Järjestelen muuttoa ja löysin ihania rakkauskirjeitä englantilaisilta miehiltä vuosilta 1959- 2003 saakka. Olisi sääli heittää niitä roskiin. Minne ne voisi lähettää? Voisivat ehkä inspiroida kirjailijaa ja antaa ymmärrystä romanttisuudesta ja myös sydänsurusta, jota olen itse kokenut koska suuri rakkauteni petti minua ja sen jälkeen en koskaan tuntenut todellista rakkautta näitä miehiä kohtaan jotka minua rakastivat.
rakkauskirjeet
sydänsurut
779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ihme että sydänsuruihin johti , kun niitä miehiä monta.
Vainiliinille. Jos ensimmäinen todellinen suuri rakkaus särkee sydämen niin joskus siitä ei koskaan parane, mutta se näyttää houkuttelevan miehiä yrittämään valloittamaan tuon haluttoman sydämen
Rakkausirjeet ovat henkilökohtaisia, ei kenellekkään ulkopuoliselle tarkoitettuja. Polta ne, tai vie silputtaviksi jos ei paikkaa missä polttaa. Onko kyse vain kirjeenvaihtokavereista, joihin on syntynyt joku romanttinen viritys, kenties vain omassa päässä. Oudolta vaikuttaa.
Kopsaa ne tänne!
Sain minäkin paljon rakkauskirjeitä yhdeltä työkaverilta, vaikka molemmat oltiin aviossa. Sanoin usein, että olet kuin pankin ryöstäjä, koska vaadit eroamaan ja aloittamaan hänen kanssaan uuden elämän. Sitä en voinut tehdä, siis jättää oman perheeni ja lapseni.
Myöhemmin olen saanut kuulla, että tämä samainen mies on eronnut ja mitään yhteyttä ei pidä omiin lapsiinsa, saati lapsenlapsiinsa.
Muistui mieleeni, että hänellä oli itsensä kertomana useitakin rakastumisia ja ne kesti vain kolme vuotta? Niin meidänkin suhde loppui, mutta paljolti minun ansiosta, koska?.. Hyi, että inhottaa kertoakin, että ilmoitin itse hänen vaimolleen tästä!
Oli vain niin vaikea suhde ja muuta keinoa en keksinyt, sillä miehenikin sai tästä vihiä ja ilmeisesti niiden kirjeiden vuoksi, joita oli käsilaukussani. Ainakin tämä kaveri oli saanut Pääsiäisenä postikortin (tuntemattomalta), jossa oli yksi kukko ja kymmenen kanaa!
Sydänsurut sain kuitenkin seuraksi, joista en taida päästä eroon vieläkään. Olihan hän niin Rakastunut ja hullaantunut, että teki puolestani mitä vain, mitä mieheni ei ollut.
Hassua on, vaikka järki sanoo, että tein oikein, että en lähtenyt hänen mukaansa, niin se tunne, kuinka hellästi hän kohteli minua on jotenkin niin uskomaton painajainen, että usein unissani sen koen ja se on ihanaa ja kamalaa!
Jonkinlaisen helpotuksen sain, kun kuulin hänen suhtautumisestaan omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, mutta silti unet joskus vaivaavat, mutta nyt vain kuljemme silloisen työpaikkamme käytävillä puhumatta mitään, kuten loppuaikoina olikin.
Tätä olen miettinyt, että miksi ei pääse tuollaisesta eroon? Miksi ne tulee aina uniin kummittelemaan, sillä itsehän minä halusin suhteen loppuvan ja nytkään en haluaisi, että toisin olisi käynyt?
Nyt 79 vuotiaana luin noita kirjeitä ja tunsin suurta syyllisyyttä siitä, että aiheutin samanlaista kipua hyville ihmisille etsiessäni mahdotonta, jota useat meistä kokevat vain kerran elämässään.
Olen usein ajatellut että ehkä tunne-elämäni pirstoutui jo sotalapsena Ruotsissa.
Why dont you write a thick lovestory?
Good luck !