Ongelmana näillä oikeisto demareilla, siis

SDP ei ole eikä sen ole pitänytkään olla mikään sosialistinen puolue. Historian saatossa sosialististen vaatimusten ja politiikan sisältö on vaihdellut ja muuttunut. Sosialistisen vaihe elettiin varmaan aikana, jolloin Kalevi Sorsa johti puoluetta 1970-luvulla. Senkään ajan sosialismi ei paljon eronnut siitä, että nyt vaaditaan sähkönsiirtoverkkojen pysyttämistä kotimaisessa omistuksessa.

Sanders ei aja mistään vasemmalta ohi. Hänkään ei ole minkään sortin sosialisti, vaan ihailee lähinnä ruotsalaista ja pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia ja tulonjaon tasausta.

Demareita huomattavasti suurempi jakautuneisuus vallitsee Kepussa. Siellä porukka jakautuu alkiolaisiin ja talosuliberaaleihin, jotka ovat hyvin lähellä kokoomuslaista ajatusmaailmaa. Jos ette tätä usko, kuunnelkaa Kepun kunniapuheenjohtajaa ja kohta perustettavan Kapun uutta puoluejohtajaa.

Emme liity. SDP on meidän puolue.
Kolme nimeä riittää.
1. Väinö Tanner
2. Unto Varjonen
3. Paavo Lipponen
Sankarillisia Oikeistosialidemokraatteja kaikki.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Emme liity. SDP on meidän puolue.
Kolme nimeä riittää.
1. Väinö Tanner
2. Unto Varjonen
3. Paavo Lipponen
Sankarillisia Oikeistosialidemokraatteja kaikki.

Lue lisää

Heitä lienee pidetty jonkinlaisina oikeistodemareina, mutta ehkä eri syistä.

Väinö Tanner oli politiikassa mukana jo autonomian aikana ja silloin hän tuli tunnetuksi maltillisena sosialistina, joka ei hyväksynyt väkivaltaista vallankumousta. Tannerin ideologian keskipisteenä oli osuusliiketoiminta, mutta muutoin häntä voi ehkä luonnehtia valtionhoitajapoliitikoksi ja tässä suhteessa hän muistutti paljon Mauno Koivistoa, jonka liittäisin tähän samaan listaan ilman muuta. Molemmat näkivät parlamentarismin tien hyvänä asiana, vaikka Koivisto oli enemmän kiinnostunut välittömästä vallankäytöstä kuin ehkä Tanner, jolle puoluejohtajuus kyllä tarjosi siihen hyvän mahdollisuuden. Tanner tunnetaan ehkä oikeistodemarina nimenomaan ulkopolitiikkansa vuoksi. Hänhän oli venäläisten silmissä pahin sotarikollinen ja mies jota oli syytä vastustaa eniten. Tanner vastusti jyrkästi myös Paasikiven-Kekkosen linjaa.

Mauno Koivisto kuuluu listalle myös ennen Unto Varjosta, joka oli aikoinaan demarien puoluesihteerinä. Unto Varjonen oli koulutettu ja lahjakas politiikko, joka toimi ennen muuta kommunismin torppaajana. CIAn olisi pitänyt myöntää hänelle tästä jokin korkea tunnustus ja ehkä myönsikin, mutta sitä ei tietysti voi tuoda julkisuuteen. Varjonen kuoli nuorena ja hänen näyttönsä poliitikkona jäivät siksi vähintäänkin puolitiehen. Varjonen lukeutui myös puolueen asevelisiipeen ja oli tässä mielessä tannerilainen eli vaarallinen tapaus Venäjän silmissä.

Paavo Lipponen aloitti radikaalina vasemmistodemarina mutta muuttui sitten vähitellen valtionhoitajapoliitikoksi ja hamusi valtaan pääsyä. Lipposta pidettiin todellisena erityislahjakkuutena, täysien kymppien ja kuuden ällän miehenä, mutta ongelmana hänellä oli karun oloinen luonteensa ja heikko ulosantikyky. Äreä Lipponen pääsi kuitenkin valtaan oikeana hetkenä ja nosti Suomea ylös aika epätyypillisin demariopein ja onnistui siinä myös vähintään tyydyttävästi. Lipposen aika oli kovan nousun ja elintason kasvun aikaa. Sitä iloa kesti valitettavasti vain kymmenisen vuotta.

Ulkopoliittisesti Lipponen ja Koivisto olivat eri maata kuin Tanner ja Varjonen. Lipponen oli tietysti kasvanut paasikiveläis-kekkoslaiseen ajatusmaailmaan, mutta Koivisto lienee varsin pian hyväksynyt ja omaksunut tämän linjan toisin kuin muut ns. asevelisosialistit.

Mielipidepankki kirjoitti:

Heitä lienee pidetty jonkinlaisina oikeistodemareina, mutta ehkä eri syistä.

Väinö Tanner oli politiikassa mukana jo autonomian aikana ja silloin hän tuli tunnetuksi maltillisena sosialistina, joka ei hyväksynyt väkivaltaista vallankumousta. Tannerin ideologian keskipisteenä oli osuusliiketoiminta, mutta muutoin häntä voi ehkä luonnehtia valtionhoitajapoliitikoksi ja tässä suhteessa hän muistutti paljon Mauno Koivistoa, jonka liittäisin tähän samaan listaan ilman muuta. Molemmat näkivät parlamentarismin tien hyvänä asiana, vaikka Koivisto oli enemmän kiinnostunut välittömästä vallankäytöstä kuin ehkä Tanner, jolle puoluejohtajuus kyllä tarjosi siihen hyvän mahdollisuuden. Tanner tunnetaan ehkä oikeistodemarina nimenomaan ulkopolitiikkansa vuoksi. Hänhän oli venäläisten silmissä pahin sotarikollinen ja mies jota oli syytä vastustaa eniten. Tanner vastusti jyrkästi myös Paasikiven-Kekkosen linjaa.

Mauno Koivisto kuuluu listalle myös ennen Unto Varjosta, joka oli aikoinaan demarien puoluesihteerinä. Unto Varjonen oli koulutettu ja lahjakas politiikko, joka toimi ennen muuta kommunismin torppaajana. CIAn olisi pitänyt myöntää hänelle tästä jokin korkea tunnustus ja ehkä myönsikin, mutta sitä ei tietysti voi tuoda julkisuuteen. Varjonen kuoli nuorena ja hänen näyttönsä poliitikkona jäivät siksi vähintäänkin puolitiehen. Varjonen lukeutui myös puolueen asevelisiipeen ja oli tässä mielessä tannerilainen eli vaarallinen tapaus Venäjän silmissä.

Paavo Lipponen aloitti radikaalina vasemmistodemarina mutta muuttui sitten vähitellen valtionhoitajapoliitikoksi ja hamusi valtaan pääsyä. Lipposta pidettiin todellisena erityislahjakkuutena, täysien kymppien ja kuuden ällän miehenä, mutta ongelmana hänellä oli karun oloinen luonteensa ja heikko ulosantikyky. Äreä Lipponen pääsi kuitenkin valtaan oikeana hetkenä ja nosti Suomea ylös aika epätyypillisin demariopein ja onnistui siinä myös vähintään tyydyttävästi. Lipposen aika oli kovan nousun ja elintason kasvun aikaa. Sitä iloa kesti valitettavasti vain kymmenisen vuotta.

Ulkopoliittisesti Lipponen ja Koivisto olivat eri maata kuin Tanner ja Varjonen. Lipponen oli tietysti kasvanut paasikiveläis-kekkoslaiseen ajatusmaailmaan, mutta Koivisto lienee varsin pian hyväksynyt ja omaksunut tämän linjan toisin kuin muut ns. asevelisosialistit.

Lue lisää

Koivisto oikeastaan kuuluu listalle ensimmäisenä. En vain viitsinyt nostaa hänen nimeään esiin koska taas alkaa se riepominen. Näytti kovasti vanhentuneelta tänään IS:n jutussa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Heitä lienee pidetty jonkinlaisina oikeistodemareina, mutta ehkä eri syistä.

Väinö Tanner oli politiikassa mukana jo autonomian aikana ja silloin hän tuli tunnetuksi maltillisena sosialistina, joka ei hyväksynyt väkivaltaista vallankumousta. Tannerin ideologian keskipisteenä oli osuusliiketoiminta, mutta muutoin häntä voi ehkä luonnehtia valtionhoitajapoliitikoksi ja tässä suhteessa hän muistutti paljon Mauno Koivistoa, jonka liittäisin tähän samaan listaan ilman muuta. Molemmat näkivät parlamentarismin tien hyvänä asiana, vaikka Koivisto oli enemmän kiinnostunut välittömästä vallankäytöstä kuin ehkä Tanner, jolle puoluejohtajuus kyllä tarjosi siihen hyvän mahdollisuuden. Tanner tunnetaan ehkä oikeistodemarina nimenomaan ulkopolitiikkansa vuoksi. Hänhän oli venäläisten silmissä pahin sotarikollinen ja mies jota oli syytä vastustaa eniten. Tanner vastusti jyrkästi myös Paasikiven-Kekkosen linjaa.

Mauno Koivisto kuuluu listalle myös ennen Unto Varjosta, joka oli aikoinaan demarien puoluesihteerinä. Unto Varjonen oli koulutettu ja lahjakas politiikko, joka toimi ennen muuta kommunismin torppaajana. CIAn olisi pitänyt myöntää hänelle tästä jokin korkea tunnustus ja ehkä myönsikin, mutta sitä ei tietysti voi tuoda julkisuuteen. Varjonen kuoli nuorena ja hänen näyttönsä poliitikkona jäivät siksi vähintäänkin puolitiehen. Varjonen lukeutui myös puolueen asevelisiipeen ja oli tässä mielessä tannerilainen eli vaarallinen tapaus Venäjän silmissä.

Paavo Lipponen aloitti radikaalina vasemmistodemarina mutta muuttui sitten vähitellen valtionhoitajapoliitikoksi ja hamusi valtaan pääsyä. Lipposta pidettiin todellisena erityislahjakkuutena, täysien kymppien ja kuuden ällän miehenä, mutta ongelmana hänellä oli karun oloinen luonteensa ja heikko ulosantikyky. Äreä Lipponen pääsi kuitenkin valtaan oikeana hetkenä ja nosti Suomea ylös aika epätyypillisin demariopein ja onnistui siinä myös vähintään tyydyttävästi. Lipposen aika oli kovan nousun ja elintason kasvun aikaa. Sitä iloa kesti valitettavasti vain kymmenisen vuotta.

Ulkopoliittisesti Lipponen ja Koivisto olivat eri maata kuin Tanner ja Varjonen. Lipponen oli tietysti kasvanut paasikiveläis-kekkoslaiseen ajatusmaailmaan, mutta Koivisto lienee varsin pian hyväksynyt ja omaksunut tämän linjan toisin kuin muut ns. asevelisosialistit.

Lue lisää

"Ulkopoliittisesti Lipponen ja Koivisto olivat eri maata kuin Tanner ja Varjonen."

Eri maata olivat Lipponen ja Koivisto keskenäänkin.

Koivisto tahdoton KGB:n marionetti, jonka piti kaikkeen ulkopoliittiseen kannaottoon hakea Kremlin puumerkki. Viron itsenäisyyden tunnustaminen siitä yhtenä esimerkkinä. Esko Aho pelasti Suomen maineen keksimällä keinon kiertää tunnustus.

Lipponen taas lännen perseennuolija, USA:n ihailija ja ankara Naton kannattaja. Mitä vikaa Natossa, kysyi Lipponen kun näytti ettei kansa hyväksyisi hänen ajamaansa (Ahtisaaren kanssa) Natoon liittymistä. Lipposen takki tosin on pyörinyt aikojen saatossa niin moneen kertaan, ettei maasta taida opportunisempaa poliitikkoa löytyä. Lipposen kynästähän on lähtöisin mm. 1975 puoluekokouksen julkilausuma sosialisoimisvaatimuksista. Suurteollisuus, pankit, vakuutuslaitokset ja mm. apteekit piti Lipposen mielestä silloin sosialisoida.

Kukan tervejärkinen ei edes harkitse äänestävänsä SAK/demarimafiaa.
Ai jaa nyt olikin kyse mpp:sta, joten kyllähän hän tietenkin.....
No jos haluaa köyhien elävän kurjuudessa, niin silloin tietenkin demarit on oikea vaihtoehto, niiin ja vieläpä tahallaan lisätä sitä kurjuutta..esim. tuomalla maahamme lisää kurjuuden jakajia...ja sitten suosinalla prosentuaalisia palkankorotuksia.....

näinsevainasiaon kirjoitti:

Kukan tervejärkinen ei edes harkitse äänestävänsä SAK/demarimafiaa.
Ai jaa nyt olikin kyse mpp:sta, joten kyllähän hän tietenkin.....
No jos haluaa köyhien elävän kurjuudessa, niin silloin tietenkin demarit on oikea vaihtoehto, niiin ja vieläpä tahallaan lisätä sitä kurjuutta..esim. tuomalla maahamme lisää kurjuuden jakajia...ja sitten suosinalla prosentuaalisia palkankorotuksia.....

Lue lisää

Tervejärkinen ei varmasti äänestä demaria.

MPP on osoittanut suppean yleissivistyksensä, ja yksinkertaisiin uppoaa se aivopesu, jota SAK eritoten harjoittaa.

Olen seurannut erään sukulaismiehen "uraa" SAK.n erään liiton toimitsijaksi. Puhe on juuri tuota samaa MPP:n harjoittamaa ay-liturgiaa. Kyllä SAK opettaa poikansa ja tyttönsä puhumaan oikealla tavalla. Jotkut jopa uskovatkin siihen. MPP on ollut jonkun liiton palveluksessa, hän ymmärtää realiteetteja liian huonosti ollakseen oikeaa työtä tehnyt duunari, yleissivitysksen puute taas paljastaa, ettei kouluja ole juurikaan käyty.

Olen ehkä elänyt tässä maassa jonkun verran kauemmin kuin sinä mielipiteestäsi päätellen. Sotien jälkeen Suomi oli varsin köyhä maa. Sotakorvauksetkin olivat vielä niskassa. Reilussa puolessa vuosisadassa jokaisen suomalaisen elintaso on noussut valtavasti. Suomea ja muita pohjoismaita on alettu nimittää hyvinvointivaltioiksi. Harjoitettu politiikka on mahdollistanut ylenevän säätykierron (myös omakohtainen kokemus) sekä elintason moninksertaistumisen (myös omakohtainen kokemus). Tuona aikana valtaa ovat käyttäneet ns. tulonjakopuolueet eli SDP ja Kepu. Suomea kutsuttiin nousun perusteella myös Pohjolan Japaniksi. Nämä kertovat aika paljon ajasta ja politiikan tuloksista.

Veronmaksajat ovat saaneet rutkasti vastiketta verorahoilleen. Harva on sellainen valtio, missä olisi sitä vastiketta näin paljon saatu ja missä niin suuri osa kansasta olisi siitä päässyt nauttimaan.

Kehitysapua on jaettu jo vuosikymmenet eikä Suomi ole sen vuoksi mitenkään köyhtynyt. Nykyisetkin hallituspuolueet esittävät, että ongelmat pitäisi ratkaista paikan päällä ja apu suunnata sinne. Silti ne haluavat vähentää kehitsapua. Aika ristiriitaista.

Pakolaisten hyysäämisväitteet ovat persupropagandaa. Suomeen tulleiden kiintiöpakolaisten määrä on vähäinen. Suomeen tulee enemmän sellaista väkeä, joka hakeutuu tänne eri syistä. Parempana työllisyysaikana heidät olisi otettu osin onnenpotkuna vastaan. Maailman maista Kanada kykenee harjoittamaan sellaista valikoivaa maahanmuuttajapolitiikkaa, että se valikoi vain helmet tulijajoukosta. Ruotsi ja Saksa ottivat puolestaan kaikki halukkaat (jopa suomalaiset) silloin kuin niillä oli huutava työvoimapula.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olen ehkä elänyt tässä maassa jonkun verran kauemmin kuin sinä mielipiteestäsi päätellen. Sotien jälkeen Suomi oli varsin köyhä maa. Sotakorvauksetkin olivat vielä niskassa. Reilussa puolessa vuosisadassa jokaisen suomalaisen elintaso on noussut valtavasti. Suomea ja muita pohjoismaita on alettu nimittää hyvinvointivaltioiksi. Harjoitettu politiikka on mahdollistanut ylenevän säätykierron (myös omakohtainen kokemus) sekä elintason moninksertaistumisen (myös omakohtainen kokemus). Tuona aikana valtaa ovat käyttäneet ns. tulonjakopuolueet eli SDP ja Kepu. Suomea kutsuttiin nousun perusteella myös Pohjolan Japaniksi. Nämä kertovat aika paljon ajasta ja politiikan tuloksista.

Veronmaksajat ovat saaneet rutkasti vastiketta verorahoilleen. Harva on sellainen valtio, missä olisi sitä vastiketta näin paljon saatu ja missä niin suuri osa kansasta olisi siitä päässyt nauttimaan.

Kehitysapua on jaettu jo vuosikymmenet eikä Suomi ole sen vuoksi mitenkään köyhtynyt. Nykyisetkin hallituspuolueet esittävät, että ongelmat pitäisi ratkaista paikan päällä ja apu suunnata sinne. Silti ne haluavat vähentää kehitsapua. Aika ristiriitaista.

Pakolaisten hyysäämisväitteet ovat persupropagandaa. Suomeen tulleiden kiintiöpakolaisten määrä on vähäinen. Suomeen tulee enemmän sellaista väkeä, joka hakeutuu tänne eri syistä. Parempana työllisyysaikana heidät olisi otettu osin onnenpotkuna vastaan. Maailman maista Kanada kykenee harjoittamaan sellaista valikoivaa maahanmuuttajapolitiikkaa, että se valikoi vain helmet tulijajoukosta. Ruotsi ja Saksa ottivat puolestaan kaikki halukkaat (jopa suomalaiset) silloin kuin niillä oli huutava työvoimapula.

Lue lisää

lähettävät tänne demareiden onnelaan kaikki luku- ja ammattitaidottomat rupunsa.

Syyria_ja_Irak kirjoitti:

lähettävät tänne demareiden onnelaan kaikki luku- ja ammattitaidottomat rupunsa.

Demareilla Afgaani kommunistin tyttö kansanedustajana, vetää kuin hunaja mettisiä Afgaani pakolaisia, joita nyt ollut pääosin.
Pityi olla Syyriasta huonoista oloista, mutta tulikin suuri enemmistö Afganistanista, SDP onnelaan.