Yritän nyt kertoa koko tarinan. Sain kissani kun olin 6 vuotias. Kissani nimi on Marson se lausutaan Marsan ja hän on tyttö. Olin kissani kanssa todella aktiivisesti. Kun vanhempani erosivat jäin asumaan isälle ja kissakin jäi isälle. Isäni asuu maatilalla joten kissa voi liikkua kaikkiaalla vapaasti ja se myös tykkää siitä.
Asuin isäni kanssa 6 vuotta, kunnes muutin äidille. Kävin isäni luona aina jokatoinen viikonloppu. Kissani tuli aina minua vastaan ovelle ja joskusjopa ulkona. Eli kissa ei koskaan unohtanut minua.
Siteen vuoden päästä muutostani, isäni meni uusiin naimisiin. Perheeseen tuli lisää äitipuli, siskopuoli ja velipuoli. Meni vain n. Puoli vuotta kun aloin huomata että kissa ei tule minua vastaan eikä niin useasti edes syliini.
Nyt on kulunut toiset puolivuotta eli vuosi heidän muutostaan. Ja kissani on lopullisesti unohtanut minut niiden 7 ja puolenvuoden jälkeen. Kissani ei tule enää syliini, jos otan hänet syliin hän alkaa raapia minua, jos silitän häntä hän juoksee pois. Eli kissani ei enää muista minua.
En tiedä mitä tekisin. Kissaani en voi ottaa äidille koska asutaan kaupungissa ja kissani kärsisi jos ei saisi olla ulkona. Koska kissani tykkää todellaoaljon ulkona olosta.
Siksi pyydän nyt apua, että olisiko joku keino miten voisin tulla kissalle tutuksi. Tai että oisko jollaki samanlaisia kokemuksia. Pelkään etten voi palautua kissalle muistiin, koska hän on jo aika vanha ( kohta 8 vuotta)! Kissani on minulle tosi tärkeä ja haluan hänelle vain parasta. Joten pyydän nyt apua..!
Asuin isäni kanssa 6 vuotta, kunnes muutin äidille. Kävin isäni luona aina jokatoinen viikonloppu. Kissani tuli aina minua vastaan ovelle ja joskusjopa ulkona. Eli kissa ei koskaan unohtanut minua.
Siteen vuoden päästä muutostani, isäni meni uusiin naimisiin. Perheeseen tuli lisää äitipuli, siskopuoli ja velipuoli. Meni vain n. Puoli vuotta kun aloin huomata että kissa ei tule minua vastaan eikä niin useasti edes syliini.
Nyt on kulunut toiset puolivuotta eli vuosi heidän muutostaan. Ja kissani on lopullisesti unohtanut minut niiden 7 ja puolenvuoden jälkeen. Kissani ei tule enää syliini, jos otan hänet syliin hän alkaa raapia minua, jos silitän häntä hän juoksee pois. Eli kissani ei enää muista minua.
En tiedä mitä tekisin. Kissaani en voi ottaa äidille koska asutaan kaupungissa ja kissani kärsisi jos ei saisi olla ulkona. Koska kissani tykkää todellaoaljon ulkona olosta.
Siksi pyydän nyt apua, että olisiko joku keino miten voisin tulla kissalle tutuksi. Tai että oisko jollaki samanlaisia kokemuksia. Pelkään etten voi palautua kissalle muistiin, koska hän on jo aika vanha ( kohta 8 vuotta)! Kissani on minulle tosi tärkeä ja haluan hänelle vain parasta. Joten pyydän nyt apua..!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kissa ei unohda helposti. Tosin aina kun omistaja on pitkään poissa, kissa sopeutuu tilanteeseen ja järkyttyy, kun ihminen tuleekin takaisin. Se vaatii aina totuttelua. Ei minunkaan kissani tulleet lähelle pariin päivään, kun olin 2kk poissa. Sen jälkeen alkoikin hellyydenosoitukset ja kissat näyttivät että ikävä oli ollut kova.
Enemmän tuo kuulostaa siltä, että kissa on stressaantunut. Voisiko pelätä äitipuolesi lapsia, olisivatko he tehneet jotain kissalle? Käyttäytyykö kissa erilailla muutenkin, vai vain sinua kohtaan? Kivakin kissa muuttuu varautuneeksi jos sen arki on stressaavaa.
Voit aina leikittää sitä, tarjota herkkuja ja muuta mukavaa. Älä kuitenkaan ota sitä syliin tai silitä väkisin jos kissa ei sitä halua. Eli anna kissalle aikaa tutustua sinuun uudelleen. Älä käytä hajusteita tai hiuslakkoja kun menet isällesi, ettei ominaistuoksusi peity.
-Kiitoos vastauksestasi, otan seikkojasi huomioon, mutta olen niinsanotusti tuota tehnytkin viimeiset 3kk.
Kissaani kohdellaan isäni luona todella hyvin. Ja hän on heidän kanssaan tavallinen, niinkuin oli ennenkin minun kanssani. Hän tykkää todella paljon heistä ja varsinkin siskopuolestani.
Miten se reagoi niihiin ihmisiin joiden kanssa se asuu? Tuleeko heidän syliinsä vapaaehtoisesti ja antaako silittää, niin että oikeasti rentoutuu, eikä ala yhtäkkiä raapimaan jne.
Mieleeni tuli, että on mahdollista että se ei ole varsinaisesti välttämättä unohtanut sinua vaan se olisi saanut uusien perheenjäsenten johdosta negatiivisia kokemuksia ihmisistä sen verran ettei kykene enää olemaan stressaamatta sinunkaan kanssasi. Vaikka jos kissaa pitää vain perheen pelkkänä vauvana (pidetään vauva-asennossa sylissä, roikotetaan, pakotetaan johonkin), eikä kohtele sitä eläimenä, joka tarvitsee tiettyjä lähestymistapoja, niin kissallahan menee aika pitkälti luotto ihan kaikkiin ihmisiin.
Jos asia on kumminkin niin että sitä kohdellaan kissana ja se on saanut luotua hyvän suhteen kaikkiin uusiin tulokkaisiin, niin sinun pitää yksinkertaisesti vain aloittaa sen kanssa alusta. Anna sen tottua ääneesi aina kun menet sitä katsomaan ja tarjoa kättäsi sille, että muistaisi sinut hajusta ja saisi merkattua sinut suupielillään. Älä ota syliin olenkkaan tai tee äkkinäisiä liikkeitä, ettei se ahdistu. Kannattaa tarkistaa ettei päälläsi ole mitään kilisevää tai kahisevaa vaatetta kun lähestyt sitä.
-Kiitoos vastauksestasi, otan seikkojasi huomioon, mutta olen niinsanotusti tuota tehnytkin viimeiset 3kk.
Minua pelottaa se ajatus että alottaisin alusta. Haluttaisi jatkaa vain siitä mihin jäätiinkin joskus silloin. Jos noin nyt voi sanoa.
Kissaani kohdellaan isäni luona todella hyvin. Ja hän on heidän kanssaan tavallinen, niinkuin oli ennenkin minun kanssani. Hän tykkää todella paljon heistä ja varsinkin siskopuolestani.
Minulla on ajatuksena, että kun n.3vuoden päästä muutan omilleni, ottaa kissani mukaan. Mutta olisiko se kissalleni hyväksi jos se on koko elämänsä asunut maatilalla, ja sitten yhtäkkiä muuttaa neljän seinän sisälle. Ulkonakin voisi olla vain valjaissa, eli ei vapaasti. Olen kaksi kertaa kättänyt kissaani kaupungissa äidilläni. Ja kissani maukui koko ajan ikkunan suuntaan. Hän myös pissasi äitini sängylle kummallakin kertaa.