Heip!
Antoiko kukaan täällä sitä suurta (ja usein kauan kaivattua) lupausta nyt 31.12. tai 1.1.? Olisi kiva kuulla millainen kosinta oli =)
Ja jos ei vielä napannut niin onko täällä paljonkin romantikkoja jotka odottavat ystävänpäivää kutina mahanpohjalla?
Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään. Mutta kesää ajatellessa uskallan ehkä jo hieman toivoa =) Ehkä.
Antoiko kukaan täällä sitä suurta (ja usein kauan kaivattua) lupausta nyt 31.12. tai 1.1.? Olisi kiva kuulla millainen kosinta oli =)
Ja jos ei vielä napannut niin onko täällä paljonkin romantikkoja jotka odottavat ystävänpäivää kutina mahanpohjalla?
Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään. Mutta kesää ajatellessa uskallan ehkä jo hieman toivoa =) Ehkä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Minun mielestäni kosinnan ajoittaminen mainitsemiisi päiviin, kuten uuteen vuoteen tai ystävänpäivään, kertoo erittäin huonosta mielikuvituksesta. Varsinkin ystävänpäivän kosinta on jotain erityisen - sanoisinko säälittävää. Jos välttämättä täytyy kosia, voisi minusta valita jonkun muun päivän. Ystävänpäivästä tulee mieleen se, että kosija kosii koska sitä odotetaan.
Erityisesti jonkun toisen häissä kosiminen on minusta, paitsi mielikuvituksetonta, mautonta ja törkeää hääparia kohtaan. Minun mielipiteeni on selvä. Jos kosit, niin kosi jonain ihan tavallisena päivänä. Näin kyseisestä päivästä muodostuu teidän oma juhlapäivänne.
Olen samaa mieltä Tanen kanssa. Kosinta kannattaa ajoittaa johonkin sellaiseen päivään, joka ei ole jo valmiiksi joku juhlapäivä. Näin kihlapäivästä tulee parin "oma päivä" ja juuri siksi ihan erityinen.
Minäkö mielikuvitukseton? Jos tuon 31.12. perusteella mittaatte ihmisen mielikuvituksen määrää niin jopas on törtsyä, hö!
Voin kertoa että rakastan puolisoani hyvin hyvin paljon ja olen onnellinen, olisimme voineet mennä ihan milloin vain kihloihin mutta menimme sattuneesta syystä uuden vuoden aattona. Mikäs siinä oli ollessa, kun ihan vain kahden kesken parit ilotulitteet ilmaan laskimme ja taivas oli täynnä hileitä :D
"Oma päivä" se oli uuden vuoden aattokin ja kaunis päivä vielä kaiken lisäksi!
En voi sanoa ettenkö ymmärrä kantaanne asiassa, itse en vain ole samalla tavalla ajatteleva. Kaiken ei pidä olla niin "kontrolloitua". Ei aika paikka ole merkityksellinen jos rakkautta on ja rento mieli! Kaikki tapahtui niin kuin tapahtui ja nyt ei tarvitse enää muuta kuin mennä naimisiin... Ehkäpä ensi uuden vuoden aattona... KAUHUKSENNE!
No ehkä se on vähän mielikuvituksetonta, mutta ei mielestäni ollenkaan säälittävää. Ja meneehän moni naimisiinkin Ystävänpäivänä?
Ja nykyään tuntuu olevan muotia tehdä kaikki "erilailla". Loppujen lopuksi se joka tekee jonkun perinteisesti tai tavallisesti taitaa olla nykyään erikoinen...
Aika ihmeellistä, jos joku kosii jotain vain siksi että niin on tapana tehdä ystävänpäivänä? Vaikuttaa vähän hassulta ajatukselta... Vai ymmärsinkö väärin? Eiköhän kosija kosi siksi, että haluaa toisen vaimokseen, miehekseen... Kosi hän sitten koska vaan. Se kai on pääasia!
Ja eikö silloin voi kosia jos toinen odottaa sitä...? Jos itsekkin on valmis ja haluaa.
Kummallisempi on sopia yhdessä, että koska toinen kosii niin kuin jotkut tuntuvat tekevän?
Toisen häissä kosiminen on kyllä minustakin mautonta.
"Jos välttämättä tarvii kosia...?" Hmm...
Ymmärrän kantasi. Mutta tajuat vissiin itsekin että se on tarpeettoman jyrkkä =)
Juu, tästähän voidaan keskustella maailman tappiin asti. Mutta eiköhän kuitenkin tehdä niin että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee.
Kosinta ystävänpäivänä on vähän sama asia kuin kortti ystävänpäivänä tai kukat äitienpäivänä. Tehdään jotain tiettynä aikana siksi, että se on tapa. Myönnän toki, ettei kosiminen ole yleinen tapa :), mutta tuollaisen ajatuksen sain kosimisesta jonain juhlapäivänä.
Vertaa sitä, että mies tuo kukkia äitienpäivänä, siihen, että mies tuo kukkia joku toinen päivä. Kumpi on sinusta arvokkaampi tai romanttisempi teko? Minusta juhlapäiviin ajoitetut kohteliaisuudet tai huomaavaisuudet ovat enemmän tai vähemmän tavasta johtuvia. Muistaminen satunnaisena päivänä on jotain aivan muuta.
Vaikka kosiminen ei olekaan verrattavissa korttiin, on minusta noissa tilanteissa jotain samaa. Erityisesti sen vuoksi, että nykyään kihloissa monesti ollaan ilman oikeaa merkitystä. Sen vuoksi ajattelen, että satunnaisena päivänä kosiminen on arvokkaampi teko kuin jonain juhlapäivänä kosiminen. Jälkimmäinen tuo mieleen myös sen, että onko kosijaa kenties jotenkin painostettu.
Naimisiin meno ystävänpäivän on minusta vieläkin säälittävämpää, jos kyseinen päivä on valittu siksi, että se on ystävänpäivä. Toki ystävänpäivä on joskus lauantaina, joten se voi tulla hääpäiväksi ihan sattumaltakin.
Ei toki kantani ole liian jyrkkä. Sehän on minun mielipiteeni. Minkä takia minun yhtäkkiä pitäisi sitä lähteä lieventämään?
No mä en osaa ajatella sitä noin... Että se olisi sama kuin kortti ystävänpäivänä tai kukat äitienpäivänä. Ymmärrän kyllä mitä haet takaa... Olen kyllä joo sitä mieltä, että jos mies antaa kukkia ihan tavallisena päivänä niin se on romanttisempaa ja arvokkaampaa. Mies tuo kukkia ehkä juuri siksi äitienpäivänä tai ystävänpäivänä, että se kuuluu tapoihin (no kaikki ei tuo silloinkaan!). Mutta en pidä sitä ollenkaan samana asiana kuin kosintaa!
Mies tai nainen voi tuoda kukkia, koska niin kuuluu tehdä tai nainen odottaa sitä, mutta tuskin kosii siksi!? (tai ehkä joku voi niin tehdä, mutta harvemmin...) Jos hän kosii ystävänpäivänä se on varmasti yhtä arvokasta. Romanttisuus ja mielikuvituksellisuus on ehkä sitten eri asia. Mutta ehkä kaikki ei ole niin romanttisia tai mielikuvituksellisia. Ja se tuskin riippuu vain tunteiden määrästä.
Jokaisella on oma mielipide toki. Minä painostin miestäni kovastikin, kai sitä nyt painostukseksi voi ihan sanoa... Mieheni oli toki miettinyt asioita itsekseen ja olisi todennäköisesti kosinut minua täysin yllättäen. Yhteinen päätös se kuitenkin oli ja hyvin humoristinen tilanne kaikenkaikkiaan ;) Olemme kummatkin välittömiä höperöitä ja kihloihin menokin oli sellainen "no mennään kihloihin tässä ja nyt! Yllätys oli molemminpuolinen. Ajatus siitä ettemme laita sormuksiin yhtä tiukkaa ajankohtaa kihlautumishetkestä oli kiehtova. Siis sormuksiin ei tule muuta kuin toistemme nimet. Ei päivää, kuukautta eikä vuotta! Se se on OMAA kerrakseen!!
Näin emme kuitenkaan tehneet, se olisi ollut jotenkin "kapinahenkistä" touhua ja mitä sitä yrittää erilaistua asenteella "erilaistu tai kuole"! 31.12.2004 taas tuntui juuri oikealta päivältä! JEE ;D
Mä en menis naimisiin Ystävänpäivänä, Jouluna tai Uutena Vuotena enkä muunakaan juhlapäivänä. Ettei olisi kahta juhlaa samana päivänä. Ja tietysti myös kirkot ja juhlapaikat on aika varattuja. Mutta ei se avioliitto sen arvottomampi olisi niin kuin ei kihlauskaan. Juhannuksena en menisi naimisiin, koska moni vieras ei halua silloin olla häissä... ja toisekseen haluan talvihäät.
Ja jos nyt mietitään mielikuvituksellisuutta niin entäpä nämä 02022002 yms. "maagiset" luvut? Jotka tuntuu olevan nyt hyvin suosittuja?
Mulle on sinänsä sama koska menen naimisiin. Päivällä ei ole väliä, mutta lähinnä sillä, että olisi talvi ja mikä ajankohta olisi varma lumen ja pakkasen suhteen. Vaikka periaatteessa sekään ei ole täysin välttämätöntä, mutta toive.
"Minä painostin miestäni kovastikin, kai sitä nyt painostukseksi voi ihan sanoa... Mieheni oli toki miettinyt asioita itsekseen ja olisi todennäköisesti kosinut minua täysin yllättäen. Yhteinen päätös se kuitenkin oli ja hyvin humoristinen tilanne kaikenkaikkiaan ;)"
Juu kylläkyllä, varmasti miehesi kosi sinua ihan omasta halustaan ja spontaanisti - kunhan ensin olit prässännyt häntä oikein kunnolla. No, en minä sinua halveksi tai muutakaan. Jokainen toimikoon niin kuin parhaaksi näkee. Naurattaa vain tuo sinun ajatuksesi.
Jos ymmärsin oikein, te keksitte yhdessä joskus, että menette kihloihin. Ette kuitenkaan tehneet sitä siltä istumalta, vaan päätitte, että kihlaudutte 31.12. Näinkö se meni?
Oletko ajatellut, että tuossa tilanteessa ei oikea kihlajaispäivänne olekaan 31.12.? Kihlaushan on se hetki, kun pari sopii naimisiin menosta. Jos siis olette sopineet kihlauksesta jotain päivänä, sovitte itse asiassa "tuona päivänä lupaamme toisillemme menevämme naimisiin". Mutta jos teette tuon päätöksen etukäteen, ettekö te ole jo sopineet naimisiin menosta. Te tiedätte etukäteen, että menette naimisiin, joten te olette itse asiassa jo kihloissa.
Tahdon siis sanoa, että kihlajaispäivää ei etukäteen voi yhdessä sopia. Koska sillä sopimisen hetkellä sovitaan jo oikeasti siitä, että tulevaisuudessa mennään naimisiin. Se hetki siis on oikeasti kihlaushetki. Kosinnan voi tietysti ajoittaa johonkin tiettyyn päivään, jos haluaa. Silloin se on oikea kihlauspäivä - olettaen että kosittava vastaa myöntävästi.
Toinen juttu on kuitenkin se, että tietysti kihlausta voi juhlista milloin vaan. Ja tuota juhlapäivää voidaan myös muistella myöhemmin. Meillä on vaimon kanssa tavallaan kaksi hääpäivää. Meidät vihittiin yhtenä päivänä ja pari viikkoa myöhemmin pidimme juhlat. Muistamme molemmat päivät ja molemmista päivistä on kivoja muistoja. Ei tuo kuitenkaan tarkoita sitä, että juhlapäivä olisi oikea hääpäivämme. Oikea hääpäivämme on se päivä, kun meidät vihittiin aviopariksi.
"Jos hän kosii ystävänpäivänä se on varmasti yhtä arvokasta. Romanttisuus ja mielikuvituksellisuus on ehkä sitten eri asia."
Taisin kirjoittaa hieman ohi suuni aikaisemmin. En sinällään pidä kosimista arvottomana, olipa se minä päivänä tahansa. Kosimisen arvohan on siinä, että sillä hetkellä ehdotetaan avioliittoa. Jos vastaus on myöntävä, pari kihlautuu. Eli samalla tavalla kosiminen on merkityksellinen ihan riippumatta siitä, milloin se tehdään.
Sen sijaan romanttisuuden ja mielikuvituksen puutetta sellainen kosinta osoittaa, aivan kuten sinäkin kirjoitit.
Tuollaiset tavan vuoksi tapahtuvat asiat ovat minusta ikäviä siksi, että kohde silloin odottaa ko. asiaa paljon. Onhan täälläkin kirjoituksia siitä, miten joku nainen on odottanut kosintaa ensin juhannuksena - ei tullut - sitten jouluna - ei vieläkään - ja lopulta uutena vuotena - ei tärpännyt vieläkään. Sitten hysteerisenä valitetaan keskustelupalstalla sitä, että mies ei rakasta. Jos mies edes aavistaakaan tuon, olisiko kosinta tehty vain naisen rauhoittamiseksi vai miksi? Sama juttu on kortin kanssa. Korttia odotetaan kuin kuuta nousevaa. Jos mies sen unohtaa, seurauksena on tulta ja tulikiveä. Asia ei siis olekaan mikään iloinen yllätys tai tunteenosoitus. Se on jotain, joka nyt vain on tehtävä.
Nyt aloin jo miettiä mitä ihmettä minä täällä väittelen akkojen kanssa typerästi. Eihän tässä ole mitään jäkeä Tane? Meillä jokaisella on kuitenkin ne omat ajatuksemme, sekä tapamme toimia.
...Äääk, en olekaan väitellyt naisen kanssa vaan MIEHEN! ;D Hehee!
Kaikkea hyvää sinulle Taneska ja lykkyä pyttyyn sanoi entinen mies kun sanattomaksi meni ;)
30.12. kosittu ja 31.12. kihlattu.. Näin meillä ja eritavoin teillä, eikös vaan?
Älkää unohda Aprillipäivää... mikä on myös suosittu hää- ja kosintapäivä!
Mies tietysti, miten minä nainen olisin? Onko Tane naisen nimi? Sehän on lyhenne Tanelista.
"30.12. kosittu ja 31.12. kihlattu.. Näin meillä ja eritavoin teillä, eikös vaan?"
Joo on eri tavalla meillä. Kosittu 19.8. klo xx.yy ja kihlauduttu n. 30 sekuntia tuo jälkeen :) Vaimo ei malttanut miettiä yön yli.
Tiedän yhden Tanjan jota kutsutaan Taneksi :D
... Ja enemmän täällä nuo akkendaalit hiippailee, joten menit aivan naisesta...
Jatkoja Taneli!
"Juu kylläkyllä, varmasti miehesi kosi sinua ihan omasta halustaan ja spontaanisti - kunhan ensin olit prässännyt häntä oikein kunnolla. No, en minä sinua halveksi tai muutakaan. Jokainen toimikoon niin kuin parhaaksi näkee. "
Nyt en kyllä oikein Tane k ymmärrä sinun ajatuksiasi. Toisessa keskustelussa olit haukkunut naista saamattomaksi, kun hän ei ollut puhunut miehelleen mitään halustaan päästä naimisiin, tai hui kamalaa, vieläpä kosinut itse.
Nyt sitten tässä tapauksessa, kun ilmeisesti mies ei ole tajunnut ihan itse kosia ja nainen on joutunut käyttämään painostustekniikkaa, niin sekään ei ole hyvä!
Koeta nyt hyvä mies päättää kumpi on parempi: Se, että nainen odottaa vuosikymmeniä sitä kosintaa vai se, että nainen ottaa ohjat käsiin ja itse kosii, kun mies ei kerran tajua sitä tehdä? Olettaen siis tapauksessa, jossa on jo tapaamishetkellä sovittu, että naimisiin mennään sitten "joskus".
Juu Taneli on nyt omaa mieltään ja niin me muutkin, eikös vaan!
Taneli muuten on aika kiva mies kun tulee tänne meidän akkain ;) keskelle pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä.. hhmmmm....
Joo, en minä nyt niin hirveästi painostanut. Mies puhui joskus ennen minua tyyliin "sitten kun me menemme kihloihin..." jne. Me elämme niin rennosti ja mitkään kaavat ei kangista suuntaan eikä toiseen! Kyllä me niin rennon rantein kuitenkin olemme tämän elämämme ottaneet ja PILKE simmussa eteenpäin horppineet.
...NAINEN kun olen niin romanttiseksi haluan välillä heittäytyä. Toki halusin kihloihin ja vihjailin (se painostuksesta) miehelleni välillä satunnaisina ajankohtina. Nauroimme päälle ja mieheni silmissä paloi suuri rakkaus :) Nyt kun olemme kihloissa, tuntuu hyvälle. Olemme onnellisia ja olkaakin te myös puolestamme. Sama se on minä päivänä sitä tekee ja mitä tekee....
Näin on närhen munat ja jokainen toimii kuten sielulle sopiaa...
Nyt täytyy erottaa kaksi asiaa toisistaan, kosinta ja painostus. Kosinta on sitä, että kysytään: "Menetkö kanssani naimisiin?" Painostus on sitä, että käsketään: "Kosi minua!" Noillahan on selvä ero.
Lisäksi nyt oli tapaus, jossa nainen oli (omien sanojensa mukaan) painostanut ja mies sen jälkeen kosinut. Tuon jälkeen on minusta vähän huvittavaa väittää, että naisen painostus ei olisi vaikuttanut mieheen ollenkaan vaan mies kosi täysin omasta aloitteestaan. Mutta tämähän tuli jo kyseisen kirjoittajan kanssa käsiteltyä hyvässä hengessä, joten ei tästä sen enempää.
Eli sen sijaan, että nainen odottaa kosintaa ja valittaa tai painostaa ja vihjailee, hänen pitäisi kosia SUORAAN itse. Ei mitään epämääräisiä vihjeitä, vaan kosinta. Lisäksi täytyy muistaa, että usein jompikumpi on ensin valmis avioliittoon. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Se, kumpi on valmis ensin avioliittoon, voi toki kertoa oman mielipiteensä - jopa kosiakin. Painostaa ei kuitenkaan tarvitse, tai jos painostaa, niin tiedostaa että se varmasti vaikuttaa.
Hankala homma, jos haluaa naimisiin, mutta ei jaksa oottaa eikä painostaa! Jonkun mielestä kosintakin voi olla painostamista? Kosinnasta voi kieltäytyä, mutta ei painostukseenkaan tarvitse suostua? Kyllä joku mies (miksei nainenkin)varmasti ahdistuu, jos nainen kosii ja tuntee sen painostukseksi. Enemmän vielä, kun sen että nainen vain vihjailee tai "ruikuttaa", että mikset sä kosi... mä haluaisin jo naimisiin jne.
En ole ihan varma ymmärsinkö, tipuin vähän kärryiltä... mitä tarkoitit tuolla "Olettaen siis tapauksessa, jossa on jo tapaamishetkellä sovittu, että naimisiin mennään sitten "joskus"."
Sittenkö naisen on suotavaa kosia, jos jo tapaamishetkellä on sovittu, että naimisiin mennään joskus? En tiedä kovin montaa, jotka jo tapaamishetkellä on sopinut menevänsä joskus naimisiin... Jos tarkoitit ensi tapaamista? Ja jos on sovittu naimisiin menosta "joskus" niin sehän on jo periaatteessa kihlaus? Tai onkin? Eikä tarvitse enää kosia... Vai..? Olenko hakoteillä?
Yleensähän ihmiset puhuvat suhteen alussa omista arvoistaan ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Eikös nyt jokainen pari käy jossain vaiheessa keskustelun haluatko koskaan mennä naimisiin? Etenkin jos ollaan toisella kierroksella menossa, mielipiteet uudelleen naimisiin menosta kun näyttävät jakautuvan aika 50/50.
Minä esim.olen nuorena jättänyt tutustumatta muutamaan potentiaaliseen poikaystäväkandidaattiin ihan siksi, että he ovat sanoneet, että eivät ikinä halua mennä naimisiin. Moni nainen saattaa tässä tapauksessa tehdä virheen ja kuvitella, että pystyy muuttamaan miehen mielen. Big mistake.
Kuitenkin se on mielestäni reilu peli, kun alussa kerrotaan mitä halutaan. Kun sitten tapahtuu toistepäin, eli kumpikin ilmoittaa halunsa mennä naimisiin sitten joskus, ja kosintaa ei ala kuulua viiden yhteisen vuoden jälkeen ja toinen osapuoli on pahimmassa tapauksessa muuttanut mielensä, niin sitä voisi kutsua jo melkein petokseksi.
Eli otetaan tilanne, jossa nainen päättää kosia 5 vuoden jälkeen, koska ovat alunperinkin suunnitelleet avioliittoa ja lapsia ja suhteessa kaikki menee hyvin. Sitten mies yllättääkin ja sanoo, että olen muuttanut mieleni, en halua naimisiin.
Hieno homma! Ei tullut sitten mieleen kertoa naiselle aikaisemmin, että on muuttanut mielensä näinkin tärkeän asian suhteen? Elikä jos nainen ei olisi koskaan kosinut, tai olisi päättänyt odottaa vielä toiset 5 vuotta, niin mies ei olisi ikinä vaivautunut kertomaan naiselle mielensä muutoksesta. Viiden yhteisen vuoden jälkeen kun on huomattavasti vaikeampi lähteä kävelemään hyvästä liitosta kuin muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen.
HYVÄSSÄ HENGESSÄ TOSIAANKIN JOO!
On niin vakavaa, niin vakavaa.
Joo ymmärrän. Naimisiinmenosta ja lapsista on tosiaan hyvä puhua hyvissä ajoin. Siis mitä mieltä toinen noin yleensä on asiasta. Vaikka sekään ei tietysti ole 100% varmaa, kun joku voi muuttaa mielensä...
Ymmärsin varmaan väärin, kun ajattelin että heti ensitapaamisella puhuttas sellasesta tai luvattas toiselle mennä juuri HÄNEN kanssaan naimisiin. Mun ois ainakin aika vaikea sanoa/luvata haluanko juuri tapaamani ihmisen kanssa naimisiin! Onhan niitä tietysti "rakkautta ensisilmäyksellä"-tapauksia, mutta en usko että itse voisin siltä seisomalta olla kovin varma... Sen voisin sanoa, että haluan joskus mennä naimisiin, jonkun kanssa. Ja yleensähän sitä toivotaan, että se on se henkilö jota tapailee tai jonka kanssa seurustelee. Miksi muuten olisi jonkun kanssa...
Moni kyllä pelästyy, jos heti ensitreffeillä/tapaamisella alkaa puhumaan naimisiinmenosta...
Missä se raja menee, että mikä on painostusta? Joku voi tuntea jonkin painostukseksi ja toinen taas ei.
Sanoit asian juuri niin, kuin mitä tarkoitin. Eli kyllä ihminen yleensä tietää haluaako koskaan naimisiin vai ei. Ei se tarkoita sitä,että haluaa naimisiin juuri sen henkilön kanssa, jonka on juuri tavannut, vaan lähinnä omaa mielipidettä koko asiaan eli uskooko enemmän avo-vai avioliittoon.
Mutta minkä asian saa loukkaavaksi on juuri tämä mielen muuttaminen. Eli toisin sanoen henkilö voi tulkita sen niin, että "kyllä tämä henkilö haluaa naimisiin, mutta ei vain minun kanssani huolimatta vuosien seurustelusta." Surullista.
Voi käydä myös toisinpäin eli sellainen joka on ajatellut aikoinaan, että ei halua koskaan naimisiin haluaakin mennä naimisiin. Mutta se onkin eri juttu... En kyllä ymmärrä miksi sellaisen mieli muuttuisi, joka on joskus ajatellut että haluaa naimisiin. (Jos nyt ei ole ollut sen sanoessaan lapsi tai teini-ikäinen...) Siitä kyllä tulee tosiaan mieleen toiselle, että hän ei vain halua mennä minun kanssani naimisiin. Tai ei vielä tiedä haluaako mennä vai ei vaikka on oltu yhdessä jo vuosia.
Tässä kun mietin tuli mieleen sellainen tapaus, jossa nainen ei tietääkseni aikaisemmin ollut mitenkään avioliittoa vastaan. Mutta nyt useiden vuosien jälkeen, kun mies on kosinut hän kieltäytyi. Heillä on jo lapsiakin. Nainen sanoi syyksi vain, että "miks sitä pitäs mennä naimisiin?". Ehkä he olivat olleet niin kauan yhdessä, että sitä ajattelee että hyvinhän se näinkin on mennyt, naimisiin meno tuntuu turhalta. Mutta toisaalta, miksei mennä naimisiinkin... Ja onhan siitä perintö yms. asiossa ainakin hyötyä, jos ei muuta!
Tää tais mennä ihan alkuperäisestä aiheesta kauas... mikähän se oli? Näin ne keskustelut rönsyilee...
Okei, kantasi ei sitten ole turhan jyrkkä. Esityksesi kyllä. Siis jos oletetaan että haluaisit olla kohtelias. Mutta aivan sama, tästä on turha tehdä pitempää keskustelua =)
Miten olisi, jos plaraisi almanakkaa silmät kiinni ja tökkäisi vaan johonkin päivään? Se mihin osuu on kosintapäivä (hääpäivä samalla tyylillä tai sitten vois keksiä muuta… päivä jolloin Titanic upposi?). Veisi naisen kaatopaikalle ja sanois, että mitä olisit mieltä jos meidän roskat päätys tänne yhdessä elämämme loppuun asti… Oisko se tarpeeks erikoista? (en keksinyt muuta… voi itku! Rehellisesti sanottuna en edes miettinyt tarpeeksi!) Häät helikopterissa, sukelluksissa yms., ei ole erikoista enää, koska ne ovat alkaneet uhkaavasti yleistyä. Matti Nykäsen mäkihyppytorni oli erikoisempi. Mutta vielä erikoisempi se olisi ollut, jos Matti ei olisi ollut joskus mäkihyppääjä... Ja jos he vaikka olisivat tulleet sieltä lopuksi suksilla alas! Ja… Mutta jotain sellasta pitäs keksiä mitä kukaan muu ei varmasti ois tehnyt! Muuten ei ole väliä, kunhan vaan se ois jotain erilaista kun muilla!
Vitsit vitsinä… Tehkäämme kaikki niin kuin itsestä tuntuu. Mikä päivä ja tapa kosia tai mennä naimisiin tuntuu itsestä sopivammalta. Saa tehdä niin kuin muut tekee tai olla tekemättä. Aika ja tapa on tärkeä, mutta lopputulos kai merkitsee eniten! Ja se syy miksi teemme jotain.
Olimme menneet kihloihin, mutta emme olleet sopineet tarkkaa hääpäivää kuin noin kuukauden tarkkuudella. Aloimme sitten sunnittelemaan hääpäivää, ja minä heitin puoliksi piloillaan, puoliksi tosissaan, että miten olisi sama päivä, jolloin tapasimme ensimmäisen kerran?
Menimme naimisiin täsmälleen vuosi sen jälkeen, kun olimme tavanneet ensimmäisen kerran. Helppo päivä muistaa. :)
Hienoa, jos muistaa päivän koska on tavannut ensi kerran! Varsinkin, jos miehestä on kyse... (sorry vaan miehet) Kaikki miehet ku ei meinaa muistaa ees sitä hääpäivää... Heh.
Hitsi. Minähän se vasta olen mielikuvitukseton, enkä edes tajunnut sitä kuin nyt...
Tulevan mieheni tapasin ensi kerran sisareni ja mieheni veljen häissä.
Kihloihin menimme jouluaattona.
Ja hääpäiväksi on määrätty sama päivämäärä kuin oli aikanaan minun vanhempieni hääpäivä.
Menenkö kaivoon?
:)
Vielä Ystävänpäivästä… Se on vähän jo niin kuin joulu. Joulunakin ”kuuluu” ostaa lahjoja. Mikä pettymys, jos mies (tai joku muu) ei anna lahjaa tai muista millään tavalla Ystävänpäivänä. Nainen toki ilahtuu kovasti kukista tavallisena päivänä, mutta myös Ystävänpäivänä. Ja voihan sekin olla yllätys jos mies ostaa kukkia Ystävänpäivänä… jos ei se ole hänen tapaistaan…! Mä luulen, että moni nainen ei välitä kovin paljoa minä päivänä kosinta tapahtuu kunhan se tapahtuu… Muu on sitten vaan extraa… Kuinka moni kauheasti pettyy vaikka kosinta ei ollutkaan ihan sellainen kuin kuvitteli ja toivoi? Kyllä se unohtuu pian siinä, kun alkaa tohkeissaan suunnittelemaan jo häitä…
Voihan sekin muuten olla painostuksesta kosimista, kun nainen pettyy niin kovasti ku ukko ei kosinutkaan Ystävänpäivänä. Ja kun sitä niin odotti… Ja mies sitten kosii seuraavana päivänä… Ja onko mies tosiaan niin nyhverö, että tekee jotain vaan kun toinen painostaa… Ja onko toisella hyvä mieli, kun toinen suostuu painostuksen alaisena?
Naisen logiikkaa puhuu juuri sillä logiikalla, jota itsekin käyttäisin. Elikä tavallaan odotetaan, että merkkipäivinä muistetaan, ja jos ei sitten muistetakaan, niin petytään. Eri asia sitten, jos niitä kukkia on ostettu vaikka päivää ennen sitä Ystävänpäivää. Ja tosi on myöskin se, että nainen ei välitä milloin kosinta tapahtuu, kunhan tapahtuu.
Ja mikä nyhverö mies se sellainen on, joka kosii vain toisen painostuksesta?
Uutta Vuotta minäkin odotin kuin kuuta nousevaa. Kuten jo viime kesänä ja syksynä useita viikonloppuja. Ja seuraavaksi odotan Ystävänpäivää. Eipä vaan taida kosintaa kuulua. Asia ahdistaa todella paljon ja nykyään syön masennuslääkkeitä jotta en olisi koko ajan niin ahdistunut että mies sitten voisi kosia ilman että tuntee kosivansa painostuksesta. Oravanpyörä pyörii..
Minä sain aikanani kyllä kihlat, ja siinä vaiheessa sovittiin että häät on sitten puolentoista vuoden kuluttua. Kun aika koitti, alkoi vetkuttelu: eikös kumminki talvihäät olis mukavammat jne... ja aina se ajankohta siirtyi. Hölmönä odotin ja itkeskelin monta vuotta, väliin painostin ja väliin en puhunut asiasta mitään. Sitten viimein tuli järki käteen: miksi ihmeessä roikkua miehessä, joka ei halua sitoutua minuun. Kahdeksanvuotinen suhde päättyi siihen. Kyllä sitten olisi mies ollut seuraavalle kesälle häitä laittamassa ja luvattiin itkun kanssa kuut ja taivaat. Siihen en enää suostunut, sanoin että jos nyt mennään naimisiin se tapahtuu minun painostuksesta eikä ole aitoa. Ja läksin. Muutamaan vuoteen lopetin kaikki suhteet jos vain vähänkin näytti että olin rakastumassa, koin että tuossa edellisessä suhteessa olin täysin petetty (häät oli luvattu, muttei sitten tulleetkaan) enkä uskaltanut luottaa yhteenkään mieheen. Pari vuotta sitten löysin sen miehen johon luottaa, ja joka ei antanut minun pakoaikeilleni periksi. Ja nyt on hääpäiväkin määrätty ja varattu jo.
Sen tahdon sanoa, että jos joku mies sinua noin paljon satuttaa, hän ei ole se oikea sinulle!!!
Niinpä. Sen kun tietäisi että onko hän se oikea. Julmetusti rakastan ja haluaisin "antaa itseni hänelle omaksi" ja perustaa perheen. Tuntuu että olen itse tämän kierteen aiheuttanut kun en vaan jaksa odottaa että mies kosisi. Tuntuu niin turhauttavalta miettiä että kosikoo viikon päästä vai vuoden päästä. Ja mies kun on ilmaissut että haluaa kosia perinteisesti eli yllättämällä, ja tässä tilanteessahan se ei ole oikein mahdollista.
Mieheni kosi minua jouluaattona. Sain maailman parhaimman joululahjan! Eikä ajoitus olisi voinut olla parempi! = )
Elämä on täynnä arkista rakkautta, ja niimpä se arki vaikutti kihlapäiväänkin. 31.12 oli ensimmäinen päivä, jolloin oli kunnolla aikaa ja sormukset kerkisi käydä rauhassa valitsemassa. Niitä vaihdettiin sopivalla hetkellä vuoden vaihteen tienoilla kahden kesken. Päivällä ei sinänsä ole mitään väliä, puolisoahan on tarkoitus huomioida joka päivä ja kukkapuska tuodaan silloin kun siltä tuntuu. Tärkeämpää on kaikki muu kuin se milloin sormukset vaihdetaan. Ei muutu tunteet, ei rakkaus, ei mikään huonompaa tai parempaan, ompa kihla- tai hääpäivä mikä päivä hyvänsä.