En ikinä uskonut, että olisin kirjoittanut tänne, mutta nyt sekin päivä koitti.
Minulla on primaarinen munasarjojen vajaatoiminta, mikä käytännössä tarkoittaa, että minulla on ollut koko elämäni hormonaalista häiriötä. Tämä huomattiin tietenkin vasta kun kuukautiset eivät ikinä alkaneet. Noin 15-16 vuotiaana rupesin ramppaamaan tutkimuksissa ja estrogeenilääkityksen jälkeen kuukautiset alkoivat. En ole ikinä kuullut, että kenelläkään muulla olisi sama vaiva. En ole edes internetin ihmeellisestä maailmasta löytänyt kaltaisiani luonnonoikkuja, heheh. Onko täällä ketään, joka tunnistaa itsensä? Onko ketään kanssaheimolaisia?
Koska munasarjani ovat ”vialliset”, en voi tulla raskaaksi ilman luovutettua munasolua. Olemme mieheni kanssa aloittaneet raskaaksitulo-prosessin, mutta älyttömän hidastahan tämä on. Aloitimme kesäkuussa ekat tapaamiset lääkärin kanssa ja olemme myös käyneet pakollisilla psykiatrinkäynneillä. Ei olla kuitenkaan vieläkään jonossa. No, eiköhän asia kohta taas etenee :)
Voimia ja haleja kaikille <3
Minulla on primaarinen munasarjojen vajaatoiminta, mikä käytännössä tarkoittaa, että minulla on ollut koko elämäni hormonaalista häiriötä. Tämä huomattiin tietenkin vasta kun kuukautiset eivät ikinä alkaneet. Noin 15-16 vuotiaana rupesin ramppaamaan tutkimuksissa ja estrogeenilääkityksen jälkeen kuukautiset alkoivat. En ole ikinä kuullut, että kenelläkään muulla olisi sama vaiva. En ole edes internetin ihmeellisestä maailmasta löytänyt kaltaisiani luonnonoikkuja, heheh. Onko täällä ketään, joka tunnistaa itsensä? Onko ketään kanssaheimolaisia?
Koska munasarjani ovat ”vialliset”, en voi tulla raskaaksi ilman luovutettua munasolua. Olemme mieheni kanssa aloittaneet raskaaksitulo-prosessin, mutta älyttömän hidastahan tämä on. Aloitimme kesäkuussa ekat tapaamiset lääkärin kanssa ja olemme myös käyneet pakollisilla psykiatrinkäynneillä. Ei olla kuitenkaan vieläkään jonossa. No, eiköhän asia kohta taas etenee :)
Voimia ja haleja kaikille <3
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täältä löytyy toinen , ikää 23 v . Pof todettu syyskuussa 2015.
Tiedän ihmisen, jolla vastaava vika. Hän meni täällä yksityiselle, koska sinne pääsee suorilla jonottamatta hoitoon luovutetuilla munasoluilla.
Ensimmäinen kerta, kun koen tarvetta vastata tällaisiin keskusteluihin.
Täällä toinen jolla primaarinen munasarjojen vajaatoiminta. Tekstisi oli lähes suoraan kuin omasta elämästäni. Itsellä myös todettu yläasteikäisenä ja estrogeenilääkitys käytössä. Minulla ikää 23 ja myös haaveissa tulla raskaaksi.
Ollaan hakeuduttu hoitoihin viime vuoden loppupuolella. Piti vain saada lähete, mutta sitten lääkäri ilmoitti että kunnallisen puolen hoidot ovat jäädytetty kunnes asioista päätetään valtakunnallisesti. Eli lähetettä ei voitu tehdä.
Nyt ainoa mahdollisuus on lähteä yksityiselle hoitoihin, koska haluaisin päästä aloittamaan hoidot mahdollisimman pian.
Harmittaa vaan, kun kaikki on kiinni rahasta. Entä jos ensimmäisellä kerralla ei tärppääkään. Mistä hankitaan taas toiset noin 7 000 hoitoihin :(
Mä palaan keskusteluun parin vuoden jälkeen (olen siis sama henkilö, joka on aloittanutkin keskustelun). Uskon, että kaikki jotka kärsivät munasarjojen vajaatoiminnasta pelkäävät lapsettomuutta ja se on aika kamala asia, että asian saa tietää jo murrosiässä (mikäli vajatoiminta on primäärinen, eikä kuukautiset ala). Se on oikeasti aika iso ja yksinäinen taakka kantaa.
Minulla on nyt takana lapsettomuushoidot lahjoitetulla munasolulla ja kolmannella kerralla tärppäsi. Tänään voin siis kutsua itseäni pienen 10kk vanhan tytön äidiksi. Toivon, että tämä tuo jollekin toiselle toivoa.
Ymmärrän vasta nyt, kuinka paljon tämä sairaus ja lapsettomuuden pelko on ahdistanut minua. Yleensä äitiys on rankkaa ja ihmiset valittavat rankoista ajoista, itse olen ollut niin kiitollinen tästä lahjasta, että olen onnellisempi kuin koskaan. En voi sanoin kuvailla, kuinka iso kivi on tippunut harteiltani.
Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki lapsettomuudesta ja munasarjojen vajaatoiminnasta kärsivät saavat lopulta oman pikkuisensa <3 Paljon voimia ja haleja kaikille. Koitan jatkossa tarkkailla tätä ketjua aktiivisemmin, niin voin mielelläni antaa vertaistukea.
Moikka, itselläni sama sairaus ja ahdistaa suunnattomasti se jos lapsettomuushoidot eivät tärppää tai jos tärppäävät miten kertoa lapselle asiasta, että hän on munasolu luovutuksella saanut alkunsa? Miten lapsi tähän reagoi, kokeeko hän jonkilaista identiteetti kriisiä? Nämä kysymykset pyörivät kovasti mielessä ja olisi mukava kuulla vastauksia ja kokemuksia asiaan liittyen. Kiitos etukäteen!
Hei, ilahduinpa tällaisesta ketjusta. Olen käsitellyt tätä aihetta yksin pienessä mielessä noin 15 vuotta. Jotenkin helpottaa hirmuisen paljon kuulla, että kohtalontovereita sittenkin on. Teini-iän myllerryksessä lapsettomuudesta kuuleminen ja murrosiän indusoiminen lääkkeillä osui niin tiukkaan paikkaan identiteetin muodostamisessa, että kärsin asian aiheuttamista traumoista vieläkin. Lasten hankinta ei vielä ole ajankohtaista, mutta toivon sen olevan mahdollista lahjamunasoluilla.
Olisikohan kiva, jos olisi joku yksityinen keskusteluryhmä?