Karsimisen tarpeellisuus

Jaa itse en ole edes törmännyt tälläiseen ilmiöön vaikka rottapiireissä olen kymmeniä vuosiakin pyörinyt. Rotat menevät hyvin kaupaksi, myös ne värivirheelliset.

Mistä olet nämä tietosi saanut? Onko mahdollista että olisit käsittänyt väärin? Esimerkiksi pari vuotta sitten alkoi "rottien joukkomurha" kun monien kasvattajien rotat sairastuivat alkuunsa mysteeriseen tautiin ja monia poikueita jouduttiin lopettamaan, lopulta eräs kasvattajista joutui lopettamaan kaikki rottansa kun tauti levisi karanteenista huolimatta. 2015 alkoi olla vasta tämä epidemia laantumaan päin ja useamman vuoden kesti.

Käy vaikka kesyrottafoorumilla kasvatus ja genetiikka osiossa. Tai kysele kasvattajilta, kaikki karsii. Ex kasvattaja Showtime ei karsinut.

Kasvatus ja genetiikka osion ekalla sivulla on tekstiä aiheesta. Pienellä googlailulla löytyy myös. :(

Karsiminen on kieltämättä ikävä ja tunteita herättävä asia. En ole kasvattaja, mutta kirjoitan siltä pohjalta mitä harrastellessa on nähnyt. Yhden sijoituspoikueen hoidin, sitä ei onneksi tarvinut karsia kun oli tasan 8 naperoa :) Hiirikasvatuksessa itseänikin hiertää se, kun poikasista selvästi karsitaan urokset pois ja osa kasvattajista karsii kaiken paitsi jalostusmateriaan ihan koska ei viitsi nähdä vaivaa että neuvottelee ostajien kanssa -näitä samoja asenteita ei onneksi ole rottapiireissä näkynyt! Ulkomaihin vertailtaessa kannattaa muistaa, että jenkeissä on monen muunkin asian suhteen aika eri käytännöt. Esim. eutanasiaa ei harrasteta juuri lainkaan vaan halvaantuineita ja muuten sairaita eläimiä saattohoidetaan kotona niin pitkään kuin pystyy vaikka eläin selvästi kärsii :(

Rottia EI karsita värin eikä kuvion takia -poikaset karsitaan parin päivän ikäisinä jolloin nämä ominaisuudet ei vielä näy. En usko että sukupuolikaan vaikuttaa kovasti toisin kuin hiirillä, koska uroksia kyllä otetaan lemmikiksi ihan siinä missä naaraitakin, lemmikkiominaisuuksiltaanhan ne on usein mukavampia! :D (Tai täsmennetään, osa kasvattajista karsii ensin korkeintaan kolmipäiväiset poikaset, ja myöhemmin tarpeen mukaan. Myöhemmin karsittaessa toki ulkonäkökin vaikuttaa, mutta jos päätavoite olisi pyrkiä standardinmukaisuuteen ei ensimmäisessä ja yleensä isoimmassa karsinnassa noin nuorena olisi mitään mieltä).

Ei ne emot ulkomaillakaan jaksa, kasvattajilla on jatkuvasti kehityksessä jälkeenjääneitä söpöjä pesänpohjimmaisia, ja poikasia tukiruokitaan. Emonmaidonvastike ei muuten koskaan pysty vastaamaan täysin oikeaa maitoa etenkin kun rotille ei ole edes omaa vastiketta tarjolla, van tukiruokittu poikanen jää osittain vaille ravintoaineita. Hidas kasvu ja nälkiintyminen ei vaikuta vain kokoon vaan myös mm. vastustuskykyyn. Ulkomailla muuten yllättävää kyllä ei ilmeisesti ole ihan saman kokoiset rotat, vaan suomalaisten kokoa on kuulemma ihmetelty. Mitään fiksua otosta mulla ei ole kyllä esittää joten menee vähän mutuiluksi. Mielenkiintoisesti American Fancy Rat and Mice Association kertoo aikuisen uroksen painoksi 450–650g, ja Suomen Kesyrottayhdistys 600 – 750g.
http://www.afrma.org/caresheet.htm
http://www.kesyrottayhdistys.fi/rotista/kesyrotan-hoito-ohjeet/

Jos kasvattajat olisi rahanahneita, kannattaisi tottakai kasvattaa kaikki aikuisiksi myyntituotteiksi tai edes siihen asti että voisi oikeasti karsia värien mukaan. Ei kenestäkään ole kivaa lopettaa poikasia. Mutta on vielä tuhat kertaa ikävämpää lopettaa 2-3 viikkoisia söpöjä nappisilmiä, kun emon kunto romahtaa liian ison poikueen kasvaessa. Vanhemmat poikaset imee vasta niin paljon että emo on oikeasti kovilla.

"Emoko ei jaksa? No huhhuh. Kannattaa miettiä, käyttääkö naarasta jalostukseen jos tietää että se ei jaksa poikasia?"
Tähän asiaan ei oikein voi vaikuttaa jalostusvalinnoilla. Rotalla on tasan 12 nisää, eikä se pysty ruokkimaan 20 poikasta vaikka kuinka toivoisi, 8 on aina ilman nisää ja vahvimmat jyrää pienimmät. Toki jos emolla ei riitä maito pienellekään poikueelle, on linjassa vikaa johon pitää puuttua :) On aika vaikeaa ennustaa miten kukin emo jaksaa poikasensa hoitaa kun yksi emo saa yleensä vain yhden poikueen. Kesyrotta muuten saa keskimäärin enemmän poikasia kuin villiserkkunsa. Tähän voisi sinänsä vaikuttaa jalostuksella, mutta valitsemalla pienempiä poikueita tulee helposti lisänneeksi monia muitakin lisääntymisongelmia.

Itse olen sitä mieltä että tuo ei ole oikein tappaa niitä pikkurottia. Mutta antaako emon kärsiä liian isosta poikueesta? Entä sitten se, jos ne 20 rottapoikasta ei menekkään kaupaksi? Onko parempi lopettaa poikaset 3 päivää vanhoina, kun eivät tajua maailmasta mitään vai sitten 5 viikkoisina kun elämää ja vipinää on ja elämän iloa? Ei näihin asioihin vaan löydy oikeanlaista vastausta.😢 Pitäisiköhän suomalaisten alkaa jalostamaan rottanarttuja niin että tulisi se 8 palleron pesue? Se taitaisi olla hyvä idea...🤔