Työni "puhelinmyyjänä"

Kerron työstäni myyntineuvottelijana (tai kuten ihmiset meitä kutsuvat, puhelinmyyjänä).
Kuten ihmisten reaktioista voisi päätellä, olen vain tyyppi, jonka elä mm elämäntehtävänä on häiriköidä ihmisiä, hypistellä heidän puhelinnumeroitaan pirullinen ilme kasvoillani ja tuhlata heidän vapaa-aikaansa, soittaa monta kertaa ja jankata viimeiseen asti. Monilla ihmisillä on väärä käsitys tästä työstä ja jokainen, joka on alkanut huutamaan ihmiselle puhelimessa jo kun nimen ehtii sanomaan, pitäisi tulla kokeilemaan tätä työtä edes kuukaudeksi. Minä en siis myy lehtiä enkä mitään turhaa, en jää jankkaamaan selvän EIn jälkeen (jolloin on oikeus suuttua tai sanoa napakammin tai lopettaa puhelu siihen).
Olen ihminen siinä missä kuka tahansa muukin, minulla on tunteet, minäkin teen vain työtäni (vaikkei tämä oikeaa työtä monen mielestä olekaan), minullakin on perhe ja laskut maksettavana.
Herään joka aamu neljältä. Valmistaudun henkisesti joka aamu ja on suoraan sanottuna henkistä taistelua mennä töihin. Hyvän päivän jälkeen jää hyvä mieli, mutta hetkittäin tekee mieli lyödä hanskat tiskiin ja mennä kortistoon ja hakea mitä tahansa muuta työtä.
Työt alkaa kahdeksalta. Minuutilleen aletaan soittamaan ihmisille. Edessäni on numerot, jotka ON SOITETTAVA läpi, en voi alkaa valikoimaan sieltä, että tällä on varmaan huono päivä, tämä ei ainakaan osta, tämä ei vastaa... En ole selvänäkijä enkä voi numeroa katsomalla ennustaa, minkälainen ihminen siellä on.
Kun ihminen vastaa, kerron nimeni ja mistä soitan, kohteliaasti. Tässä kohtaa useimmat ihmiset vastaavat kohteliaasti että ei kiitos ja hyvät päivänjatkot. Asia ok, toivotan päivänjatkot takaisin ja siirryn seuraavaan. Kummallekin jää hyvä mieli.
Sitten nämä, jotka jo nimen kuultuaan alkavat huutamaan, haukkumaan, raivoamaan, on ollut huono päivä ja kaikki on tämän soittajan syytä. Siinä vaikka hymy takamuksessa toivotetaan hyvät päivänjatkot kaikesta huolimatta ja huuto vain jatkuu. Mitä siinä tapahtuu? Kuulevatko ihmiset tervehtimiseni näin: "Hyvää päivää, minä ihan henkilökohtaisesti taas teille päätin soittaa ihan näin häiriköintimielessä." Koska asia ei niin ole. Jokaiseen numeroon soitan ensimmäistä kertaa enkä voi tietää onko niihin soitettu jo aiemmin. En voi myöskään olla soittamatta, koska saan silloin potkut. Muutamana kertana olen joutunut lähtemään itku silmässä kotiin ja viikonloput menee itseään kasaillessa seuraavaa viikkoa varten.
Ensimmäiseen kahvitaukoon mennessä olen soittanut melkein 100 puhelua. Ja homma jatkuu taas. Huutoa, haukkumisia, kiroilua, ja tietenkin sekalainen seurakunta niitä, joiden mielestä pilasin heidän päivänsä noin muuten vain. Ja tietysti kohteliaita ei-kiinnostuneita ihmisiä.
Ruokatuntiin mennessä olen soittanut noin 150-200 puhelua. Tauko on paikallaan. Vielä muutama tunti. Olen saanut pari myytyä eikä sillä kateta edes päivän tavoitetta ja ilmassa on lähestyvien potkujen tuntua. Esimies painostaa väittelemään asiakkaiden kanssa enemmän.
Aloitan taas uuden puhelun. Työpöydälläni on kuva esikoisestani ja se auttaa hymyilemään ja jaksamaan. Esittelen jälleen kerran itseni. Tällä kertaa puhelimen päässä on henkilö, jolle on soitettu jo useita kertoja. Yritän pahoitella asiaa ja toivottaa päivänjatkot, mutta huuto ja raivoaminen vain jatkuu enkä saa suunvuoroa. Henkilö kertoo että tekee minusta ilmoituksen häirinnästä ja kaikki on minun syytäni. Vaikka ensimmäistä kertaa taas soitin. Saan sanottua hyvät päivänjatkot ja joku tuhahtaa ja lyö luurin kiinni.
Jos puhutaan samalla tavalla kasvotusten, sinulle puhutaan kohteliaasti ja ei aleta väittelemään mitään, niin ethän sinä muillekaan ala huutamaan silmittömästi (toivottavasti)? Miksi tilanne on puhelimessa eri? Käytöstavat,tuntuvat unohtuvan suurimmalta osalta.
Vielä viimeinen tunti jäljellä. Olen soittanut 200-250 puhelua ja olen tähän mennessä jo huijari, kiusantekijä, mitätön ihminen, ajanhaaskaaja, häiriköijä yms. Henkisesti olen loppu, mutta loppuun saakka on soitettava.
Päivässä soitan noin 300 puhelua, viikossa noin 1500 puhelua, kuukaudessa noin 6000 puhelua. Ja joka päivä saan osakseni näitä vitsiniekkoja, joiden mielestä on ihan ok huutaa, haukkua, olla tahallaan kiinnostunut ja tuhlata aikaani monta minuuttia ja lyödä sitten luuri korvaan.
Siellä puhelimen päässä on IHMINEN. Jos teille ollaan kohteliaita, niin jokaisella pitäisi olla sen verran itsehillintää jäljellä, että voi olla vastavuoroisesti kohtelias. Jos olet luonteeltani sellainen, että huudat kaikille... No onneksi olkoon. Toivotaan että Sinulle tulee siitä hyvä mieli.

Terveisin,
Myyntineuvottelija