Katoitteko Humiseva harju-elokuvan?

No pienenä jo tai nuorena kun näitä kirjoja luin niin ajattelin että hyh kuinka lapsellista. Samaa mieltä vieläkin. Varsinkin elokuvista. Kirjoissa sentään pääsee mielikuvitus vähän paremmin liikkeelle. Mutta silti.

Tuon elokuvan maailma on kadonnut sotien melskeisiin sekä naisten tasa-arvoon.
Kauan sitten jo.
Tänä-päivänä on enää harvoja aitoja naisia, jotka ymmärtävät elokuvan sanoman.
Rakkaudesta räytyvällä tyttösellä ei ole enää pappiloja, kartanoja, joissa hänellä
olisi oma neitsyt-kammionsa.
Hänellä on vain kaksion makkarin taka-nurkka.
Jos elokuva todella kosketti sinua ja olet nainen aloittaja.
Kaikkien naisten pitäisi kadehtia sinua.

H.

Humisevan harjun alkaessa tiesin, että on odotettavissa julmuuksia.Silti ajattelin viimeinkin katsoa tämän paljon puhutun elokuvan.
Eniten minua siinä järkytti ja inhoitti, se viattomiin eläimiin kohdistuva pahuus.
Elokuvan edetessä alkoi muutenkin tuntua ne henkilöt ja tapahtumat, jotenkin liian alkukantaisilta ja kamalilta. Ihan kuin ko. tarinan olisi kirjoittanut, mieleltään sairas, häiriintynyt, sadistinen ihminen. Ehkäpä Emily Bronte olikin sisimmältään sellainen. Enkä sitä ihmettele, jos on lukenut ja tietää millainen nuoruuskin tällä kirjailijalla oli.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Emily_Brontë#Nuoruus
Humisevassa harjussa ja siitä tehdyissä elokuvissa yorkshire on kuvattu todella kolkon näköisenä paikkana ja sen aikakauden ihmisiä samoin julmina ja raakalaisina.
Muissa sinne sijoittuvissa elokuvissa ja sarjoissa nähdään yokshiressä paljon kauniimpia maisemia, eikä vain tuollaisena karuna helvettinä. Tosin onhan sielä nykyäänkin vielä, näitä karun näköisiä kivirakennuksia ja maatilojen karjasuojia ja hevostalleja, sekä näitä maisemaan perinteisesti kuuluvia kiviaitoja.
Mutta ei siellä maisemat ole silti siellä pelkkiä karuja nummia ja rapakkoja silmänkantamattomiin, löytyy muutakin.
Mutta Humiseva harju oli siis kolkko ja raaka elokuva. Romantiikkakin oli jotenkin omituista ja kankeaa.
En tykännyt.

Katsoin. Olen yrittänyt katsoa aikaisempia versioita, mutta ne eivät ole vetäneet imuunsa. Tämä kai yritti olla keveämpi, kuvauksellisempi ja runollisempi. Elämän rujoutta ei vain onnistuttu peittämään, tuskin haluttiinkaan.
Sitä kyllä tuli miettineeksi, että tarvitseeko suuri, kestävä rakkaus puitteikseen julmuutta ja raakuutta. Vain kauheuden keskeltäkö voi syntyä niin väkevä rakkaus, että siihen voi kuolla ?
Siinä mielessä olen hunksin kanssa samaa mieltä - jos hänet nyt oikein
tulkitsin - että tasa-arvoistuessaan nainen on menettänyt jotakin oleellista naiseudestaan.

Palatkaapa maan pinnalle sieltä elokuvien surunauhojen ääreltä. Kun jalkautuu, näkee kuinka kauniit meillä on esimerkiksi Lohjanharju ja Punkaharju jotka humisevat luontoaan. Ei pahuutta, ei negatiivisuutta - mitä nyt lunta on tullut sen verran, että kävellen ei viitsi picnikille jakautua.