Oli LV;n tapaaminen viikko sitten perjantaina. Olen siis äiti ja neiti on reipas ½ -vuotta. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja minulla oli myös hirveät pelkotilat päällä lapsen menettämisestä jolloin mies ehdotti osastoa ja olin suostuvainen menemään. No ei siinä tilanne, on nyt se että minä saan äitinä nähdä lastani yhden yön 1 x vkossa. Mies myös heitti minut pihalle osastojakson aikana, koska kuulemma riitelimme jatkuvasti. Kävin HAL -polit yms. raskauden aikana, ihan vain sen takia, että olen tosissani lapseni suhteen... Nyt tää koko homma on jotenkin kääntynyt mua vastaan, enkä pahemmin liiku nykyisestä asunnosta mihinkään muutakuin kauppaan ja oman äitini luona käymään. En siis uskalla, enkä halua tehdä mitään, ikävä ja itku on jotain käsittämätöntä omaa lasta kohtaan. Toivon vaan, että tämä asia kääntyisi niin, että saisin olla muksun kanssa saman katon alla... Saa nähdä kuinka vieraantuu äidistä... Sairausloma loppuu 15pv joten kai se on pakko vain mennä töihin takaisin, kun ei jää paljoa vaihtoehtoja.
Anteeksi nyt vain?
oikeinko89
697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noin pienen lapsen kanssa mikään vuoroviikko ei ole vaihtoehto. Ikävää jos koet että tilannettasi on käytetty törkeästi hyväksi. En sinua tunne, joten en osaa kommentoida, kumman vanhemman kanssa lapsen on parempi elää.
Sinä saat kuitenkin onneksi säännällisesti lapsesi kanssa olla. Kun lapsi kasvaa, voitte asteittain lisätä tapaamisia. Ensin viikonloppuja, sitten pätkissä arkipäiviä jne. Tulevaisuudessa, esimerkiksi lapsen ollessa 5v tietämillä, olette hyvässä lykyssä kyvykkäitä vuoroviikkoihin, ja lapsikin siihen tottuu. Pidä nyt itsesi kunnossa. Sinä olet siinä tilanteessa, missä todella lukuisat isät ovat. Ikävä tilanne, kummalle vanhemmista tahansa. Yritä saada asia toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
ei hulluille lapsia, ei isäkään saa lasta viranomaisten valehdellessa tuomioistuimessa lapsen olosuhteet perättömässä lausumassaan leimatessaan isän tarkoitushakuisesti ns. hulluksi
vieraannuttaessaan lapsi isästään..
Tässä linkissä on mielenkiintoinen näkökulma, joka kannattaa lukea.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/lapsuuden-traumoilla-on-pitkat-jaljet/#.Vrzr7bSLQb1
------------------------------------------------------------------------------------
Raision kaupungin perhepalvelun lastensuojeluun, lastenvalvojalle..josko järki voittaisi ja valehtelu loppuisi.
Lapsi on vasta noin pieni. Tärkeintä on, että saat itsesi kuntoon. Niin silloin tulevaisuudessa tapaamiset ovat pidempi jaksoisia. Masennus voi tulla kelle tahansa. Mennään eteenpäin, lapsi kasvaa ja kaikki tuki ympärillä on vain hyväksi.
Jos aletaan syyllistää tai pelätään, jäädään kiinni siihen, mistä ei kannata kiinni pitää.
Anna aikaa itsellesi, niin voit olla lapsellesi se vanhempi, joka sinun pitää olla.
Unohda nyt, vieraantumiset ja mene eteenpäin. Töitä ei tarvitse tehdä, jos et ole siihen valmis. Eikä se ole merkki, että kaikki on kunnossa. Kuka tahansa voi romahtaa ja olla töissä rikkinäisenäkin. Puhu,kerro ja etsi ratkaisu hyvään oloon,sillä tämän päivän tilanne on eri jo ensi vuonna.
Mennään eteenpäin.
askel kerrallaan Raision kaupungin perhepalvelun lastensuojelun, lastenvalvojan masennukselle ja
sairaudelle perättömin selvityksin ja lausunnoin...
josko järki voittaisi ja valehtelu loppuisi.