Näihin aikoihin julkaistaan. Kenelle pitäisi antaa?
Kenelle johtolankapalkinto?
20-1
21245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ilkka Remekselle. Jäätyvä helvetti.
Kyllähän sen pitäisi Simo Hiltuselle mennä. Lampaan vaatteissa on ihan omassa luokassaan.
Markku Keisalan Sinisilmille tai Simo Hiltusen Lampaanvaatteille. Kaksi yli muiden.
Ehdottomasti Simo Hiltuselle. Keisalan kirjaa en ole lukenut mutta pitää etsiä käsiin.
Jari Järvelälle. Tosin parempi aika olisi voinut olla esikoisdekkarin jälkeen tai vuoden päästä, kun kolmas osa on ihan yleisesti ihmisten tietoisuudessa. Järvelän eka on noussut hyvin kansainvälisessä myynnissä.
Hiltusta en toistaiseksi ole lukenut, otin kirjastosta, kun olin lukenut täällä sitä kehuttavan. Tosin aihe on median kautta hyvin kulunut, perhesurmat. Ei voisi vähempi kiinnostaa. Yritän jossain vaiheessa taistella siitä edes osan läpi. Mielestäni myös aiheella on merkitystä. kaikki koti-perhemörsselö on puhkikulunutta, vaikka siinä veri lentäisi ja kaikilta lähtisi henki.
Lampaan vaatteissa yllätti minut täysin ja luen ja olen lukenut tosi paljon elämäni aikana. Niin huikaisevan erilainen kuin olisin olettanut. En osaa pukea sanoiksi, mutta luettuani pari-kolmekymmentä sivua oli vaikea päästää käsistään. Ennakkoluulo oli minullakin, mutta onneksi luin.
Jari Järvelän olisi pitänyt saada Johtolankapalkinto jo viime vuonna. Kati Hiekkapellon valintaa en ymmärtänyt.
Olen asunut ulkomailla yli 20 vuotta joten en pysty seuraamaan suomalaista kirjallisuutta niin paljon kuin haluaisin. Täältä olen saanut useita hyviä vinkkejä, kuten nyt tuon Hiltusen alempana olevasta ketjusta. En ollut koskaan kuullutkaan kirjasta mutta latasin 20 sivun näytteen iPadilleni ja kun olin sen ahmaissut niin pakkohan kirja oli välittömästi ostaa. Parina seuraavana päivänä kaikki vapaahetket menivätkin sitten kirjan parissa. En ole pitkään aikaan lukenut mitään yhtä koukuttavaa. Kirjan kieli on aivan käsittämättömän loistavaa. Monta kertaa piti nauraa ääneen (tiedän että aihepiiri ei todellakaan ole hauska mutta todella mustaa huumoria siitä irtoaa) ja usein piti pysähtyä makustelemaan jotain erityisen hienoa lausetta ja oivallusta.
Jonna Mononen, Hiljaa pimeässä.
Simo Hiltuselle. Ei ole hänen voittanutta.
Arttu Tuomiselle. Kirja "Muistilabyrintti" haastaa kotimaisen jännityskirjallisuuden konkarit. "Muistilabyrintti" on saanut paljon ylistäviä arvosteluja Blogimaailmassa. Blogi "Kirjan vuoksi" povasi "Muistilabyrintille" johtolankapalkintoa.
Simo Hiltuselle ; Lampaan vaatteissa. Erilainen, nerokas, yllättävä, huippujännittävä, monipuolinen, mielikuvituksellinen ja paras suomalainen jännäri pitkästä aikaa.
Kunpa joku osaaja tekisi kirjasta elokuvan tai tv-sarjan.
Annan ääneni Hiltuselle (Lampaan vaatteissa). Jokainen kirjan lukenut kyllä ymmärtää miksi!
Ei sitten tämän palstan kolme keskustelijaa saaneetkaan valita voittajaa. Olihan se ollutkin hassua, koska kaikki ovat pienkustantamokirjailijoita.
Joko se on valittu?
Niin ja Simo Hiltusen lampaan vaatteissa on WSOY:n. Arttu Tuomisen "Muistilabyrintti" Myllylahdelta. Ei pikkukustatajia siis.
Tarkistin juuri ja tosiaan, julkistettiin eilen ja meni Pauliina Sudelle romaanista Takaikkuna. Ei yhtään huono voittaja. Luin kesällä ja tykkäsin paljon. Kyllä tuokin piti kahdessa päivässä lukea kun ei malttanut lopettaa.
Susi lampaan vaatteissa :)
Taistelin läpi Lampaan vaatteissa. Ei oikein sytyttänyt. Tekstistä olisi voinut karsia lähes 100 sivua, jolloin teksti olisi voinut toimiakin. Alkukohtaus, jossa pikkupoika tappoi hirven tappaneen suden oli keinotekoinen. Päähenkilö oli kiinnostava ja lehtimaailman kuvaus elävää ja uskottavaa, tosin työpaikalla toisilleen vittuilevat tyypit alkavat jo olla kliseisiä. Murhaaja oli epäuskottava ja menneisyyden tapahtumien (toinen toistensa kaltaisia henkilöstä riippumatta) vellonta oli tylsää, nimenomaan sitä olisi voinut karsia. Aava-Ocean oli kopsu Juha Itkosen Summer Mablesta.
Jos pisteyttäisin, niin 3/5. Liikaa perhesurmia, uhrit vilistivät lukijan silmissä eivätkä erottuneet yksilöinä. Kaiken kaikkiaan kaikki koti-perhemörsselö, on se sitten onnellisten perheiden kuvausta tai perhemurhia, ei aihepiirinä minua jaksa sytyttää. Pidän enempi yksilöistä, jotka kulkevat omia polkujaan ja menevät yli menneisyydestä.
Olen eri mieltä. Takuulla lukijat kokevat kirjan sisällön omalla tavallaan, eikä kirja ole kaikkien makuun.
Itseäni vierasti kirjan ( mytologinen ) alku ja epäilin, etten pidä sisällöstä, mutta se vei mukanaan.
Perhesurmat näyttivät varmoilta perheen isien tekemiltä ja kuitenkin syyllinen oli toisaalla.
Kuten eräässä arvostelussa todettiin, - Lampaan vaatteissa on rikosromaani, mutta myös paljon muuta. Se on tarina pahuudesta, perhesiteistä hyvässä ja pahassa, kostosta, anteeksiannosta ja rakkaudesta, vaikka sitä voi olla vaikea löytää -.
Mielestäni kirjan päähenkilö toimittaja Kivi on yksilö ( kaikkine traagisine lapsuuden kokemuksineen) , jonka päälle ei sovi mikään normaaliuden viitta ja hän kulkee omia polkujaan...
Aion lukea kirjan uudelleen, kirja tuli ahmittua nopeasti.
Olet oikeassa siinä, että toimittaja Kivi oli yksilö, hänestä sanoinkin pitäneeni. Hän oli vain jäänyt liikaa kiinni menneisiin ja siihen yhteen ja ainoaan asiaan eli perheväkivaltaan. Hänestä ei juuri tuotu esiin muita puolia. Suhteen katkeaminen tyttärenkin kanssa liittyi perheväkivaltaan. Suhteen uudelleenrakentaminen kirjan lopussa olisi voitu tehdä ilman Kiven isää, hänet olisi voitu jättää omaan arvoonsa. Ihminen voi unohtaa ja mennä eteenpäin ilman, että kohtaa kiusaajansa fyysisesti. mennyt menettää merkitystään, kun uutta korjaavaa kokemusta tulee tilalle.
Huumoria oli tekstissä mielestäni niukanlaisesti. Ei kirjoittaja tosikko ollut, mutta hän säästeli sitä huumoripuolta, vaikka tekstiä oli muutoin ihan liian kassa. En jaksanut innostua joka ainoasta menneisyydenvatvontatakaumasta.