Mikä puu olisit mieluummin?

Olen käkkärä mäntyhonkapetäjä. Kirveellä veistetty silleen ronskisti, että tikkuja jää kynsien alle jos raapii miettiessään päätä. En istu haarassa vaan hajareisin.

Istun mielelläni koivunkannolla.
Puuhun en enää tökene nousemaan. Toissapäivänä sain idean, kävin prisman "miestenosastolla" ostin rullan tarratapettia ja vedin sen makuuhuoneen seinälle siihen puupääni taakse kauniin kolme talvista koivua tapetin.
Pääni on silitetty ja hiukseni lentää kohti tuulenpesää.

Olen visakoivu, syyt ovat monimuotoisia muodostaen pahkuroita olen myös harvinainen haluttu. Latva on alkanut lahota aika visainen huoli mutta syyt mutkikkaita esittäppä visainen kysymys.

Tuulenpesä mun pääni olisi, mutta tuuli tee vissiin pesää havupuihin.

Apinanleipäpuu! Sitkeä tasapää tasangolla.

Jotenkin viehättää ajatus olla korkkipuu, se haluaisin olla.

Ehkä puun kylkeen kasvanut pahka. Hyvin muotoiltavissa eri tarpeisiin :). istuttavaksikin vaan ei ylikäveltäväksi.

Epenholtsia ehdottomast, kauniin kiiltävää ja raudan kova puu, ei todellakaan suostu kellumaan.

Koivu. Miksi. Se on sielunpuuni ja en olisi mikään vanerikoivupuu, vaikka hurjimmat fantasiani liittyvät juuri suorarunkoisiin keväisiin koivikoihin, vaan monihaarainen, siellä sitten oksanhaarassa istuskelisin kuin Lönroot muinoin. Haluaisin olla puu, joka kokee vuodenajat vahvasti, keväällä mahlat juoksee ja hiirenkorvat hörisee, kaunis vihreä kesällä ja syksyllä sitten ruska hehkuu. Latva haihattelisi ilmavasti siellä korkeuksissa peiponpesineen ja juuret tukevasti maassa. Tuohipinta on lämmin, sitä paitsi koivulla on hyvä polttoarvo, se lähettää paljon lämpöä. Materiaalina se on sopivan kovaa.

Tää puu olis hyvä.
Mahtuis koko seurakunta pidättelemään sadetta mun lehvieni alle.
http://i.imgur.com/UXo2y8h.jpg

Paju. Taipuu, taipuu, vaan ei katkea.
Keväisin mulla olisi kissat oksallain. Pienet noidat kävisi iloisina leikkaamassa oksia, ja minä kiittelisin tilaisuudesta uudistua.
Pihlaja on myös kaunis puu.

Joo, pihlaja on kaunis, se on mun käyttäjänimenä tietokonepeleissä, Rowan.
Kataja ei olis myöskään paha. Vähän piikkinen, mutta sitkeä.

Emmä osaa samaistaa itseäni puuhun. Rakastan puita ja ihan tavallinen kuusi tai mänty on myös kaunis ja tuoksuu hyvälle.

RRr-rrakastan puita. Pitkiä puita, pätkiä puita, tuuheita puita, haaraisia puita. Puita ja puita. Ja halootkin saaren puuvajassa on kivoja, niin voi koska vaan pistää saunan lämpiämään.
Mutta puu en kuitenkaan haluaisi olla. Puu seisoo tiukasti kiinni maassa. Kynsin hampain juurillaan tarrautuu ja viisastahan se onkin, muuten tuuli tuloo ja kumolleen kaataa.
Enkä puiden oksille tahdo istumaan. Tarvitsisin nykyään hissin päästäkseni ylähä :) Tai tikapuut. Ja joku pitämäs tikapuita tukevasti pystys kun kiipeämistapahtuma alkaisi. Ei ei ja ei.
Semmonen semmonen mikähän se semmonen on, joka preerialla pyöriskelee tuulen tanssittaessa sitä? Tukku risun näköisiä kiemuralla niinku lankakerä.
Mä voisin olla se preeriapallo.
En tuntisi ahdistusta (niinku jos olisin paikallaan oleva puu), vaan voisin kirmailla pitkiäkin matkoja. Tuuli tanssittais välillä nopiaa humppaa, suloista valssia, rauhallista plaatuakin silloin tällöin. Tuntisin olevani Vapaa. Olen luonteeltani vapaudenkaipuinen, joten Preeriapallohan se minä olisin.
JA vielä yks asia. Kun aamulla herään, niin mun hiukseni muistuttavat preeriapalloa. Jos preeriapallot olisivat punaisia, niin luulis, että mun pääni sielä porhaltaisi luuuujaaaaaaa :)

Luin teidän vastauksia ja oli kiva lukea.

Kuusipuu tietenkin, pääsisi jouluna sisälle.