Lapsettomuus voi olla hyvä asia

En jaksanut lukea edes loppuun viestiäsi, mutta paistaa pahasti läpi, että ongelmasi on jossain paljon syvemmällä kuin lasten saannissa. Huono suhde, huono itsetunto, ei harrastuksia, ei itsensä kunnossapitämistä jne.... ei millään pahalla. Ja ei niitä lapsia tarvitse hankkia niin paljon, että järki lähtee. Ja kropan voi pitää kunnossa jos ei paisu kuin pullataikina. Itse käyn kahtena iltana viikossa salilla rentoutumassa ystäväni kanssa ja molemmilla meillä on perhe -toisella kaksi lasta, toisella kolme. Ei roiku mistään. JOs roikkuisi, sen voisi korjata. Molemmilla ihanat auttavaiset miehet. Vauva-aikana mieheni hoiti ihan yhtä lailla yösyöttöjä kuin minä, miksi siis olisin ollut kovinkaan väsynyt. Ota elämä omiin käsiisi. Ihan oikeasti. Kukaan ei pakota sua olemaan huonossa suhteessa, väsynyt tai ylipainoinen. Hoida asiat!!! Toivottavasti kukaan ei viestisi luettuaan ajattele "joo, ei kannata hankkia lapsia" vaan: kaiken voi järjestää ja omasta elämästään, ihmissuhteista jne. kannattaa pitää huolta!

Sitten kun olisi aika itselleen niin aletaan tuuppaan lapsenlapsia hoitoon jatkuvasti. Olet loputtomassa oravanpyörässä.

Mikä pakko on joka vuosi synttäreitä ym. kissanristiäisiä järkätä. Vähentää ne niin ei tarvitse sukulaisten kanssa olla naimisissa. Kun siellä on liian monella lusikat samassa sopassa niin sen tietää mitä siitä seuraa.

Mikä pakko on orjallisesti suorittaa kaikki saman kaavan mukaan, eikö aikuinen ihminen voi sanoa että en jaksa. Lasten on pakko pettymyksiäkin oppia sietämään.

Lapset pistävät ihmisten mielen erittäin sekaisin. Varsinkin, jos heissä on jotain "sukulaisgeenejä" tallella.

Mielenkiintoisena piirteenä ihmiset eivät lisääntyessään ymmärrä laskea, kuinka paljon maapallolla on jo valmiiksi ihmisiä ja kestääkö pieni maapallomme, jossa kaikki asumme, tämän itsekkään toiminnan.

Viime vuonna maapallon kantokyky eli luonnonvarat loppuivat elokuussa. Meitä on seitsemän miljardia ihmistä.

Ovathan ne lapset ihania, vaan kuolemme jokainen niiden vuoksi.

Ei se eläkeikään asti kestä. Hoida homma kunnolla, niin nuorimmaisen itsenäistyttyä kiitos seisoo.

Asennoitumisestahan se kaikki on kiinni. Nuo syntymäpäivät ja kaikenlainen touhuilu lasten kanssa - minusta aivan ihanaa! Kaiholla muistelen sitä elämän menoa ja - makua ajalta, jolloin kolme lastamme olivat pieniä, kaipaan suunnattomasti sitä aikaa.

Nyt on omaa aikaa ja rahaakin tehdä mitä huvittaa mutta mikään ei tunnu niin mielekkäältä kuin aikani kotiäitinä. Lapsemme ovat jo maailmalla ja toki yhteyttä pidetään ja he käyvät kotonaan, yleensä juhlapyhinä. On taas niin kivaa laittaa ruokaa, leipoa, koristella koti kulloisenkin teeman mukaan.

Kai olen sitten sellainen pullantuoksuinen äiti, joka kokee elämän sisällökseen juuri tuon äitinä olon. Uraputkikin on taustalla ja hyvä avioliitto, joten monessa suhteessa olen voinut toteuttaa itseäni lapsista huolimatta tai uskoisinkin ennemminkin juuri lasten takia.

Huono ja ääliömäinen trollaus tuossa, mutta sentään yksi järkevä lause trollilla oli: viestinsä otsikko, että lapsia ei ole pakko tehdä. Tulin tälle palstalle etsimään keskusteluja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta lukeakseni valintaansa tyytyväisten hyvän itsetunnon omaavien normaalien kirjoittajien juttuja, enkä löydä yhtäkään. Lapsettomia naisia näillä Suomi24- palstoilla pidetään "katkerina vanhoina piikoina" ja taustalla on ilmeisesti jokin ääliömäinen oletus, että kaikki lapsettomat lapsentekoikäiset naiset joko haluaisivat omia lapsia ja jos sellaisia ei ole, syy on muka siinä, että lapsentekoikäinen nainen on sosiaalisesti rajoittunut tai ei pidä lapsista. Vähän rajoittunutta juttua.


Minä olen aina äärettömän onnellinen, kun ajattelenkin, miltä olen vapaaehtoisesti lapsettomana välttynyt, kun elämäni ei ole mitään joka aamu puuro tiettyyn aikaan lapsille ja samanlaisia päiviä päivästä toiseen. Eikä mitään naurettavaa vertailua, että toisten lapsilla on sitä ja tätä ja sitä sellaista. Ei ikinä mitään kyyliä hiekkalaatikoilla eikä pikkuporvarillista elämää. Sitten kun ajattelee sitä vastuuta ja huoltakin, mikä lapsista tulisi, että ei koskaan enää omaa aikaa eikä koskaan enää itsensä toteuttamista ja täydellistä rauhaa kun saa halutessaan olla yksin, niin kiitos - ei kiitos lapsia. Jos on esimerkiksi luontaisesti iltaihminen, eikä tykkää alkaa herätä viikonlopuisinkin ennen seitsemää, ei kannata lapsia hankkia, olen omalla kohdallani todennut.


Sitä paitsi, trolleille tietysti on ihan turhaa jutella, mutta sanon kuitenkin: käsi sydämelle, kuinka moni itse pikkulapsia omaava aikuinen oikeasti pitää kaikista lapsista? Omista pikkumukeloistaan jokainen inhimillinen vanhempi pitää varmasti, mutta olen todennut, että harvassa ne aikuiset on, joissa joka ikinen tuntematonkin natiainen herättää halun kuunnella lapsukaisen juttuja tai mitään erityisen lämpimiä fiiliksiä aina, harvassa ne aikuiset edes itse pieniä lapsia omaavista. Oma edesmennyt pappani esimerkiksi oli kyllä sellainen ihminen, että jaksoi sanoa jotakin ystävällistä aina tuntemattomallekin lapselle, jos joku lapsi vaikka kadulla tai kaupassa tuli juttelemaan, oli jotenkin sisäsyntyisesti sellainen lempeä ihminen, mutta mitä nyt katson vaikka kaupoissa tuntemattomia pikkupenikoiden vanhempia, niin harva itse pikkulapsia omaava viitsii esimerkiksi ison marketin kassajonossa edes auttaa pystyyn tuntemattoman lapsen tai lohduttaa, jos tuntematon lapsi kaatuu tai vaikka itkee, vaan pikemminkin mulkoilevat tuntemattomia lapsia ja suureen ääneen lässyttävät omille hellanteltuilleen, jotka hyppii tyyliin pöydillä huonosti kasvatetuimmat.


Ja minusta "pullantuoksuinen äiti" on muuten pelottava käsite! Mikään ei ole pelottavampaa, kuin toimettomat pikkulapsia omaavat naiset, joilla on aikaa juoruta hiekkalaatikoilla tuntemattomista ihmisistä, vaikka se lapsiperhearki muka on niin "rankkaa". Itse arvostan enemmän uranaisia, jotka SEKÄ hoitavat pienet lapsensa niille joka päivä ruoat laittaen ja siivoavat, että omaavat työuran. Ja tottakai arvostan enemmän yhden ja saman ihmisen kanssa avioliitossa eläviä, kuin mitään lasten kiusaajia uusperheellisiä, jotka hyppii suhteista toiseen.


Ja jos trollilla muka itsellään on lapsia: niin kun trolli puhui keskeytetyistä keskusteluista, että lapset keskeyttelee, niin tiedoksi, että jos esimerkiksi vielä kymmenenvuotiaat tai edes kuusivuotiaat lapset koko ajan keskeyttävät aikuisten lauseita vaikkapa ruokapöydissä ja vaativat saada olla suuna päänä kykenemättä odottamaan puhevuoroaan, kaikki sellaiset lapset ovat huonosti kasvatettuja lapsia, juuri sellaisia, joita on viihdytetty ja paapottu aivan liikaa. Kyllä tietysti itselläkin jää suu auki aikuisten seurassa, jos joillakin on lapsia, jotka eivät pysty itsenäisesti edes tuntia leikkimään, jotta aikuiset voisivat puhua. Kun esimerkiksi lapseton menee tapaamaan pieniä lapsia omaavaa ystäväänsä, se lapseton haluaa keskustella sen ystävänsä kanssa jota on mennyt tapaamaan ensisijaisesti, eikä ensisijaisesti sen ystävän lasten kanssa. Lisäksi lapsettomat eivät toivo olevansa ensisijaisesti muiden lasten lastenvahteina hyväksikäytettäviä, jotka itse eivät vastavuoroisesti koskaan saa mitään arvonantoa, paitsi ehkä armosta jonkun hellanteltun pentuja vahtia, kun lapsiperhe säästää siinä siten, ettei tarvitse palkata lastenvahtia. Kaikein törkeintä on tietysti ikäihmisten hyväksikäyttäminen lastenvahteina ja sellainen mölinä ( tyyliin jotkut "marjahintikoiden" ruikutusohjelmat lapsiperheellisyyden rankkuudesta vaikka lapsiperheellisilläkin on tänä päivänä enemmän vapaa- aikaa, kuin kosaan edeltävillä polvilla samassa tilanteessa oli), mutta se olisi eri aihe ja mä olen alta nelikymppinen ja silti tätä mieltä.