Yin vs Millan

Samaa olen ihmetellyt vuosia, miten koira voi olla rentoutunut alistettuna ? Ei mitenkään. Melkoisia aikapommeja tuo millan saa aikaan ei mitään muuta, tuolla käytöksellään. Edes koira laumassa eikä susilaumassa kenenkään pidä pelätä.

Kello11 komppaan pitkälti.

Tuo vastaehdollistaminen on aika mielenkiintoinen. En ole siihen perehtynyt, ei tosin ihan iske. Mutta jos joku saa sen toimimaan, niin mikäs siinä. Itse mietin vaan sitä, että osaako kaikki sen tehdä todellakin oikein. Kun itse mietin, että siinä pitäisi tarkoin pelata koiran tunnetiloilla. Eli vaatii koiranlukutaitoa paljonkin. Ja samaa mieltä olen siinä, että voi olla ihan eri juttu saada koira toimimaan raukallisessa paikassa/mielentilassa, kuin voimakkaasti ärsykkeisissä paikoissa/yllättävissä.

Naamaanpuhaltaminen on tuolla terrillä jostain syystä ongelma. Ja kun noin ilmenee, niin hyvä sitä työstää toki. Mistä sitten on alkanutkin. Itseasiassa moni koira ei siitä pidä. Se sitten, tarviiko sellaista tehdä, tuskinpa. Tosin itse olen joskus tehnyt lähinnä tilanteessa, kun nuori vielä oppimaton on tullut norkoomaan ruokaa, kun olen jotain esim.sohvalla pupeltanut.
Mutta todennäköisesti tuota terriä on härnätty puhaltamalla, josta sitten terri ottanut herneet nenään.

Millanin juttu oli aika tyypillistä Millania. Minusta "veti tilanteen" nyt turhan kireäksi ja silmä vähän petti, josta sitten koira hermostui.
Millanilla on kyllä vahva auktoriteetti ja koiransilmä ylipäätään. Mutta vähän yksioikoinen tyyli. Tosin vuosien varrella sitä jossain määrin pehmentänyt.
Tuossa vaan ongelmana on mielestäni se, että se ei kaikilla hänen "korjaamiensa" koirien omistajilla taasen olekkaan, niin miten pitemmän päälle, kun toiminta perustuu mainittuihin, niin taantuuko koira ajanmyötä takaisin. Luulisin, että osa ainakin.

Itse toimin periaatteessa samoin pohjaltaan koulutuksessa/kasvatuksessa. Erot tulee lähinnä siinä toisella puolella, eri miten koira motivoituu parhaiten. Se haetaan aina yksilöllisesti.

Pointti on nimenomaan kouluttaa koiraa vähitellen. Tilanteista luodaan haastavampia sitä mukaa kuin koira kehittyy ja koulutuksessa palataan pari askelta taaksepäin, jos mainitsemani yllättävä tilanne sattuu. Koulutuksessa ei tule "vaarallisia hetkiä". Päin vastoin Millanin koulutustyyliin kuuluu provosoida koiraa, saada se menettämään hermonsa ja lopuksi alistaa koira. Ei liene yllätys, että Millania on purtu lukuisia kertoja uransa aikana...

Positiivisen ehdollistaminen on tutkittu neg. ehdollistamisesta nopeammaksi ja tehokkaammaksi koulutusmetodiksi myös pitkällä aikavälillä. Toki taitava kouluttaja saa aikaan loistavia tuloksia metodeista riippumatta.

Vastaehdollistamisessa makupala ei varsinaisesti toimi palkkiona ts. sillä ei vahvisteta mitään käytöstä. Koira on tarkoitus pitää ärsykekynnyksen alapuolella niin, että se ei koulutuksen missään vaiheessa koe tarvetta reagoida ärsykkeeseen. Ärsyke pidetään siis riittävän kaukana koirasta tai sitä on laimennettu muulla tavalla. Ärsykkeen läsnäolo yhdistetään makupalaan tai muuhun koiralle miellyttävään asiaan ja pikkuhiljaa ärsyke alkaa merkitä miellyttäviä tunteita, kun se aiemmin herätti pelkoa tai inhoa. Koulutuksen edistyessä ärsyke tuodaan lähemmäs tai sen tehoa nostetaan askel askelelta, mutta ei koskaan niin, että eläin hermostuisi siitä. Koulutuksen aikana pitäisi välttää tilanteita, joissa koira voi altistua ärsykkeelle hallitsemattomasti.

Lopulta namit pitäisi voida jättää pois. Koiraa ei ole tarkoitus syötellä joka kerta koko sen loppuelämän ajan aina tietyn tilanteen toistuessa.

Vastaehdollistaminen ei ole kovin näyttävää katsottavaa televisiossa ja kun ihmiset tahtovat pikaruokakoirankoulutusta, ei pitkäkestoista ja kärsivällisyyttä vaativaa koulutusmenetelmää sitten näytetä. Kuka maallikko katsoisi ohjelmaa, jossa koiralle vain syötetään nameja monta viikkoa ja puhuva pää selittää auki menetelmän taustoja?

Vastaehdollistamista on hankala verrata tappelevaan pikkulapseen. Koiran aggressiivisen käytöksen taustalla on yleensä pelko ja epävarmuus tai puutteellinen itsehillintä (esim. autojen jahtaaminen). Vastaehdollistaminen on hyvä menetelmä pelon ja kiihtymyksen hoitoon, koska siinä muutetaan tunnetilaa. En tiedä, miksi pikkulapsi lyö toista, mutta jos koirankoulutukseen verrataan, lapseen voisi soveltaa vastaehdollistamista, jos hän pelkää jotain, esimerkiksi koiria tai hämähäkkejä. Lyövä lapsi taas, no, en tiedä lapsista mitään, mutta lapsen motiivista riippuen voisi käyttää jotakin pehmeän koirankoulutuksen ajatusmallia tilanteen ratkaisemiseen ja siinä avainsana on ennakointi ja harjoittelu. Puhuvalla lapsella on etu koiraan verrattuna - hänen kanssaan voi keskustella asioista ikätason mukaisesti.

Ja lisäksi vastaehdollistamiseen pitäisi ihmisen oppia jotain: millanin menetelmiin voi vaan päteä egollaan ja syyttää koiraa kaikista virheistä. Lempeät tavat vaativat sitä, että myös ihminen oppii ja opettelee ja joutuu luopumaan joskus egostaan ja siitä Helvetin Suuresta Johtajuudestaan, missä sitten Alistaja Alistaa koiran tottelemaan. Lempeissä tavoissa pitää oikeasti miettiä mitä itse tekee väärin tai mistä tilanne johtuu jne. miten koira käyttäytyy ja mitä se oikeasti haluaa. Se on paljon vaikeampaa. Joku sanoikin että osaako kaikki sen. No ei todellakaan osaa, ja siinä onkin se suurin syy paskoihin koirankoulutustapoihin kun ei riitä järki, taidot eikä viitsiminen opetella. Onhan se paljon hienompaa kun voi esittää olevansa suuri ja voimakas Johtaja ja nakella koiraa selälleen ja syyttää sitä, sekä pistää se arvailemaan (peloissaan/stressaantuneena) mitä se karvaton apina seuraavaksi haluaa ja miksi se ei tunnu tajuavan yhtään mitään.

Tosin uskon että moni varmaan kuitenkin tarkoittaa hyvää. Ihminen vaan on tyhmä.

Lapsi vertaus taas oli edelliseltä täysin typerä, koska me emme edelleenkään ole sama eläinlaji edes. Ihmisen lapsi on nääs ihminen ja koira on koira.

Hyvä postaus. Itse uskon lempeytyyn ja auktoriteettiin. Monet käsittävät auktoriteetin kuitenkin ihan väärin. Siihen monesti sekoittuu vääriä tunteita, ylilyöntejä ja huonoa tilanntetajua mm. En jaksa liikaa lähteä ruotimaan mikä on hyvää auktoriteettia kun siitä tuppaa tulemaan loputon juupas eipäs väittely, mutta sitä pitäisi kuitenkin olla koiran omistajalla.
Hyvää ja oikedenmukaista auktoriteettia ei korvaa mitkään namit, leikit yms. Ne periaatteessa on ihan turhia koulutuksessa (joissain tilanteissa voi tosin olla ihan hyviä, riippuu monesta asiasta). Näen itse kaikki nuo erilaisina välineinä luoda luottamusta omistajan ja koiran välillä sekä vahvistaa toivottua käytöstä.
Se, että näkee milloin kannattaa tehdä mitäkin ja mihin aikaan voi olla monelle koiran omistajalle haasteellista. Monesti sitten, jos ei taidot riitä hymähdellään antaen periksi koiralle tai sitten kun ei olla osattukaan toimia oikein niin koira saa siitä syyt niskoilleen kuten ylempi kirjoittaja sanoikin sen hyvin.
Mitä sitten tulee lempeyteen niin senkin voi käsittää väärin:D Kyllähän niitä näkee kun "lässytetään" koiralle niin lempeästi ja kehutaan, mutta koirallapa saattakin olla ihan muut jutut mielessä kuin herkkä yhteinen tuokio. Sitten ollaankin sormi suussa kun ei lempeys toimikaan.
Tilannetajua/ koiranlukutaitoa kannustaisin koiranomistajia opiskelemaan. Se on tärkein taito mitä tulisi harjoittaa. Jos ei itse ymmärrä koiraa niin tuskin se koirakaan ymmärtää omistajaansa. Molemmat on sitten ihan ulalla:D En ole varma voiko näitä taitoja tosin oppia missään nami/ temppu koirakouluissa, tuskinpa vaan.

"Itse uskon lempeyteen ja auktoriteettiin" Samaa mieltä. Ja pääasiassa koko kirjoituksesta. Tosin joskus niitä pakotteitakin voi joutua käyttämään ja ovat ok. Mutta oikeassa kohtiin ja aina oikein mitoitettuna.

Minusta hyvä auktoriteetti on monen asian summa. Ja riippuen rodustakin ja yksilöstä, siihen pääsee helpommin toisen kanssa, toisen kanssa voi joutua enemmän töitä tekemään. Ja tässä taas tullaan siihen, että kuinka tärkeää on miettiä se rotu ja omat resurssit sen kanssa.
Minusta namit ja leikit ei ole koskaan turhia. Ne perustuu vietteihin, ja niiden avulla taas vaikutetaan koiraan. Ja on siis yksi tekijä auktoriteetin (positiivisen) luomisessa. Ja merkitys korostuu paljonkin, kun taas lähdetään miettimään rotuja.

"Tilannetajua..." Aivan samaa mieltä :) Ja mieluummin jo tutustumaan asioihin ennen koiran ottoa. Nykypäivänä saa jo aikahyvin teoriatietojakin tuosta.

"en ole varma..." Saa ja ei saa :D . Riippuen ihan kouluttajasta. Tosin ihan en tiedä, mitä tarkoittaa nami ja temppu koulu.

Itse kouluttajana (tottelevaisuus) koulutan pääasiassa positiivisen ja palkitsemisen kautta. Minusta on myös ihan ok vaikka kouluttaa jotain pelletemppuja koiralle. Kaikki se on kotiinpäin, mitä mukavaa koiran kanssa tekee. Vahvistaa yhteenkuulumista, mukavaa sellaista, koiran ohjausta ja sitä kautta myös sitä auktoriteetin vahvistamista.

rtnhthtbrh kirjoitti:

Ja lisäksi vastaehdollistamiseen pitäisi ihmisen oppia jotain: millanin menetelmiin voi vaan päteä egollaan ja syyttää koiraa kaikista virheistä. Lempeät tavat vaativat sitä, että myös ihminen oppii ja opettelee ja joutuu luopumaan joskus egostaan ja siitä Helvetin Suuresta Johtajuudestaan, missä sitten Alistaja Alistaa koiran tottelemaan. Lempeissä tavoissa pitää oikeasti miettiä mitä itse tekee väärin tai mistä tilanne johtuu jne. miten koira käyttäytyy ja mitä se oikeasti haluaa. Se on paljon vaikeampaa. Joku sanoikin että osaako kaikki sen. No ei todellakaan osaa, ja siinä onkin se suurin syy paskoihin koirankoulutustapoihin kun ei riitä järki, taidot eikä viitsiminen opetella. Onhan se paljon hienompaa kun voi esittää olevansa suuri ja voimakas Johtaja ja nakella koiraa selälleen ja syyttää sitä, sekä pistää se arvailemaan (peloissaan/stressaantuneena) mitä se karvaton apina seuraavaksi haluaa ja miksi se ei tunnu tajuavan yhtään mitään.

Tosin uskon että moni varmaan kuitenkin tarkoittaa hyvää. Ihminen vaan on tyhmä.

Lapsi vertaus taas oli edelliseltä täysin typerä, koska me emme edelleenkään ole sama eläinlaji edes. Ihmisen lapsi on nääs ihminen ja koira on koira.

Lue lisää

Itseasiassa Millanin mielestä koiran ongelmakäytös johtuu ihmisestä, ei koskaan koirasta. Hän ei syytä koiria ikinä... Kannattaisiko ottaa asioista oikeasti selvää, ennen kuin alkaa kritisoimaan?

Huomaat varmasti, että videon lopussa koiran elekieli on avointa ja ystävällismielistä puhaltamisesta huolimatta. Koira ei näytä edes pidättelevän itseään - sillä ei ole tarvetta pidätellä itseään, koska pidäteltävää aggressiota ei enää ole. Koiran peruskäyttäytymistä on muutettu. Sillä ei ole enää tarvetta aggressioon.

Nappulakoulutuksen lopussa koira ei enää vaadi palkkiota toimiakseen halutulla tavalla. Se oppii toivotun käytösmallin, käytettiin sitten porkkanaa tai piiskaa. Porkkanan käyttäminen on esitettyjen videoiden perusteella kouluttajallekin turvallisempi vaihtoehto ;)

drgdgdg. Niin koira hyväksyy puhaltamisen, kun on huomat, että nami tulee sen jälkeen. Pidäteltävää aggressiota ei ole tätä ihmistä kohtaan, kun koira omaksui saavansa tältä palkan.

Koirat yleensä muistaa pitkään, kuka ihminen on palkitsija ja sitä kannattaa mielistellä. Siitä syystä aggressiivisuus on poistunut ainoastaan tätä namittajaa kohtaan. Koira ei kohdista samaa käytöstä kaikkiin ihmisiin, vaan käyttäytyy heihin, heidän antaman viestin mukaan. Kyse tuossa ei ole koulutuksesta, jossa vaaditaan tottelemista. Luottamus luotiin ainoastaan namin välityksellä, mutta koiralle se ei tarkoita, että kun ihminen käskee, niin pitää totella. Tottelevaisuutta koulutettaessa koira opetetaan jättämään taakseen vietit (videolla saalisvietti) ja tekemään yhteistyötä omistajan kanssa, pelkästään siitä syystä, että omistaja antaa koiralle sen tarvitseman turvan ja hyvinvoinin..

rusettirinta kirjoitti:

drgdgdg. Niin koira hyväksyy puhaltamisen, kun on huomat, että nami tulee sen jälkeen. Pidäteltävää aggressiota ei ole tätä ihmistä kohtaan, kun koira omaksui saavansa tältä palkan.

Koirat yleensä muistaa pitkään, kuka ihminen on palkitsija ja sitä kannattaa mielistellä. Siitä syystä aggressiivisuus on poistunut ainoastaan tätä namittajaa kohtaan. Koira ei kohdista samaa käytöstä kaikkiin ihmisiin, vaan käyttäytyy heihin, heidän antaman viestin mukaan. Kyse tuossa ei ole koulutuksesta, jossa vaaditaan tottelemista. Luottamus luotiin ainoastaan namin välityksellä, mutta koiralle se ei tarkoita, että kun ihminen käskee, niin pitää totella. Tottelevaisuutta koulutettaessa koira opetetaan jättämään taakseen vietit (videolla saalisvietti) ja tekemään yhteistyötä omistajan kanssa, pelkästään siitä syystä, että omistaja antaa koiralle sen tarvitseman turvan ja hyvinvoinin..

Lue lisää

Olet väärässä. Lue Neetan kommentti ylempää.

Koulutuksen voi yleistää kyllä koskemaan muitakin ihmisiä. Koirien väitetään olevan huonoja yleistäjiä, mutta kummasti vain munkin pässinpää tottelee ihan vieraassa ympäristössä ja toisaalta kenen tahansa käsi taskussa merkitsee sen mielestä mahdollista nakkipiiloa. Okei, tokoa se ei tee vieraan kanssa, mutta siinä on jo niin monta muuttujaa pelissä, kuten se, että vieraan elekieli käskyjä annettaessa poikkeaa minusta.

"Koulutuksen voi yleistää..." Siis että tottelee muidenkin kanssa?
Tässä tullaan myös pitkälti rotukysymyksiin. On rotuja, jotka helpostikkin tottelevat muita myös, ja taasen niitä, jotka ei kovinkaan herkästi.
Se, että koira tottelee vieraassa ympäristössä, niin kuuluukin. Siis omistajaa/omaa ohjaajaa. Mutta vieraita, niin eri juttu, vaikka koiran kotonakin. Omat koirat ei pahemmin tottele ketään vieraita. Eikä tarvitsekkaan. Aikoinaan, kun isäni joskus hoisi koiria, niin toki käyttäytyi ihan hyvin, esim. lenkillä. Mutta se oli lähinnä sitä, että se oli niille ohjeistettu, ylipäätään.

Tuo käden laittaminen taskuun, jos nyt puhutaan sellaisesta, että koira voi yhdistää sen namin saamiseen, sekin riippuu vähän koirasta. Jos koira on vieraalta saanut, niin toki reagoi. Jos ei koskaan, niin riippuu eri tekijöistä. Jos koira ei ylipäätään ole "ruokahassu", niin välttämättä sitä ei kiinnosta. Jos taas on ylipäätään "ruokahassu", niin helposti reagoi, jos tietää, mihin se voi johtaa.
Viimekädessä kuitenkin, jos koira ei ole koskaan saanut mitään, ja esim. kielletty ottamasta mitään muuta kuin luvalla, niin se ei reagoi. Koska se on turhaa.

Rusettirinta puhui luottamuksesta. Ja olen samaa mieltä. Totteleminen kunnolla on viimekädessä monentekijän summa. Yksi tärkein siinä on luottamus. Yksi osa siihen johtamiseen on koiran motivointi. Vaikka juuri makupaloilla, myös.
Se miksi kaikki ei tottele, kuin omaa ihmistä, lähtee pitkälti myös tuosta. Se täytyy saavuttaa, eikä onnistu ihan hetkessä. Ja siihen liittyy paljon.

Itse käytän makupaloja/ruokaa paljonkin. Ihan peruskasvatuksessakin. Ja ne on äärimmäisen hyvä apu, varsinkin kun on kyseessä vähemmän laumaviettiset/itsenäiset rodut.
Toki makupalat häivytetään, ei koira siitä pety. Kun on hyvin opittu, ja se luottamuskin ja kunnioitus saavutettu, niin kaikki on ok, mitä ohjaaja "käskee".
Toki itse käytän makupaloja myöhemminkin, satunnaisesti. Ainahan se motivoi entisestään. Varsinkin jos vaikka joku "tiukka paikka" ollut, tai joku vaativa koiralle esim- Ja kun koirat siitä hyvää mieltä saa, niin mikä ettei :D

Okei, kerropa sitten miten itse koulutat koirasi.

Jos pentukoira haukkuu tyhjänpäiväisiä, niin käytkö läppäisemässä sitä sanomalehtirullalla persuuksille? Joka kerta, kunnes pelkkä pötikän vilauttaminen lopettaa haukkumisen? Ja lopulta koira ei enää rangaistusta edes tarvitse?

Tai hihnassa kulkeminen. Repäisetkö hihnasta joka kerta, kun koira vetää? Kunnes pelkkä pieni nyppäisy saa koiran hidastamaan tahtiaan? Kunnes nyppäisyäkään ei enää tarvita?

Eihän koira "kunnioita", se vain yhdistää vetämisen ja haukkumisen rangaistukseen.

Täsmälleen samalla tavalla, kuin vetäminen tai haukkuminen yhdistyy rangaistukseen, niin hiljaisuus tai löysä hihna voidaan yhdistää palkkioon.

Kukaa ei temmo koiran hihnaa kahtatoista vuotta, mutta ei "namituskaan" jatku kuin sen lyhyen ajan, kun koira omaksuu uuden toimimistavan.

Koira oppii tottelemaan aivan yhtä lailla ;)

Pätkän (mainoksen) näin tuosta kyseisestä possun rääkkäämisestä, ja vaikka Millanista yleensä ottaen pidän, niin tässä on pakko sanoa että meni mielestäni väärin. En tiedä mitä possulle tapahtui, koska sitähän ei näytetty mainoksessa - näin vain että koira lähti hyökkäämään kohti possua... Mielestäni oli väärin asettaa possu vaaraan. Koiria Millan ei mielestäni rääkkää, mutta possun kohdalla saattoi asiat olla toisin - ainakin tällä kertaa. Nuo piikkipannat ja sähköpannat on jenkeissä sallittuja ja Millan käyttää niitä vain, jos omistaja näin haluaa. Jos ko. välineet kiellettäisiin jenkeissä, hän tuskin vastustaisi sitä... Nuo puheet pelokkaista stressaantuneista koirista on kuitenkin ihan paskaa. Millanin koirat eivät ole sellaisia, ne on hyvin rentoja ja onnellisen oloisia. Katsokaapa vaikka tästä ja sanokaa - onko ahdistunut, pelokas, stressaantunut epäluuloinen ja epävarma koira, vai iloinen, rento, leikkisä omistajaansa luottava ja olonsa hyväksi ja itsevarmaksi tunteva koira:

https://www.youtube.com/watch?v=zUJJjrj_gLM