Uskaltaudun kerrankin tänne kirjoittamaan. Tässä nyt tulee aika pitkä tarina ensiksi taustatietoineen, kun en osaa muuten kysymyksiäni esittää.
Valmistuin vuonna 2013 merkonomiksi, kiitettävin arvosanoin. Valmistujaisjuhlaa seuraavalla viikolla astuin jo työelämään. En ehtinyt kamalan paljon miettimään, mihin lähtisin tästä eteenpäin kun taloudellinen tilanne oli mitä oli ja töitä oli tarjolla, joten tartuin siihen tilaisuuteen. Työskentelin terveyskeskuksessa tekstinkäsittelyssä, jossa sain purkaa monipuolisesti niin yleislääkärien, kardiologien, gynejen, gastrojen, puheterapeuttien ja vielä muutaman erikoisalan lääkärien saneluja. Tämä oli todella mielenkiintoista työtä; opin lääketieteellisen sanaston ongelmitta ja nautin näiden saneluiden kirjoittamisesta ja samalla uuden tiedon oppimisesta.
Olin ollut tk:ssa jo työharjoittelussa ammattikouluni aikana, mielenkiinto terveydenhuoltoa kohti kasvoi ja olin hakenut kevään yhteishaussa geronomin koulutukseen AMK:iin. Pääsykokeista pääsin läpi erittäin hyvin tuloksin. Taloudellinen tilanne ei kuitenkaan antanut periksi opiskelulle (en halunnut ottaa lainaa), joten ajattelin työskennellä ja säästää rahaa. Lykkäsin siis koulun aloitusta vuodella.
Ehdin työskentelemään terveyskeskuksessa n. puoli vuotta, ennen kuin sain uuden työtarjouksen. Työ oli aivan eri alaa (matkailu), joten mietin tarjousta hetken. Hyväksyin sen, perustellen päätöstä itselleni niin, että olen vielä nuori ja minun kannattaisi kokeilla mahdollisimman monipuolisesti eri työtehtäviä ja aloja, mahdollisesti löytääkseni omani. Aloitin työt pian tarjouksen hyväksyttyäni ja vietin tässä työssä noin 1,5 vuotta. Työ oli usein aika mukavaa, mutta työtahti ja -määrä olivat älyttömiä, varsinkin kesäaikaan. Monesti päivät venyivät ja ylitöitä kertyi todella suuria määriä. En ehtinyt työn ohelta paljoa omia suunnitelmia miettimään. Kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana olin ruvennut pohtimaan, mitä tekisin seuraavaksi. Olin jo lykännyt geronomin koulutuksen aloitusta tässä vaiheessa kahdesti sekä joutunut lopuksi luopumaan paikastani. Palkka tästä jälkimmäisestä työstä oli ollut niin matala, etten ollut saanut ihan jo perusmenojen takia paljoa säästettyä.
Olin ollut toisessa työpaikassani sijaistajana ja lokakuussa sijaistettavani palasi töihin. Jäin siis työttömäksi. Tässä vaiheessa minulla alkoi tosi syvä pohdinta, että mihin suuntaan haluan nyt oikeasti lähteä. Se oli varmaa, että terveydenhuolto kiinnostaa. En ollut koskaan uskaltanut edes unelmoida lääkiksestä, ensinnäkään taloustilanteeni vuoksi - toisena syynä myös koulutustaustani. Yläasteella olin aikalailla syrjitty eikä koulu kokonaisuudessaan kiinnostanut - se oli epämiellyttävä paikka. Tämä vaikutti myös keskittymiseeni, esim. luulin olevani todella huono kemiassa ja fysiikassa, kunnes tajusin nyt kotona opiskellessani että kyse oli vain asenteestani. Tutkittuani eri terveyshuollon ammatteja, ymmärsin lääkärin ammatin olevan kuitenkin se, joka minua eniten kiinnostaa.
Nykyään siis fysiikka, kemia, biologia ja matematiikka onnistuvat lähes ongelmitta. Olen ostanut lääkiksessä opiskelevalta kaveriltani hänen lukiokirjat ja päntännyt niitä. Alkuperäisesti ajattelin hakea 2016 keväällä, mutta tämä ensikertalaiskiintiö sai minut miettimään...
Jos joku hullu jaksoi tämän lukea, niin minulla olisi muutama kysymys:
- Onko täällä kukaan päässyt ammattikoulupohjalla lääkikseen? Minkälaisia ongelmia kohtasitte, kuinka pääsykokeet onnistuivat? Kävittekö valmennuskursseilla vai opiskelitteko itsenäisesti?
- Ensikertalaiskiintiö. Toisille hieno juttu, toisille ei niinkään. Olen pänttännyt noin syys-lokakuun vaiheilta, aikaahan on siis 18. toukokuuta asti. En ole kuitenkaan ennemmin lukion kursseja käynyt - uskallanko edes yrittää tänä vuonna? Pitäisikö kerrata, kerrata ja kerrata, ja hakea vasta vuonna 2017? En halua, että käytän tuon hienon mahdollisuuden ensikertalaisena, jos en olekaan tarpeeksi valmistautunut. Ensi kerrallahan vaadittaisiin vielä enemmän.
- Kuinka moni lääkiksessä kävijöistä EI ole ottanut lainaa, eikä heidän vanhemmillaan ole varaa auttaa taloudellisesti? Miten pärjäätte? Oliko teillä omia säästöjä?
- Ensisijainen toiveeni olisi päästä Oulun lääkikseen, joten siellä opiskelevilta toivoisin ihan vain mielipiteitä ja kokemuksia siellä opiskelusta. Millainen ilmapiiri, minkälaiset opettajat jne.
Muitakin kommentteja, vinkkejä ja neuvoja otan mielelläni vastaan. Huhhuh, mikä stoori. :D
Valmistuin vuonna 2013 merkonomiksi, kiitettävin arvosanoin. Valmistujaisjuhlaa seuraavalla viikolla astuin jo työelämään. En ehtinyt kamalan paljon miettimään, mihin lähtisin tästä eteenpäin kun taloudellinen tilanne oli mitä oli ja töitä oli tarjolla, joten tartuin siihen tilaisuuteen. Työskentelin terveyskeskuksessa tekstinkäsittelyssä, jossa sain purkaa monipuolisesti niin yleislääkärien, kardiologien, gynejen, gastrojen, puheterapeuttien ja vielä muutaman erikoisalan lääkärien saneluja. Tämä oli todella mielenkiintoista työtä; opin lääketieteellisen sanaston ongelmitta ja nautin näiden saneluiden kirjoittamisesta ja samalla uuden tiedon oppimisesta.
Olin ollut tk:ssa jo työharjoittelussa ammattikouluni aikana, mielenkiinto terveydenhuoltoa kohti kasvoi ja olin hakenut kevään yhteishaussa geronomin koulutukseen AMK:iin. Pääsykokeista pääsin läpi erittäin hyvin tuloksin. Taloudellinen tilanne ei kuitenkaan antanut periksi opiskelulle (en halunnut ottaa lainaa), joten ajattelin työskennellä ja säästää rahaa. Lykkäsin siis koulun aloitusta vuodella.
Ehdin työskentelemään terveyskeskuksessa n. puoli vuotta, ennen kuin sain uuden työtarjouksen. Työ oli aivan eri alaa (matkailu), joten mietin tarjousta hetken. Hyväksyin sen, perustellen päätöstä itselleni niin, että olen vielä nuori ja minun kannattaisi kokeilla mahdollisimman monipuolisesti eri työtehtäviä ja aloja, mahdollisesti löytääkseni omani. Aloitin työt pian tarjouksen hyväksyttyäni ja vietin tässä työssä noin 1,5 vuotta. Työ oli usein aika mukavaa, mutta työtahti ja -määrä olivat älyttömiä, varsinkin kesäaikaan. Monesti päivät venyivät ja ylitöitä kertyi todella suuria määriä. En ehtinyt työn ohelta paljoa omia suunnitelmia miettimään. Kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana olin ruvennut pohtimaan, mitä tekisin seuraavaksi. Olin jo lykännyt geronomin koulutuksen aloitusta tässä vaiheessa kahdesti sekä joutunut lopuksi luopumaan paikastani. Palkka tästä jälkimmäisestä työstä oli ollut niin matala, etten ollut saanut ihan jo perusmenojen takia paljoa säästettyä.
Olin ollut toisessa työpaikassani sijaistajana ja lokakuussa sijaistettavani palasi töihin. Jäin siis työttömäksi. Tässä vaiheessa minulla alkoi tosi syvä pohdinta, että mihin suuntaan haluan nyt oikeasti lähteä. Se oli varmaa, että terveydenhuolto kiinnostaa. En ollut koskaan uskaltanut edes unelmoida lääkiksestä, ensinnäkään taloustilanteeni vuoksi - toisena syynä myös koulutustaustani. Yläasteella olin aikalailla syrjitty eikä koulu kokonaisuudessaan kiinnostanut - se oli epämiellyttävä paikka. Tämä vaikutti myös keskittymiseeni, esim. luulin olevani todella huono kemiassa ja fysiikassa, kunnes tajusin nyt kotona opiskellessani että kyse oli vain asenteestani. Tutkittuani eri terveyshuollon ammatteja, ymmärsin lääkärin ammatin olevan kuitenkin se, joka minua eniten kiinnostaa.
Nykyään siis fysiikka, kemia, biologia ja matematiikka onnistuvat lähes ongelmitta. Olen ostanut lääkiksessä opiskelevalta kaveriltani hänen lukiokirjat ja päntännyt niitä. Alkuperäisesti ajattelin hakea 2016 keväällä, mutta tämä ensikertalaiskiintiö sai minut miettimään...
Jos joku hullu jaksoi tämän lukea, niin minulla olisi muutama kysymys:
- Onko täällä kukaan päässyt ammattikoulupohjalla lääkikseen? Minkälaisia ongelmia kohtasitte, kuinka pääsykokeet onnistuivat? Kävittekö valmennuskursseilla vai opiskelitteko itsenäisesti?
- Ensikertalaiskiintiö. Toisille hieno juttu, toisille ei niinkään. Olen pänttännyt noin syys-lokakuun vaiheilta, aikaahan on siis 18. toukokuuta asti. En ole kuitenkaan ennemmin lukion kursseja käynyt - uskallanko edes yrittää tänä vuonna? Pitäisikö kerrata, kerrata ja kerrata, ja hakea vasta vuonna 2017? En halua, että käytän tuon hienon mahdollisuuden ensikertalaisena, jos en olekaan tarpeeksi valmistautunut. Ensi kerrallahan vaadittaisiin vielä enemmän.
- Kuinka moni lääkiksessä kävijöistä EI ole ottanut lainaa, eikä heidän vanhemmillaan ole varaa auttaa taloudellisesti? Miten pärjäätte? Oliko teillä omia säästöjä?
- Ensisijainen toiveeni olisi päästä Oulun lääkikseen, joten siellä opiskelevilta toivoisin ihan vain mielipiteitä ja kokemuksia siellä opiskelusta. Millainen ilmapiiri, minkälaiset opettajat jne.
Muitakin kommentteja, vinkkejä ja neuvoja otan mielelläni vastaan. Huhhuh, mikä stoori. :D
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuosta ensikertalaisuudesta sen verran, että pysyt ensikertalaisena, jos et pääse opiskelemaan. Kannattaa siis yrittää nyt.
Ensikertalaisuuden menettää vasta, kun ottaa vastaan saamansa opiskelupaikan ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa.
Kiitos hei tästä! Hyvin oon näköjään tuon pointin missannut.
Miksi et halua ottaa opintolainaa? Minä opiskelen Oulussa lääkiksessä ja pärjään hyvin lainalla ja opintotuella.
Taitaa olla jonkinlainen kasvatuksesta johtuva asenne lainoja kohtaan. Meidän perhe on aina suosinut omalla rahalla maksamista. Tokikin lääkärin palkoista varmaan sitä ei olisi vaikeaa maksaa takaisin... :D
Mitä olet tykännyt Oulun lääkiksestä?
Nykyään kannattaa ehdottomasti ottaa opintolainaa. Kela hyvittää merkittävän osan lainasta, jos valmistuu tavoiteajassa, eli kaikkea ei tarvitse maksaa takaisin.
Itse opiskelusta sen verran, että minulle tuli yllätyksenä kuinka paljon työtä lääkiksessä opiskelu vaatii. Muuta elämää ei juuri ole, mutta ei kai sitä tarvitsekaan.
Ja sitten kun valmistut, sitä muuta elämää on vielä vähemmän. Suosittelen tähtäämään lääketieteelliseen vain, jos alalle on ihan todellista kutsumusta. Tarkoitan, että hyvin suurella todennäköisyydellä sinulta pitää löytyä muitakin motivaationlähteitä, kuin se, että ihmisen anatomia kiinnostaa, olet hyvä luonnontieteissä, palkka on hyvä tai lääkärinä saamasi arvostus tuntuu pönkittävän mukavasti omanarvontuntoasi. SInun täytyy olla valmis kuuntelemaan aivan hirveä määrä valitusta, kitinää, rääkynää, mitä ikinä eteesi tuleekaan. Ja tämän lisäksi sinun tulee ylipäätään kestää stressi, jonka lääkärin työ harteillesi heittää; on potilaita, jotka kuolevat edessäsi ilman että voit tehdä mitään, kasvaimia, joita ei voi poistaa, ja jotka poistamattomina riuduttavat uhrinsa viimeistään vuodessa, parissa jne. Olet alan kanssa tekemisissä aina. Tai no, ehkä loma-aikoina saattaa ajatuksesi viivähtää jossain muuallakin, hetken verran. Itse en kestänyt, ja vaihdoin puolivälissä opintoja teknilliselle fysiikalle TKK:lle. Tässä varoituksen sanoja.
Ehkä uskallan pohtia tuota laina-asiaa hieman eri näkökulmasta vielä.
Tuota kommenttia olen joskus kuullutkin, toiset taas sanovat, että on helppoa ja vapaa-aikaa piisaa. Kai se riippuu ihan siitä, kuinka hyvin haluaa panostaa.
Kiitos kommenteistas. :)
MelkeinLL, kiitos kun jaksoit kirjottaa vastauksen. On aina hyvä, kun kaiken tsemppauksen ja hehkutuksen väliin sekoitetaan myös vähän realismia.
Olen aina ollut lääketieteestä kiinnostunut, mutten uskonut itsestäni olevan niin vaativaan työhön, joten suuntasin ihan eri alalle. Nyt siis kuitenkin kun olen saanut vähän pohdittua ja henkisesti kasvettuakin, on mielenkiinto kuitenkin niin suuri, että haluan edes yrittää.
Kiitos kuitenkin oman kokemuksesi jakamisesta, pidän varmasti sanasi muistissa. Onneksi silti, kuten tapauksessasi, on alan vaihto aina mahdollista.