkirjoissa.

Voit varata ajan myös paikkakuntasi soriaalitoimen lastesuojelijalle. Ehkä myös hän voi sinua auttaa.

Kaikki riippuu kuitenkin siitä, onko äitisi ollut isäsi kanssa namisissa, ja jos ei ole, onko sinun isäsi tunnustanut sinut omaksi lapsekseen.

Lastensuojelu virkailija hoitaa näitä lapsen tunnustamis asioita.

Uskon, että asia selviää enemmin tai myöhemmin.

Toivitan menestystä "salpoliisityöhösi" eli taustasi selvittämiseen.

Tässä sen näkeen, että lapsi haluaa tietää isänsä,äitinsä, syntyperänsä, historiansa, sukulaisensa jne. ja ollaan menossa siihen spermapankkisuuntaan ja on jo menty, että vain siemen laitetaan ja lapsesta viis veisataan. Toivottavasti tyttö saa tietää isänsä, ihan sen vuoksi, että epätietoisuus on rasittavaa, kun ei tiedä kuka mahdollinen vastaantulija se voisi olla, se jäytää sisintä...Äidin velvollisuus on kertoa lapsen isä, jos sen tietää. Valitettavasti tulevaisuudessa nämä spermapankkilapset eivät saa tietää kuin joskus aikuisena, jos silloinkaan, en tiedä...Lesbot ja homot vähättelevät lapsen syntyperän, isän, äidin biologista tietoa, vaikka sen tulisi olla lapsen oikeus. Näköjään tätä vähättelyä on aivan heteroissakin...

Jos isä ei ole tunnustanut lastaan, ei maksanut elatusmaksuja, on isää enää vaikea tietää virallisesti, se vaatisi verikokeen, isyystutkimuksen ja tuskinpa se onnistuu, jos isä ei ole ollut kiinnostunut tähänkään asti tai äiti ei ole halunnut isää elämään jostain syystä. Ystävälläni on avioliiton ulkopuolinen lapsi, yhden ravintolaillan reissun jäljiltä. Fiksu tyttö, opiskeli sairaanhoitajaksi, mutta isä ei ole ollut koskaan elämässä. Kun raskaus varmistui, tämä ystäväni ilmoitti miehelle ja sanoi, että saa olla mukana tai ei. Mies ei halunnut olla ja asia jäi siihen. Elatusmaksuja ei ole koskaan ollut, ja isä päätti jo heti, ettei aio olla mukana. Ystäväni ajatteli, ettei halua sellaista miestä, isää, joka ei välitä lapsestaan...Jokatapauksessa syntyi nätti ja fiksu tyttö, jospa isä tietäisi, mitä jäi tietämättä....myöhäistä se enää on..

Tämä on lainaus Opettaja TV keskustelusta.

Lapsen erokriisi.

Lapsen kuuleninen ja hänen toivoukset olisi syytä ottaa huomioon. Lapsi on oman elämänsä asiantuntija.

Erään lapsen isä aisti, että hänen 11v. tyttärellä alkoi esinitymään merkkejä, jotka viestittivät, että lapsen kohdalla kaikki ei ole OK.
Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki “mä en kestä, jos meidän iskä ja äiskä eroaa, – mikähän mua taas vaivaa, mä olen taas oksentanut koko viikonlopun”.
Ehkä lappuset oli jätetty takoituksellisesti "hätähuutona" hänen pöydälleen.
Hänen kaveripiirissä oli monen lapsen vanhemmat eronneet, jotenka hänellä oli kosketuspintaa" erotapahtumiin, sekä huoltajuusriitoihin, joissa yleensä lapset jäivät äidille ja isä "ulkoruokintaan".

Isä huolestui tyttärensä tilasta. Eropäätöksen jälkeen lapsi totesi “tuon olen tiennyt jo kauan aikaa”.
Lapset ovat erittäin herkkiä aistimaan muutoksia kodin ilmapiirissä, mutta eivät kysele, eivätkä puhu asista, sillä lapsi jää odottamaan, “mitä tuleman pitää”.
Toisekseen lapset ja nuoret ovat “solidaarisia, eivätkä asetu jomman kumman vanhemman puolelle.
Lisäksi hänen kaveripiirissä useiden vanhemmat olivat eronneet, jotenka hänellä oli “kosketuspintaa” erotapahtumiin ja niiden siheuttamiin muutoksiin lasten ja nuorten elämässä.

Lapsen isä kysyi tyttäreltään, “mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi?
Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon sosiaalitoimelle.

"Toivoisin, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni.
Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.
Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisivat kanssani. Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani.
Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.”.
Tytär allekirjoitti toivomuslistan.
Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.
Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta. -Terveydenhoita kysi lapselta saako hän kertoa asiasta opettajalle ja luokanvalvojalla, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.
Nämä tapaamiset viestittivät lapselle, että hänellä on opettajan ja luokanvalvojan tuki, mikäli hänen terveydentilassaan ja koulumenestyksessä on vavaittavissa jotain sellaista, jossa he voivat olla lapselle tukena.

Sosiaalitoimen päätös asumisesta ja koulusta toteutuivat lapsen toivomalla tavalla.
Tapaamisoikeuksisille ei asetettu minkäänlaisia rajoja, vaan lapset saivat tavata etävanhempaansa aina kun se sopi heidän aikatauluun, sekä pitkään välimatkaan 300 km etävanhemman luokse.

Tänä päivänä kaikilla kolmella lapsella on ammatti ja vakituinen työpaikka.

Uudessa lastensuojelulaissa korostetaan lapsen oikeuksia tulla kuulluksi ja huomioiduksi eropäätöksissä. Valitettavasti lakia ei noudateta kaikilta osin.
Eräs pitkään sosiaalalalla työskennellyt henkilö, joka on kouluttanut vuodesta 2002 lähtien sosiaalityöntekijöitä uuden lain johdosta totesi eräässä luennossaan “Minä en mahda mitään sille, jos sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia.- Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että uutta lakia noudatetaan".

Herää kysymys, toteutuvat lapsen oikeudet, siten kuin uusi laki määrää, vai ovatko jotkut päättäjätahot “aseentellisia” ja suosivat jompaa kumpaa vanhempaa?
-----------------------------

Äiskä kuka oli se ukko joka paneskeli sua vähän alle 13:sta vuotta sitten ? Älä utele faijastas mitään .

Ei ole Kööpenhamina kuin ennen.

konstit on monet sano akka kun kissalla pöytää pyyhki!
1. Kun kerran tiedät etunimen, kirjaudu Fonectan palveluun (ensin tilaa tunnukset joilla pääset katsomaan tietoja netistä), sitten panet hakulomakkeeseen etunimen ja kaupungin, esim. Matias Suonenjoki. Kaikki Matiakset pitäisi tulla sukunimineen, ellei ole todella iso paikka ja monia. Näistä nimistä voi ainakin poissulkea ne nimet joka se ei anakaan ollut. Pistä nimet paperille ja ala googletella naamoja, Kenties tunnistat naaman.
2. Toinen konsti. Soita osoitepalveluun(0600-1000) ja kerro miehen entinen osoite, joka oli siis sama kuin äitisi ennen syntymääsi 12-13 vuotta sitten, ja sano etunimi, ja sama kaupunki osoitteksi. Osoitepalvelussa saattaa löytyä koko nimi ja uusi osoite tiedot tuolla, toisin joku virkainto jos sattuu kohdalle, voi olla ettei kerro.
3. Mene facebookkiin, kirjoita etunimi hakuun ja rajaa kaupungiksi oma kaupunkisi. Se tuo kaikki Matiakset Suonenjolta joilla on julkinen profiili. Tunnistat isäsi naaman, kun poissuljet ne piirteet joita sinulla on ja olet äidiltäsi perinyt, ja jäljelle jäävät piirteet on isältäsi, esim tukanväri, nenä, jne.Ikääkin voit yrittää osuttaa, eli eliminoit tietenkin kaiki täysin mahdottoman ikäiset pois, (alaikäiset).
4. Kirjoitat Google hakuun etunimen ja kaupungin. Ja alat tutkimaan tuloksia, iän perusteella alat rajaamaan, vaikka kuvahaulla.
Tällaisilla konsteilla suoritin itsekin sukututkimusta melko pitkälle. Yllättävän moni kertoo Facbookin julkisissa perhetiedoissa jopa koko sukunsa...

avain ongelmaasi on isäsi entinen osoite, joka siis on sama kun äitisi (kenties entinen) osoite, missä äitisi asui ennen syntymäsi, pengo se osoitetieto, ellei ole sama kun nyt. tämän osoitten avulla selviää myös isäsi henkilölisyys kun kerran he asui yhdessä. Vanhoja osoitteita löydät kun pengot joskus äitisi paperita ja tavaroita ja etsit kortteja, kirjeitä, ja katsot postileimasta vuosiluvut ja osoitteen. Aika moni on säilyttänyt joitain kirjeitä, tai kortteja. Myös virallisissa papereissa, veropaperissa lukee hänen osoite.

Älä välitä tällä palstalla olleista typeristä viesteistä. Juttele äitisi kanssa, kyllä hän sinulle puhuu. Pitkään puhumatta ollut asia painaa hänenkin mieltään.

Jotkin äidit on niin katkeria, että eivät edes kerro omalle lapselle kuka on lapsen isä, todella itsekästä ja epäkypsää.

Minusta jokaisella lapsella on oltav isä, ja äiti. Tulisi olla pakollinen aina isyyden tunnustaminen. Verinäytteellä. Ja maksaj elatusmaksuille aina isä joka on siittänyt lapsen eikä äidit hakisi veronmaksajien varoja sosialihuollon kautta.

DNA-tutkimus tulee suorittaa näin isyys voidaan varmistaa lähes 100%;sti.

Miksi pitää salata, pantata omailta lapsilta isyyttä, sukujuuriaan jne on naisilta epätervettä toimintaa. Pillua kyllä annetaan, mutta jätökset saa jäädä.

Otat selvää sosiaalihuollosta, onko isyytesi siellä vahvistettu, tunnustettu. Jos ei ole niin on todella kallista selvittää isyyttä oikeusteitse. Tämä tulee kalliiksi yhteiskunnalle vaan asiat pitää äitien hoitaa jo siinä vaiheessa kun he rupevat jakamaan torttuaan joka oksalle.

Todella vaikea saada ainakin sosiaalihuollosta papereita, tieotja tehty erittäin vaikeaksi. Miksi ja ketä se palvelee?

Sosiaalitantat istuvat paperikasojen päällä ja ketä he suojelevat kun on omista tiedoista kyse.

Isyydellä on suuri merkitys perinnön saannin puolesta jase tulee olla tunnustettu, jotta esimerkiksi saa perinnön jos omaisuutta isällä. Usienhan ns. au-lapset on salattuja lapsia eli tieto tulee useinkin ilmi vasta henkilön kuoltua.

Myös tärkeä on selvittää isyys mahdollsiten eprimä yms sairauksien osalta.

Nyt isyyslaki muuttui 2016-vuoden alusta ja perintöön on myös mahdollisuus nyt apremmin kuin ennen ja usseinkin vanhat isyys selvitykset, tunnustaminen vaatii käräjäoikeuden päätöksen asiasta.

Vaatikaa, selvittäkää isyytenne ja mahdolliset perinnöt sekä näinhän aina voi sotkea hiukan perheiden syrjähyppyjä ja panna pakka uusiksi.

isän saat selville kun kysyt sitä äidiltäsi, tiedän että hän tietää ... ainakin isä vaihtoehdot...........

Hei . 1.1.2016 astui voimaan laki. Lapsella on oikeus tietää omat biologiset vanhempansa olivatpa isä/äiti mitä mieltä tahansa. Eli aloittajalle , sinulla on nyt lain suoma oikeus tietää isäsi todellinen nimi ja saada siitä virallinen vahvistus.
Asia on lain kannalta erittän yksinkertainen

Hei aloittaja,

Olen 32v. nainen. Ymmärrän oikein hyvin, että asia kiinnostaa sinua ja painaa mieltäsi. Uskon, että tuntisin itse sijassasi samoin. Minua harmittaa, että olet saanut myös epäasiallisia vastauksia, joten ajattelin tuoda omat ajatukseni esiin, vaikka en yleensä kirjoita näille palstoille (luen vain).

Vaikuttaa siltä, että äitisi säikähti mahdollisuutta, että kyselet isäsi nimeä ottaaksesi häneen yhteyttä. Monet kirjoittajat ovat täällä tuoneet ilmi, että on mahdollista, että isäsi ja äitisi suhteeseen liittyy jotain kipeää, minkä vuoksi äitisi ei halua puhua asiasta. Itse pidän tätä jopa todennäköisenä, koska muuten olisi luultavaa, että isäsi suku olisi jo jollain tavalla osallisena elämässäsi. Kuten täällä on ehdoteltu, se kipeä asia voi olla jotain näennäisen harmitonta, kuten rakkauden loppuminen, tai jotain niinkin hirveää kuin raiskauksen kaltainen rikos. On myös mahdollista, ettei äitisi varmuudella tiedä isäsi nimeä, jos äidilläsi on ollut useita poikaystäviä tai jos isäsi on ollut ulkopaikkakuntalainen ja he ovat tavanneet vain muutaman kerran.

Joka tapauksessa, kertomatta jättämällä äitisi suojelee joko itseään, isääsi ja/tai sinua. On mahdollista, että äitisi ei ole syystä tai toisesta (esimerkiksi todellisesta tai kuvitellusta uhasta) halunnut isääsi elämääsi tai että isäsi ei ole itse halunnut olla tekemisissä kanssasi. Usein silloinkin, kun isät eivät ota vastuuta lapsistaan, isien suvut kuitenkin tekevät niin, jos asiaan ei liity muuta. Vaikka oman äitini juoppo isä ei osallistunut tyttärensä elämään, äitini tunsi kuitenkin isän puolen isoäitinsä eikä isän henkilöllisyys ollut koskaan salaisuus.

Mielestäni sinun kannattaisi miettiä, miten reagoisit näihin erilaisiin skenaarioihin. Haluaisitko kaikissa olosuhteissa todella tietää isäsi nimen, tai esimerkiksi sitä, ettei äitisi tietäisi sitä? Jos saisit tietää isäsi nimen, aikoisitko olla häneen yhteydessä? Miten kestäisit sen, jos hän ja/tai hänen sukunsa ei haluaisikaan kuulla sinusta mitään? Jos olet katsonut adoptoidut-ohjelmaa, niin tiedät, että monen aikuisenkin sydän särkyy, jos ei saa biologiselta suvultaan mitään vastakaikua, ja näin tapahtuu.

Voisit yrittää ensin keskustella äitisi kanssa olosuhteista, joissa olet saanut alkusi, ennen kuin pyydät häntä paljastamaan isäsi nimeä. Oliko isäsi ehkä naimisissa toisaalla, tai oliko hänellä jotain ongelmia (mielenterveyden tai päihteiden kanssa), joiden vuoksi hän ei voinut olla osa elämääsi? Särkyikö äitisi sydän niin pahasti, että hän ei kestänyt olla tekemisissä isäsi kanssa? Tietääkö isäsi ylipäätään olemassaolostasi? Jos äitisi ei halua keskustella näistäkään, voisit yrittää saada hänet sopimaan, että hän sitoutuu puhumaan sinulle esimerkiksi silloin, kun täytät 16.

Jokaisen lapsen kuuluu tietää isän nimi, kuka isä on, ja on ihan uskomatonta, että ehdotetaankin jotain muita vaihtoehtoja. Sperman luovuttajan nimikin pitää saada selville. Mitään muita vaihtoehtoja ei ole. Kaikenlainen salakähmäisyys on vanhanaikaista eikä kuulu nykyaikaan. Äidillä ei voi olla korkea älykkyysosamäärä, jos hän salailee lapsen isän nimeä. Ota selvää vaan. Onko isä käynyt edes lastensuojeluvirastossa tunnustamassa laspensa. Jos on, lastensuojeluvirasto vastaa. Pieni paikkakunta, missä jokainen tuntee toisensa, varmasti tiedetään, kuka isä on.

Vanhemmille asumusero.
Toivottu koulupaikka varmistetaan mielikuvituksellisilla keinoilla.

http://yle.fi/uutiset/lapsi_kirjoille_mummolaan_vanhemmille_asumusero__toivottu_koulupaikka_varmistetaan_joskus_mielikuvituksellisilla_keinoilla/8617545
------------------------------------------------------------

Ota illalla äitiä kaulasta kiinni ja kerro että sinua painaa kovasti eräs asia. Kerrot sitten että haluat tietää isä'n nimen mutta pidät sen omana tietona jos äiti niin haluaa. Äidillä voi olla painavat syyt minkätakia hän ei halua isän nimeä julkisuuteen. Myöhemmin ehkä ymmärrät tämän paremmin. Tämä selviää vain äidin kanssa keskustelemalla, ei uhkailemalla. Tsemppiä sulle !,

Sosiaalitoimiston lastensuojeluviranomainen kertoo asian.Neuvolassa myös pitäisi olla molempien vanhempien nimet.Luulen et äitisi kertoo jos sanot et otat ja kysyt lastensuojelusta koska olet 12v sinulla on oikeus tietää

On oikeus tietöö mutta etkö voisi odottaa että olisit vähän vanhempi. Koska tässä on lyöty kauhuskenaariota rikolisista niin toinen yhtä kiva olis jos sulla on puolisisarus alle vuoden erolla eli olet pettäjän jälkeä tai kuulet olevasi vahinko tai muuta ei niin ihanaa. Sais ylläolevat vähä miettiä mitä neuvovat. Ja myös sitä että luutavasti asia ei ole ajankohtainen. Eikä mielesi hajoa jos et tiedä. Tai sas sitä selville heti. Ja ei sukulaiset ei ole niin tärkeitä kun luulet. Keksi jotain muuta ajateltavaa. Mutta kysy uudestaa asiaa äidiltäsi ja ole enskerralla herillä ja ota nimi kerrasta muistiin kun sen kuulet. Aikuisten maaulmassa ei toistella ja tärkeät jutut pitää muistaa heti. Ja sitte ollaan kyselemati. Ja niin pikkupaikkakunnat on sukusiittoisia muutenkin. Mee kirjastoon ja lainaa sukukukirja ja katto kuinka monenen kaveri. Mummu ja pappa löytyy omien isovanhempiesi kanssa samalta sukulistalta.... Saat rauhassa panikoida. Kukaan ei käskeny ottaan selvää. Kestä paniikki ja ahdinko. Sinä et ole valmis kuuleman ennenkun otat asian rennon rauhalisesti. Sitte vasta ko asialla ei ole väliä. Joskus olis parempi kun ei oikeasti tiedä jotain. Niitä sukkulaia voi olla satoja ja kaikki vittupäitä. Tai voisitta koko kaveripiiru nauraa kaikkein tyhmimmille sukunimille mitä löytyy yms.

Olla ettei äitisi tiedä varmuudella, kuka on isäsi ja siksi ei kerro. Ei kannata miettiä joutavia, jatkat vain elämääsi reippaasti eteenpäin.

Siis isäsi ja äitisi ovat eronneet toisistaan, kun isäsi ei asu äitisi luona. Tosi ikävää, että vanhempasi ovat eroneet, kun lapsellahan pitäisi olla äiti ja isä, joiden kanssa lapsi saa olla.
Sääliksi käy niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat lesboja tai homoja. Miten lapsen kaksi äitiä tai kaksi isää vastaavat, kun lapsi kysyy, että kuka on minun äiti/isä, kun on kaksi äitiä tai kaksi isää.

Jospa kysyisit äidiltäsi.

Minä tiedän isäni, ja tiedän jopa että hän asuu tuossa vajaan kilometrin päässä, mutta en ole häntä (tietääkseni) edes nähnyt viimeksi kuin ehkä vissiin viisivuotiaana tms.

Vaikka en tietäisi, niin en keksi ainuttakaan syytä, miksi minun se pitäisi tietää, ja miten tuo tieto (tai sen puute) vaikuttaisi elämääni. Joskus ehkä jossain mahdolliseten perinnöllisten sairauksien hoidossa tiedosta saattaa olla hyötyä, mutta tämä 12-vuotias kysyjäkin ilmeisesti on terve, joten tuotakaan varten tietoa ei (ainakaan vielä) tarvita.

olet alaikäinen niin sun on vaikea saada selville isääsi kun äiti on holhoajasi.
kin kasvat 18v nii voit ruveta peräämään isääsi vaikka oikeusteitse.

Maksako se kun etsii omat tiedot maistraatista ja miten se toimii

helpoin keino. Mene katselemaan sinne entiseen kotiisi, jossa he asuivat yhdessä naapureita. Etsi joku vanhempi henkilö, joka olisi asunut siellä talossa tai naapuristossa kauan, silloin kun sait alkusi. Kysele että tunsitko kenties äitiäsi 12 vuotta sitten. Voi olla että löydätkin jonkun tällaisen henkilön, joka tunsi äitisi ja isäsi. Ala juttelemaan että tarvitsisit tietää sen miehen nimen joka asui äitisi kanssa, jonkun syyn takia (vaikka että teille jäi hnen omaisuutta, ja olisi tärkeää tavoitaa hänet) tai kerro joku muu syy. tietenkin talonkirjoihin miehen nimi on viety myös, jos asuivat kerrostalossa. mutta voi olla vaikea saada tietää. Toisaalta, en tiedä mikä salaisuus se olisi sinulta pitää kun kerran äitisikin sen nimen toki tietää.
Kannattaa vielä se muistaa että on pieni mahdollisuus etä tuo mies ei olisikaan isäsi, jos hän on häipynyt heti äitisi tultua raskaaksi, se voisi selittyä vaikkapa äitisi uskottomuudella ,niinkin ikävältä kuin se kuulostaa.

Loppupelissä vain DNA-testi antaa varmuuden isästä, se kannattaa pitää mielessä.

Olet ilmeisesti avioliiton ulkopuolella syntynyt?
Silloin todennäköisesti et saa selville ellei Äitisi sitä Sinulle kerro.Harvemmin sitä sivulliset tietää.
Yritä perustella Äidillesi tiedonhaluasi nätisti,saattaa onnistua.
Jos olet avioliitossa syntynyt,niin Kirkonkirjoista tai Maistraatista saat tiedon.
Henkilökortin kanssa kyselemään.

Käy paikkakuntasi lastenvalvojalla kysymässä asiaa.
Kerro että haluat tietää isäsi nimen ja muut mahdolliset sinulle julkisoikeudelliset tiedot. Tutustu isyyslakiin jos se on päivittynyt 2016 vuoden alussa... https://www.google.fi/#q=isyys finlex
Lastenvalvojalle on hyvä kertoa että olet tutustunut päivitettyyn lakiin asiassa... =)
Voit laittaa lastenvalvojalle myös sähköpostia. Yleensä kannattaa pyrkiä hoitamaan asioita sähköpostitse niin jää todisteet mahdollisia riitoja selvitellessä...
Jos homma menee vaikeaksi niin asianajaja selvittää pikana asian...

Ei ne asiat ole helposti selvitettävissä. Vaikka on riittävät tiedot joilla saisin äidin nimen niin tulee uskomaton salailu vastaan. Lähinnä viranomaiset. Sanovat "emme ole salapoliiseja" ym samankaltaisia vastauksia olen saanut kun olen etsinyt lasta (jos saanut syntyä) Olisin ottanut sen naisen. Hän sanoi "ota minut" " Vie minut pois" Olisin halunnut hänen kanssaan asiat ensin sopia miten elämme. Seuraavaksi hän katosi eikä minulla ole koskaan hänen koko nimeään. Hänen katoamisensa johtui, ei minusta eikä hänestä, vaan hänen raskaudestaan. Tajusin tilanteen vain liian myöhään. Asia on vain monimutkaisempi kuin mitä olen kertonut. Olen vuosikymmeniä yrittänyt selvittää asiaa. Uskon että niillä tiedoilla mitä minulla nyt on se voisi selvitä. Sukututkijana minulle ei menisi kauaakaan selvittämiseen jos pääsisin tiedostoihin. Mutta kun poliitikkojen aviottomien lapsien salaaminen on tärkeämpää kuin että lapsi saisi tietää isänsä. Ei siis ole kyse siitä ettei lapsen isä tai äiti eivät haluaisi, vaan viranomaiset ovat haluttomia tekemään mitään. Yritin niinkin että lupasin maksaa tutkimuksen ja sanoin ett äidille saisi antaa minun nimeni ja osoitteeni, koska hän varmasti ottaisi yhteyttä. Lapselle menetys ei ole ainoastaan taloudellinen, vaan se on osa hänen identiteettiään. Viranomaisten vastaukset lähinnä ylimielisiä.

Toinen asia että nuo "Hyvää tarkoittavat ihmiset tuhosivat erään elämän koska katsoivat ettei lapsen tarvitse tietää" Tämä siis koskee aivan eri henkilöä. Samaa henkeä olen lukenut forumin vastauksista. Jokaisella lapsella on oikeus tietää vanhempansa ikään katsomatta. Eikä kenelläkään ole oikeutta estää sitä, Vaikka kuinka tekisi mieli asettua jonkun ylituomarin kaapuun. Muka hyvää tarkoittaen.

Mulla on just toi sama juttu ja mäkin oon kattonu papereista että näkyyks mun isän nimeä siinä mutta ei näkyny. Mä en tiiä ees sen etunimeä ja mä nään sen vasta korkeintaan kahen vuoden päästä. Ja mä en oo nähny siitä ees kuvaa mutta kaikki mun tädit ja ja ne tietää sen vaikka ne väittää että ei ois. Mä en tiiä että onko mulla sisarpuolia tai mitä nyt ikinä onkaan. Mä oon itkeny koulun vessassa välillä ku kaikki puhuu kaikkee että ne on käynyt niitten isien kaa jossain pitämässä hauskaa. Ja oon muute just nyt 13.v. Mutta mä en jaksa enää kirjottaa joten toivottavasti joku tajuaa.

Vähän myöhässä kommentoin, mutta mulla on aivan sama tilanne, mutta äitini ei suostu kertomaan mitää isästäni. :(