Tiede, palovaroitin ja paranormaalit ilmiöt

Kävin aikoinaan Teknillisessä Korkeakoulussa kurssin: Interiööri ja sitä häiritsevät ilmiöt.

Luennoilla ja kirjallisessa materiaalissa käytiin hyvin kattavasti läpi myös paranormaalit ilmiöt. Tämä johtui siitä, että monenlaiset poltergeistit aiheuttavat mitä inhottavimpia ongelmia sisätilaviihtyvyydelle.

Tavanomaisilla materiaali- ja rakenneratkaisuilla tämänkaltaisiin ongelmiin pystytään puuttumaan vain vähäisessä määrin. Paksut väliseinärakenteet vähentävät poltergeist-ilmiöstä johtuvaa meluhaittaa ja ne myös vähentävät paiskaantuvien esineiden törmäämisestä aiheutuvia vahinkoja seinämateriaaleille. Ohjeet suosittavatkin ongelmakohteissa väliseinien muuramista joko kivistä taikka tiilistä.

Millään suunnittelu-, rakenne- taikka materiaaliratkaisulla ei paranormaalihäiriöstä kuitenkaan pääse lopullisesti eroon. Siihen auttaa vain mittava ja joissain tapauksissa kalliiksi käyvä manaaminen. On vielä todettava, että paranormaalihäiriöitä on todettu erityisesti omakotitaloissa. Itse asiassa niitä ei oikeastaan esiinny lainkaan kunnan taikka kaupungin omistamissa vuokrakerrostaloissa. Äärimmäisen harvoin sellaisia on kerros- taikka rivitaloissa. Englannista tiedetään yksi tapaus paritalosta, mutta muutoin henkiolennot vaikuttavat viihtyvän omakotitaloissa, kartanoissa ja linnoissa.

Ongelmana poltergeist- ja muiden kummittelukohteiden viihtyvyyden parantamisessa on kohteen tunnistaminen paranormaalihäiriöiseksi.

Aikoinaan kohteen sijainti on toiminut hyvänä indikaattorina mahdollisista paranormaalihäiriöistä jossain vaiheessa rakennuksen elinkaarta. Käytännössä kaikissa intiaanien hautausmaille rakennetuissa kohteissa havaittiin esineiden liikkumista ja paiskautumista ilman näkyvää syytä. Seuraavaksi yleisimmät paranormaalihäiriöalueet olivat henkirikospaikat, joita seurasivat tavallisten hautausmaiden lähialueet. Yleinen teloituspaikka kohteen lähistöllä on hyvä indikaattori, kuten on myös kohteen kellarissa toiminut kidutuskammiokin

Kohteiden häiriöiden aiheuttajaa voidaan siis tutkia kohteen historiaa läpikäymällä ja riskitekijöiden havaitsemista sitä kautta. Kuitenkin edullinen ja helppo tapa tutkia kohteen alttius paranormaalihäiriöille, on asentaa sinne hiukkasten ionisaatioon perustuva palovaroitin. Tästä oltiin lähes yhtä mieltä niin luennoilla kuin kurssimateriaaleissakin.

Mainitun kaltaisessa varoittimessa on pieni säteilylähde ja sen edessä pieni ilmarako. Säteilylähde ionisoi ilmaraossa olevan ilman, jota kautta kulkee pieni sähkövirta. Kun ilmarakoon kulkeutuu savua, sen pienhiukkaset sitovat osan ilman ioneista, jolloin ilmaraossa kulkeva sähkövirta häiriintyy ja hälytin laukeaa.

Tutkimuksien mukaan henkiolennot eivät ole kauttaaltaa aineettomia, vaan muodostuvat pienhiukkasista. Näiden hiukkasten on todettu myöskin sitovan itseensä ilmassa olevia ioneita. Tästä syystä katossa leijuva henkiolento aiheuttaa palovaroittimeen osuessaan hälytyksen, jos varoitin toimii ionisaation perustella.

Tämä henkiolentojen muodostuminen pienhiukkasista on todettu punnitsemalla kuolevia ihmisiä. Kuoleman hetkellä ihminen kevenee keskimäärin 22 grammaa.

Usein kuoleman kokeneet ja uudelleen henkiin heränneet kertovat leijailleensa kuolleen kehonsa yläpuolella. Tästä syystä monissa sairaalloissa on alettu tutkimussyistä asentamaan palovaroittimia myös vakavasti sairaiden potilaiden vuodeosastoille. Monesti palovaroitin hälyttääkin aamuyöstä hoitajat paikalle vain toteamaan, ettei osastolla pala, mutta yksi asukas on siitä huolimatta menehtynyt.

Palovaroitin ei siis varoita pelkästä välittömästi uhkaavasta tulipalosta vaan myös mahdollisesta asuntoon tunkeutuneesta vihamielisestä henkiolennosta. Hälyttimen selittämätön laukeaminen saattaa lisäksi johtua ala-/yläkertalaisesi menehtymisestä taikka joogaavasta naapuristasi, joka tuli astraalitirkistelemään sinun puolellesi seinää. Oli miten oli, kannattaa palovaroittimia asentaa useampaankin huoneeseen.