Hei, olen 17-vuotiaan nuoren äiti. Poikamme murrosikää on kestänyt jo useita vuosia. Aluksi oli vain haukkumista tyyliin "haista p....". Nykyään kommentit ovat vähän rajumpia.
Poikamme on ollut kodin ulkopuolella siisti ja reipas nuori. Hän on harrastanut eri urheilulajeja säännöllisesti ja viettänyt terveellistä elämää.
Tämän syksyn aikana kuitenkin on omien rajojen hakeminen ollut aivan äärimmäistä. Olen huomannut, että mm. tupakointi on tullut mukaan kuvioihin. Harrastuksiin ei jaksa osallistua kuten ennen eikä koulu kiinnosta vähääkään. Lukion toisluokkalaisena hänelle tärkeintä on saada kokeista hyväksytty numero eikä intoa sen enempään riitä.
Kaveripiiri on nykyään niin tärkeä, että silloin, kun poikamme ei fyysisesti ole tapaamassa kavereitaan, niiden kanssa pitää keskustella chatissa. Kaikki vapaa-aika tuntuu kuluvan tietokoneen ja kännykän parissa.
Keskustelut poikani kanssa eivät ota luonnistuakseen. Lähestynpä häntä miten tahansa, tulosta ei synny. Saan vain käskyn häipyä muualle.
Onko kenelläkään hyviä vinkkejä, miten saada 17-vuotias jälleen kiinnostumaan niistä asioista joista hän ennen syksyn "irtiottoa" oli kiinnostunut? Entä miten saisin keskusteluyhteyden takaisin? Meillä oli aikaisemmin todella mukavia yhdessäolon hetkiä...
Poikamme on ollut kodin ulkopuolella siisti ja reipas nuori. Hän on harrastanut eri urheilulajeja säännöllisesti ja viettänyt terveellistä elämää.
Tämän syksyn aikana kuitenkin on omien rajojen hakeminen ollut aivan äärimmäistä. Olen huomannut, että mm. tupakointi on tullut mukaan kuvioihin. Harrastuksiin ei jaksa osallistua kuten ennen eikä koulu kiinnosta vähääkään. Lukion toisluokkalaisena hänelle tärkeintä on saada kokeista hyväksytty numero eikä intoa sen enempään riitä.
Kaveripiiri on nykyään niin tärkeä, että silloin, kun poikamme ei fyysisesti ole tapaamassa kavereitaan, niiden kanssa pitää keskustella chatissa. Kaikki vapaa-aika tuntuu kuluvan tietokoneen ja kännykän parissa.
Keskustelut poikani kanssa eivät ota luonnistuakseen. Lähestynpä häntä miten tahansa, tulosta ei synny. Saan vain käskyn häipyä muualle.
Onko kenelläkään hyviä vinkkejä, miten saada 17-vuotias jälleen kiinnostumaan niistä asioista joista hän ennen syksyn "irtiottoa" oli kiinnostunut? Entä miten saisin keskusteluyhteyden takaisin? Meillä oli aikaisemmin todella mukavia yhdessäolon hetkiä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei tuo nyt kauhean pahalta kuulostanut...
Anna poikas olla vaan. Kyllä siittä vielä mies tulee jos tupakkikin palaa.
Irtiottoa äidistä se vaan on, ei mitään sen kummempaa. Olen huomannut, että mitä enemmän kyselee,´sitä vähemmän tulee vastauksia. Mutta kun ei kysele, niin sitä juttua tulee ihan oma-aloitteisesti.
Ikävä kyllä jokaisen pitää ne omat virheensä tehdä, et voi poikasi puolesta koulua käydä. Aikanaan varmaan huomaa itsekkin, että olis pitänyt, juu...
Toivottavasti kavereita käy teilläkin, jotta tiedät missä seurassa liikkuu, jos seura on vaihtunut, niin ne hälytyskellot soimaan...
Kokeile käänteistä tekniikkaa, älä huuda, hauku tai jankuta mistään, vaan löydä joka päivästä jokin positiivinen asia mitä poikasi on sanonut tai tehnyt, muista kertoa siitä hänelle vaikka ruokapöydässä (oletan, että kuitenkin ruokailette samaan aikaan)
Meillä ainakin tämäkin tehosi hyvin. ...
yleensä ne jutut muuttuu kun kokeillaan huumeita
Jos poikasi kokeilee tupakkaa sitä tietenkin on melkein jokainen kokeillut. Mutta säännöllisesti toistuvat tupakointikerrat tuskin ovat enää mitään kokeiluja. Puutu asiaan vanhempana.Nyt on tullut ulkomainoskin, jonka kohta kaikki olemme nähneet: Nikotiinihimo on sairaus. Internetlinkki on: lopeta.fi
Pojallasi tuskin riippuvuutta on, vain kokeilunhalua, mutta tee selväksi, että haluat, että hän ei tupakoi. Myös kieltoja tarvitaan.
Opeta myös elämänhallintaa. Puhu hänelle, että et halua, että hän menee massan mukana. Esitä huolestuneisuutesi kun kaveriporukassa tupakoidaan. Etsi artikkeleita, että hän saa kaiken tarvitsemansa tiedon tupakasta. Muistelkaa myös mahdollisesti jotakin tuttua keuhkosyöpään kuollutta.Puhukaa tulevaisuudesta: työnantajat palkkaavat tupakoimattoman mieluummin kuin tupakoivan. Jos asutte Helsingissä Helsingin nuorisoasemalle voi ilman ajanvarausta mennä keskustelemaan päihteistä, myös nuoren vanhempi. 10.01.2005 avataan taas nuorisoasema joulun jälkeen.
Muuten olisin halunnut tietää miten saan tietää haiseeko vaatteet kannabikselle vai tupakalle?
( Mahdollista on tietenkin, että polttaa niiden sekoitusta ). Onko olemassa jotakin maustetupakkaa? Mitä? Nuoren vaatteet eivät haise mentholilta, jota ainakin ennen kevytsavukkeissa oli.
se että nuori muuttuu teini iässä, ei todellakaan tarkoita sitä, että käyttäisi huumeita. kun itse koin pahimpia teiniaikojani, oli vanhemmat koko ajan valittamassa tupakasta... silloin polttelin, kun polttelin ja nykyään poltan joka tapauksessa. että eipä ne kiellot juurikaan tuossa iässä enää auta!!
ja kyllä ne keskustelut saa takaisin, ellet sitten kuulu samaan kastiin, kun oma äitini, eli AINA oli pakko jutella, ja siitä syystä muutinkin heti pois kotoa, kun täysi ikä koitti!
kertomasi menettelee, mutta itse tekisin lopun haistattelusta ja turhasta veemäisyydestä tyylillä "niin kauan kuin haistattelet myös nettiyhteydet katoavat kotoamme... Ja.. hyvä että pojalla on kavereita, mutta ovatko he hyvää vai huonoa seuraa? Ota selvää.
Miksi ihmeessa ihan normaali käytös pitää liittää huumeisiin. Ovat kaksi aivan eri asiaa. Eikö vanhemmat voi vain ymmärtää että "meidän pikku paavosta" on tulossa MIES ja mitä ihmettelemistä on tupakanpoltossa. Pikasi on melkein täysi-ikäinen. Elä hyvä ihminen pingota niin paljon.. Alaikäiset eivät inhoa mitään niin paljon kun vanhanaikaisia ja vöyhöttäviä vanhempia.
tutulta. Minulla on kaksi poikaa, nuorempi täyttää tänä vuonna 17v. Meillä ei haistattele minulle eikä isälleen koska olen tehnyt selväksi että sellaista en kuuntele.Tupakka on vahvasti kuvioissa. Polttamisesta ollaan keskusteltu mutta tuntuu että ei mene perille joten olen antanut asian olla. Kaljan ja viinaksien kanssa läträämistä en ole huomannut eikä kotiin ole kännissä tullut.Itse olen kokeillut kaikki keinot, lahjonnan,kiristyksen ja uhkailun. Poika istuu koneella aina kun on mahdollisuus ja kavereita käy meillä mutta poika käy harvoin missään.Kyllähän se on meillä kaikilla muistissa oma murrosikä, mitä enemmän kiellät sitä enemmän ne tekee "kiellettyjä" asioita.Minä ainakin olen huokaissut helpotuksesta ettei huumeet ole kuvioissa jos pojan ainoa pahe on tupakka niin annan olla.Kokeilin muuten kerran olla kyselemättä ja välittämättä niin johan poika tuli itse kysymään mikä minulla on kun en kysele. Kyllä 17v taitaa olla vielä niin lapsi että haluaisi näyttää tunteensa mutta ei enään kehtaa. Toisaalta meillä poika tulee joskus ottamaan kaulasta kiinni mutta siitä tietää että rahat on loppu, halailu maksaa minulle n. 5-10 euroa.