"Siellä minne minä pian joudun, ei tarvitse rahaa"

Vanha uutinen.
Vanha sanonta.
Vanhaa valetta.

H.

:))

Ei ollut enää pikkurahan puutetta rouvalla.

on sitä monenlaista kohtaloa.

liian kovalla kouralla,
jonka seurauksena ihminen menettää halun elää , halun rakentaa rahalla,
halun enää selvitä, haluaa vain päästä tuonpuoleiseen,
maalinen omaisuus on menettäny merkityksensä,
rahaa ja varallisuutta on tullu liian myöhään,
vanhus ei enää tajua muusta kuin elämän loppu on lähellä,
tässätapauksessa toivottavasti kyläyhteisö on ymmärtäny mitä lahjaraha merkitsee
ja todella pitävät parempaa huolta kohta pois lähtevälle vanhukselle,
-
Surullista,
suurin osa ihmiskuntaa kuolee köyhänä unohdettuna hyljättynä suuressa köyhyydessä,

Tuskin erakkomummo ilman apua jää nytkään. Hän viihtyy varmaan omissa oloissaan edelleenkin ja saa apua tarvitessaan. - Jos ihminen on tyytyväinen elämäänsä, miksi sitä pitäisi muuttaa?
Rahan vuoksi?

Itse olen naureskellut, etten todellakaan haluaisi mitään monen miljoonan lottovoittoa, vaan mieluummin jonkin korkeintaan kuusinumeroisen voittosumman, jos vielä sattuisin joskus lottorivilläni jotain voittamaan. - Tosin en kovin usein lottoakaan.

Minusta olisi todella tylsää käyttää aikaani se selvittämiseen, mihin miljoonani laittaisin. Pitäisi tutkia erilaisia kohteita ja varmuuden vuoksi vielä mahdollisia veroseuraamuksiakin. Jos tulisin antaneeksi rahaa johonkin kohteeseen, jossa niitä käytettäisiin väärin, tuntuisi kurjalta ottaa vähintäänkin omassa mielessä vastuuta asiasta. Yök. - Olisi hyvä, jos voisi siirtää vastuun eteenpäin luotettavaan kohteeseen. :)

Ehkä säästyn moisilta huolilta kokonaan. ;)

Mitä sitten? Minä jo annoin yli sata tuhatta euroa muille ja vielä jäikin. Ihan liikaa. Minäkin pian sinne joudun, missä ei rahaa tarvita. Kenelle antaisin? Varmaan ainakin lähemmäs miljoona euroa löytyisi? Kukaan ei minua tarvitse, ketään en minä tarvitse. Kun aikani koittaa, kukaan ei huomaa muuten kuin että laskut jää maksamatta. Tässäkö se kaikki olikin? Turha elämä. Taas kerran?

En minäkään ole määrännyt tuota säästöpossuani arkkuuni laitettavaksi. En kuitenkaan ole niin julkisuudenhakuinen, että sitä poiskaan lahjoittaisin ennen kuolemaani. Tiedä vaikka nuo kolikot tulisivat vielä tarpeeseen, jos tässä joutuu ostamaan niitä paksumpia pöksynsuojuksia.

Tottahan sekin että elämä kolhii - tuli mieleen vanha vitsi kaupan kassalta

- kuka meän Allua pakastekanalla oikein heitti ...
- mikähän olis maailmassa semmoinen alue, jossa raha olis liikkumaan luotu väline eikä mikään mittari jolla mitataan ihmisarvoa ja -oikeuksia?