turvonnut huuleni
tykyttää,
haaveilee
onnellisuudesta
.
toivoo
kokonaisen ja
koskemattoman
kokoisen
päivänvalon hyväilevän
naarmuttamatonta pintaa
.
ajatuksen nopeudella
elää elämänsä
ilman itkua,
ilman valitusta
.
kukaan ei enää
ota
eikä anna
sylkäisemällä murusia
.
vaan unohtaa
entisen
kuten loppuun
kulutettu paristo
hylkää käyttäjänsä
.
lopettaa hiljaisuuden,
tuskan luoman
kivuliaan ajankulun,
kadottaessaan
katoavaisuuden
.
tunnen kuinka
vereni kierto
pysähtyy,
kostuttaa kieltään
elämän huuliin ja
maistaa persoonallisuudesta
.
sen maku
on vahva,
suorastaan
läpitunkeva
.
avaten aistit,
vapaan mielen
taipua tahtoonsa
.
tuntuu niin ihmeelliseltä
.
ajaa tiehensä,
antaa kehonsa
hävitä ja
.
mikään ei tunnu
enää
omalta
.
pelkkää kutinaa
jokaisessa solussa,
suljetun oven takaa
varjosta herännyt ruumis
.
keho ja mieli
sovittaen rikostaan
elämättömälle elämälle
.
hymyileväksi
koputukseksi,
suistoksi, johon
yltäkylläiset joet
laskevat
.
mitä silloin näkee
.
hämärän
peilikuvasta heijastuvassa
valossa
.
mitä silloin tuntee,
kun hymy
murtaa muurit,
pelastaa hukkuvan
kasvoissa
näkyvän murheen
.
tuntee
antautumisen merkin
.
ihossa tuoksuvan
saumattomuuden
.
viettelyksen,
joka nuolee
hipiää
.
kaikessa on
kyse antautumisesta,
ovea ei
enää voinut
pitää
raollaan
.
sokeus ja rikos
olivat silkkaa
mitättömyyttä,
eivätkä enää
koskaan
vannoneet nimelläsi
.
kivun armeija
ei enää kohdannut
todellisuutta
.
olisin tahtonut itkeä
nähdessäni
näkemisen arvoisen
.
ruumis ja sydän
sylissäsi
jokaista huokosta
myöden
.
puhtaana kuin
neitsyt
ja kun katson
silmiin
näen mitä
sukua on
rakkauden valta
.
vieras ja
silti todellisuuden
syvin olemus
.
intohimo, joka
kasvaa
kasvoissa,
käsissä ja teoissa
.
lähtien taisteluun,
jonka tietää
voittavansa
.
tehtävä,
joka on suoritettava,
jotta voisi
uskoa ihmeiden
perille vievään
voimaan
.
sydämen kykyyn
täyttää tyhjä
rakkaudella,
kuinka se
levottomuuden
tunne ottaa vallan
.
hengittää
ilmaa,
kaikkea mitä
ei tarvitse sanoa
ääneen
.
ojennan vain sormeni
johon onni tarttuu
kätesi koko
voimalla
.
päästäksemme
lähemmäs
rakkauden rantaa
.
saadaksemme jäljen
toinen tosistamme
.
pitkiä siemauksia
elämän makua,
muutamaa kyyneleen
muodostamaa merta,
tuulta
.
ihmisen kykyä
tuoksua hellyydelle
unohduksessa,
jossa tuuli
on osa vapautta
.
ja saa kaipaamaan
laskevaa aurinkoa
pitkää matkaa,
jotta tuntisi
taas olevansa
kotona
.
mutta sinua
minä haluan,
vapauden huutoa ja
oikeudenmukaisuuttasi
.
halusi ja
toiveesi toteutuneena
.
rakkauden ääntä
äänessäni,
ja tuulta
.
kuinka se
hajoaa hitaasti,
rikkoo rohkeudellaan rajoja
.
silloin kun
sitä kutsutaan suotuisaksi
ja se pyyhkii
mennessään turhuudet
.
nautinnon huokaisuksi,
joka heiluttaa
intohimon liehuvaa
lippua,
kauneutta
silmissään
.
rakkaudesta
järkensä menettänyt
kirkuu ja
ymmärtää, että
hänet on armahdettu
.
todellisuus oli
kaukana arjen
vaivoista
.
haaveet pakattuna
tulen puhtauteen
.
suutele minua,
rakkauden
ryöstösaalista
ja
minä tunnen,
elän ilossa,
jota olen
odottanut tulevaksi
.
niinkuin surun
vastapainossa
voi syntyä tai kuolla
.
ysinkertaisesti
sanottuna,
kuten parhaat asiat
ovat aineetonta
aikaa
.
tietoisuus pykiä
sielunsa kipua
korkeammalle
unelmalle antautuessaan
.
ja kuinka
sitä vapautta ei voi
oikein ymmärtää,
jos ei ole
ollut vanki,
osaton
hellyydestä ja intohimosta
.
matkatessaan merensä yli
.
.
https://www.youtube.com/watch?v=DokjoPtTo3g
Wild is The Wind
9
91
Vastaukset
- IchBinBinIch
Niin kovin surumielinen sävy runossasi.
"...sitä vapautta ei voi oikein ymmärtää, jos ei ole ollut vanki..."
Vapaus on (minulle) mielentila, tarpeettomista mielen rajoitteista irtautuminen. Ajatus siitä, että kaikki on mahdollista. Vapautta on vaikea kokea, jos sen liittää tiettyihin tilanteisiin/asioihin/tapahtumiin.
Kiitos! :)- Presenthasnorhythm
Jatkumoa edelliselle, väsymyksestä tulee helposti lopputuloksena melankoliaa, haikeutta ja jopa surullista.
Perussävy (henki) kuitenkin positiivinen ja eteenpäin suuntautuva, vaikka sen kuinka lukee ja tai tulkitsee (tai näin minä sen virityksen kuitenkin haluaisin tutkittavan ;)
Pimeänä aikana peruselämä työntää harmaan tummia sävyjä ja kevättä kohti vaalenee, ehkä? Tietysti, jos olisi tulisesti rakastunut, sävyt olisivat kirkuvan punaisia, hengästyneitä vuodenajasta riippumatta.
Danke schön. - IchBinBinIch
Sori, kokonaisuus jää usein yksityiskohtien varjoon, kun mulla on tapana keskittyä vain niihin.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Valoa edessä ja vaaleanpunainenkin on ihan kiva väri ;)
Häikäisevää :))
Pitää laittaa aurinkolasit päähän.
https://www.youtube.com/watch?v=xLstl_f159w
Hitsi kun olis ollut lasillisen viiniä tämän äärellä, mutta ei... kuivin suin vaan pitää lukea.- Presenthasnorhythm
Ajelin yhtenä päivänä kirpakassa pakkasessa, lämpimässä autossa ja aurinko Armas lämmitti ihanasti ikkunan läpi. Tunne oli mahtava, arvaa vaan oliko sunglasses with me...noup.
Nyt kun mä sain taas kirjoitettua jotain, käytin ajan hyväkseni maistamalla myös hivenen viiniä. Maistui hyvälle, pehmeälle ja kävi myös suorastaan päähän. Näin niitä pieniä endorfiineja saa aikaiseksi.
Harmittaa tosin etten ehtinyt matkailumessuilla käymään, mulla on yksi pitkäaikainen matkustushaave vielä toteuttamatta ja ehkä joskus sekin saa onnellisen lopun.
Takkar och pokkar. Presenthasnorhythm kirjoitti:
Ajelin yhtenä päivänä kirpakassa pakkasessa, lämpimässä autossa ja aurinko Armas lämmitti ihanasti ikkunan läpi. Tunne oli mahtava, arvaa vaan oliko sunglasses with me...noup.
Nyt kun mä sain taas kirjoitettua jotain, käytin ajan hyväkseni maistamalla myös hivenen viiniä. Maistui hyvälle, pehmeälle ja kävi myös suorastaan päähän. Näin niitä pieniä endorfiineja saa aikaiseksi.
Harmittaa tosin etten ehtinyt matkailumessuilla käymään, mulla on yksi pitkäaikainen matkustushaave vielä toteuttamatta ja ehkä joskus sekin saa onnellisen lopun.
Takkar och pokkar.Tää palsta olikin jälleen kerran tällainen tapaus, runon rustasin, ja se sai näköjään siirron. Miten sen seebran raidat menikään... Luovutan, ei näin vanha jaksa, ei viitti ;) Pakitan samaa kautta ulos kuin sisään tulin.
Sulle toivotan matkaonnea, olkoon tuulet myötäiset, ja kääntyköön myös kotiin tuuleviksi.
Tiger och niger.
Minigrip.
- Marian..sisko
Jäin pohtimaan, miksi huulesi oli turvonnut...
- Presenthasnorhythm
Mitään haveria ei tapahtunut, kysymys on enemmänkin jonkinlaisesta metaforasta. Vaikka me kuinka puskemme niska limassa työn tai jonkun muun asian parissa, niin aina samassa yhteydessä syntyy paljon kaikkea muutakin, jota emme ehkä osaa vaan siinä hetkessä tunnistaa.
Nämä ovat omia henkilökohtaisia ja lennokkaita ajatuksiani asioista, joita yritin maalata sanoiksi. Ihmisessä syntyy päivittäin hirveä määrä energiaa ja sydämen tuottamaa rakkautta, jolle ei välttämättä löydy aikaan ja paikkaan sopivaa kohdetta tai ajatusta. Kaiken käyttämättömän voimavaran voisi kuvitella varastoituvan ihmisen pyöreyksiin ja ulokkeisiin, varpaisiin, päälakeen, ihoon, rintoihin, pakaroihin ja vaikkapa huuliin.
Ajatellaanpa ihmisen huulia, niitä jossa ei ole normaalisti mitään kauneutta ihmeellisempää, mutta kun niitä sitten koskettaa eroottisesti ja päästää sen kaiken ”kauniin helvetin” irralleen niin siinä suudelmassa on totisesti enemmän alkuvoimaista räjähdystä kuin pelkissä huulten kohtaamisissa voisi olettaa olevan.
Sen verran vielä tuosta kaipuusta ja etsimisestä, että kolikolla voi olla myös toinen puoli. Ihminenhän on luonnostaan aika-ajoin rauhaton ja pälyilee aina silloin tällöin meren aavalle huomaamatta tai ymmärtämättä mahdollisuutta olemisesta jo perillä.
https://www.youtube.com/watch?v=9BgKG_QVVz8
- Marian..sisko
Tärkeintä ei ole perillepääsy vaan matka - vanha ja kulunut fraasi, mutta niin totta. Perillepääsy saattaa johtaa joutilaisuuteen ja pysähtyneisyyteen. Me saatamme tuudittautua ajatukseen, että nyt ei tarvitse enää tehdä mitään: olen päässyt perille. Matkalla oleminen taas vaatii ihmiseltä skarppiutta ja ajan hermolla pysymistä. Ponnistelua ja itsensä tarkkailua. Mitä voisin tehdä vielä paremmin ja miten tasapainoilla, jotta en luisuisi polultani. Toisaalta se vaatii koko ajan päämäärän tutkiskelua ja arviointia; onko tämä kaikki ponnistelujeni arvoista.
Meillä on kiire. Meillä on kiire elää, koska aikaa ei ole paljon jäljellä. Mitä se kiire sitten on? Ainakin se on sitä, että emme ole läsnä siinä, mitä teemme vaan siinä, mitä on seuraavaksi tulossa. Emme keskity tähän hetkeen vaan matkaan siihen johonkin, jonka luulemme olevan kaiken täyttymys. Johonkin, joka antaa meille korvauksen kaikesta kärsimyksestä.
Oi huulet oi huulet! Oi turvonneet, oi kirkuvanpunaiset! Rakkauden täyttämät ja tyydytystä janoavat! Antakoon Luoja minun vielä kokea niiden kosketuksen räjähtävän voiman. Niiden hivelevän kauniin helvetin, ajattoman alkuvoiman!
https://www.youtube.com/watch?v=wAzjvWKK3wU
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162158Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842088- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101236Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461178Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663811163Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173864- 63844
- 60827