Jopa aikuisetkin syyttelee

Suosittelisin psykoterapeutilla käyntiä. Se maksaa, mutta terapeutti on siinä erillainen että voisit käydä rauhassa läpi nuo asiat, Itsekin olen joskus terapiassa ollut.

Kuka on niin kusipää että hylkää kaverinsa masennuksen takii. Julkase koko juttu kertoen nimet.

Hei "murskana"

Kirjoituksesi on riipaisevaa luettavaa. Ei ihme, että sinusta tuntuu kauhealta. Masennus ei ole omaa syytäsi, se on sairaus jota ei voi itse valita.

Tunnet tulleesi huonosti kohdelluksi, jopa aikuiset syytävät kuraa niskaan. Olet jopa koettanut päästä omasta hengestäsi eroon, niin paha olo sinulla on ollut.
Kuitenkin aistin kirjoituksestasi myös hyvää kiukkua, joka purkautuu unissa. Kiukku on hyvä asia, se antaa sinulle voimaa selviytyä eteenpäin. En tarkoita, että sinun tulisi kohdistaa kiukkua ja vihaa heihin, jotka ovat kohdelleet sinua huonosti. Mutta itsesi kannalta on hyvä antaa myös vihan tunteiden nousta pintaan.

Sinä pääset tästä eteenpäin, olen toiveikas sen suhteen. Olet sitkeä nuori ihminen ja olet jo saamassa apua psykologin taholta. Minäkin suosittelisin psykoterapiaa, tosin kirjoituksestasi ei selvinnyt, onko nämä psykologin tapaamiset jo terapiaa vai tavallista keskustelua. Se, että hän kehottaa unohtamaan koetut raskaat asiat ja ihmissuhteet, ei oikein viittaa psykoterapiaan. Terapiassa nimenomaan saisit käydä tunteitasi läpi ja rakentua uudelleen.

Elämäsi ei ole määräytynyt olemaan lopun ikää masentunutta ja vailla hyviä ihmissuhteita. Luota itseesi ja tee määrätietoisesti töitä paremman elämän eteen. Masennus on voitettavissa. Olet ihana omana itsenäsi, ainutlaatuinen ja arvokas.

Lämmöllä kohti uutta,
Pappi Elisabet

Mä en muista mikä se mun terapeutin nimi oli. Joku terapeutti kuitenkin ja ei se nyt oo vaan sellain "unohda ne" mutta tuntuu siltä. Ohjeet mitä oon siltä saanu on ollu et jos vaa pystyn ku ne ajatukset tulee et siirtäis ne syrjään, mutta en pysty. Eniten mua kyrii just se että mä olen syyllinen koko paskaan. Vaikka mua on haukuttu ja mitä kaikkee. Emmä kai enää voi tehä mitää.
En halua heidän nimiä sinne laittaa sillä sillon kaikki tietäs ne. Mut sitku ne pääsis lukee sen nii ne varmaa tajuis..

Hei

Kyllä masennus eli depressio luokitellaan mielialahäiriöksi ja siten se kyllä on sairaus. Tämä vastauksena Tyttö15v: lle. Terveystiedon opettajasi saattoi tarkoittaa yleistä nuoruuteen kuuluvaa alavireisyyttä, jota kansankielellä kutsutaan masennukseksi. Mutta oikea masennus todella on sairaus.
Millä lailla koet olevasi syyllinen "koko paskaan"? Sinua selvästi vaivaa menneet tapahtumat. Vaikeahan niitä on syrjään työntää kun ei ajatuksilleen oikein mahda mitään.

Pappi Elisabet

Haluatko puhua siitä voisin kuunnella sinua? Osa kavereistanikin on ollut masentuneita. Osaan kuunnella ja haluan aina auttaa muita.

Mun kaverit on kans masentuneita (monikossa.) On rankkaa, mutta joskus alas johtavat portaat on pakko mennä ylöspäin.

Mä tiedän, että tollanen kohtelu ei oo yhtään kivaa. Voin kokemuksesta kertoa. Se on tosi vaikea tehdä, mutta jos pystyt unohtamaan ystäväsi, saat varmasti uusia. Elämä vie kuitenkin aina eteenpäin. Positiivinen ajattelu on tossa tilanteessa tosi hankalaa, etenkin jos aikuiset ihmisetkin syyttelee vain sinua. Joskus tulee oikeasti tosi syyllinen olo, joskus tulee turhautunut olo, joskus tekis mieli vaan tappaa ne ihmiset ja samalla ittensä ku kaikki on vaan niin huonosti.
Itse tein paljon virheitä, mutta niihin osallisina oli monia ihmisiä. Väärinkäsitykset on ärsyttäviä, kun ne ratkaistaan aina niin, että se oli jommankumman osapuolen syytä asiassa. Väärinkäsityksissä, joissa mä oon ollu, niin kaikki syyt on heitetty mun niskoille ja mua on koulussa aina kiusattu. Tuntu vaan, että olin kaikkeen syyllinen, kunnes tajusin, ettei syy oo mun, vaan että ne ihmiset, joita mun lähellä joskus oli, ei ollu mun arvosia vaan pelkkiä lapsellisia kakaroita jotka ei ajattele ku itteään. Pitää oppia arvostamaan itteään, mutta hyvän maun rajoissa. Pitää tuntea rajat, mutta myös koetella niitä.
Uskon, että voit pikkuhiljaa yrittää unohtaa entisen ja ehkä tutustua uusiin ihmisiin, jotka eivät syyllistä sinua.
Muista, että heidän näkemyksensä voi olla samanlainen. Että se asia oli juuri sinun syytäsi. Ei sillä että olisin niin syyllistävien ihmisien puolella, mutta tuollaiset tilanteet on hankalia. Aina on kuitenkin joku, joka välittää, vaikkei aina tuntuisikaan siltä. Haluaisi vain poistua maailmasta vähin äänin, luullen, että ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Olen tosi pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaisen kohtalon. Kenenkään ei pitäisi. Joitain ihmisiä kuitenkin syytellään ja arvostellaan turhaan. Se ei koskaan ole kivaa eikä oikein. Kaikilla on oma arvonsa ja kaikki ovat tasa-arvoisia. Toiset eivät vain tajua sitä.