Tää ol mun suasikki runo
Kera koirani pitkään juttelin
minä, ennenkuin ammuin sen.
(Oli jäänyt se auton alle kai,
ja sen pää oli viallinen.)
Tai toisin sanoen: ma haastelin,
ja koira kuunteli vain,
se ei mielipidettään virkkanut,
ja niin yksin puhella sain.
"Sinä astuisit kohta taivaaseen,
jos olisit ihminen",
minä virkoin, "mutta ei sielua
ole ruumiissa eläimen.
Niin ainakin opetettu on,
ja kaipa se onkin niin.
Ei siis sitä vaaraa myöskään lie,
että joutuisit helvettiin."
"Olet elänyt kunnon koirana
ja oot hyvin tehnyt työs.
Tosin pentuna varastit paistini
ja sait rangaistukses myös.
Mut sitä mukaa kun viisastuit,
olit nöyrä ja nuhteeton.
Sinun ystävyytes uskollinen
mulle paljon merkinnyt on."
"Mitkä lienevät olleet riemusi,
ihan tarkkaan tunne en.
Mut varmasti nautit, kun kuljimme
me saloja samoillen.
Lyhyt elämäs sinulle tarjonnut
tosionnea paljon on.
Ja kaikesta olisit ansainnut
vähän paremman palkinnon."
"En pääse ma mielikuvasta,
vaikk' oletkin eläin vaan,
että sullakin on oma taivaasi,
kun eroat päältä maan.
Tänä iltana varmaan jo haukahdat
ja kaukana ajo käy,
johon saata en sinua seurata
ja joka ei tänne näy."
"Ovat silmäsi viisaat, kun kuuntelet,
kuten ymmärtäisit tään.
Et taitaisi taivasta tahtoa
sinä enää ensinkään.
Me vain, sinun herrasi, ihmiset,
joit' tuska ja katumus syö,
me pelkäämme täältä lähteä,
jos edess' on pelkkä yö."
"Näet, meillä ei vaellus olekaan,
kuten sinulla, nuhteeton.
Sinun puhtaiden silmies edessä
hyvin syntinen ihminen on."
- Minä silitin koirani päätä vain
ja sitten ma ammuin sen.
Ja monta viikkoa jälkeenpäin
olin hyvin surullinen.
Unto Kupiainen
Kera koirani pitkään juttelin
minä, ennenkuin ammuin sen.
(Oli jäänyt se auton alle kai,
ja sen pää oli viallinen.)
Tai toisin sanoen: ma haastelin,
ja koira kuunteli vain,
se ei mielipidettään virkkanut,
ja niin yksin puhella sain.
"Sinä astuisit kohta taivaaseen,
jos olisit ihminen",
minä virkoin, "mutta ei sielua
ole ruumiissa eläimen.
Niin ainakin opetettu on,
ja kaipa se onkin niin.
Ei siis sitä vaaraa myöskään lie,
että joutuisit helvettiin."
"Olet elänyt kunnon koirana
ja oot hyvin tehnyt työs.
Tosin pentuna varastit paistini
ja sait rangaistukses myös.
Mut sitä mukaa kun viisastuit,
olit nöyrä ja nuhteeton.
Sinun ystävyytes uskollinen
mulle paljon merkinnyt on."
"Mitkä lienevät olleet riemusi,
ihan tarkkaan tunne en.
Mut varmasti nautit, kun kuljimme
me saloja samoillen.
Lyhyt elämäs sinulle tarjonnut
tosionnea paljon on.
Ja kaikesta olisit ansainnut
vähän paremman palkinnon."
"En pääse ma mielikuvasta,
vaikk' oletkin eläin vaan,
että sullakin on oma taivaasi,
kun eroat päältä maan.
Tänä iltana varmaan jo haukahdat
ja kaukana ajo käy,
johon saata en sinua seurata
ja joka ei tänne näy."
"Ovat silmäsi viisaat, kun kuuntelet,
kuten ymmärtäisit tään.
Et taitaisi taivasta tahtoa
sinä enää ensinkään.
Me vain, sinun herrasi, ihmiset,
joit' tuska ja katumus syö,
me pelkäämme täältä lähteä,
jos edess' on pelkkä yö."
"Näet, meillä ei vaellus olekaan,
kuten sinulla, nuhteeton.
Sinun puhtaiden silmies edessä
hyvin syntinen ihminen on."
- Minä silitin koirani päätä vain
ja sitten ma ammuin sen.
Ja monta viikkoa jälkeenpäin
olin hyvin surullinen.
Unto Kupiainen
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hieno oli runo ja sai taas kyyneleet silmiini oman koirani kuolemasta, mutta olikin Unto Kupiaisen? Väliäkö hällä.
Olisit linkittänyt sen musiikin, joka on todella liikuttava koiranpennusta, joka kulkee "lailla tuulen"? Itse en viitsi sitä hakea.
Jos olisit paremi tehny kotiläksys nii tiätäsit et mä en o koska tykäny narunpääs olevast peräreiäst,enemä kissa ihmissi.
Älä ammu viästi tuaja.
en tiätenkä,sen mä haluissi tahkot ja alotta jalkapohjist
Kissatkin kuolee...
Koitko sä kuolevas kun et saanu henk ,koht lirkkua musiikkiketjus ?
Päätit sitten minuun purkaa kiukkus.
Kuolee kissat silti niinkuin koiratkin vaikka kuinka kiukuttelet.