Kasa ongelmia koiran kanssa

No voi jee. Ihan tyypillistä pennun käytöstä, kun pikkupentu vaihe jää taakse. Nyt opetellaan olemaan isoja, pennun mielestä. Omistajakin voisi edetä tähän vaiheeseen, ei siis kannata sanoa "suoraa sanoen vituttaa", vaan elää tämä vaihe täysillä pennun kanssa.

"Olkoon se sitten auto tai ihminen tai vaikka norsu. Ennen pelkäsi vastaan tulevia, nykyään näyttää oikein uhittelevan."

Pelko on muuttunut iän myötä puolustukseksi, eli koittaa karkoittaa uhan. Ohitustilanteen lähestyessä pennun huomio kiinnitetään pois ohitettavasta. Pentu kulkee aina tien vasemmalla puolella, jolloin ohituksessa omistaja ohittaa ensin. Kävellessä talutin on oik. kädessä ja vas. käsi ohjaa taluttimen keskeltä pentua tien reunaan haistelemaan. Matkan jatkuessa nenätyöskentely vie ohituksen huomaamatta. Omistajan pitäisi nyt työstää tuota vaihetta siten, että pentu saa katulenkilläkin vain haistella. Siinä pentu kerää rohkeutta, myös ääniin. Kun pennun kanssa kuljetaan aina sama lenkki, se oppii hyväksymään erilaisia ääniä, ihmisiä, kun reviiri on tuttu.
Tilanteissa, joissa haistelu ei kiinosta, vaan pentu jännittyy tuijottamaan, ollaan tarkkana taluttimen kanssa. Kaulapanta pitää olla aina löysällä, mutta talutin tarpeeksi lyhyellä, jolloin estetään pennun hyökkäys. Kävellään reippaasti ohi, ilman mitään puhumatta. Ohituksen jälkeen voi antaa sanallisen kehun.

Tämä ikä on tärkeä pennun henkisen kehityksen kannalta. Pennun kanssa pitäisi matkustaa linja-autolla, kuljeskella ihmisruuhkassa ym. Myöhemmässä vaiheessa, kun pentuhepulit astuvat kuvaan on helpompi ottaa seuraamis harjoituksia, kun pentu on jo tottunut liikenteeseen.

"Käy kyllä nuuhkimassa, mutta ei anna koskea tai vastaavaa."

Tämä käytös liittyy tuohon edelliseen. Jos pentu saa itsenäisesti (ilman nameja) katulenkillä selvittää erilaisia kokemuksia, niin arkuus ihmisiä kohtaan alkaa häviämään iän myötä. Vieraan käsittelyyn voi alkaa totuttamaan vasta, kun pentu hyväksyy ihmisten ohitukset.

Kokonaisuutta kun katselee, niin sulla on ihan normaali pentu, mutta vaativassa vaiheessa, tuon arkuuden tähden. Siksi nyt innolla sitä pois karsimaan. Tsemppiä!

Mikäli mahdollista niin aloitat pidemmältä etäisyydeltä pennun kanssa samalla heittäen maahan tai syöttäen kädestä päivän ruuan. Liinan kanssa jos vain sijaintisi sallii niin ehdotomasti kannattaa lisätä tuohon kontaktiharjoitteluun mukaan! Koira pääsee hallitusti tutkimaan ja käyttämään kehoaan. Palkitse joka kerta pienestäkin kontaktista oli se katse tai kehon rentoutuminen tms. Itse pidän välillä mukana naksutinta,koska se tehostaa komentoja.
Noseworkille myös täältä peukkua ;)

Pentukoira ja mörköikä, minun koira on kolme ja puolivuotias, eikä vieraista välitä, nuuhkaisee mutta lähtee pois. Mutta koita tajuta se koira on pentu, aikuinen vasta koosta riippuen 2-3 vuotiaana, silloin on pahimmat murkkuiät ja hormonimyrskyt ohitettu. Älä pennulta odota mahdottomia

Yllä tullutkin jo oikein paljon loistavia vinkkejä. Ja jos tilanne tuntuu yhtää nsiltä ettei etene, niin suosittelisin kyllä jollekkin kurssille osallistumista.

Sinulla on aika potenttiaalinen räjähdysherkkä mixaus, belggarit kun sattuvat olemaan teräviä ja aktiivisia työkoiria vielä nykyäänkin.

Pakko sanoa tähän kohtaan, että kuten yhdessä viestissä jo sivuuttiin eli ei mikään helppo sekoitus. Siihen kun lisää vielä, että oletusarvo on vielä heikompi tehdä, kun on sekarotuinen.
Ylipäätään on kysessä rodut, joita olisi hyvä harkita kunnolla, ottaa selvän, mistä ottaa kunnolla, saati että on sekarotuisista kyse...

Noh, "vahinko" on tehty, joten ei kun työstämään.

Itse opettaisin koiralle ensin kunnolla kontaktin. Kotona ja kunnolla. Palkaksi se, millä parhaiten palkkaantuu, oli sitten joku lelu tai ruoka. Ja superhyvä, jota ei käytetä kuin treenatessa/palkkana mukana.
Ulkona alussa, niinpaljon kuin mahdollista, kierrettäisiin kauempaa muut, kunnes kontakti on hyvä. Sitten lyhennetään matkaa.
Hyvistä suorituksista palkka, kuin myös AINA äänellä kehuminen. Pikkuhiljaa sitten avut häivytetään pois, mutta vasta kun homma pelittää hyvin.
Jos sitä auktoriteettiä löytyy, niin voi tarvittaessa kieltää, rauhallisesti ja määrätietoisesti myös, mutta jos ei vielä löydy, niin kärsii vaan inflaation turhaan.

Ei vieraitten ihmisten tarvi koskea. Ei kaikki koirat siitä pidä. Annetaan koiran olla rauhassa, mutta opetetaan käsky, josta tietää, että pitää olla käsiteltävissä, jos tarvis. Varsinkin alussa kehutaan rauhallisesti ja palkitaan rauhallisesta ja rennosta käytöksestä.
Jos koira itse haluaa mennä jonkun luo, niin annetaan (jos mahdollista). Ihminen on passiivinen, myöhemmin voi rauhallisesti puhua. Ei kumarruta, eikä katsota koiraa. Jos/kun koira rentoutuu, niin rauhallisesti ohimennen vähän silittää.
Kun koira on vieraan lähellä rauhallinen, niin sitä palkitaan makupalalla ja kehutaan rauhallisesti.

Sitten vaan luomaan hyvää suhdetta koiraan. Paljon leikkiä yhdessä, keksi nenätöitä sille, ja tottelevaisuuskoulutusta, positiivisesti.
Sillä tärkeetä on, että saat koiran luottamaan itseesi, jolloin se alkaa kuunnella sinuakin paremmin, ja sitä kautta tarvittaessa rauhottua.

Kun rodut on palveluskoiria, niin se hyvä puoli on, että motivointi saada tekemään ja ihmisen kanssa on helpompi, kuin itsenäisesti työskentelemään ym, rotujen kanssa.

Tuonikäisellä ei pahemmin vielä puolustusviettiä/suojeluviettiä ole. Vasta alkaa kehittymään. Joillakin/osalla kehittyy paljon myöhemminkin. Muutenkin koiraa peilatessa käyttäytyminen on enemmänkin epävarmuuutta. Ylireagoidaan, kun on epävarma itsestään ja omistajastaan ym.

Mutta joo, tuon kokoinen koira ja rodut, ei se huono vaihtoehto ole hankkiutua hyvän kouluttajan pakeille.

"Tuonikäisellä ei pahemmin vielä puolustusviettiä/suojeluviettiä ole."

Tuohon sanoisin, että pennuilla on jo syntymästään asti tarve puolustaa itseään. Ensimmäisinä elin viikkoina se on nisällä pysyminen ennen muita. Omistajan puolustaminen on ihan eri juttu. Siinä tulee näkyviin koiran rohkeus, mikä tulee vastaan yli 2v.
Aloittajan pennulla on vaara kehittää arkuutensa takia liiallista itsensä puolustamista ja siitä syystä on tärkeää mennä pennun ehdoilla ulkomaailmaan tutustumaan. Jos edetään liian äkkiä, vieden pentua tilanteisiin, joihin se ei ole vielä valmis, voi pentu saada pysyvän negatiivisen muistijäljen, jolloin pennun kokema tunnetila toistuu koko sen iän.

Anna koirasi rauhassatotutella muihin. Silitä jos sitä pelottaa. Sanot vainna vastaantuleville "älä silitä", tai sitten jiokset muut ohi, niin koira ei voi keskittyä muuhun kun juoksemiseen. Ärähdät jos koira ei tottele.

Monet sakut käyttäytyy juuri noin.Pentuna ohitettavia arastelevat,mutta kun ikää tulee, se muuttuu agressiiviseksi puolustamiseksi, kohti hyökkimiseksi.Ja vaan pahenee, kun niitä kontakteja vieraisiin ei sitten tule koiran riekkumisen takia.Onko vanhemmat millaisia luonteeltaan?
Jos vanhemmat samanlaisia, se luonne useinkin valitettavasti periytyy.Siksi, on tärkeää että vanhemmat on hyväluontoisia.Jos koira on palkittu näyttelyissä, se kertoo koiran luonteesta myös.On koiria joita ei voisi edes näyttelyyn viedä,saatika vieras katsoa hampaita.Siksi,ottaisin koiran jolla vanhemmilla näyttelytuloksia,ja näkis ite vanhempien käytöksen.Pennnusta tuppaa tulemaan kaikesta sosialistamisesta ja koulutuksesta huolimata, samanlainen luonteeltaan kun vanhemmatkin.Sekotuksissa justiin ongelma,kun vanhempia ei valita tarkkaan,ja pennuista sitten tulee mitä tulee.Ostaja,on se joka kärsii vääristä jalostusvalinnoista.Kannattaa siis maksaa pennusta vaikka enemmän, kunhan saa mitä haluaa.
Mene koirakouluttajalle, jospa asia korjaantuisi sitä kautta.

Koirasi on vasta pentu.Tervepäinen pentu, on iloinen, kaikista pitävä ja rohkea.
Jotain häikkää on, ehkä yhistelmä ei ollenkaan sopiva, tai vanhemmatkaan ei jalostukseen sopivia.Mene hyvälle koirakouluttajalle.
Kaverilla tuontyyppinen saku, se ei ole paremmaksi muuttunut, ikä ainakin neljä vuotta nyt.Ohitukset tehtävä kaukaa, muuten räyhää/tempoo hihnassa/voi näykätä taluttajaakin.Toivotaan että sulla helpompi tapaus, sellaista kun kaverilla, on ihan paska ulkouluttaa.Koira jos ei osaa ohituksia, niin se kyllä lenkit pilaa, ja sen hauskuuden joka koiran kanssa touhutessa pitäisi olla.Aina mietittävä että voiko ottaa sitä edes mukaan, jos on paljon ihmisiä ja koiria.Joku muu rotu, niin ei tommosia tarvis miettiä koko aikaa.
Palvelusrotuja, kannattaa ottaa vaan, jos sellaiselle on harrastuksessa tarvetta.Ei ne ole perus perhekoiria, vaan sellaselle joka haluaa kouluttaa koiraa vuositolkulla, ja jopa sen koko iän.

Erittäin hyvä postaus molossi! Periaatteessa mitä terävämpi, arempi ja alkujaan heikon hermorakenteen omaava koira niin vaatii se omistajaltaan hiukkasen enemmän koiranlukutaitoa/ tilannetajua. Vielä, jos siihen päälle koira on luonteeltaan dominoivampaa sorttia ja iso niin paketti voi olla hankalahko.
Tämän tyyppisiä koiria ei suositella ensimmäisiksi koiriksi syystä, koska ensi koiran omistajalta monesti saattaa mennä jotkin tärkeät jutut koulutuksen kannalta täysin ohi ja ne voivat sitten myöhemmin eskalaloitua ihan kunnon ongelmiksi. Eli tehdään jotain oikein, mutta tärkeitä asioita jää tekemättä/ kouluttamatta kun ei vielä ymmärretä ja nähdä mihin kaikki johtaa.
Mitähän rakentavaa vielä lisäisi. Yleensä tuollaiset "herkkis" koirat lukevat todella hyvin ihmistä niin hyvässä kuin pahassa eli se mitä omalla kehonkielelläsi viestität eri tilanteissa merkitsee valtavan paljon. Omistaja näyttää mallin miten ollaan eri tilanteissa ja miten kohdataan uudet tai jännät asiat ja korjaa käytöstä tarvittaessa tavoitteena laskea paineita/ jännitystä eri tilanteissa mikäli menee koiralla yli. Tässä ketjussa onkin jo paljon käytännön koulutusvinkkejä. Pääsääntöisesti omistajan kannattaa olla aina rauhallinen ja jokseenkin välinpitämätön.
Mikään "äiti teresa" luonne ei kuitenkaan ihmisen tarvitse olla. Koirat eivät ole ajatusten lukijoita vaan lukevat ainoastaan ilmeitä sekä eleitä ja reagoivat niihin siten miten omistaja on koiransa kouluttanut.
Aloittajalle hyvää jatkoa ja kaduille vaan treenailemaan hyvällä ja rauhallisella mielellä! Pentu kun vielä on niin kaikki on auki:)

No nythän se hankalin vaihe vasta alkoi - sen kun viitsit läpikäydä ja olla luovuttamatta, niin hyvä koira siitä tulee. Noin vuoden ikäisenä pitäis alkaa jo rauhoittua, lopullinen rauhoittiminen tapahtuu tuon kokoisella koiralla noin kolmivuotiaana. Eli varaudu siihen, että tämä on nyt vähintään puolen vuoden, jopa muutaman vuoden projekti. Sen jälkeen sulla onkin hyvä koira, jonka kanssa on ilo lenkkeillä.

Oot jo ihan hyviä ohjeita saanut, eli pysyt itse rauhallisena, mutta itsevarmana ja asenne positiivinen. Älä hermostu. Älä suutu. Älä jännitä. Anna riekkumisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä lannistu jos tulee takapakkia. Äläkä missään nimessä paijaa koiraa tai lässytä sille, jos se pelkää tai hermoilee! Sillä tavalla opetat sen pelkäämään. Ihmiseen lässyttäminen ja paijaaminen tehoaa tuon kaltaisissa tilanteissa, mutta koiriin ei.

Ala opettaa sille "seuraa" komentoa. Ensin häiriöttömässä paikassa ja kun se siellä onnistuu, niin siirryt harjoittelemaan muualle aina pikkuhiljaa enemmän ja enemmän häiröitekijöitä sisältävään paikkaan. Tässä esim. hyvä opetusvideo ja youtubesta löytyy muutenkin paljon hyviä videoita:

https://www.youtube.com/watch?v=u9cpD6VFhTU

Ja sun "puolellasi" on sellainen asia, että koirassasi on palveluskoirarotuja, jotka haluaa miellyttää ja tykkää tehdä asioita ihmisen kanssa. Siitä tosin seuraa se, että sinun itsesi pitää olla valmis ja halukas tekemään asioita koirasi kanssa, ettei se kehitä häiriökäyttäytymistä tekemisen puutteen vuoksi. Ei muuta kuin kouluttamaan koiraa, anna sille aivojumppaa. Katsele tuolta youtubesta koulutusvideoita, ja jos tuntuu ettet osaa tai ymmärrä, niin ei muuta kuin kouluttajan luokse. Jos syystä tai toisesta on hankalaa kulkea paikkoihin (et omista autoa yms.), niin osa kouluttajista tekee kotikäyntejäkin. Ei muuta kuin googlaamaan oman kaupunkisi koirankouluttajat ja etsimään sellainen, joka tulee kotikäynnille.

Kun koirasi rähisee käyttäytyy huonosti, koita höpötellä sille ohituksissa vaan iloisesti, äläkä itse hermostu äläkä pysähtele kun vieraita näkyvissä.Tiedän pari rähjää jotka omistaja on höpöttelemällä saanut rauhoittumaan."Kiva koirahan se sieltä tulee, mitä tässä rähisemään", muuta äänesi iloiseksi.Käytä myös kotona "iloista höpinää" kun opetat koiraa, koita antaa äänestä koiralle positiivinen asia.
Sinuna hakeutuisin mätsärialueelle, tai jopa osallistumaan niihin jos koira siihen joten kuten kykenee.Siellä on hyvää siedästystä ihmisistä ja muista koirista.Koko ensi kesän niissä rampaat, ja menet hyvissä ajoin paikalle, lähdet viimeisten joukossa pois.Lisäksi voisit osallistua koulutukseen josissa muitakin koiria.
Tuollaisen yhdistelmän kanssa ihan perusasioiden opettelu vie aikaa, kuten arki käytös, ohitukset jne.Jos valitsee rodun toisin, voi heti keskittyä muuhun koulutukseen.
Haastava yhdistelmä, vaatii määrätietoisen eteenpäinviemisen.Älä ala kiertelemään vieraita koiria, tai piiloutumaan niiltä.Siitä koira lukee vaan pelkosi,ja puolustaa kahta kaueammin jatkossa.

Joo voin sanoa että tuolloin kun ensimmäisen viestin kirjoitin, oli mieli hyvin maassa ja tuntui puppy bluesia iskevän. Tiedän että odotan pennulta ihan liikaa, sitä vihaan itsessäni.
Paljon sain vinkkejä miten jatkaa! Kiitän kovasti, näillä koitetaan eteenpäin! :)
Ja tosiaan koiran vanhemmat ovat hyväluontoisia, hyviä harrastuskoiria.

Ja ei, tämä ei ole kotikoirana, vaan harrastetaan aktiivisesti tämän kanssa. Tottista ja jälkeä lähinnä. On ollut ennenkin pk puolen koiria, mutta pentukoiraa ei ole koskaan ollut, joten sinänsä ihan uusi juttu.

Kiitän paljon vinkeistä, monet asiat jo ennestään tiedossa, mutta tilanteen tullen ne unohtuvat ja teenkin itse ihan perseelleen.

- ap

molossi
11.2.2016 15:25

"Rusettirinta, niinkuin sanoin, ei pahemmin ole. Voimakkaammin se lähtee vasta kehittymään suunnilleen tuossa iässä."

Minä taas sanon, että koiran puolustushalu on synnynnäinen, mutta perimässään mittasuhteet antava, riippuen muista luonneominaisuuksista.
Molossirotuinen emo alkaa imettämään 2vrk. ikäisiä pentujaan. Yksi pentu on saavuttanut nisän. Muut tönivät ja tämä nisällä olija murisee, puolustaen ruokaansa, eli itseään. Emo säikähtää ja hyppää pystyyn.

Koirapuistossa jättirodun aikuinen kohtaa suuren rodun pikkupennun. Aikuinen painaa pikkupennun jatkuvasti tassullaan maahan, vaikka pikkupentu sisuuntuu ja hampaat irvessä puolustaa itseään. Sitten omistaja huomaa, että isompi kiusaa pienempää ja lopettaa kaveruuden.

"Omistajan puolustus, lauman puolustus, oma puolustus ym, menee samaan kategoriaan eli puolustushalun alle."

Aivan, mutta se taipumus yleensäkään puolustaa, näkyy ensin pennun taipumuksena puolustaa itseään

"Itse en rohkeutta rinnasta haluun puolustaa. Siis puolustushaluun. Rohkeus menee taasen määrite toimintakyvyn alle pikemminkin."

Yleensä kaikki koirat haluavat rauhaa, poikkeuksena ns. taistelukoirat.

Esim. 1. Koira on kotonaan ja pihalle saapuu vieras. Koira haukkuu ja puolustaa reviiriään. Omistaja tulee koiran viereen. Koira luovuttaa, antaen omistajan hoitaa loput.
Toisella kerralla omistaja ei tule, vaan antaa koiran hoitaa tilanne. Koira haukkuu, mutta siitä huolimatta ovi aukeaa. Koira ryntää ovelle, mutta jää haukkuen seisomaan kauemmaksi. Siinä koira pitää oman suojaetäisyyden ja odottaa vieraan reaktiota. Jos vieras poistuu, koira lopettaa, koska se saa palkkioksi haluamansa "rauhan". Jos vieras lähestyy, koira käyttää viimeisen valttikorttinsa ja puraisee ja saa palkkioksi haluamansa "rauhan".

Tässä koiran rohkeus voittaa. Mutta jos koira olisi arkuuttaan epävarma, se ei ottaisi tarkkailijan osaa suojaetäisyydellä, vaan hyökkäisi heti puremaan. Luonnetestissä rohkea seisoo ohjaajan edessä tai sivulla ja lähikontaktissa alkaa haistelemaan kohdetta, jos omistaja ei reakoi uhkaan. Epävarma/arka hivuttautuu omistajan taakse ja lähikontaktissa saattaa puraista kohdetta. On ns. pelkopurija.
Koiran toimintakykyä mitataan mm. luovuttaako helposi vai ei. Rohkea ei helposti luovuta, mutta arka ei osallistu ollenkaan, jos vaikka patukka on tuttu, mutta sillä leikittävä ihminen on koiralle vieras.

Rusettirinta ja molossi, erittäin hyvää luettavaa ja olen aika lailla samaa mieltä. Pitää olla jotain tietoa/taitoa, että nuo tekstit ymmärtää varmasti oikein.
Koiria on moneen veneeseen aivan kuin on ihmisiäkin luonteeltaan. Joissain näet hyvinkin samankaltaisia piirteitä, mutta aina ne eroavat toisistaan. Ne on niitä pieniä "vivahde" eroja.
Se mitä aloittajan kannattaa miettiä mielestäni on, että minkälaista roolia on koiralleen rakentamassa.

molossi
13.2.2016 18.25
" Eihän pikkupentukaan vielä omistajaansa puolusta, koska ei se puolustushalu ole vielä pahemmin kehittynyt, siis riittävästi."

Puolustusvietti näkyy jo pikkupentuvaiheessa. Kyse on vaan eri asioiden puolustamisessa. Työkoirat testataan myös siltä osin ja valitaan juuri sen perusteella. Aloittajan pentu on siinä iässä, ettei sillä voi vielä olla muuta, kuin itsensä puolustaminen. Siitä syystä onkin osattava nähdä, millä keinoin pennun arkuutta saa vähentymään, ettei käytös muutu opituksi tavaksi, kun pentu huomaa, että noin se pärjää.

"Kahden vrk :n ikäisiä pentujaan" En kyllä ole kuullut tuon ikäisen murisevan. Pientä vikinää normisti pitävät, kun ääntelevät. Myöhemmin tulee murinat..."

Minä olen nähnyt monen pikkupennun murisevan unissaan. Eikä se murina tarkoita, että pennulla olisi luonne ongelmia myöhemmin. Tälläkin oli vaan niin vahva synnynnäinen ominaisuus, hengissä pysyminen. Ja minä näen sen itsensä puolustamiseksi. Isona murisia oli erittäin sosiaalinen, kaikkien kaveri, mutta myös vahvasti reviiritarkka. Mulla oli kova työ sen kansa, kun piti koko imetysajan asetella kaikki pennut nisälle ja pidellä kädet murisijan molemmin puolin, ettei sitä vaan kukaan toinen töni. Onneksi oli vain 4 pentua.

"Ei niinkään onko se ns.taistelukoira. Esim. laumanvartioissa on rotuja, joita en ainakaan itse laske ns. taistelukoiriin, mutta puolustaa hanakammin. Samoin pk-roduissa."

Totesin ylempänä, että yleensä kaikki koirat haluavat rauhaa, poikkeuksena ns. taistelukoirat. En puhunut koiraroduista, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus oli saalistaa isompia eläimiä, vaan koiratappeluihin vartavasten kivun kautta opetetuista koirista.

Kello11, 14.2.2016 1:33
"Ne on niitä pieniä "vivahde" eroja."
Aivan. Sehän siinä koiran koulutuksessa onkin mielenkiintoista, kun ensin tutkii pennun luonnetta ja sitten valitsee tyylin. Itse katson aina ensin pennun taakse, juuri siihen hetkeen, mistä sai alkunsa jokin käytös. Ja sen jälkeen katson vasta sitä käytöstä, miten sen voisi muuttaa. Nykyisin on paljon liian kaavamaisia koirakirjoja, joissa omistaja joutuu koko ajan miettimään, mitä tekee ja mitä ei saa tehdä. Tämä on monelle liian työlästä ja ilo pennun koulutuksesta saattaa hiipua.

Toisinaan oppii kantapään kautta, niin kuin minä. Mulla oli yhden oman kasvatin kanssa samanlaisia ongelmia pentuaikoina, kuin aloittajalla. Välillä tuli tunne, että minä en rakasta yhtään tuota koiraa, sen käytöksen takia. Koira oli silloin jo 2v, mutta en ollut onnistunut sen koulutuksessa. Sitten mietin, mistä voisi johtua. Jotenkin katsoin kokonaisuutta ja huomasin, että minulla oli aivan väärä tyyli luonnetestin mukaan ns. pehmeän koiran kanssa. Kaikki alkoi sujumaan, kun vaihdoin tyyliä. Se vei aikaa, koska ensin piti saada poistettua koiran oppima tapa ja väistely.

molossi
15.2.2016 15:10
"Aloittajan koira kokonaisuutena ilmentää minusta siis pikemmin epävarmuutta. Varsinainen puolustusviettiä ei niinkään. Eli siis ikä/käytös huomioonottaen."

No mitäs se epävarma koira sitten tekee muuta, kuin puolustaa itseään. Eli on epävarmuuttaan puolustusviettinen pelkopurija. Ja ellei sitä perittyä arkuutta saada myönteisillä kokemuksilla vähentymään, koira on koko ikänsä päällehyökijä, siis itsensä puolustaja.

Koiralla on jo syntyessään lauma-, saalistus-, suku- ja puolustusvietit. Miten vahvana ne tulevat esiin, riippuu muista koiran perimässään saaduista osioista, terävyys, toimintakyky, hermorakenne ym.

Jos pentu on ns. terävä, se reakoi ylikorostuneesti ja kokee uhkana sellaisenkin, mihin hyvän hermorakenteen omaava koira ei reakoi. Arka tai vaan epävarma koira harvoin hyökkää, vaan menettää toimintakykynsä ja pakenee tai alistuen menee maahan ja nostaa toisen takajalkansa merkiksi, jos se olisi vapaana. Mutta, kun se on taluttimessa, sillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin mennä puolustusviettiin. Hyvän luottamuksen omaava, epävarma menee siinä tilanteessa laumaviettiin ja tukeutuu omistajaan. Omistajan puolustaminen kehittyy juuri siitä pentuna itsensä puolustamisesta. Ja sitä puolustusviettiä vahvistetaan rättileikein, kun annetaan pennun voittaa. Omistaa koira ei saa koskaan puolustaa, ilman käskyä. Se on koulutuksen ydin, luoda luottamuksen kautta hyvä tottelevaisuus.

Aivan. Rättileikkeihin perustuu suojelukoulutuskin, saalistetaan hihaa. Aloittajan epävarmaa koiraa tässä ajattelin, että annetaan koiran aina voittaa. Koira oppii puolustamaan rättiänsä yhtä innokkaasti, kuin luutaan. Sillä luodaan koiralle itsevarmuutta omistajaan nähden, kun koira kokee olevansa voittaja. Koiralle annetaan tilaa kasvattaa rohkeuttaan. Toisin sanoen epävarma koira on ensin nostettava, jotta balanssi omistajaan saavutetaan. Kun tämä on saavutettu, voidaan alkaa vaatimaan tottelevaisuutta, jolloin koiran jättää puolustusvietin taakseen ja on laumavietissä, kuten belggarin ja sakun kuuluukin olla..

" Pikemmin olis kyse melkeinpä eloonjäämisvaistosta, eli koira yrittää ajaa uhkan pois metelöimällä, mutta jos tämä uhka käviskin päälle, ei osaiskaan "

Hupaisaa! Mikähän vietti koiralla silloin on tuossa eloonjäämisvaistossa? Viettithän perustuu vaistoihin, joidan varassa koirat elää.

Tilannepäivitystä;

Hihnassa yhä perseillään, mutta ehkä hitusen vähemmän. Etenkin autoja alettu jahtaamaan, saalisviettiä nyt ainakin on.
Vieraita ei enää arastele juurikaan, vähän varautuneempi miehiä kohtaan. Joillekkin änkeää hyvin syliin.

Tutun maalimiehen kanssa käyty ihan ajankuluksi leikkimässä, tosi innostunut hommasta ja hyvä puruote. Tottiksissakin ollaan päästy eteenpäin, tosi taitava nuorukainen ja tosi innoissaan tekee. Nyt vaan seuruussa lakanut piippaamaan jos on tosi huikea ruokapalkka, joskus kun ruokakupilla palkataan, tähän piippailuun vinkkejä? Lelupalkalla ei useimmiten piippaa ellei oikeasti mene kierroksilla.

- ap