Olen 13 v. Poika.
Olen miettinyt että miksi en voi elää omalla tavallani.
Olen aina halunnut olla se hiljainen takarivin poika jota kukaan ei huomaa.
Olen halunnut olla rauhassa ja välttää muille puhumista,muitten kanssa hemgaamista.
Mutta oikeasti olen se opettajan silmä tikku jonka tekemisiä vahditaan ja nipotetaan.
Luokan valvijani huomauttaa minulle jos yksikin koe,testi tai pistari menää huonommin kuin ennen.
Kerran minulla ei ollut ruotsin vihkoa mukana ja äitini suuttui wilma merkinnästä todenteolla,sain viikon kotiarestia asiasta.
Monesti varsinkin tytöt yrittävät saada minua mukaan johonkin heitin turhaan hömpätys peliin mukaa.
Olen ehkä itsekäs kun luon itsestäni tylyn ja ärsyttävän pirteen mutta ei minua mikää juttelemin,ryhmätyö,jalkapallo yms.
Muu turha asia kinnosta.
Ongelmana on se että ihmiset eivät jätä minua rauhaan.
Opettajat ja tukioppilaat yms.
muut sellaiset tyypit kyselevät minulta usein että miksi en mene muiden seiskojen kanssa pelaamaa yms muuta tekee.
Sanon minesti että en jaksa/halua
mennä moiseen hömpötykseen mukaan.
Opettajat vetävät usein asiasta johtopäätöksen että minua kiusattaisiin ja käytökseni johtuu siitä että on uskalla kertoa totutta.
Äitini kyselee aina kun tulen koulusta päivästäni ja mitä tein,oliko hauskaa ystävystyinkö yms. muuta turhaa.
Se on erittäin ärsyttävää.
Sisarukseni kin tiedustelevat onko minulla viimeinkin joku tyttö "kiikarissa".
Monesti luokka laiseni yrittävät jutella mulle mutta en osaa suhtautua asiaan ja ingooran asian tai lähen tilanteesta.
Tiedän että elämä olisi helponpaa jos vain hyväksyisin sen että minun pitää jutella muiden kanssa ja olla normi mutta en osaa,en kertakaikkiaan osaa.
Tuedän myös että minulla on asentoitumis ongelma mutta mitä minä silke voin että olen impesilli.
Minun pitää vielä kestää reilu kaksi vuotta perus koulua niin se on ohi,se kaikki painostus ihmisiltä on ohi.
Voisin vain pysyä kotona kolme vuotta.
Sen jälkeen voin muuttaa jonnekki Hevon kuuseen ja kuolla nälkää ja ärsytykseen ja todeta kuinka tyhmä olen kun en osaa olla sosiaalinen.
Anteeksi romaani mutta en tiedä miten pärjätä elämässä itseni kanssa.
Vihaan itseäni,vihaan kaikkia ihmisiä
Mutta rakastan vanhempiani jotka elämän minulle antoivat.
Olen miettinyt että miksi en voi elää omalla tavallani.
Olen aina halunnut olla se hiljainen takarivin poika jota kukaan ei huomaa.
Olen halunnut olla rauhassa ja välttää muille puhumista,muitten kanssa hemgaamista.
Mutta oikeasti olen se opettajan silmä tikku jonka tekemisiä vahditaan ja nipotetaan.
Luokan valvijani huomauttaa minulle jos yksikin koe,testi tai pistari menää huonommin kuin ennen.
Kerran minulla ei ollut ruotsin vihkoa mukana ja äitini suuttui wilma merkinnästä todenteolla,sain viikon kotiarestia asiasta.
Monesti varsinkin tytöt yrittävät saada minua mukaan johonkin heitin turhaan hömpätys peliin mukaa.
Olen ehkä itsekäs kun luon itsestäni tylyn ja ärsyttävän pirteen mutta ei minua mikää juttelemin,ryhmätyö,jalkapallo yms.
Muu turha asia kinnosta.
Ongelmana on se että ihmiset eivät jätä minua rauhaan.
Opettajat ja tukioppilaat yms.
muut sellaiset tyypit kyselevät minulta usein että miksi en mene muiden seiskojen kanssa pelaamaa yms muuta tekee.
Sanon minesti että en jaksa/halua
mennä moiseen hömpötykseen mukaan.
Opettajat vetävät usein asiasta johtopäätöksen että minua kiusattaisiin ja käytökseni johtuu siitä että on uskalla kertoa totutta.
Äitini kyselee aina kun tulen koulusta päivästäni ja mitä tein,oliko hauskaa ystävystyinkö yms. muuta turhaa.
Se on erittäin ärsyttävää.
Sisarukseni kin tiedustelevat onko minulla viimeinkin joku tyttö "kiikarissa".
Monesti luokka laiseni yrittävät jutella mulle mutta en osaa suhtautua asiaan ja ingooran asian tai lähen tilanteesta.
Tiedän että elämä olisi helponpaa jos vain hyväksyisin sen että minun pitää jutella muiden kanssa ja olla normi mutta en osaa,en kertakaikkiaan osaa.
Tuedän myös että minulla on asentoitumis ongelma mutta mitä minä silke voin että olen impesilli.
Minun pitää vielä kestää reilu kaksi vuotta perus koulua niin se on ohi,se kaikki painostus ihmisiltä on ohi.
Voisin vain pysyä kotona kolme vuotta.
Sen jälkeen voin muuttaa jonnekki Hevon kuuseen ja kuolla nälkää ja ärsytykseen ja todeta kuinka tyhmä olen kun en osaa olla sosiaalinen.
Anteeksi romaani mutta en tiedä miten pärjätä elämässä itseni kanssa.
Vihaan itseäni,vihaan kaikkia ihmisiä
Mutta rakastan vanhempiani jotka elämän minulle antoivat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Musta tuntuu että sä olet introvertti. Sä oot varmaan myös tarpeeksi viisas googlettamaan sen itse.
Tottakai se on introvetti!
Kyllä aloittaja tietää sen!
Moi!
Olen 15v poika, minulla oli sama ongelma, mutta siitä halusta olla sosiaalinen voi opetella pois. Nykyään minulle ei ole muilla ihmisillä mitään väliä, voin käskeä itseäni ihastumaan tai lopettamaan ihastuneena olemisen, ja ylipäätänsäkin hallitsemaan kaikkia muihin ihmisiin liittyviä tunteitani.
Nautin siitä, kun voin esittää eri ihmisille täysin eri ihmistä.
Tsemppiä!
Oot varmaan miettinu huigeedti,en ikinä pystyis tolaseen
T:Aloittaja