Sininen lipasto

Rakkausralli jatkuu…
…melkein ensimmäinen aloitukseni, varmasti viimeinen. Olen kymmenen vuotta sitten aloituksen kirjoittanut, ja silloin todennut eipä ole aloitukset heiniäni, sen aihe oli silloin yksinäisyys. Nyt on toisen vuoro, rakkauden, voi siis todeta, etten kovin pitkälle ole päässyt elämässäni. Toisaalta, aika kauaskin.
Rakkaudella on niin monta ikkunaa, monta kulmaa, riippuen siitä mistä katselee mihin katselee, kenen kanssa katselee ja miten rakkauteensa suhtautuu. Rakkauden rikkauden me 60 hyvin tunnemme ja tiedämme. Joku rakastaa sinua, joku äitiä, joku lasta, joku mummoa, kissaa, kirjaa joku rakastaa merta ja joku vain ja ainoastaan itseään.
Kirjoittelen tänne rakkaushöpinöitäni, hyvän yön toivotuksiani Sinä voit toki kirjoittaa mitä haluat mitä mieleesi tulee, tai ole kirjoittamatta, lue tai ole lukematta, kuuntele hetki, kuinka linkki soi. Tai ylihyppääminenkin on oiva vaihtoehto. Valitettavasti en ole mikään aktiivivastailija.
Pääasia kuitenkin, että rakastat ja olet elämässäsi onnellinen.

https://youtu.be/YzlVTVJ8xEg

Minä vastaan sinulle Myöhemmin .

Lässyn lässyn................................

Todellinen rakkaus ei tarvitse lässytyksiä eikä lässyttelijöitä

Kiitos kauniista kirjoituksesta, Rosaliiin.
Vaatii rohkeutta kirjoittaa rakkaudesta. Pettymykset aiheuttaa kyynisyyttä, ja kelläpä ei niitä ole. Aattelen että ihminen joka puhuu kauniisti rakkaudesta, on saanut elää hyvän elämän.
Itelleni on jäänyt jokseenkin vieraaksi koko käsite, kun on kyse vastakkaisesta sukupuolesta. Rakastan elämää, ja yli kaiken lapsiani. Mutta tarkoitukseni oli nuorena jäädä yksin, tavallaan aina etsinyt sitä. Tapasin sitten miehen jonka tarvitsin tekemään minusta ehjän, mutta oliko se rakkautta... ei jälkeenpäin voi tietää, silloin muistaa vain kaiken paskan ;)
Pitää olla rohkea jos haluaa rakastaa. Muuten sen siirtää vaan huomiseksi.
Tämä oli jonkinlainen Private Investigation. Kiitos sulle terapiasessiosta :)
Dire Straits ja yksi maailman kauneimmista biiseistä...

https://www.youtube.com/watch?v=4DPrPgm_n2w

Sinulla on värikäs kielenkäyttö.
Rakkautta on monenlaista. Toisinaan siihen sivutunteitakin sekoittuen.
Rakastamme ihmisiä, eläimiä, muistoja, kukkia, jotkut rakastavat tavaroitakin.
Toiset rakastavat kesää, toiset talvea, myrskyä, tyyntä.
Toiset pitävät hälinästä ympärillään, toiset rakastavat rauhaisaa oloa.
Luetteloa voisi jatkaa.
Kumpa vain osaisimme rakastaa koko tätä yhteistä kotiamme ja elämää siellä.
Tätä, jolle olemme antaneet nimen maapallo.
Kun sanotaan sana rakkaus, minun ajatukseni alkaa kukemaan ristiin rastiin, mietin mistä kaikesta voin sanoa, rakastan.

Mä luen AINA rosaliin kirjoitukset, olenhan fani.

Rosaliinille olemattoman hattuni nostan, rakkaudesta kun puhutaan ja oletetaan niin paljon.
Pitkäs avioliitos tuntuu et se muoto muuttuu ,alkuajan alituinen säihke ja kiihko on nykyään hiljasen tyyntä varmuutta omasta asemasta ja toisen toimien hyväksyntää ja tukemista.
Pitkälti ajatusten lukuakin .
Mun mielest ainoo rakkaus mikä ei muotoaan muuta on rakkaus lapsiin ,se on alusta loppuun samaa ,ei niin isoa ettei se lapsi olis.
Mailmalla kulkies ,varsinkin nuorempana se verikin kuohahteli rajustikkin toisinaan mut aina ku potkasi varpaan kiveen muisti missä hyvä on olla ja toppautui tunnolleen.
Lopuks viel haluun sanoo et sul rosaliin on paljon sanoja ja sä osaat laittaa ne oikeeseen järjestykseen.
Tulee sinisii ajatuksii mieleen ku lukee ,Huovista lainatakseni.

Kaivoin lipastoni laatikkoa, löysin....kesän 2005 tapahtumista kertovia tunnekuohujani suhteesta varattuun komeaan nuoreen mieheen.

Tyhjät kaapit

Usein näin unia, joissa taloni oli täynnä valtavan isoja vanhanaikaisia tyhjiä kaappeja. Mietin aina herätessäni mitä unet mahtavat tarkoittaa. Nyt tiedän, ne kertoivat tunne-elämäni tyhjyydestä.

Olet tuoksu tyynylläni.

Aamulla sinusta oli jäljellä tuoksu tyynylläni,
kymmenet hipaisut vatsallani,
kuumat suudelmat kasvoillani.
Polveni vielä heikkoina.
Hänestäkö minä taistelen, miksi?
Vainko saadakseni tuoksun tyynylleni
ja ikuiset haavat sydämeeni.

Päätös

Haluat pitää kiinni kaikesta minkä olet saanut.
Jos joudut luopumaan jostakin saavuttamastasi,
sinun pitää tehdä valintoja, päätöksiä.
Silloin kuljet kuin eksynyt lapsi karamellikaupassa,
keräät pussiisi kaikki karkit, kaikki lajit ja maut.
Makeat, karvaat, sokeriset ja kitkerät.
Valitse rauhassa vaan, minä väistyn.
Kun minä väistyn suosiolla sinun ei tarvitse tehdä päätöstä,
minä tein sen puolestasi.
Voit jatkaa elämääsi, kohauttaa olkapäitäsi ja sanoa,
sinähän sen päätit.

Mandi 2005

Tuo kesä oli minulle luovaa aikaa, kaappini kätköissä on satoja vuodatuksia ; )

Lukematta voinko olla siellä?

Äsken kotiin tultuani kävin saunassa ja sitten luin teidän mukavia kirjoituksia rakkaudesta, se mokoma on niin monimuotoinen juttu, Kiitos kaikille ja kauniita leppoisia unia sitten kun ikioman tyynyn tavoitatte.

Päiväkö viimein sulkee porttinsa, yön hiljaisuusko avaa ovensa
arjen tummuus hetken huokailee, pian sen lempeä laahuskin vaikenee.
https://youtu.be/bR3N1yBEGbw

Tulee, se tulee tänään
se vie kyljittäin, lomittain
sitoo sydämen toiseen sydämeen
se haluaa, että kaikki neljä siipeä levitetään
annetaan ilmaa, lennetään vapaasti vapaudessa
aina se vaatii kaiken, ei siivuja, ei muruja
häkittä, aidoitta, köysittä, liinoitta
vain lämmin lämpimässä se liitää
tunne tunteessa lempeät virtansa löytää
kyljittäin lomittain.
https://youtu.be/CuR4J4tHWt4

Rakkaus on paras
ilman turhan paljon sanoja
Ilman korvan kuumotusta
ilman tyhjiä lupauksia
ilman menneisyyttä
ilman tulevaisuutta
rakkaus on varas.

Jokainen tarvitsee rakkautta elääkseen vauvasta vaariin.
Onko se poljettu maahan tässä kovassa maailmassa? Toivottavasti ei, koska juuri nyt sitä kipeästi tarvitsemme.
https://www.youtube.com/watch?v=r9iBGO6eJT0

Viereeni istahtaa vanha mies, tulevana kesänä satavuotias sokea hyväryhtinen paljon naurava pappa, allekirjoitamme yhdessä asiapaperia, kuljetan etusormeani kuin viivaa, sille hän sitten puumerkkinsä taiteilee. Hän kertoo arjestaan, aikamiespojastaan, jonka kanssa asustelee, kylästä jossa elelee, naapurin remontista, jonka valmistumisesta kantaa huolta. Lopuksi kysäisen häneltä: onko elämässä ollut rakkautta ja mitä se oikein on, hän naurahtaa ja katsoo minua näkemättömin silmin: ”Tyttö", pyöräyttää hennosti päätään, ”tyttö, on ollut, kyselet vielä”. Rakkaus on ollut iso asia hänen elämässään. Ensin tulee tarinaa kyynelten kera hyvästä jo pois menneestä vaimosta, kuudesta lapsesta, joista osa on jo kuollut ja lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsesta, joka on rakennellut hänen pihaansa paalinaruvirityksiä, joiden ohjastamana hän liikkuu kaikissa mieleisissä pihapaikoissaan. Olemattoman vihjeen pohjalta hän innostuu kertomaan, kuinka se rakkaus aikoinaan syttyi seurantalon näytelmäpiirissä, Laulua tulipunaisesta kukasta näyteltiin ja hänestä tehtiin Olavi ja tyttö oli Kyllikki, naapuri kylästä, vähän ujo vielä silloin oli. Sitten hän naputtaa polveaan ja tapailee laulamansa laulun sanoja, lauluääni on mennyt mutta sanat hän muistaa. ”Heilani on kuin mustikka, mustikka, mustikka, eikä hän muita muistakaan. Onnenaikaa se oli. Kirjeitä kirjoittelimme, milloin kukakin toimi kuriirina,” pappa jatkaa juttuaan… no, nyt minä en jatka pitempään. Toivottavasti tapaan melkein satavuotiaani myös ensi viikolla. ”Purista kunnolla” hän sanoo, kun saatan häntä molemmista käsistä ovelle, siellä hän haluaa halata ja tietysti halaamme ja kunnolla. Hän hurmasi minut jutuillaan ja valoisalla olemuksellaan, silmiin en voinut katsoa, mutta ääni ja olemus kertoivat paljon. – Mieleeni tuli, että enpäs olekaan virtuaalirakkaalleni vielä rakkauskirjettä kirjoittanut, osaisiko tuota, semmoista, niin kuin virtuaalirakkauskirjettä kirjoittaa.

https://youtu.be/ayIErKNC1yA

Voi, että, voi ”lingotut samettiverhot” perjantai ja miehen probleeeema.

Mies vieressä mumisee
kumpi ompi parempi, pehmeä vai kova
siinäpä pulma, sanon, ota sopiva
mitä tuota pohtimaan, kovastakin tulee pehmeä
pitäisikö soittaa entiselle tyttöystävälle
mitä tuota kyselemään
pehmeä vai kova, sinä sen päätät mies
vilkaisee uteliaasti ja on hymyilevinään
vastaan kysymättä kuin suomalainen ikään
minä ainakin ottaisin kovan, ehdottomasti
vihdoinkin mies tekee valintansa
nappaa perunapussinsa ja häipyy kassan suuntaan,
huudan vielä perään: olisit ottanut rosamundan,
vilkaisee vinosti, viittaan kintaallani
sopivasta saa aina hyvää kiusausta.

Mitähän perunaa, kovaa vai pehmeää,
jos vaikka kiusauksella kiusaisin...
https://youtu.be/Z6Nfjnq3WNw

Minne olet kadottanut, entisen voimasi vimmasi kätkenyt
miksi piilotit sanojesi intohimon, mikä murhe ne alleen on peittänyt
outoko suru sieluasi vaivaa, anelen tässä vastausta taivaan
suuri, suurempi on tämä kaipaus, aavikkoni alakulo suurin
kaukaiset tuulet tuotte ikävää syliini kuin itkumuurin
intohimosi takaisin tuo, yhtä tuskaa on syke ja kipinä kadottaa
kiireesti uusia tuoreita luo, niitä niin tavata tahtoisin
ajatuksen omituisen jos ne suo, senkin etsiä haluisin
anna edes yksi, pienen pieni, se jättiläiseksi kasvaa silmissäin
ja lopulta yksin se valtaa sanojen maailmain, sydämmessäin
yksi vain, se pienen pieni, vaikkapa ”ja ”vimmalla kirjoitettuna
muut anna hälle kelle vain, ei nekään pliisua ilmaa häilyvää
tuskin koskaan tiedän miksi näin kaipaavan ikävän tunteen sain
ei mikään ole kuin ennen itkenkö loppu vuoden tullen mennen
jos tuskan haluat antaa, se tulkoon ja olkoon, silloin lienen
kuin kevään muurahainen ken innolla keittiööni vaeltaa
peukalollani sen tiskipöytäni pintaan julmasti liiskaan
sen raato vie riimini mennessään, sanani kaikki hautaan viskaan.
Pimeän yön liekkiä valvon ja huudan taivaani täydeltä tuiketta
tyydyn onneen, jota löydän sanoissa huomisen voiman ja vimman.
https://youtu.be/Fc6UQK86nWs

"Kyyneleeni tulvahtivat.
Unohtamastasi tikku-nekusta lipaisin viimeisen makusi"

H.

Rakkaus – Viha suhde.
.
Lentokenttä on rakasviha,
pikkuviha sekin vain, vaivaakin vain ajoittain.
Lähteminen ja nousukiito, ilmaa siipien alle ja liito
pilvien päällä auringon nousu, parasta kuitenkin kentälle lasku
silmät rakkaat takana tullin, sen jälkeen kaikki mullin mallin.
.
Hylkäävät hyvästit jäähyväisille lentokentällä
etukäteen ne surettaa, jälkeen kaiken varmasti itkettää
kotiinlähtö ja paluulento, aina on silmissä kyynel hento.
Öiseen lentoon jos lähdet, matkaasi ohjaa jo kotitaivaasi tähdet.
.
Tämä tänne aina niin mukavaa, vaan ei jos myllää myrskysää.
https://youtu.be/eN_UlsThMn4

A Place to Call Home, Takaisin kotiin, on koukuttanut kunnolla, pitkästä aikaa tv sarja, joka vie mennessään. Nyt vain odotan jatkoa, kaikki jäi niin kesken. Miksi tarinat 50 luvulta ovat niin kiehtovia, no, tietysti kun olen viisikymmenlukulainen.
Musiikki on sarjassa kaunista. Tänäänkin toisen tuotantokauden viimeinen päättyi ihanaan lauluun ”I need your love” , jota en ole vielä täältä löytänyt, toivottavasti senkin löydän, kun näinä muutamina vapaapäivinä voin kunnolla netissä myllään.
”Kuuntele sydämesi ääntä, älä tee vain sitä mikä on sopivaa”.
Tämäkin on vallan ihana
https://youtu.be/lLOKfF0sOYQ

pieni matkakertomus
kieputtelen hiuksiasi
pyydän lähtöluvan
sormeni vaeltavat ihollasi
pehmeästi lailla höyhenen
otsaryppysi sulavat
kevyesti ylitän silmäluomesi
nenänvartta poskiesi poluille
sieltä korviesi kurveille
kiirehdin leukasi kuopalle
levähdän hetkisen huulillasi
hellin hennosti kaulasi kaarta
pikkurillini kepeys hipaisee solisluusi
kämmeneni muotoutuu olkapäähäsi
käsivartesi antautuen ojentuu
sormi sormelta tutkien löydän
matka jatkuu…
https://youtu.be/CAjKZJarlwk

kaikki hyvin
ajatukseni selkeä, mieleni rauhallinen, tunteeni vakaat
hallitsenko kieleni, kuuleeko korvani, onko silmässäni pilkettä
jalkani käteni levolliset, selkäni ryhdissä
hiukseni kammattu, huuleni punattu
tuoksuni tuoksuteltu
kaikki siis hyvin
vaan ei, kun ei
sydän hakkaa, jyskyttää, se on levoton, ikävöi, kaipaa, murehtii
sydäntäni raastaa, myllertää, se haikailee, kiukuttelee, etsii
sydän on yksin, rakastunut yksinäinen sydän, silloin
mikään ei ole hyvin
https://youtu.be/iS5hRilf8t8

Kaukaa katseleva Rakkaus, näkee lähellä valuvat Kyyneleet.

Rakkauteni alvi-ilmoitus
Annan aina pyytämättä omaehtoisesti
verokausi kerran vuodessa, joka kuukausi, joka viikko,
joka päivä, joka hetki, vai vain kerran elämässäni,
alleviivaa oikea vaihtoehto, alleviivaan joka hetki, joka sanalla
miinukset ja plussat kirjattava niin saajana kuin antajana
rakkauden verokanta, lemmenasialla iso prosentti, ilman muuta
kuka huolehtii verotilistäni, olenko muistanut kertoa hänelle
paljastaa tunteeni, rakastanut aidosti, olenko selitellyt
ollut rehellinen, myöhemmin voin kaiken myös tarkistaa
vaan koskaan en tätä rakkautta halua muuttaa
onnellinen, silloin alvi asiat kunnossa
verotilinpitäjäni ei unohda mitään
allekirjoitan: rakastan
nimen selvennys: sinua.

https://youtu.be/mt5V0wrZ8JA

Alvi on vero kulutuksesta, se tykkää kuluttamisesta,
ihan kuin rakkaus, se tykkää rakastamisesta.

Yksivuotias pikkumies otti ensiaskeleitaan, kädet sojottivat luottavaisesti eteenpäin kuin purjeina, jalassa oli kontiot kokoa 22, ja häntä nauratti ihan mahdottomasti. Kävely oli niin mukavaa. Pikkuhiljaa nuo askeleet pitenevät ja jos pikkumies isäänsä tulee, kun askel on aikamiehen askel, niin silloin kontiot ovat kokoa 46. Kunpa hänen ympärillään kaikkien askeleiden matkassa olisi aina rakastavia ja ymmärtäviä ihmisiä. Kuulun varauksetta häntä rakastavaan lähipiiriin.
Naisen odotettuihin eläkepäiviin oli vain muutama päivä, kun hänen piilevänä ylikierroksilla käyvä kilpirauhasensa aiheutti rytmihäiriön ja se taas aiheutti aivoverenvuoden ja se taas aiheutti toispuoleisen halvauksen ja se vei hänet pyörätuoliin. Siitä on nyt kuusi vuotta. Hänen odotettu kolmaselämä aviopuolisonsa kanssa matkasuunnitelmineen romuttui ja muuttui ensiaskeleiden uudelleen opetteluun. Myös hän tarvitsee ympärilleen rakastavia ja huolehtivia ihmisiä. Olen yksi heistä.
On ilo olla pieni lenkki toisen ihmisen rakkaudensuojaverkostossa. Sinulla ja minulla on omat suojaverkkomme ja niitä pitelemässä monia läheisiä ja muita, joita emme aina edes tunnista. Rakastavat kädet, silmät ja ajatukset voivat joskus olla niin näkymättömiä, hiljaisia.

https://youtu.be/x2AyTQoakyw

Ei elämä olisi elämää jos aina olisi tyyni pinta.
Karikotkin ovat elämää ja rakkaus on niiden hinta.

Uskallatko kanssani kalaan, mennäänkö koskea laskemaan
rakennetaan yhdessä riippusilta, nukahdellaan sylikkäin joka ilta.
Etsitään kaunein kivi Inarista, kultainen hippu Lemmenjoelta.
Sukelletaan aaltoihin Pielisen, simpukat talteen saarelta Saimaan.
Kallaveellä kahtellaan pyöreää kuuta, rannalla Puulan puuhataan muuta.
Kun kuvasi näin, vain rehtiä lempeyttä silmistäsi hain
hymyä huulilta en löytänyt lain, nuo kätesi kaiken huomion sai
työtä tehneet rakentaneet, varmaankin myös rakastaneet.
Päätä pahkaa sinuun rakastuin, kaiken kuvallasi nurin niskoin sain.
Kuuntele ”ujon vedenneidon” hempeää hyräilyä, se kutsuu sinua vain.
Uskallatko?
https://youtu.be/tRbfhx7yK3I?list=RDtRbfhx7yK3I
*
Siinä se on, kevät tulee ja ujo vedenneito kirjoitti oman treffi-ilmoituksensa treffipalstalle. Ei muuta kuin silmät kiinni ja paina: Lähetä. Sinne meni ja molskahti. Nyt vain…
*
Jalkapeliä on kiva pelata paljain varpain tai villasukat jalassa, vedenneidon kanssa pyrstöpeliä pelata saisi, ei niin mukavaa, vaan silloin pelataankin sydänpeliä.

Rakkaustarina, jolle ei loppua näy.

Rakastan elämää
Kerran tokaisin jossain juuri noin, niin eikö yksi ikätoveri totesi siihen, että mitä se elämä oikein on. Me täällä ainakin tiedetään, mitä se oikea elämä on. Nähty ja koettu on, mukana oltu monissa rieputuksissa.
Elämä ei helpolla ketään päästä, jos se ei kunnolla kolauta niin ehkä jossain vaiheessa ehkä hitaasti kiduttamalla kituuttaa. Siinä sitten rimpuilen ja yritän muka menneistä oppia ja tulevaisuutta tähyilemällä etsiä viisastellen uusia visioita. Kuitenkin. Aina saan elää vain sen yhden päivän kerrallaan. Mutta hyvänä lohtuna siinä onneksi on, että jokaisena aamuna saan taas jatkaa uusin kujein ja kommervenkein.
Nuotion räiskyvien liekkien loimussa kaverin kanssa samaan vilttiin kääriytyneenä tai laskiaistanssien parketilla valssin pyörteissä, tai ihan missä vaan, milloin vaan, itse kukin elää oman hyvän hetkensä, huomaa sen ja nauttii siitä.
Parasta elämässä on, (ainakin vielä tässä iässä) ettei se ei ole mikään tyhjiö, vaan se on täynnä ihmisiä, tapahtumia, asioita, joista pitää ja joita voi ja saa rakastaa.
https://youtu.be/HOVJovrkW_U
Nyt on hyvä miun mieleinen loppulause, John Donne tokaissut joskus:
"Olen tuplaten narri, tiedän sen, koska rakastan ja kerron sen ruikuttavin runoin."

Laskiaisesta laskeuduin
ja tänään himmurtaita vietän
pelkällä kalalla ja kaskinauriilla en elä
hevosellain ei kulkuset kilistä saisi, vaan ne kilisee
kehräykset pitäisi heittää, tohdi en
värttinälläni rakkauteni kultalankaa kehrään
tuhkat annan olla, olkoot vaan
höpötellä saisin vain pikkuisen hiljakseen
ei onnistu, ole huoletta, rakastan, rakastan
kaikesta muusta luopuisin vaan sinusta en
Tänään himmurtainakin ilman sinua eksyisin,
höpötykseni mun.
https://youtu.be/1ENN4T-EM60
Laskiaisen säästä jos jotain ennustaa, tuuletta ja tuiskutta, ensi kesä siis silakatta.

Oi, oi, oi, oi, oi rakkaimpani oi, oi, oi
armaiseni aatokseni päällä maan
suklaasydän tinakuori tunnu miltään ei, ei, ei
laulan höpötyksen pöpperöissä unipään
yö mennyt unohdu ei milloinkaan
vielä tunnen hellyyden ralleissasi sormien
sinilinnun hyräilyksi muuttuu aamu utuinen
omituisen onnellinen vieressäsi viivähtää
sidottu lempein köysin virtuaaliin vireään,
sanoja liidätän läpi kylmän avaruuden kuin airuina
kosketukseen sinne mikä minne sattuukaan
ehkä tunnet villin vihlaisun sunnysounds
rohkea kuin rantakaislan korsi tuulen tuiverruksessa
on tuo mies tuolla noin, jota alinomaa häiritsen
tänään hetken oi, oi, saanhan sua rakastaa
kunnes kutsuu aherruksen soinnut tuttuun sinfoniaan
päiväksi piiloudun taakse salusiinin samettisen
sielläkin kaiken aikaa vain höpsöttelen.
https://youtu.be/EEmpgM5mxmQ

Rakastan, rakastan, rakastan… lauletaan tangomarkkinoilla.
Niin minäkin – sinua.
Kauniita sanoja, luumusiikkia kuin silkkiä, hentoa hipaisua ja jämäkkää otetta.
Koskaan en hennoisi tunnetta maahan polkea, en nuorena en vanhana.
Rakkaus ei kärsi inflaatiota ei deflaatiota vaikka kuinka ylikuumenisi.
Se tykkää tuhlareista. Hupakoista hupsuttelijoista.

Aamu on niin kummallisen lämmin, tunne kuin se pullea pellavapussi
joka vahtii kammarin ovea, ettei se omia aikojaan kiinni menisi
se on täynnä pieniä kiviä polun varrelta kerättyjä
Jokainen sirukin niin elävä tunne, ei lainkaan raskas kuin kivi
vaan täynnä painavaa kaipausta, iloa, rakkautta, lämpöä, sanoja
tunteiden kirjavia lakanoita narulla auringon ja kesätuulen tuiverrettavana.

Rakkaus on monikirjava juttu. Vanha fraasi rättimatosta kaikenvärisine raitoineen,
ei toinen olisi mitään ilman toista, ei valo olisi mitään ilman pimeää
ilo maistuu niin hyvältä kun tietää miltä itku ja ikävä tuntuu.
Mutta jos se olisikin rakkauden rättimatto… se onkin ihan oman jutun aihe se.

Tuolla ylempänä, joku kirjoitti, että ”rakkaus on varas”, tunnustan, kävin varkaissa musiikkiluuketjussa, siellä oli niin sydämeen sattuvia riimejä. En voi kuin lemmen lämmöllä ajatella sitä sydäntä… ja sitä vahvaa kättä, joka ne on kirjoittanut. Nappasin ihan ilman lupia (toivottavasti hunksz, et nyt mustaksi muutu) jokaisesta kuudesta tärkeän yhden riimin ja sovitin sieluuni ne näin:
”Haluan kokea kiihkeän rintojen liikkeen
- kertoi miltä se nuorena tuntui kun
sillä käteni värisee vuoksesi silloinkin
- en kiellä sua kuitenkaan
se kaipaa niin paljon vierellesi
olen kuolemassa rakkauden puutteeseen.”

Musiikkina lempeän lounatuulen kuiskaus korvaan vaan, tai jospa laitankin rakkaudenvoimaa, kovaa ja kaunista intohimon paatosta, koko keho laulaa...
https://youtu.be/5boRQcTvnwU

Sinä Pieni Ihmisen Ihme
tänään avasit portin avaraan
sanani eivät riitä kertomaan
iloa ja valoa jonka tullessasi tuot
tänään äitisi kipuisa tuskan retki
isäsi unohtumaton läsnäolon hetki
koko perheen niin kaivattu niin odotettu
monin käsin lämpimin ajatuksin kannateltu
sinä mustatukkainen menninkäinen
pulleaposkinen pitkäkoipi loikkasit
kerta heitolla omiesi sydämmiin
heiveröinen lenkki kuin hento henkäys
monissa avaran maailman ketjuissa
joka ainut elämän päivä edessäsi
Pienin suurin rikkausrakkaus
tänään syntynyt Ihmisen Ihme
Sinä lapsenlapseni.
https://youtu.be/m0SbBvk_5G0