Moni meistä pelkää kuolemaa
miksi näin, eihän se tullut nuorena
takana pitkä työn aika
edessä lepo ja eläkkeiän vapauden taika
voimaa jäsenissä, pilkettä silmissä
kujeita mielessä,toimintaa kuin filmissä.
https://www.youtube.com/watch?v=QhgIx45vWOY
Huamasin tänään et kuolema on vaikea puheenaihe eräälle miehelle.
Ihmettelen miks se madon suu niin pelottaa , onko epävarmuutta tulevasta vai eikö haluais luopua ihminen olevasta.
Olen täs itte miettiny omii hautajaisii ja halvalla ,halvalla on mentävä.
Valkonen pahviaski taitaa olla viimenen kulkupeli ,siit vaan surumarssin kaikues kohti pannuhuonetta.
Erittäin vaivaton ja helppo tapa ,ei tarvii kantajii ja ne 5-6 saattajaa voi siit jatkaa matkaansa kuka minnekkin.
Haluun lähtee yht huomaamatta kun elinkin .
miksi näin, eihän se tullut nuorena
takana pitkä työn aika
edessä lepo ja eläkkeiän vapauden taika
voimaa jäsenissä, pilkettä silmissä
kujeita mielessä,toimintaa kuin filmissä.
https://www.youtube.com/watch?v=QhgIx45vWOY
Huamasin tänään et kuolema on vaikea puheenaihe eräälle miehelle.
Ihmettelen miks se madon suu niin pelottaa , onko epävarmuutta tulevasta vai eikö haluais luopua ihminen olevasta.
Olen täs itte miettiny omii hautajaisii ja halvalla ,halvalla on mentävä.
Valkonen pahviaski taitaa olla viimenen kulkupeli ,siit vaan surumarssin kaikues kohti pannuhuonetta.
Erittäin vaivaton ja helppo tapa ,ei tarvii kantajii ja ne 5-6 saattajaa voi siit jatkaa matkaansa kuka minnekkin.
Haluun lähtee yht huomaamatta kun elinkin .
Vastaukset 36
Vanhimmat
Monenlaista irvistelijää on kuolemasta mut tosi paikan tullet aikamiehetkin äitiä huutaa kun viikatemies kolkuttaa ovella.
Kuolema on niin lopullista.
Siilimuori.
Voin vakuuttaa että minulle kuolema oli ystävä ja hyväntekijä kun otti likan pois.
Olen elänyt elämäni niin et ei mulla enää oo mitään selvittämättä.
Palstalla on monesti kiistaa ,entäs sen jälkeen mut itte olen vaan utelias.
Okei. Monessa tapauksessa kuolema on armollinen ja sivusta kattojista paras vaihtoehto kuolevalle. Mut kuitenkin lopullisuudessaan myös pelottava useimmille. Niin kuolevalle itselleen kuin kaipaamaan jääville. Äkkikuolema on kuolevalle ehkä armollisin mut jälkeenjääville se pahin vaihtoehto. Kaikki jää kesken ja jäljelle jää paljon kysymyksiä.
Minulle kuolema ei ole joku vaan mikä. Sis kuolemassa ihminen lakkaa hengittämästä, sydän lakkaa lyömästä ja elimistö pysähtyy lopullisesti.
@koti-kiusattu
Joo, joo. Mutta ensin kirjoitat sen kirjasi.
Katso kommenttini edellisessä aloituksessasi.
Ei kai se mitään irvistelemistä ole jos pystyy näkemään kuoleman muussakin kuin hartaassa muodossa. Tai pikemminkin hautajaiset, niistähän meillä aiemmin oli puhe.
Kun on nähnyt lapsensa kuolevan, ei enää kuolemaa pelkää. En minä ainakaan.
Ystäväni teetti puuarkun, kun sai halvalla, muutaman kympin maksoi. Sille tulikin käyttöä yllättävän pian.
En minä muista ja toisten lähdöistä haluakkaan puhua ja harvoin omastanikin.
Palstan kirjotukset vaan antoi ispiraation aiheeseen ja yleensä se et se on niin pelätty aihe.
Ei täs silti oo aikomusta montaa päivää jauhaa ,jokane kirjottelee mitä haluu ,rönsyillä mennään .
Anceli, tarkoitin irvistelyllä sellaista rehentelevää suhtautumista kuolemaan, mitä usein kuulee. On ollut sellaistakin toivetta et minua ei sitten elvytetä olen täysin valmis ja sitten kun ko hetki on käsillä, iskee paniikki ja vaaditaan kaikki mahdollinen elämän säilyttämiseksi. Kuolema on usemmille kuitenki pelottava asia ja siksi varmaan kuolema on siirtynytkin kodeista sairaaloihin.
Monet joilla oma lapsi on kuollut sanovat pelkääväsnä erittäin paljon et sama tistuu toisen lapsen kohdalla. Enemmänkin niin päin et sitä tulee entistä suojelevaisemmaksi kun yhden lapsen on jo menettänyt.
Tuon hoitotyötä tehneenä tiedän hyvin, moni on valmis kuolemaan, mutta eipä tarvitse kummoinen terveyshäikkä tulla, kun jo lääkäriä paikalle pyydetään hakemaan.
Eihän elämästä tule mitään jos koko ajan pelkää jonkun kuolevan. Kyllä minäkin muutaman ensimmäisen kuukauden ajan tätä nuorimmaista tarkkailin, sitten helpotti. Kunnes tulivat uudet huolet eteen.
Kehitysvammaisten Tukiliiton entinen puheenjohtaja, saattoi olla Jyrki Pinomaa, kahden kehitysvammaisen isä, on sanonut: "Eläisinpä päivän kauemmin kuin lapseni" ja se on monen kehitysvammaisen lapsen vanhemman toive.
En usko että kukaan "koko ajan pelkää jonkun kuolevan". Mutta jos puhutaan kuolemalla rehvastelemisesta tai yleensä suhtautumisesta kuolemaan kukainenkin voi tuoda omat ajatuksensa esille. Ja kun kuolema on joksus lähelt liipannut, ehkä se siten saa toiset varovaisemmiksi kuin toiset. Kuolemaan ei totu koksaan vaikka sitä paljonkin näkee. Aina yhtä juhlallinen hetki. Kenenkään kuolinvuoteella en ole nähnyt iloittavan. Kyllä suru on aina läsnä vaikka sinänsä kuoleman hyvksyisikin. Luopuminen on kuitenkin monesti vaikeaa.
En pelkää omaa kuolemaa,
kasan tuhkaa saa mun isänmaa.
Mä koitan kaiken selvittää,
ettei lapset räydy ikävään.
Tietävät mä valmis oon,
siihen kaikki päätyy ajan oloon.
Nyt mä tunnen ikävää,
heit kohtaan jotka tänne jää.
Pelle MIljoona:
Hyvää yötä maailma
https://www.youtube.com/watch?v=PUyqM5GNvag&index=3&list=RD77bbq3ag0qY
Minä pelkään. En ole sillä tavoin vielä ollenkaan valmis kuolemaan, puistattaa ajatuksin. Kaikki on vielä kesken ja niin paljon vielä näkemättä ja kokematta. En halua vielä luopua tärkeimmästä ja kalleimmasta mitä minulla on, elämästä.
Siis en ole ollenkaan vielä sinut kuolevaisuuteni kanssa, kypsyminen siihen on vasta alussa.
Jos mä nyt saivartelisin, joka on vastoin mun luonnetta, niin sanoisin, että sä pelkää kuolemaa edeltävän elämän loppumista.
Mä tossa mun riimissäni yritin kertoa, että en pelkää kuolemaa, sitä mitä tapahtuu, sitä, että palaan sinne mistä tulin. Eli en minnekään.
En minäkään ole valmis kuolemaan. Joka ihosolukko huutaa elämännälkää. Haluaisin toki saada olla lasten ja lapsenlasteni elämässä vielä pitkään.
"Jos ymmärrät mitä tarkoitan" ;)
Ai uskot kuolemanjälkeiseen elämään?
Minä en siitä tiedä mitään, tiedän vain tästä elämästä mikä minulla nyt on ja sen en halua loppuvan vielä ja sitä myötä se on pelottava ajatus. Kaksi kertaa elämäni aikan olen pelännyt kuolevani tai että lapseni kuolee. Minusta niin järkyttävän väkivalytainen ajatuksin äkillisestä elämän loppumisesta yllättäen että jos sanoisin et ei pelota tai silloin pelottanut, valehtelisin.
Ei kai kukaan meistä terveistä haluais kuolla,elämän vietti on vahvin vieteist.
Mäkin haluun kokea sen sähköpyörän nopeuden mut sitä tarkotin et en koko aikaa murehdi tulevaa.
Elän aikani nauttien kaikest ja kun se loppuu niin se oli sit siinä,
En usko kuoleman jälkeiseen elämään. Tulin tyhjästä ja palaan tyhjään. Sori, mä olen tosi huono saamaan itseni ymmärretyksi.
Eiku saattaa olla et mun ymmärrys ei ana riitä :). Eikös se ole kuolmen jälkeistä se "ei mihinkään"? Eikös silloin kaikki ole loppu? Vaikka kuka sen tietää kun kukaan e ole tullut kertomaan, eikä toivottavasti tulekkaan.Minä haluan vielä olla tässä ja nyt.
Silleen juuri. Täällä sitten odotellaan palstalla ja pelätään, että sulla karkaa vauhdin hurmassa pyörä käsissä ja löydät ittes horsmapuskista.
Ei vaan, odotellaan millaisia plussia ja miinuksia sitten kerrot ja jos/kun itsellemme tulee ajankohtaiseksi niin sä olet ikään kuin pioneerina meille.
Itse odotan kesää ja virvelöintiä. Ajattomuutta, sitä ennen kieli keskellä suuta noilla liukkailla.
Joo, siis lakkaa vaan olemasta. Noi sun läheltä piti -tilanteet ovat kyllä sillälailla kamalia, kun elämä jäis kesken.
Selvennän vielä, että tarkotin, että tulet sitten kertomaan meille plussia ja miinuksia siitä sähköpyörästä. Meinaan kun itsekin fillaroin.
Olen senverran kysellyt suhranneita taloudenhoitajalta et nyt ei hyvä heilu pyörä rintamalla.
Katos kun viime talvena hankin melko hintavan cyklocrossin ja tää sähkövempele olis tonnin kalliimpi.
Mut joka tapaukses suosittelen sitä kaikille ,ei se ole inva kulkuneuvo, ikuinen vastatuuli muuttuu myötäseksi.
Käy ihmees kokeilemassa.
Tämmöstä himoitsen.
http://www.specialized.com/us/en/bikes/electric/turbo/turbo-s-ce
Onks jaettu himo kaksinkertainen himo ;) Tuossahan tosi leveet renkaat, menisi hyvin tossa meidän hiekkasella ja mäkisellä rantatiellä.
Kääk, kevät keikkuen tulevi. Ehkä mä tulevan kesän enempi panostan rantakivillä istumiseen ja ongenkohon tuijottamiseen.
Tämä palsta elämä on tosi rikasta, rönsyt niin vaihtelevia,
kuoleman jälkeisestä elämästä suoraan cyclocrossiin. Ihanaa.
Eiks olekin rikasta. Sade näyttää ulkomaailmassa loppuneen. Oisko sohjoinen lenkkipolku hyvä syy välttää vielä lenkkeilyä. On se, leffa alkakoon.
Puuhun kun rakentaisi risumajan ja menisi sinne odottelemaa viiitakemiestä, vähä niin kuin itiaanit
Kovempana talvena vois sitä jäälauttaa harkita ,nyt ei pääse eres hylkeet lumen alle.
Niin, inkkarit vetäytyi kuolemaan, niin kuin eläimetkin.
niin mut eikös silloin kuolema ole luonnollinen kun se tulee vanhana ja vanhuuteen? Met emmä vielä ole vanhoja :D.
Ei tässä jouda kuolemaan on muut mielessä.
Sanoppa muuta. Lapsenlapset vielä näkemättä ja kaikkee. Omat vanhemmatkin vielä olemassa, mua tarvitaan vielä.
Aloittajan tekstissä pisti silmään eniten hänen käyttämänsä rekisteröity nimimerkki: "koti-kiusattu". Toivon todellakin kaikkea hyvää ja ennen kaikkea sitä, ettei kiusaaminen ainakaan enää jatkuisi. Toisten kiusaaminen jos mikä on väärin. Jotkut eivät vain tahdo päästä siitä koskaan eroon.
En pelkää en odota kuolemaa, ihan on omat polkunsa sillä kulkijalla, joka päivä joudun sitä katsomaan silmiin ja usein se on aikamoinen armahtaja kun se polun pää vastaan ihmiselle tulee.
Sitä yrittää elää niin hyvin ja onnellisesti kuin taitaa oman elämänsä ja sitten kun sen lusikkansa lopulta nurkkaan heittää, loppujärjestelyt onkin jälkeenjäävien hommia. Minulle on silloin yhden tekevää millaiseen verkaan käärivät ja mitkä virret veisataan. Tosin onhan se sukuhaudassa hautapaikka siellä mieheni vieressä olemassa, mutta ei ehdoton.
Noista omista hautajaisistaan tulee aina mieleen yksi Pekko elokuva jossa Piepposka teki kuolemaa ja antoi naisväelle ohjeita hautajaistensa järjestelyistä, jotenkin näin. muistakaa, kakut pitää sitten tehdä hylakermasta koska vatsani ei kestä muuta. Eli jos kovin alkaa suunnittelemaan omia hautajaisiaan niin voi vaikka käydä, ettei ohjeiden hännän päätä näy lain.
https://youtu.be/UD5aSXXEMuI
No nämäkään nuoret eivät tienneet määränpäätänsä kuukausi sitten. He menehtyivät kun ajoivat siltapuomin läpi mereen launtaiyönä Södertäljessä matkallaan lentoasemalle.
https://youtu.be/z3Iy3LE61_g
Tulin jostain, menen jonnekin. Jossain vaiheessa tajusin olevani täällä. Sain kokea monenlaisia tunteita elämäni aikana. Rakastan muutamaa ihmistä ja heille olen kertonut varojeni säilytyspaikat, haluavani polttohautauksen ja että joku lukee lapsilleni Herran siunauksen. Uskovaiseksi minua pakanat haukkuvat ja pakanaksi uskovaiset. Kirkosta erosin jokunen vuosi sitten. Täytyy selvittää, onko hautaukseni järjestäminen helpompaa, jos kuuluisin kirkkoon. Jos on, niin liityn ennen kuolemaa varmaan. Musiikki https://www.youtube.com/watch?v=sPlhKP0nZII
Ajattekuolemaa ystävänä, kuin lepoa antava uni, - ainakin vanhalle ja väsyneelle sairaalle.
Eilen tuossa "lähi" alueella sattui paha kuolon kolari, se herätti ajattelemaan ettei se tämä immeisen elämä ole joskus kuin sattumuksista ja sekunneista kiinni, - yksi virhearviointi ja se on siinä; kaksi ihmistä kuoli kolaripaikalle, eivät varmasti osannu aavistaa aamulla että on "tänään" lähdettävä pois..
Iloitaan ja kiitetään tästä päivästä.
Hyvää Ystävänpäivää, Sinulle k/k:oo ja kaik muutkin :)
p.s mie lähen nyt saunaan, eilinen saari retki meinasi päättyä ikävästi, kaaduin liukkaalla järvenjäällä suksineni, ja pers (sori) kankut sai melkosen tällin, ei kai auta ku sauna, ja terva..viinaa ei ole :). Pääkin tärähti, mutta senyt ei tään kummemmaksi muutu :/
Hits..siis"ajattelen kuolemaa" jne..