Olen aloittanut sukuni menneisyyden tutkimisen. Tähän mennessä ei ole löytynyt "haamuja" eikä muutakaan salassapidettävää. Kirjoittelen blogia, ja siinä olisi mukava kertoilla tutkimusteni tuloksia ja kuvailla esivanhempien tekemisiä ihan henkilönimillä. Olisiko se eettisesti arveluttavaa?
Esivanhemmat ovat syntyneet 1800-luvun lopulla ja seuraavakin sukupolvi on jo manan mailla. Elossa oleva sukukin on jo enimmäkseen 70-kymppisiä, joten asiat ja tekemiset ovat tapahtuneet ennen oman sukupolveni syntymää.
Esivanhemmat ovat syntyneet 1800-luvun lopulla ja seuraavakin sukupolvi on jo manan mailla. Elossa oleva sukukin on jo enimmäkseen 70-kymppisiä, joten asiat ja tekemiset ovat tapahtuneet ennen oman sukupolveni syntymää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
100 v. on raja.
100 v. on siis päivämäärien julkistamisen raja. Mutta voihan jokainen kertoa omaistensa ja läheistensä elämäntarinoita ja tallentaa heidän omiakin kertomuksiaan muistiin. Haastatteleminen ja tallentaminen on todellista sukututkimustyötä, jota tulee harrastaa aktiivisesti. Valokuvat niin ihmisistä kuin kotitaloista ja ympäristöstä ovat myös korvaamattomia.
Moni ikäihminen kertoilisi mieluusti lapsuutensa ajoista kuuleville korville, mutta monilla on se kokemus, että nuoria ei wanhojen jutut kiinnosta. Ja kun rupeaa kiinnostamaan, kertojat ovatkin jo poissa.
Niinpä haastattele, kokoa tapahtumia ja kuvia. Kirjoita myös omien vanhempiesi tarinat, sillä hekin vanhenevat, samoin sinä itse. Säästä ja talleta tietoja ja muistoesineitä.
Jos pidät blogia, niin eläviltä haastateltavilta on lupa saatava, mutta vainajat eivät enää ole oikeustoimikelpoisia.
Sitten täytyy poistaa hautausmailta kaikki hautakivet siellähän on henkilöitten tietoja.
Kannustan sinua. Minua harmittaa valtavasti kun ei tullut aikoinaan kyseltyä isovanhemmiltani heidän vanhemmistaan, isovanhemmistaan. Olisivat osanneet kertoa, mitä oli elämä savupirteissä, paimenessa saloniityillä 1800-luvulla. Myöskin kotikyläni ihmiset olisivat tienneet paikan historiasta ja sen värikkäistä tapahtumista ja suvuista.
En usko, että on niin väärin muistella myös niitä "haamuja", sillä myös sitä kuuluu jokaisen elämään. Siitä se historia ja elämisen kirjo muodostuu niin kansojen kuin yksittäisten ihmisten tarina. Kuvitellaan, jos historia ei kertoisi sodista - olisiko silloin tallella. Kyllä ne ikävätkin tapahtumat ovat osa kokonaisuutta. Kannattaa tallentaa myös hauskoja pieniä juttuja ja piirteitä ja tapahtumia.
"Minua harmittaa valtavasti kun ei tullut aikoinaan kyseltyä isovanhemmiltani heidän vanhemmistaan, isovanhemmistaan."
Sama juttu meikäläisellä, muistan kuitenkin lapsuudesta, kun joku perinnetutkija kävi haastattelemassa vaaria entisajan asioista. Nyt jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko jossain tuon haastattelun tuloksena aineistoa talletettuna. Ei ole yhtään tietoa minkä instanssin nimissä tietojen keruuta tehtiin?
Blogin julkisuusastetta voit säädellä itse, eihän kaiken tarvitse olla ihan kenelle tahansa avointa.
Omia esivanhempia oli haastateltu ja isoisoäidin kertoma kummitusjuttu oli kulkeutunut ainakin seuraaviin lähteisiin. En tarkistanut linkkien toimivuutta mutta heittelepä noita Googleen niin ehkä selviää missä tallenteet on. On olemassa haastattelijan paperille kirjottamia juttuja ja jopa nauhotuksia.
On tutkittu ihan murteita ja sen takia otettu mitä vaan tarinaa talteen ja sit tutkittu jotain aihetta kuten kummitusjuttuja.
Ovat merkinneet kertojan nimen paikkakunnan tarkasti talteen et hyvinkin löytyy sukulaisia. Olishan se komeeta jos löytäisit blogiisi nauhotuksen esivanhemman rasvasen vitsin ja vähän käkätystä päälle. On jäänyt käsitys et ennenvanhaan asiat sanottiin ninku ne on.
Näitä löytyy myös eestistä kun ovat tutkineet suomen ja eestin kielen eroja ja eestiläiset käyneet täälä paikan päällä. Jossain Suomen rannikolla oli paikkakunta jossa käytetään paljon eestiläisperäisiä sanoja ja samalla tavalla Eestissä ranikolla ja jossain muuallakin on kyliä jossa oli suomalaisperäsiä sanoja tavallista enemmän. Eli muuttoliikettä on ollut yli lahen molempiin suuntiin.
SKS Suomalaisen Kirjallisuuden seura, ehkä.
KRK Kansanrunous keruu tai jotain sellasta.
Suomalaiset kansansadut - Nide 1 - Sivu 475
books.google.fi/books?id=e9MPAQAAIAAJ
1972 - Katkelmanäkymä - Lisää painoksia
Ja niin jäi tämä renki eloon, mistä piti tulleen viisas tietäjä. Ja tähän loppu tämän Niemen kertomus. Loppi. Eelin Sukunimi KRK 59:30-32. 1935. »Kertomus käärmeistä». AT 675 LAISKA POIKA 165 toisintoa kaikilta keruualueilta. Suomessa on ...
Syntyjä syviä: vanhoja kansankertomuksia - Sivu 244
books.google.fi/books?id=f45IAQAAIAAJ
Marja Paasio - 1985 - Katkelmanäkymä
Hyvärinen 1167 1937 127 Tohmajärvi E. Härkönen 300 1937 O Kuhmalahti Yrjö Hakala 15 1938 ? Kiikala Valto Tuominen TK 107 ;592 1961 128 Kiikala Valto Tuominen TK 107:593 1961 ? Loppi Eelin Sukunimi KRK 59:56 1935 ...
Suomalaiset kodinhaltiat - Sivu 132
books.google.fi/books?id=9wPaAAAAMAAJ
Martti Haavio - 1942 - Katkelmanäkymä - Lisää painoksia
2. 1935. 6 c. Askola. J. Tyyskä 3190 b. 1913. — d. Loppi. KRK. E. Sukunimi 27. 1939- — e. Saarijärvi. Otto Harju 2288. 1937. * b. Säkylä. SS. I. Vartiainen 2. 1. 1935. 7 d. Urjala. Sirkka Similä 80. 1937. — e. Saarijärvi. Otto Harju 44. 1936. 8 g.
The magical self: body, society and the supernatural in early ... - Sivu 311
books.google.fi/books?isbn=951410997X
Laura Stark - 2006 - Katkelmanäkymä - Lisää painoksia
He was also the 'doctor' of the people living in Loppi district. You still hear people say: "if ... When he bit it, the whipping didn't hurt no matter how hard he was struck ... (Loppi. 1935-6. Eelin Sukunimi KRK 59:6. - Johan Top.) Behind beliefs in ...
Suomi - Nide 115 - Sivu 91
books.google.fi/books?id=6qYvAAAAIAAJ
Anna-Leena Kuusi, Heikki Leskinen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura - 1969 - Katkelmanäkymä - Lisää painoksia
Loppi tulkai nük kaikki, lähtekäi kävelën nüs sit, hellittäkkäi irti, varrokkais nü (id.). Renko pankais pois tä, tulkai nüp pühäseltän (id.). Janakkala ... Nurmijärvi (harv.) olkai hyvä (Sukunimi, NMST s. 88), lisäkäi (Juhani Parosen mp. 1960-luv.).
FF communications - Nide 85,Numerot 202–203 - Sivu 255
books.google.fi/books?id=am8LAAAAIAAJ
Johannes Bolte, Kaarle Krohn, Axel Olrik - 1968 - Katkelmanäkymä - Lisää painoksia
Fd Hollola. SKS A. Ali-Heikkila KRK 57: 14. - Janakkala. SKS S. Kivinen KT 48:4. 1938. - Lammi. SS M. Juvas 1929. - Loppi. SKS E. Sukunimi KRK 59: 42. - Renko. SKS E. Pennanen 83. 1938. - Somerniemi. SKS E. Vihervaara b) 1234. 1910.
Nord nytt - Numerot 54–56 - Sivu 51
books.google.fi/books?id=mlTYAAAAMAAJ
Nordisk etnologisk-folkloristisk arbetsgrupp - 1994 - Katkelmanäkymä - Lisää painoksia
Jag har kommenderats till N arvagumman för att driva in och sen är det slut." (Loppi. Sukunimi, Eelin KRK 59: 12b.) Om hur vistelsetiden är utmätt för en poltergeist på en gård vittnar även de sägner, där den anges lämna gården först i och med ...
Se tässä eniten harmittaakin, että suvun tarinoita on jossain tallennettuna, mutta ei tiedä missä. Todennäköisesti aineistoa ei ole digitoitu, vaan se makaa jossain arkistossa, joten Googlella ei taida löytyä. Haastattelu tapahtui joskus 1960 luvulla.
Terve, jopa heitit työstettävää! Tiedätkö mistä saa päiviin lisää tunteja?
Silloisen vaimoni suvussa oli tarina kahdesti kuolleesta ihmisestä. Rupesin jäljittämään ja löytyihän se henkilö! Valitettavasti en kirjannut asiaa ja niinpä nimet sun päivämäärät pääsivät hukkaan... Sama monen muun asian kanssa...
Ja KYSELKÄÄ heti! Ja KAIKKI paperille HETI!
Löysin etäsukulaisiani Australiasta. Kyselin ja sain vastauksiakin. Kaikkia sukulaisia en löytänyt, siellä kaikki on periaatteessa salaista. Vielä enemmän kuin Suomaassa.
Löytyi mm eräs ikäiseni tyttö, joka muutti Britanniaan. Osoitteenkin sain, mutta en ottanut heti yhteyttä heikon kielitaitoni takia. Sitten lähetin kirjeen jossa kysyin tietääkö hän äitinsä velipuolesta, syntynyt a.u.:na. Vastasi, ettei ole koskaan kuullutkaan ja että lähtee huomenna Australiaan äitiään katsomaan. Äiti oli kuolemassa keuhkosyöpään.
Palattuaan kertoi, että ehti nähdä äitinsä elossa, mutta ei ehtinyt kysyä.
Nyt tämäkin Britanniaan muuttanut lienee kuollut, ei vastaa sähköpostiin ja briteistähän ei osoitteita netistä saa kuten esim. Ruotsista.
Äitikin joskus 1950 -luvulla olisi mielellään kertonut vanhemmiltaan kuulemiaan asioita suurista nälkävuosista, ilmeisesti 1865 paikkeilta. Ja isonvihan ajoilta 1710-1722 paikkeilta. Vaan inhotti kuullakin; en kuunnellut. Nyt kun asiat kiinnostaisi, niin eipä ole kertojaa. Kuoli helvetillisiin tuskiin Raahen sairaalassa 1986. Edes morfiinia ei annettu, ettei tule riippuvaiseksi! Riipuvaiseksi niiksi muutamaksi päiväksi tai viikoksi, minkä vielä eli ja kun kuolema oli varma!
Ja tämä on TOSI.
Hirveä on köyhän kohtalo Suomessa.
Minä vielä pysyisin kertomaan tarkasti äitini isän tarinan sillä hän on satoja tunteja kertonut minulla 1800 luvusta ja 1900 luvusta.. Jos sattuu saamaan jotain tietoja on muistettva että joutuu kertomaan koko suvun tarinan jotta siitä tulee ymmärrettävää, sillä suku teki aina yhteistyötä.
Olen aina sanonut, että jokaisessa sukupolvessa on se yksi, joka muistaa ja tietää vanhoja asioita, ja joka kerää ja tallettaa muiden hylkäämiä esineitä ja dokumentteja. Muu suku ehkä naureskelee tälle innostuneelle, mutta jälkikäteen kiittävät tuhannesti siitä arvokkaasta perinnöstä. jota ei voi rahalla mitata.
Parasta mitä voit tehdä, on kirjoittaa muistiin kuulemasi tarinat ja nimenomaan päivämäärät ainakin itsellesi tiedoksi.
Jokainen ihminen voi merkitä ottamiinsa valokuviin henkilöt ja muut tiedot, sen jokainen osaa. Kuinka monia komeita albumeja onkaan heitetty tuleen, kun kukaan ei ole tunnistanut esipolvista otettuja valokuvia! Kulttuurihistoriaa, joka on menetetty.
Ok.