Olemme suunnilleen viisikymppinen aviopari, yhdessäoloa lähes 30 vuotta.
Vaimoni ei ole halunnut läheisyyttäni vuosiin, ei myöskään seksiä missään muodossa.
Mutta nyt emme enää edes nuku samassa huoneessa.
Vaimoni mukaan, kuorsaukseni häiritsee häntä.
Nyt muutaman kuukauden olen nukkunut toisessa huoneessa ja tässä yksinään tulee väkisinkin mieleen, että onko tälläisessä liitossa mitään järkeä.
Vaimoni ei tahdo istua syliini tai lähelle viereeni, ei tahdo halata, ei suudella, ei seksiä.
Hän ei tahdo sitä minulta, eikä puheidensa mukaan keneltäkään muultakaan.
Ymmärtäisin käytöksen jotenkin, jos meillä olisi asiat jotenkin selvästi huonosti.
Taloudellisesti menee hyvin, oma talo, ei velkaa, molemmat töissä ja tienaamme hyvin.
En ryyppää, en polta, en ole väkivaltainen.
Kuntoilen, pidän itsestäni huolta, käyn saunassa tai suihkussa joka päivä, pesen hampaani, vaihdan vaatteeni, käytän hyväntuoksuista deodoranttia, en ole ylipainoinen yms.
Miksi en kelpaa vaimolleni?
Mikä voisi olla syynä vaimoni käytökseen?
Mitä voisin tehdä tilanteelle?
Eri sängyt, eri huoneissa
88
1527
Vastaukset
- itsestäänhuoltapitävä
Niinpä niin kun tietäisi. Itselläni mies tuollainen, vaikka en kuulemma kuorsaakkaan. Haukkuu ja arvostelee aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.
Syö tämä ainainen mollaaminen mutta kun ei kuulemma ole mitään vikaa minussa?? suu vain käy tosi tiheään negatiivisesti.Lähtökohtahan on se,että jokainen tarvitsee seksiä ja läheisyyttä kuten ruokaakin. Joten joko itsetyydytetään itsemme tai saadaan muualta. Joskus vaihdevuosi ikä kait tekee haluttomuutta. Itselläni on sellainen tilanne että en voi olla mieheni lähellä koska hän aina loukkaa minua. Haluttaisimutta en voi. Nainen ei vaan voi jos ei ole välit kunnossa. Kyllä siinä jotain on ei tuo ole normaalia.
- Mies50vuotta
Kk40 kirjoitti:
Lähtökohtahan on se,että jokainen tarvitsee seksiä ja läheisyyttä kuten ruokaakin. Joten joko itsetyydytetään itsemme tai saadaan muualta. Joskus vaihdevuosi ikä kait tekee haluttomuutta. Itselläni on sellainen tilanne että en voi olla mieheni lähellä koska hän aina loukkaa minua. Haluttaisimutta en voi. Nainen ei vaan voi jos ei ole välit kunnossa. Kyllä siinä jotain on ei tuo ole normaalia.
Millä tavalla miehesi sinua loukkaa?
Annatko jonkin esimerkin sellaisesta?
Minkälainen historia teillä on?
- 9548828
On tuiki tavallista, että nainen menettää kiinnostuksensa miestään kohtaan, kun suhde alkaa junnata paikoillaan. Veikkaan, että sinunkin vaimostasi kuoriutuu seksipeto, jos hän ihastuu uuteen mieheen.
Meillä seksi loppui 15 vuotta sitten. Olen jo itse hyväksynyt sen, että seksi on ohi tältä elämältä. Masentaa se edelleen mutta päivä päivältä hieman vähemmän.- hhljljl
Vähän sama juttu 45v. yhdessä vaimoa ei enää kiinnosta muuten asiat ok.
Itsellä vauhtia ja virtaa kyllä riittäis mutta kun ei vastapuolella ei.
En kannata erota sen takia lapset ja muut jutut, täytyy löytää jotain yhteistä vielä.
Kylläpä täytyy todeta, että taitaa seksi olla ohi tältä elämältä.
Turha alkaa syyllistämään - Kesytonkesänkalatkin
Psst! Vaimoilla tulee aika. Lapset alkavat lennellä pesältä pois. se tekee paljonkin muutosta...
Toinen hälyttävä vaihe on, kun vaihdevuodet myllertävät. Ne vaikuttavat väkisinkin fysiikkaan, ja naisen omaan käsitykseen itsestään.
Aloittajan olisi jo ajat sitten pitänyt puhua vaimonsa kanssa. Rakkaudesta jota hän itse ihan ilmiselvästi tuntee vaimoonsa- ja mikä sen suloisempaa-
Ja siitä kysyä, voisiko vaimo ajatella vielä sitä läheisyyttäkin kokeilla. Vaikka tuntuisikin siltä tai tuolta.
Ellei apua yhtään tuosta kuurista, suosittelen tosissani pariterapiaa jotain kautta. Terapeuttinen voisi olla myös? Yhteinen "koettelemus", reissu tuntemattomaan. niin että pakostikin joutuu keskustelemaan toisen kanssa asioissa. Ja jopa nukkumaan samassa tilassa, esimerkiksi teltassa, tms.
Älkää hukatko sitä rakkautta mikä teillä voisi yhä olla.
Pohdin tänään juuri sitä, miten isovanhempi-ikäiset, jopa hyvin toimeentulevat ihmiset voivat olla niinkin rakastuneita yhä toisiinsa, että karkaavat välillä kahden jonnekin. Esim. kun ulkopuolinen työntekijä tulee paikalle. Näistä ihmisistä huomaa erikseenkin ollessaan, miten he puhuvat toisistaan. Kaivaten, silmistä ilo loistaen, puhuvat siitäkin miten tapasivat.
Heidän kodissaan on aistittavissa arkisuus, rauha- tavallisuus, muttei mitään vihasta tai vain yhden ihmisen tavoista, koko kirjo elämää ja paljon naurua.
En ole kade. Olen kaksikymmentä vuotta sitten nuoruudenliitostani eronnut. Hiljattain seurustelukaverini kysyi minulta, olenko vielä kerran valmis aloittamaan alusta, asumisten kannalta, raivaamaan toisten jäljiltä paikan, kodiksi. Miksen olisi? Kyllä se hiomista vaatii. Kun on ne vaihtaritkin. Mutta minusta se mies on- himoittava. Ei vain ole tullut kerrottua sitä hänelle, vieläkään, on vasta parisen vuotta oltu. - Mies50vuotta
Kesytonkesänkalatkin kirjoitti:
Psst! Vaimoilla tulee aika. Lapset alkavat lennellä pesältä pois. se tekee paljonkin muutosta...
Toinen hälyttävä vaihe on, kun vaihdevuodet myllertävät. Ne vaikuttavat väkisinkin fysiikkaan, ja naisen omaan käsitykseen itsestään.
Aloittajan olisi jo ajat sitten pitänyt puhua vaimonsa kanssa. Rakkaudesta jota hän itse ihan ilmiselvästi tuntee vaimoonsa- ja mikä sen suloisempaa-
Ja siitä kysyä, voisiko vaimo ajatella vielä sitä läheisyyttäkin kokeilla. Vaikka tuntuisikin siltä tai tuolta.
Ellei apua yhtään tuosta kuurista, suosittelen tosissani pariterapiaa jotain kautta. Terapeuttinen voisi olla myös? Yhteinen "koettelemus", reissu tuntemattomaan. niin että pakostikin joutuu keskustelemaan toisen kanssa asioissa. Ja jopa nukkumaan samassa tilassa, esimerkiksi teltassa, tms.
Älkää hukatko sitä rakkautta mikä teillä voisi yhä olla.
Pohdin tänään juuri sitä, miten isovanhempi-ikäiset, jopa hyvin toimeentulevat ihmiset voivat olla niinkin rakastuneita yhä toisiinsa, että karkaavat välillä kahden jonnekin. Esim. kun ulkopuolinen työntekijä tulee paikalle. Näistä ihmisistä huomaa erikseenkin ollessaan, miten he puhuvat toisistaan. Kaivaten, silmistä ilo loistaen, puhuvat siitäkin miten tapasivat.
Heidän kodissaan on aistittavissa arkisuus, rauha- tavallisuus, muttei mitään vihasta tai vain yhden ihmisen tavoista, koko kirjo elämää ja paljon naurua.
En ole kade. Olen kaksikymmentä vuotta sitten nuoruudenliitostani eronnut. Hiljattain seurustelukaverini kysyi minulta, olenko vielä kerran valmis aloittamaan alusta, asumisten kannalta, raivaamaan toisten jäljiltä paikan, kodiksi. Miksen olisi? Kyllä se hiomista vaatii. Kun on ne vaihtaritkin. Mutta minusta se mies on- himoittava. Ei vain ole tullut kerrottua sitä hänelle, vieläkään, on vasta parisen vuotta oltu.No tuosta läheisyydenpuutteesta kerroinkin vaimolleni suunnilleen viikko sitten.
Hän tuumi, ettei meistä enää koskaan tule sellaisia rakastavaisia, jotka halaavat, suutelevat jne.
Ja vaihdevuodet tuli mukaan nopeutettuna, kun häneltä poistettiin munasarjat viime syksynä.
En todellakaan enää tiedä, mitä tehdä. Mikään ei tunnu muuttavan mitään.
Tuntuu kuin hän olisi päättänyt olla haluamatta mitään ja siitä hän pitää kiinni.
- voisua
Voi sua. Mun mielestä vaimollasi on oman itsensä kanssa jotain ongelmia. Ei taida rakastaakaan sua yhtään mutta vika ei ole sinussa vaan hänessä. Kuulostat hyvältä ja vaimoa rakastavalta ja arvostavalta mieheltä.
Jos keskustelu ei auta tai keskusteluyhteyttä ei ole lainkaan niin mitä järkeä on jatkaa liitossa, joka ei anna itselle mitään? Aiheuttaa vain pahaa mieltä.
Uskaltaisitko ehdottaa vaimollesi parisuhdeterapiaa? Vai puhuisiko hän omasta olostaan ihan yksin jollekin ulkopuoliselle? Ei ole reilua toista kohtaan kieltäytyä seksistä ilman mitään oikeaa syytä. Sehän on myös jonkunlaista pettämistä että oman haluttomuutensa seurauksena tukahduttaa myös puolison seksuaalisuuden.
Seksi on ihanaa. Toki sitä voi harrastaa myös oman itsensä kanssa mutta ei se koskaan korvaa fyysistä läheisyyttä.
Joku heitti että vaimollasi on vaihdevuodet ja haluttomuus ja läheisyyden torjunta johtuu siitä. Voi olla sitäkin. Kannattaisi hänen kipinkapin mennä lääkärille tarkistuttamaan tilansa. Lääkityksellä pääsee tasapainoon itsensä kanssa ja sitten seksikin alkanee taas maistua.
Mä olen sun vaimosi ikäinen ja seksi on mulle erittäin tärkeää. Siksi mä ihmettelen, että aika moni ikäiseni nainen sanoo, ettei vaan tee mieli ja vaativat samaa myös puolisoltaan. Ja että se vaihe mullekin tulee vielä eteen että seksi on toisarvoinen asia elämässä. Todella pelottavaa, jos noin käy. Olen päättänyt, että jos vaihdevuosioireet iskee noin julmalla tavalla päälle, menen heti lääkäriin. Ja mies saa seksiä vaikka ei itseä aina huvittaisi. Seksin parasta antiahan on nähdä toisen osapuolen nautinto.- Kommentoija
Pakko sanoa sinulle " voisua" , että kyllä se tilanne voi muuttua. Minulla ei koskaan ole ollut halujeni kanssa ongelmaa, eikä ole nytkään. Ongelmani on se, että paikat eivät enää kestä....minkäs sille voi :(
- siltävietiinmunasarjat
Opettele lukemaan...
- Anonyymi
"Joku heitti että vaimollasi on vaihdevuodet ja haluttomuus ja läheisyyden torjunta johtuu siitä. Voi olla sitäkin. Kannattaisi hänen kipinkapin mennä lääkärille tarkistuttamaan tilansa. Lääkityksellä pääsee tasapainoon itsensä kanssa ja sitten seksikin alkanee taas maistua."
Joihinkin vaihdevuosien oireisiin on lääkkeitä sekä hoitoja, mutta ne eivät palauta seksuaalista halua eivätkä -kykyä, vaan vain nopeuttavat prosessia. Oireita joita voidaan helpottaa/muuttaa lääkkeillä ovat mm. "kuumat aallot" (hikoiluaallot) ja monet aivojen toimintahäiriöt/muutokset (psyykkiset oireet/muutokset). Seksuaalisuuden päättyminen ei ole oire, vaan vaihdevuosien nimenomainen seuraus.
Vaihdevuosien aikaisempi nimitys oli elämänmuutos (engl: the change of life) joka on rehellinen kuvaus, feministit ovat sen saaneet muutettua tuohon epämääräiseen muotoon joka viittaa sellaiseen että se ehkä olisi vain jakso josta ehkä voisi palautua. Mutta, kyseessä on muutosaika, jossa seksuaalinen nainen muuttuu seksittömäksi mummeliksi. Tämä muutosaika kestää keskimäärin 5 vuotta, ja tuo viiden vuoden jakso alkaa tyypillisesti jossain vaiheessa kun nainen on iältään 45-50 vuotta vanha, mutta vuo alkaa jopa ennen kun nainen täyttää 40v jolloin tapahtumaa kutsutaan ennenaikaisiksi vaihdevuosiksi (ennenaikainen elämänmuutos).
- Punaruuni
Tarinani on säälittävä ja vielä säälittävämmäksi se tulee, kun kirjoitan sen näkyväksi. Tilanteessamme on paljon samaa, mutta jotenkin ap:llä on itsetunto tallella - minulta se on jo hiipunut.
Aloimme seurustelun rippikouluiässä. Kun seurustelumme eteni rakasteluun asti, huomasin olevani se, joka halusi enemmän ja useammin. Alkuvuosina eri paikkakunnilla opiskelu ja työskentely aiheuttivat sen, että seksielämää oli miehelleni sopivasti. Ruuhkavuosina lapset ja vuorotyöt rajoittivat rakastelukertoja, mutta muuten pysyimme läheisinä ja välillämme oli paljon lämpöä ja hellyyttä.
Jotain muuttui oleellisesti, kun lapset lähtivät maailmalle. Mikään ei olisi estänyt rakastelemasta, mutta mieheni otti selvästi etäisyyttä. Iltaisin hän valitteli vaivojaan, pukeutui pitkiin kalsareihin ja villasukkiin, haukotteli nojatuolissa ja teki hyvin selväksi, että ei tosiaan kiinnosta. Yritin puhua asiasta, ehdottelin terapiaa ja lääkäriä: minusta olimme vielä liian nuoria seksittömään elämään. Mies katsoi minua ärtyneenä ja säälivänä: puolen vuoden jälkeen, kun aloin olla jo epätoivoinen, sain nopean säälipanon. Ja sitten palattiin normaaliin: joka ilta peseydyin huolellisesti, pukeuduin sievästi, tulin sänkyyn hyvältä tuoksuvalta ja helposti lähestyttävänä: selkä minuun päin ja kevyt kuorsaus. Tätä taas puoli vuotta.
Olisin varmasti hyväksynyt tilanteen ja hankkinut mielihyvää lapsista ja harrastuksista, mutta sitten romahti. Miehellä olikin ollut suhde jo parin vuoden ajan. Siihen kuului paljon tunteita, mutta vain vähän tilaisuuksia fyysiseen yhdessäoloon: molemmat naimisissa ja eri paikkakunnilla. Tarkoitus ei ollut koskaan kertoa asiasta, kumpikaan ei halunnut erota, mutta hirveästi rakastettiin ja oltiin sielunkumppaneita: ”kukaan ei ole koskaan tällälailla ymmärtänyt ja että vielä saimme tämän kokea, kun elämässä ei ole mitään muuta valoa.” Olin tosiaan terapian tarpeessa, kävin syvissä vesissä. Mies halusi molemmat: suhde, jossa on paljon tunteita ja harvoja varastettuja kiihkeitä hetkiä, ja siinä ohessa vakaa, varma, rauhallinen avioliitto. Laitoin oman jäämiseni ehdoksi suhteen loppumisen, mutta kun se ei onnistunut, lähdin. Mies punnitsi aikansa ja sanoi, ettei halua erota. Palasin, ja suhde, jos sen on vielä olemassa, on jossain todella syvällä piilossa. Seksiä liitossamme ei edelleenkään ole – en uskokaan, että sen puute johtui tai johtuu suhteesta. Mies ei yksinkertaisesti halua haluta. Sitä tosiasiaa en pysty muuttamaan, terapiasta hän ei halua puhua.
Olen siis elänyt puutteessa vuosikausia, minua on petetty ja minut on hyljätty, mutta minä aina vaan rakastan. En enää toivo uskollista puolisoa tai hekumallista seksielämää. Teen töitä ja juoksen, kunnes vanhuuttani kuivun ja näivetyn. ”Näivettyminen” on juuri se olotila, jota puolisoni sanoi estäneensä suhteellaan.- longines
Tulevaisuudenkuvasi kuulostaa lohduttomalta. Olet myös kokenut hylkäämistä, oletko myös itse hylännyt itsesi ohittamalla ja järkeistämällä vaikeat tunteet, jotka tähän kaikkeen varmasti liittyivät?
Uskottomuudessa on usein kyse splittaamisesta (tunne-elämän jakamisesta) juuri sillä tavoin kuin kuvaat: jännittävä ja tunteikas sivusuhde, johon uskoton kumppani "vuotaa" ne asiat, jotka pitäisi käsitellä oman kumppanin kanssa. Eikö miehesi lähtenyt terapiaan uskottomuuden selvittyäkään? Jos ei, on hyvin ymmärrettävää, että tilanne palasi nopeasti entiseen.
Analysoit hyvin suhdettanne, mietin, mihin on kadonnut kiukku, jonka väärin kohteleminen aiheuttaa ja joka auttaa asettamaan rajat sille, miten sinua kohdellaan? Kiukku auttaa tekemään ratkaisuja, auttaa kohtaamaan omia pelkoja, se luo suhteeseen myös liikettä, dynamiikkaa ja kontaktia. Toisaalta viha voi olla myös passiivista aggressiivisuutta, puhumattomuutta ja kohtaamattomuutta, joka koteloi parin tiukasti erilleen. Kaikki nämä asiat liittyvät suhteen vallankäyttöön ja valtataisteluun. No, tietysti paljon muuhunkin. Vaikuttaa siltä, että suhteessanne on puhumattomia asioita, joista pitäisi päästä keskustelemaan, mutta kumpikin pelkää sellaista keskustelua?
Jäin miettimään sitä, että onko sinulla kokemusta siitä, että läheisyydenkaipuusi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesi on ohitettu, esimerkiksi lapsuudesta? Mistä tällainen elämäntilanteeseesi liittyvä hylkäämisen tunne on sinulle tuttua niin, että olet päättänyt sitä kestää? Vai onko vain voimien keräämisestä ratkaisun tekemiseksi? - Punaruuni
Olipa hieno ja valavaiseva kommentti. Näitä palstoja lukee todella ajattelevia ja empaattisia ihmistä - kaikkien alatyylisten ja musta-valkoisten viestien seasta löytyy myös helmiä.
Halusin näyttää miehelleni, että suhteemme on säilyttämisenarvoinen ja pystyn pääsemään tapahtuneesta ylitse. Mies ei koskaan halunnut terapiaan. Kävin yksin puolen vuoden ajan. Kiukun sijaan olen tuntenut äärimmäistä surua: olen surrut pitkää suhdettamme. menetettyä rakkautta, hukattua seksielämää ja harmaata tulevaisuutta.
Ja totta, lapsuudessani perhetilanne oli sellainen, että läheisyyttä ja hyväksyntää ei ollut tarjolla. Käänsin sen mielestäni silloin vahvuudekseni, mutta ehkei kuitenkaan käynnyt niin? - longines
Punaruuni kirjoitti:
Olipa hieno ja valavaiseva kommentti. Näitä palstoja lukee todella ajattelevia ja empaattisia ihmistä - kaikkien alatyylisten ja musta-valkoisten viestien seasta löytyy myös helmiä.
Halusin näyttää miehelleni, että suhteemme on säilyttämisenarvoinen ja pystyn pääsemään tapahtuneesta ylitse. Mies ei koskaan halunnut terapiaan. Kävin yksin puolen vuoden ajan. Kiukun sijaan olen tuntenut äärimmäistä surua: olen surrut pitkää suhdettamme. menetettyä rakkautta, hukattua seksielämää ja harmaata tulevaisuutta.
Ja totta, lapsuudessani perhetilanne oli sellainen, että läheisyyttä ja hyväksyntää ei ollut tarjolla. Käänsin sen mielestäni silloin vahvuudekseni, mutta ehkei kuitenkaan käynnyt niin?Kiitos kehuista.
Minusta viestisi ja käsityksesi harmaasta tulevaisuudesta viittaa siihen, että olet hiukan masentunut. Monesti masennuksen takaa löytyy suremattomia suruja ja ilmaisematonta kiukkua. Elämä alkaa näyttää vaihtoehdottomalta ja yksitoikkoiselta, vaikka maailma on edelleen suuri.
Torjutuksi tuleminen vaikuttaa itsetuntoon vahvasti. Miehesi haluaa pitää sinut emotionaalisesti kauempana syystä tai toisesta. Sinä voit silti oppia rakastamaan ja hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, kauniina, haluttavana ja haluavana naisena, joka osaa huolehtia itse itsestään. Sinun asemassasi kiinnittäisin erityistä huomiota siihen, että saan tarpeeksi kosketusta itse itseltäni, kauneudenhoidon, hierontojen, liikunnanilon, hyvän pukeutumisen yms. keinoin. Tässäkin tilanteessa olet itse itsestäsi vastuussa, hyvinvoinnistasi, seksuaalisuudestasi, joten voit tiedostaa, että tilanne on sinulle uhka (näivettymisen uhka) ja huomioida itse itseäsi kaikin hemmottelevin tavoin.
Kannattaa myös miettiä, olisiko sinulla mahdollisuus mennä pitempään terapiaan. Ryhmäterapia on myös hyvä mahdollisuus tutustua paremmin itseen ja samalla siihen, miten tulee nähdyksi muiden taholta toimiessaan itselle tyypillisillä tavoilla. Ainakin pk-seudulla on saatavilla ammattitaitoisesti ohjattua ryhmäterapiaa.
Hei nimimerkki, Mies50vuotta
Kerrot avioiitosta, joka kuulostaa ... ilmeisesti aika tavalliselta, ainakin saamiesi kommenttein mukaan ja samantapaisita ole kuullut muuallakin. Mietit mistä tilanteennen johtuu ja mitä voit tehdä. Oletko kysynyt vaimoltasi mistä häen mielestään on kyse, miksi hän ei halua läheisyyttä, seksiä? Voithan itse yrittää jutella hänen kanssaan, jos teillä on hyvä keskyusteluyhteys, jonain leppoisana hetkenä. Ehdotan myös perheneuvojalle menoa. Ellei vaimosi lähde, voit mennä itseksesi. Ei siitä ainakaan haittaa olisi. Jos ja kun elätte vielä pitkään yhdessä, kannattaisi tuolle tilanteelle tehdä jotain, jotta yhteiselämä olisi läheisempää, parempaa. Tilanteenne ei ole lainkaan toivoton, päinvastoin.
Kaikkea hyvää,
Pirkko-pappi- liukutuubi
Miten voisin miestäni loukkaamatta ehdottaa hänelle tuollaista järjestelyä?
Olemme olleet naimisissa yli 40 vuotta. Lähestyn 70:ä ja terveydellisistä syistä jouduin luopumaan estrogeeneista 15 vuotta sitten.
Tilanne on se, että iltaisin joudun väkisin valvomaan olohuoneessa niin pitkään, että mieheni ehtii saamaan unen päästä kiinni. Sitten voin mennä itsekin varovaisesti nukkumaan.
Päivällä ei ole puhettakaan ruokalevoista muualla kuin olohuoneen sohvalla. Tiedän, että jos menen makuuhuoneeseen jossa mieheni lounaan jälkeen lueskelee niin hän on välittömästi ihollani.
Olen yrittänyt ehdotella muun kuin hellittelyn rajoittamista kertaviikkoon mutta tarvetta tuntuu olevan enempäänkin. Ainoa lohtu on se, ettei kaljapäissä miehelläni oiken ole terää mutta se on hyvin harvinaista.
Tämä ei ole joko-tahi kysymys mutta on kuitenkin os minun elämäni laatua.
Mutta en halua loukata miestäni!- 25vyhdessä
No eikö sitä miestä voi hoidella käsin vaikkei itse kiinnostaisikaan tai paikat kestä aktia? Onhan se seksi nyt paljon muutakin, eikös?
- Mies50vuotta
Kiitos vastauksista ja siitä että tuli useita näkökulmia asiaan.
Olemme käyneet yhden kerran keskustelemassa ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Häneltä saimme jotain, mutta se ei ole tilannetta muuttanut.
Vaimoni hormonitasapaino voi nyt aiheuttaa ongelmia, mutta se ei ole syy aikaisempaan, jo kahdeksan vuotta jatkuneeseen haluttomuuteen.
Enkä tarkoita pelkästään seksiä, vaan yleistä haluttomuutta läheisyyteen.
Aiemmin kuvittelin seksinpuutteen maailman pahimmaksi asiaksi, mutta kyllä läheisyydenpuute on vielä pahempaa.
Läheisyydellä, hyväilyillä, suudelmilla osoitetaan toiselle hyväksyntä, halu olla yhdessä, rakastaminen.
Ilman niitä, elämä tuntuu menevän hukkaan.
Itse olen aina ollut vahvasti seksuaalinen. Olen halunnut saada ja etenkin antaa seksiä.
Olen aina saanut suuren nautinnon siitä, kun saan naisen nauttimaan.
Se tunne, kun esileikin aikana saan tuotettua sellaisen nautinnon, että hän saa orgasmin tai useamman, jo ennen varsinaista yhdyntää.
Sen jälkeinen seksi on parasta, mitä on olemassa. Kaikki "paineet" on pois ja voi keskittyä vain molempien nautintoon
Vaimoni on aina nauttinut seksistä ja saanut aina orgasmin tai useampia. Mutta puoli tuntia sen jälkeen, hän yhdenkin kerran totesi että, "täysin yliarvostettua touhua".
Seksi on aina mennyt niin, että vaimoni makaa ja ottaa vastaan nautinnon.
Onneksi olen pystynyt nauttimaan siitä, että tuotan vaimolleni nautinnon.
Kylläpä tuo kirjoitukseni kääntyi kovasti seksiin, mutta ehkä puhe on siitä, mistä on puute.- Eivoiollatottaa
Sori vaan jos nyt sanon ihan suoraan, mutta eipä tuo ihan normaalilta seksi suhteelta kuulosta, vaimo vain makaa ja ottaa vastaan nautinnon! Saa niitä lahnoja kalakaupastakin. :-)
Miksi olet tyytynyt tuollaiseen - luultavasti vaimosikin olisi halunnut / tarvinnut jotain muuta, muttei ole ehkä koskaan osannut "herätä" omaan seksuaalisuuteen. ? - Nainenjokatietää
Sorry Mies50!
Nyt haluan hiukan avata silmiäsi! Jos naisesi saa pelkästään makaamalla eli ei itse osallistu nautinnon tuottamiseen niin tuskin hän saa yhtään orgasmia useista puhumattakaan. Ne "orgasmit" ovat täyttä feikkiä ja varmasti siksi, että lopettaisit pökkimisen jo..
Sinun kannattaisi nyt perehtyä syvällisemmin seksiin sekä naisen nautintoon. Ei kukaan nainen joka on juuri kokenut useamman orgasmin totea, että se on yliarvostettua!!
Yksitoikkoinen ja mitäänsanomaton seksielämä johtaa noin ylimieliseen kommenttiin... - Mies50vuotta
Nainenjokatietää kirjoitti:
Sorry Mies50!
Nyt haluan hiukan avata silmiäsi! Jos naisesi saa pelkästään makaamalla eli ei itse osallistu nautinnon tuottamiseen niin tuskin hän saa yhtään orgasmia useista puhumattakaan. Ne "orgasmit" ovat täyttä feikkiä ja varmasti siksi, että lopettaisit pökkimisen jo..
Sinun kannattaisi nyt perehtyä syvällisemmin seksiin sekä naisen nautintoon. Ei kukaan nainen joka on juuri kokenut useamman orgasmin totea, että se on yliarvostettua!!
Yksitoikkoinen ja mitäänsanomaton seksielämä johtaa noin ylimieliseen kommenttiin...Eipä niitä tarvitse sen kummemmin avata.
Aivan varmasti tiedän ja tunnen, koska vaimoni saa orgasmin.
Eikä hänellä ole myöskään mitään syytä feikata niitä. Ei vaimollani ole niin paljon miellyttämisenhalua.
Tuohon "naisen nautintoon" olen tutustunut 15 vuotiaasta lähtien ja muutamalta itseäni melko paljon vanhemmalta olen saanut perustellisen opin.
Esim. sen, että kun nainen saa orgasmin jo esileikin aikana, on seksi sen jälkeen huomattavasti nautinnollisempaa.
Siitä olen sitten ihan pikkupojasta lähtien ainia huolehtinut.
Ja kaikki aiemmat naiset on olleet erittäin tyytyväisiä.
Enkä minäkään olisi koskaan uskonut noita sanoja kuulevani siinä tilanteessa, mutta niin vaan kävi.
Ja ehkä vielä omituisempi kerta oli sellainen, kun kädelläni hyväilin hänelle orgasmin ja heti kun hän oli hiukan rauhoittunut, hän veti housut jalkaan, käänsi minulle selkänsä, veti peiton päällensä ja alkoi nukkumaan.
Jättäen minut siihen kulli pystyssä ihmettelemään.
Enpä olisi uskonut sitäkään voivan tapahtua.
Aina kaikki ei toimi ihan ennakoidusti, eikä niin kuin itse toimisi. - älä-yleistä
Nainenjokatietää kirjoitti:
Sorry Mies50!
Nyt haluan hiukan avata silmiäsi! Jos naisesi saa pelkästään makaamalla eli ei itse osallistu nautinnon tuottamiseen niin tuskin hän saa yhtään orgasmia useista puhumattakaan. Ne "orgasmit" ovat täyttä feikkiä ja varmasti siksi, että lopettaisit pökkimisen jo..
Sinun kannattaisi nyt perehtyä syvällisemmin seksiin sekä naisen nautintoon. Ei kukaan nainen joka on juuri kokenut useamman orgasmin totea, että se on yliarvostettua!!
Yksitoikkoinen ja mitäänsanomaton seksielämä johtaa noin ylimieliseen kommenttiin...Miten voit puhua muiden naisten suulla?
Olin vastaavassa tilanteessa, mies osasi "hoitaa" minulle orgasmeja tuosta vaan, tippaakaan minua ei kiinnostanut koko homma. Syy oli ettei se mies kiinnostanut minua tippaakaan. Ei se orgasmi ole seksin tärkein asia, ne kaikki muut ovat, ainakin minulle. Orgasmin voin hoitaa vaikka itsekin itselleni monta kertaa päivässä. - Mies50vuotta
Eivoiollatottaa kirjoitti:
Sori vaan jos nyt sanon ihan suoraan, mutta eipä tuo ihan normaalilta seksi suhteelta kuulosta, vaimo vain makaa ja ottaa vastaan nautinnon! Saa niitä lahnoja kalakaupastakin. :-)
Miksi olet tyytynyt tuollaiseen - luultavasti vaimosikin olisi halunnut / tarvinnut jotain muuta, muttei ole ehkä koskaan osannut "herätä" omaan seksuaalisuuteen. ?Eipä sitä tarvitse anteeksi pyydellä, että tuo päivänselvän asia esille.
En minäkään pidä meidän suhdetta terveenä.
Koko yhdessäolomme aikana vaimoni on muistaakseni kaksi kertaa tehnyt aloitteen seksiin.
Mutta ei hänen ole kyllä tarvinnutkaan, koska itse sitä aikanaan jollain tavalla ehdotin vähintään kerran päivässä.
Olen tähän tyytynyt useasta syystä.
Meillä on aina mennyt muuten hyvin ja uskoin että vaimoni kiinnostus seksiin lisääntyy, kun ikää tulee lisää. Niinhän jokaisessa lehdessäkin kirjoitetaan.
No ei ole kiinnostus lisääntynyt, vaan loppunut.
Ostin joskus vaimolle lahjaksi kaalimadon, ajatellen että se voisi herätellä uinuvaa seksuaalisuutta.
Näin sen sitten eräänä päivänä roakakorissa.
Olemme tietenkin aiheesta puhuneet, yleensä huonolla menestyksellä. Mutta hän on kertonut, ettei ole koskaan masturboinut.
En tiedä valehteleeko, mutta enpä ole sitä koskaan ainakaan huomannut.
Omien puheidensa mukaan, seksi ei vaan kiinnosta.
Ei mun kanssa, eikä kenenkään muunkaan kanssa, eikä kai sitten edes itsensä kanssa.
Vaimoni on sanonut, että hae sitä pillua muualta, jos sitä niin haluat.
En ole vielä hakenut, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa.
Vaikka tärkeintä ei ole se seksi, vaan ne kaikki hyväilyt ja yhteinen nautinto.
Seksin suhteen olen aina ollut avoin kokeilemaan lähes mitä vaan, mutta jos toinen sanoo kaikelle ei, niin aika tehokkaasti se vie halun ehdottaa jotain uutta. - Kerttulikaarina
Mies50vuotta kirjoitti:
Eipä sitä tarvitse anteeksi pyydellä, että tuo päivänselvän asia esille.
En minäkään pidä meidän suhdetta terveenä.
Koko yhdessäolomme aikana vaimoni on muistaakseni kaksi kertaa tehnyt aloitteen seksiin.
Mutta ei hänen ole kyllä tarvinnutkaan, koska itse sitä aikanaan jollain tavalla ehdotin vähintään kerran päivässä.
Olen tähän tyytynyt useasta syystä.
Meillä on aina mennyt muuten hyvin ja uskoin että vaimoni kiinnostus seksiin lisääntyy, kun ikää tulee lisää. Niinhän jokaisessa lehdessäkin kirjoitetaan.
No ei ole kiinnostus lisääntynyt, vaan loppunut.
Ostin joskus vaimolle lahjaksi kaalimadon, ajatellen että se voisi herätellä uinuvaa seksuaalisuutta.
Näin sen sitten eräänä päivänä roakakorissa.
Olemme tietenkin aiheesta puhuneet, yleensä huonolla menestyksellä. Mutta hän on kertonut, ettei ole koskaan masturboinut.
En tiedä valehteleeko, mutta enpä ole sitä koskaan ainakaan huomannut.
Omien puheidensa mukaan, seksi ei vaan kiinnosta.
Ei mun kanssa, eikä kenenkään muunkaan kanssa, eikä kai sitten edes itsensä kanssa.
Vaimoni on sanonut, että hae sitä pillua muualta, jos sitä niin haluat.
En ole vielä hakenut, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa.
Vaikka tärkeintä ei ole se seksi, vaan ne kaikki hyväilyt ja yhteinen nautinto.
Seksin suhteen olen aina ollut avoin kokeilemaan lähes mitä vaan, mutta jos toinen sanoo kaikelle ei, niin aika tehokkaasti se vie halun ehdottaa jotain uutta.No eipä se taida olla ihmeellistä, että hän ei ole koskaan masturboinut. Kyllä niitä naisia taitaa löytyä muitakin..
Eräs viisikymppinen ystävättäreni kertoi myös saman asian. Hän oli jopa kauhistunut kysymyksestäni. Hyvin erikoista hänen kohdallaan oli se, että hän hyppäsi jokaisen tapaamansa miehen kanssa sänkyyn lähes heti. Eli hän koki seksin olevan naiseutensa mitta!(tämä tapahtui hänen pitkän avioliittonsa jälkeen)
Sanoinkin hänelle suoraan, kun itsensä tyydyttämisestä keskusteltiin kerran risteilyllä, että kuinka hän voi toimia noin. Hän tapasi tanssilattialla miehen, meni hyttiin ja otti heti suihin. Tuossa oli ristiriita juuri oman seksuaalisuutensa suhteen.
Näin toimii aika moni petetty ja jätetty! Eikä sen ole väliä onko varattu vai vapaa mies...( tiedän muitakin tapauksia)
- longines
Minua jäi askarruttamaan kaksi asiaa. Toinen vaimoosi liittyvä ja toinen itseesi.
Et vastannut papin kysymykseen siitä, mitä vaimosi vastaa, kun kysyt asiasta häneltä? Miksi hän kieltäytyy seksistä ja miten hän näkee tilanteen? Nyt olemme kuulleet vain sen, millainen suhde on sinun näkemyksesi mukaan. Ensimmäisenä tulee mieleen, että
mitä tapahtui kahdeksan vuotta sitten? Mitä suhteessanne on muuttunut? Onko tapahtunut jokin loukkaus, joka on vahingoittanut suhdettanne vaimon mielestä ja josta ette ole päässeet yli? Vai onko elämässänne ollut jotakin muuta vaikeaa, joka on vaikuttanut haluttomuuteen?
Haluttomuuteen voi olla monia syitä, mutta yksi merkittävä syy liittyy vallankäyttöön suhteessa. Seksistä ja läheisyydestä kieltäytyminen on vallankäyttöä. Se on hyvä tiedostaa samalla kun huomioi sen, että kaikilla on oikeus kieltäytyä seksistä niin halutessaan. Seksistä kieltäytymiseen on olemassa syy ja mielestäni puoliso on velvollinen keskustelemaan siitä syystä - yhden terapiakerran käyminen ei vielä ratkaise mitään, miksi ette jatkaneet terapiassa? Yhdellä kerralla voidaan vasta selvittää, millaisesta ongelmasta on kyse. Teidän aiempi yhteinen seksuaalinen historianne kuulostaa olevan sellainen, että sinä olet ollut aktiivinen, vaimosi passivisen roolissa. Nyt tämä roolitus on vaihtunut sellaiseksi, että vaimosi aktiivisesti kieltäytyy. Mitä kaikkea tämä on liitossanne tarkoittanut? Ja mistä tämä roolitus alun perin on peräisin, lapsuudesta, nuoruudesta, traumaattisista kokemuksista, seksualisuuteen liittyvistä uskomuksista ja mielikuvista?
Joku puhui tuossa limakalvojen kuivumisen ongelmasta. Kuivuminen ei millään tavoin estä seksuaalista toimintaa. Myöskään erektio-ongelmat eivät estä seksuaalista toimintaa, sillä seksuaalisuutta voi toteuttaa niin monin eri tavoin. Pari voi iän lisääntyessä löytää aivan uusia tapoja saavuttaa tyydytystä, jos suhteen muut ongelmat voidaan ratkaista.
Seksuaaliset ongelmat liittyvät läheisyyden ongelmiin suhteessa ja ihmisen seksuaaliseen historiaan. Nuo ovat laajoja asioita, joita tulisi käsitellä molempien osapuolien kannalta. Ei vain sen kannalta, joka on haluton. Minusta sinun kannattaisi hakeutua terapiaan yksin, jos vaimo ei lähde mukaan. Meillä on vain yksi elämä, seksuaalisuus on hyvin tärkeä voimavara avioliitossa. Molemmat kieltävät itseltään jotakin tärkeää, kun avioliitosta puuttuu läheinen tunnesuhde, jota läheisyys ilmentää.- 3498482
Ihminen saattaa olla kiinnostunut vaikka sienestämisestä, oopperasta, jääkiekosta, tv-sarjasta mutta sitten menettääkin kiinnostuksensa ja siirtyy uuteen vaiheeseen. Näin voi käydä seksillekin. Siitä ei pidä tehdä lääketieteellistä ongelmaa. Normaalin ihmisen ei "täydy" haluta seksiä sen enempää kuin formula-1-kilpailuja.
Tietenkin seksihalun lakkaaminen voi romuttaa onnen, avioliiton jne mutta sille ei yksinkertaisesti voi mitään eikä tarvitsekaan voida.
Suurin osa naisista menettää himonsa mieheensä ennen pitkää. Luin vastikään tutkimuksesta, jonka mukaan vain 13% naisista välttää tämän kehityskulun. - longines
3498482 kirjoitti:
Ihminen saattaa olla kiinnostunut vaikka sienestämisestä, oopperasta, jääkiekosta, tv-sarjasta mutta sitten menettääkin kiinnostuksensa ja siirtyy uuteen vaiheeseen. Näin voi käydä seksillekin. Siitä ei pidä tehdä lääketieteellistä ongelmaa. Normaalin ihmisen ei "täydy" haluta seksiä sen enempää kuin formula-1-kilpailuja.
Tietenkin seksihalun lakkaaminen voi romuttaa onnen, avioliiton jne mutta sille ei yksinkertaisesti voi mitään eikä tarvitsekaan voida.
Suurin osa naisista menettää himonsa mieheensä ennen pitkää. Luin vastikään tutkimuksesta, jonka mukaan vain 13% naisista välttää tämän kehityskulun.Aivan totta, ettei seksin harrastaminen ole millään tavoin pakollista tai täytymistä. Myöskään läheisyyden haluamiseeen ei voi ketään pakottaa, mutta parisuhteessa on aina kyse kahdesta ihmisestä. Jos kumpikaan ei kaipaa seksiä eikä läheisyyttä, niin tilanne tyydyttää molempia. Mutta jos toinen kaipaa ja seksiä on aiemmin ollut, niin kannattaa selvittää, mitä kaikkea seksuaalisuuden hiipumisen syinä on. Syinä voi olla lääketieteellisiä asioita, mutta usein myös tunnesuhteeseen liittyviä asioita. Koskettaminen ja kosketelluksi tuleminen vaikuttaa monin tavoin myönteisesti terveyteen. Seksuaalisuuden käsittäminen yhdyntäkeskeisesti on usein yksi syistä, jotka johtavat seksin karttamiseen tavalla tai toisella. Ongelma ei missään nimessä ratkea velvoittamalla.
Suomalaisista yli 50v. pariskunnista vain muutama prosentti elää ilman seksiä. Yhdyntäkertojen määrää ei kannata tuijottaa, ratkaiseva on läheisyyden ja onnelliseksi kokemisen määrä, ja suurin osa (yli 50%) suomalaisista pariskunnista sukupuolesta riippumatta kokee seksuaalisen elämänsä melko tyydyttäväksi tai erittäin tyydyttäväksi.
Seksuaalisen halun hiipumiselle ei tarvitse voida mitään, jos haluton on tyytyväinen tilanteeseen, siinä olet oikeassa. Jokainen vastaa itse siitä, millaista elämää haluaa elää, mutta jos samanaikaisesti haluaa elää yhdessä läheisyyttä kaipaavan puolison kanssa, niin tilanne usein on hankala. Olet väärässä siinä, ettei tilanteelle voi mitään. Päinvastoin, paljonkin on tehtävissä ennen kaikkea sen saralla, että seksiä ja seksuaalisuutta ei käsitetä yhdyntäkeskeisesti. Kummankin seksuaalisuuden historian käsitteleminen terapiassa myös auttaa hahmottamaan parin tunnesuhdetta ja seksuaalista historiaa, jolloin pari ymmärtää paremmin toisiaan. Tälläisellä yhteenkuuluvuuden kokemuksella halu läheisyyteen yleensä palautuu tai sitten pari alkaa harkita eroa. Viimeksimainittu syy voi olla myös yksi syistä, jonka vuoksi terapiaan ei hakeuduta, sillä muutos on aina pelottava. - 4388434
longines kirjoitti:
Aivan totta, ettei seksin harrastaminen ole millään tavoin pakollista tai täytymistä. Myöskään läheisyyden haluamiseeen ei voi ketään pakottaa, mutta parisuhteessa on aina kyse kahdesta ihmisestä. Jos kumpikaan ei kaipaa seksiä eikä läheisyyttä, niin tilanne tyydyttää molempia. Mutta jos toinen kaipaa ja seksiä on aiemmin ollut, niin kannattaa selvittää, mitä kaikkea seksuaalisuuden hiipumisen syinä on. Syinä voi olla lääketieteellisiä asioita, mutta usein myös tunnesuhteeseen liittyviä asioita. Koskettaminen ja kosketelluksi tuleminen vaikuttaa monin tavoin myönteisesti terveyteen. Seksuaalisuuden käsittäminen yhdyntäkeskeisesti on usein yksi syistä, jotka johtavat seksin karttamiseen tavalla tai toisella. Ongelma ei missään nimessä ratkea velvoittamalla.
Suomalaisista yli 50v. pariskunnista vain muutama prosentti elää ilman seksiä. Yhdyntäkertojen määrää ei kannata tuijottaa, ratkaiseva on läheisyyden ja onnelliseksi kokemisen määrä, ja suurin osa (yli 50%) suomalaisista pariskunnista sukupuolesta riippumatta kokee seksuaalisen elämänsä melko tyydyttäväksi tai erittäin tyydyttäväksi.
Seksuaalisen halun hiipumiselle ei tarvitse voida mitään, jos haluton on tyytyväinen tilanteeseen, siinä olet oikeassa. Jokainen vastaa itse siitä, millaista elämää haluaa elää, mutta jos samanaikaisesti haluaa elää yhdessä läheisyyttä kaipaavan puolison kanssa, niin tilanne usein on hankala. Olet väärässä siinä, ettei tilanteelle voi mitään. Päinvastoin, paljonkin on tehtävissä ennen kaikkea sen saralla, että seksiä ja seksuaalisuutta ei käsitetä yhdyntäkeskeisesti. Kummankin seksuaalisuuden historian käsitteleminen terapiassa myös auttaa hahmottamaan parin tunnesuhdetta ja seksuaalista historiaa, jolloin pari ymmärtää paremmin toisiaan. Tälläisellä yhteenkuuluvuuden kokemuksella halu läheisyyteen yleensä palautuu tai sitten pari alkaa harkita eroa. Viimeksimainittu syy voi olla myös yksi syistä, jonka vuoksi terapiaan ei hakeuduta, sillä muutos on aina pelottava.Ihan sama voi olla vaikka rokkifestarien kanssa. Aikoinaan ne ovat olleet kivoja mutta ehkä lasten tultua niistä on mennyt hohto. Toinen sitten ihmettelee mitä on tapahtunut.
Hei.
Pitkä parisuhde, läheisyys, erillisyys, yhteinen historia, yhteinen vanheneminen, seksielämä, ongelmat... Tärkeitä suuria kysymyksiä, joille voi, paljonkin, jos tahtoo, jos molemmat haluavat vaikuttaa siihen millaista kotona on eri huoneissa. Seksin tarve ja halu ja toive, se riippuu ihmisestä, elämäntilanteesta ja terveydestä, mielialasta ja vaikka mistä kuten tiedämme. Jos tilanne tässä asiassa muuttuu selvästi ja pidemmäksi aikaa parisuhteessa, siihen on joku syy, josta olisi hyvä kyetä puhumaan, siten että kumpikin osapuoli kokee tulevansa kuulluksi ja vieläpä ymmärretyksi. Kuinkahan on ketjun aloittajan tapauksessa, onko avoin puheyhteys olemassa, helppoa se ei aina ole, puhutaanhan herkistä asioista. Seksi ei ole koskaan velvollisuus eikä sen yhteydessä pitäisi olla syyllistämistä, joka on hienovarainen asia, sitä voi tapahtua niin pienin sanakääntein...
On myös niin, että pitkässä suhteessa on monenlaisia vaiheita, tilanteet muuttuvat, onneksi. Tilanteet muuttuvat joskus vahingossakin, huomaamattamme. Joskus siihen tarvitaan ponnistelua ja omaa asennemuokkausta ja lujaa päätöstä. Toista ihmistähän emme voi muuttaa, omia asenteitamme kyllä. Kun itse toimin edes asenteellani toisin kuin aikaisemmin, aiempi kuvio rikkoutuu, joka muuttaa kokonaisuutta. Joskus tarvitaan sitkeyttä. Toisinaan on järkevää ja kannattavaa käydä ammatti-ihmisen juttusilla yhdessä ja erikseen pitempään, vaikka sovitaan, että käydään vuosi. Eikä anneta periksi sinä aikana. Jotkut selvittämättömät asiat voivat jäädä kalvamaan ja hiertämään, noustakseen jossain kohtaa suureksi taakaksi, mutta silloinkaan toivo ei ole menetetty, jos tahtoa yhdessä olemiseen ja läheisyyden takaisin etsimiseen löytyy.
Hyvää viikkoa,
Pirkko-pappi- miksi_ei_rakastajaa
Hanki rakastaja niin olo paranee...Niin minä tein kun Vaimo kieltäytyi seksistä ja läheisyydestä. Nyt saan sitä muualta ja voin hyvin.
- Mies50vuotta
Vastaan tänne loppuun, niin ketju säilyy ehkä helpommin luettavana.
"Longines"(kin)!esitti hyviä kysymyksiä, joihin yritän vastailla.
Seksistä kieltäytymisen syyksi, vaimoni on kertonut "kemian puuttumisen".
Sen tarkemmin hän ei sitä ole nähnyt tarpeelliseksi selittää.
En tiedä mitä tapahtui silloin kahdeksan vuotta sitten, kun tämä alkoi.
Silloin eräänä iltana sängyssä yritin halata vaimoani, en siis kopeloinut tms, niin vaimoni löi ja sähähti "älä koske muhun"!
No en sitten koskenut ja oletin että jonain päivänä hän sitä pyytää.
Sitäpä sitten odottelin useamman vuoden. Hän ei pyytänyt, eikä mitenkään osoittanut että olisi kosketustani halunnut.
Kävimme yhdessä lomamatkoilla, tanssimassa, remontoimme taloa.yms., mutta minkäänlaista hyväilyä, halaamista yms. ei ollut moneen vuoteen. Emme edes riidelleet, lukuunottamatta muutamaa kertaa, kun yritin puhua ongelmastamme.
Keskustelu ei onnistunut, koska vaimoni sai jonkinlaisen raivarin joka kerta.
Luovutin ja yritin elää päivä kerrallaan jonkinlaisessa sovussa.
Viime kesänä sitten tapahtui käänne.
Vaimoni uskoi minun pettäneen häntä.
Syynä oli se, että olin keskustellut erään naisen kanssa tästä parisuhdeongelmasta.
Aiemmin kun olin yrittänyt kysyä syytä seksittömyyteen, hän kertoi ettei kiinnosta ja jos sitä pillua haluat, hae muualta
Mutta nyt siis pelkkä keskustelu aiheutti aivan järjettömän riidan ja vaimoni oli valmis eroamaan.
Tuon johdosta kävimme ulkopuolisen ammattilaisen kanssa keskustelemassa.
Saimme joitain neuvoja parisuhteen hoitoon, jossa molempien pitäisi muuttaa käytöstään.
Nyt vain minä olen muuttanut.
Koko ajan tuntuu, että vaimoni jotenkin tarkoituksellisesti haluaa olla haluamatta läheisyyttä
Tulipas sekava kirjoitelma, mutta kun sormet ei ehdi kirjoittaa sitä kaikkea, mitä päässä liikkuu ja haluaisi kertoa.- 3489984
Kuulostaa siltä, että vaimosi ei siedä omia tuntemuksiaan, ajatuksiaan eikä syyllisyyttään ja projisoi ne sinuun. Inhimillistä ehkä mutta äärimmäisen epäreilua.
Mutta sinäkin osallistut ongelmaan ahdistamalla vaimoasi nurkkaan. Vaimosi ei halua sinua, piste.
Sillä hetkellä, kun vaimosi löi, sinun olisi pitänyt erota. Mitä vielä haluat? - longines
Terapiakäyntinne jäi yhteen kertaan myös sinun osaltasi, joten minusta kannattaisi mennä yksin uudestaan, vaikka vaimo ei lähtisi.
Olet pysytellyt sinua tyydyttämättömässä suhteessa jo hyvin kauan ja järkeistänyt ja neutraloinut käytöksen, joka loukkasi ja loukkaa sinua. On kyse suojamekanismista, jolla ihminen suojaa itsensä liian vaikeassa tilanteessa. Keinottomana ihminen jää paikoilleen, koska pelkää muutoksen tuovan lisää tuskaa, vaikka hän ei ole selvinnyt entisestäkään. Hän hakee syytä itsestään, vaikka kukaan ei ole syyllinen siihen, että häntä lyödään ja torjutaan - ei ole kyse siitä, että vika olisi sinussa, kun vaimosi ei halua sinua ja puhuu sinulle loukkaavasti ja alentavasti. Kannat syyllisyyttä ja häpeää, joka ei kuulu sinulle.
Minä sain kirjoituksestasi sen vaikutelman, että pelkäät vaimoasi, onko näin? Haluat säilyttää sovun, näet ettei ole muuta vaihtoehtoa? Toivon, että haet itsellesi apua ja tukea myös muualta kuin täältä keskustelupalstalta. Pidä huolta itsestäsi. - Mies50vuotta
Pelkään vaimoani?
En. En pelkää vaimoani, mutta pelkään että hän rikkoo sen, mitä olen rakentanut.
Olen hyvin suunnitelmallinen ja samalla turvallisuushakuinen. Haluan tulevaisuuteni säilyvän turvattuna ja siihen olen tähdännyt koko työikäni.
Rikkomisella tarkoitan eroamista. Jos vaimoni kanssa eroaisimme, menisi tuleisuuden eteen tekemäni työ hukkaan, kun joutuisimme myymään ja jakamaan omaisuutemme, jonka hankkiminen on tapahtunut työlläni.
Lisäksi tulee moni muu asia, joka ei mene niin kuin olen suunnitellut. Mielessäni on jonkinlainen kuva, kuinka tulevaisuudessa lapsenlapset pääsevät tänne viettämään aikaa yms.
Se kaikki romuttuisi.
Tuo varmasti kuulostaa kylmän laskelmoivalta, mutta ei se ihan noin mene. En sentään ihan noin ajattele, mutta nuo asiat on kuitenkin päässäni jollain tasolla vaikuttamassa kaikkiin päätöksiini.
Olen joskus ajatellut, että ellei olisi mitään omaisuutta, ei lapsia, yms., niin todennäköisesti olisin ottanut eron vaimostani jo vuosia sitten. Mutta en siitäkään ole varma. Meillä on kuitenkin pitkä historia, useista asioista ajattelemme samalla tavalla, pidämme monista samoista asioista, inhoamme samoja asioita yms.
Olemme hyvät kaverit.
Ehkä aviopuolisoiden pitäisi olla muutakin, kuin vain kaverit?
Jos joku nainen lukee tämän, niin kysymys teille.
Voiko miehen kuorsaus häiritä niin paljon, että ei voi nukkua samassa sängyssä? - longines
Mies50vuotta kirjoitti:
Pelkään vaimoani?
En. En pelkää vaimoani, mutta pelkään että hän rikkoo sen, mitä olen rakentanut.
Olen hyvin suunnitelmallinen ja samalla turvallisuushakuinen. Haluan tulevaisuuteni säilyvän turvattuna ja siihen olen tähdännyt koko työikäni.
Rikkomisella tarkoitan eroamista. Jos vaimoni kanssa eroaisimme, menisi tuleisuuden eteen tekemäni työ hukkaan, kun joutuisimme myymään ja jakamaan omaisuutemme, jonka hankkiminen on tapahtunut työlläni.
Lisäksi tulee moni muu asia, joka ei mene niin kuin olen suunnitellut. Mielessäni on jonkinlainen kuva, kuinka tulevaisuudessa lapsenlapset pääsevät tänne viettämään aikaa yms.
Se kaikki romuttuisi.
Tuo varmasti kuulostaa kylmän laskelmoivalta, mutta ei se ihan noin mene. En sentään ihan noin ajattele, mutta nuo asiat on kuitenkin päässäni jollain tasolla vaikuttamassa kaikkiin päätöksiini.
Olen joskus ajatellut, että ellei olisi mitään omaisuutta, ei lapsia, yms., niin todennäköisesti olisin ottanut eron vaimostani jo vuosia sitten. Mutta en siitäkään ole varma. Meillä on kuitenkin pitkä historia, useista asioista ajattelemme samalla tavalla, pidämme monista samoista asioista, inhoamme samoja asioita yms.
Olemme hyvät kaverit.
Ehkä aviopuolisoiden pitäisi olla muutakin, kuin vain kaverit?
Jos joku nainen lukee tämän, niin kysymys teille.
Voiko miehen kuorsaus häiritä niin paljon, että ei voi nukkua samassa sängyssä?Hmm. Jos kaverini löisi minua, hän olisi sen jälkeen entinen kaverini. Kaveri ei myöskään loukkaisi minua tahallisesti puhumalla alentavasti seksuaalisuudestani. Avioliitossa siedetään paljon enemmän kuin ystävyydessä/kaveruudessa: läheinen voi loukata syvemmältä niin halutessaan, mutta hän antaa samalla turvallisuudentunnetta, mikä lienee rakkauden suuri paradoksi.
Kysyt, eikö aviopuolisoiden pitäisi olla muutakin kuin kaverit. Minusta sana "pitäisi" on vähän huono, sillä itsehän me päätämme mitä haluamme avioliitolta, sitä ei voi kysyä keneltäkään muulta. On paljon avioliittoja, jotka ovat kaverisuhteita eivätkä niissä elävät ihmiset välttämättä ole tyytymättömiä elämäänsä. "Olimme vuoden rakastavaisia ja elimme sen jälkeen yhdessä 10 vuotta, koska emme jaksaneet erota", tuumi eräskin taiteilijapariskunta haastattelussa avioliitostaan. Teidän liittonne toimii ilmeisesti muuten kuin seksuaalisuuden alueella hyvin, olette kavereita, joilla on yhteinen arvomaailma, yhteistä tekemistä ja muutakin sellaista, jota pidätte tärkeinä ja arvokkaina.
Oman elämänpiirin, omaisuuden, talon, yhteisen tulevaisuuden suojaaminen ei minusta ole lainkaan pinnallista. Kerrot pelkääväsi tämän kaiken rikkoutumista, se on lähes kaikille avioliitossa pitkään eläville pelottava ajatus. Kumppanuus, ystävyys, yhteinen omaisuus tuovat elämään turvallisuutta ja pysyvyyttä. Itse vaimosi tavoin arvostan yöunta niin paljon, että ehkä nukkuisin toisessa huoneessa, jos puolisoni kuorsaisi (vastauksena kysymykseesi). - Punaruuni
Se, että vaimosi, ettei halua seksiä keneltäkään muultakaan, ei välttämättä tarkoita, että niin on. Voi olla, että hänkin haluaa pitää yhteisen elämänne kasassa. Kysyin itse vuosia sitten haluttomalta mieheltäni, onko hänellä joku toinen, mihin hän hyvin uskottavasti vastasi, ettei ole. MInulla ei ollut mitään syytä epäillä häntä, rehellisintä tuntemaani ihmistä.
Mieheni "ystävätterellä" on aviomies, joka voi sinun tapaasi surra intohimotonta avioliittoa. Seksin ulkoistaminen sivusuhteeseen vaikuttaa sivusta seuranneena hyvin näppärältä. Arkinen puoliso on ihan hyvä kumppani, mutta intohimoa pidetään yllä tekstiviesteillä ja salaisilla tapaamisilla, joihin voidaan panostaa hetki täysillä. Kuulostaa toimivalta, varsinkin jos kaikki neljä tekevät niin. Mutta suru astuu kuvioihin, kun kaksi neljästä onkin uskollisia. - Mies50vuotta
longines kirjoitti:
Hmm. Jos kaverini löisi minua, hän olisi sen jälkeen entinen kaverini. Kaveri ei myöskään loukkaisi minua tahallisesti puhumalla alentavasti seksuaalisuudestani. Avioliitossa siedetään paljon enemmän kuin ystävyydessä/kaveruudessa: läheinen voi loukata syvemmältä niin halutessaan, mutta hän antaa samalla turvallisuudentunnetta, mikä lienee rakkauden suuri paradoksi.
Kysyt, eikö aviopuolisoiden pitäisi olla muutakin kuin kaverit. Minusta sana "pitäisi" on vähän huono, sillä itsehän me päätämme mitä haluamme avioliitolta, sitä ei voi kysyä keneltäkään muulta. On paljon avioliittoja, jotka ovat kaverisuhteita eivätkä niissä elävät ihmiset välttämättä ole tyytymättömiä elämäänsä. "Olimme vuoden rakastavaisia ja elimme sen jälkeen yhdessä 10 vuotta, koska emme jaksaneet erota", tuumi eräskin taiteilijapariskunta haastattelussa avioliitostaan. Teidän liittonne toimii ilmeisesti muuten kuin seksuaalisuuden alueella hyvin, olette kavereita, joilla on yhteinen arvomaailma, yhteistä tekemistä ja muutakin sellaista, jota pidätte tärkeinä ja arvokkaina.
Oman elämänpiirin, omaisuuden, talon, yhteisen tulevaisuuden suojaaminen ei minusta ole lainkaan pinnallista. Kerrot pelkääväsi tämän kaiken rikkoutumista, se on lähes kaikille avioliitossa pitkään eläville pelottava ajatus. Kumppanuus, ystävyys, yhteinen omaisuus tuovat elämään turvallisuutta ja pysyvyyttä. Itse vaimosi tavoin arvostan yöunta niin paljon, että ehkä nukkuisin toisessa huoneessa, jos puolisoni kuorsaisi (vastauksena kysymykseesi).Pystyt kyllä hienosti löytämään kirjoituksistani paljon sitä, mitä en osaa sanoiksi pukea. Ihan kuin olisit alan ammattilainen.
Mutta sen verran pitää korjata, ettei kyse ole pelkästään seksin puuttumisesta.
Enemmän kaivertaa läheisyyden puute.
Ilman läheisyyttä ei tule tunnetta, että olisin hyväksytty ja haluttu. Nyt elämme kuin kämppäkaverit.
Yritin parin kolmen kuukauden ajan rakentaa suhteeseen kosketuksia. Halasin vaimoani kun näimme työpäivän jälkeen, Halasin ennen nukkumaanmenoa (vaikka menin wri huoneeseen), Halasin kesken kotiaskareiden, yms..
Mutta siitä meni mielenkiinto, kun se oli pelkästään mun homma ja välillä vaimoni vaikutti kiusaantuneelta.
Kertaakaan hän ei millään tavalla tullut asiassa vastaan, odotti vain mun halaavan ja poistuvan sen jälkeen.
Kummasti se nakertaa mielenkiintoa, kun toinen ei osoita mitään kiinnostusta. - Mies50vuotta
Punaruuni kirjoitti:
Se, että vaimosi, ettei halua seksiä keneltäkään muultakaan, ei välttämättä tarkoita, että niin on. Voi olla, että hänkin haluaa pitää yhteisen elämänne kasassa. Kysyin itse vuosia sitten haluttomalta mieheltäni, onko hänellä joku toinen, mihin hän hyvin uskottavasti vastasi, ettei ole. MInulla ei ollut mitään syytä epäillä häntä, rehellisintä tuntemaani ihmistä.
Mieheni "ystävätterellä" on aviomies, joka voi sinun tapaasi surra intohimotonta avioliittoa. Seksin ulkoistaminen sivusuhteeseen vaikuttaa sivusta seuranneena hyvin näppärältä. Arkinen puoliso on ihan hyvä kumppani, mutta intohimoa pidetään yllä tekstiviesteillä ja salaisilla tapaamisilla, joihin voidaan panostaa hetki täysillä. Kuulostaa toimivalta, varsinkin jos kaikki neljä tekevät niin. Mutta suru astuu kuvioihin, kun kaksi neljästä onkin uskollisia.Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta en kuitenkaan usko, että vaimoni pettäisi mua. Olen sitä kysynytkin.
Mutta enemmän uskon siihen, että jossain vaiheessa olisi tullut joku virhe jonka olisin huomannut.
Olen tietenkin itsekin sitä epäillyt, koska mielestäni on aivan luonnotonta, ettei toinen halua seksiä seitsemään vuoteen, vaikka sitä olisi joka päivä, ilta ja yö tarjolla.
Ja tuolla aiemmin kerroin naisesta, jonka kanssa keskustelin ongelmistamme, kertoi mulle, että luonteeni ja ulkonäköni puolesta saisin kenet vaan. Vaikka siitä itse suodattaisin puolet pois, niin kuitenkin mun pitäisi vielä edes vaimolleni kelvata :)
Haluaisitko kertoa enemmän omasta tilanteestasi?
Minkä ikäisiä olette, kauanko seksittömyyttä kestänyt, koska ja miksi seksi loppui, oletko varma että miehesi pettää, yms? - Punaruuni
Olemme niukasti viisikymppisiä. En osaa ihan tarkasti sanoa, koska seksi loppui. Meillä oli viisi vuotta sitten melko isoja kriisejä (vakavia sairauksia perheessä), joista mielestäni selvisimme yhdessä. Noin seitsemän vuotta sitten nainen tuli mukaan mieheni harrastuskuvioihin. Siitä kehittyi suhde kai vähitellen ja sitä myöten hiipui seksi ja muukin läheisyys, vaikka mitään riitoja tai draamaa ei ollutkaan.
Kolme vuotta sitten yritin ottaa ongelmaa esiin. Mies sanoi, ettei mitään ole vikana ei vain huvita. Yrittivät lopettaa suhdetta, mutta ei kuulemma onnistunut, joten tilanne jatkui ennallaan, kunnes kaksi vuotta sitten suhde tuli puolivahingossa ilmi.
Mies sanoi, että rakastaa (on aina rakastanut) minuakin, mutta "se on ihan erilaista" eikä omien sanojensa mukaan pystynyt harrastamaan kahden naisen kanssa seksiä. (Eli oli naisystävälleen uskollinen, kun ei rakastellut vaimon kanssa noin kolmen vuoden ajan) Mies sanoo nyt, että suhde on ohi, mutta kun yritän puhua seksittömyydestä, hän sanoo, että mennäänkö heti panemaan.
Nainen on ihan tavallinen perheenäiti: viisissäkymmenissä, hieman tanakka, hiljainen ja harmaa. Kotona mukavalta vaikuttava, töissäkäyvä, terve, urheilullinen mies. Eikä liitossa varmasti suuri ongelmia olekaan, koska ovat vielä yhdessä. Luulen, ettei mies tullut koskaan tietämään suhteesta.
Mies50vuotta, en minäkään varmasti olisi tässä ilman kolmen kymmenen vuoden aikana rakennettua yhteistä elämää, kotia ja perhettä, kuvitelmaani lastenlapsista ja yhteisestä isovanhemmuudesta. Longinesin neuvoja noudattaen koetan itse rakastaa ja helliä itseäni. Tiedän, ettei mieheni ottaisi eroa, vaikka kuvioissa olisi suhdekin, mutta minä haluan rauhallista mukavaa yhdessäoloa, rinnakkaineloa ja lämpöä ja läheisyttä. Onko se niin paljon vaadittu? - surumielinen
Mies50vuotta kirjoitti:
Pelkään vaimoani?
En. En pelkää vaimoani, mutta pelkään että hän rikkoo sen, mitä olen rakentanut.
Olen hyvin suunnitelmallinen ja samalla turvallisuushakuinen. Haluan tulevaisuuteni säilyvän turvattuna ja siihen olen tähdännyt koko työikäni.
Rikkomisella tarkoitan eroamista. Jos vaimoni kanssa eroaisimme, menisi tuleisuuden eteen tekemäni työ hukkaan, kun joutuisimme myymään ja jakamaan omaisuutemme, jonka hankkiminen on tapahtunut työlläni.
Lisäksi tulee moni muu asia, joka ei mene niin kuin olen suunnitellut. Mielessäni on jonkinlainen kuva, kuinka tulevaisuudessa lapsenlapset pääsevät tänne viettämään aikaa yms.
Se kaikki romuttuisi.
Tuo varmasti kuulostaa kylmän laskelmoivalta, mutta ei se ihan noin mene. En sentään ihan noin ajattele, mutta nuo asiat on kuitenkin päässäni jollain tasolla vaikuttamassa kaikkiin päätöksiini.
Olen joskus ajatellut, että ellei olisi mitään omaisuutta, ei lapsia, yms., niin todennäköisesti olisin ottanut eron vaimostani jo vuosia sitten. Mutta en siitäkään ole varma. Meillä on kuitenkin pitkä historia, useista asioista ajattelemme samalla tavalla, pidämme monista samoista asioista, inhoamme samoja asioita yms.
Olemme hyvät kaverit.
Ehkä aviopuolisoiden pitäisi olla muutakin, kuin vain kaverit?
Jos joku nainen lukee tämän, niin kysymys teille.
Voiko miehen kuorsaus häiritä niin paljon, että ei voi nukkua samassa sängyssä?Kyllä valitettavasti voi. Joudun itse nukkumaan eri huoneessa koska mies kuorsaa. Asiasta on tehty monta tutkimustakin että itse asiassa useimmilla unen laatu paranee kun nukkuvat eri huoneissa. Minulla on yliherkkyys äänille ja hajuille. Se todella haittaa elämää. Toinen keino ollut korvatulpat mutta nekään eivät peitä sitä pahinta ääntä. Ja mies myös kääntelehtii unessaan minun päälle jne. Minua kovasti harmittaa tämä tilanne. Mutta nykyään myös mies ei vain tule vaikka pyytäisin. Ei edes kun olen valmis siihen että ehkä yhden yön nukun huonommin muttaa saanpa läheisyyttä. Hän mieluummin istuu telkkaria katsomassa ja nukahtaa sohvalle.
- Minunkertomus
Mies50vuotta kirjoitti:
Pelkään vaimoani?
En. En pelkää vaimoani, mutta pelkään että hän rikkoo sen, mitä olen rakentanut.
Olen hyvin suunnitelmallinen ja samalla turvallisuushakuinen. Haluan tulevaisuuteni säilyvän turvattuna ja siihen olen tähdännyt koko työikäni.
Rikkomisella tarkoitan eroamista. Jos vaimoni kanssa eroaisimme, menisi tuleisuuden eteen tekemäni työ hukkaan, kun joutuisimme myymään ja jakamaan omaisuutemme, jonka hankkiminen on tapahtunut työlläni.
Lisäksi tulee moni muu asia, joka ei mene niin kuin olen suunnitellut. Mielessäni on jonkinlainen kuva, kuinka tulevaisuudessa lapsenlapset pääsevät tänne viettämään aikaa yms.
Se kaikki romuttuisi.
Tuo varmasti kuulostaa kylmän laskelmoivalta, mutta ei se ihan noin mene. En sentään ihan noin ajattele, mutta nuo asiat on kuitenkin päässäni jollain tasolla vaikuttamassa kaikkiin päätöksiini.
Olen joskus ajatellut, että ellei olisi mitään omaisuutta, ei lapsia, yms., niin todennäköisesti olisin ottanut eron vaimostani jo vuosia sitten. Mutta en siitäkään ole varma. Meillä on kuitenkin pitkä historia, useista asioista ajattelemme samalla tavalla, pidämme monista samoista asioista, inhoamme samoja asioita yms.
Olemme hyvät kaverit.
Ehkä aviopuolisoiden pitäisi olla muutakin, kuin vain kaverit?
Jos joku nainen lukee tämän, niin kysymys teille.
Voiko miehen kuorsaus häiritä niin paljon, että ei voi nukkua samassa sängyssä?Kyllä voi. Itse oletettavasti vaihtareiden takia nukun kevyemmin ja huonommin mitä ennen. Mies taas aika ajoin kuorsaa enemmän. Siitä ei mitään hyvää seuraa jos unet jää vielä entistäkin huonommiksi kuorsauksen takia. Senpä takia välillä mies parin tönäisyn jälkeen siirtyy sohvalle tai eri huoneeseen ihan vapaaehtoisesti ja sopu säilyy. Tai menee sinne nukkumaan alun alkaen ilman tönimistä. Muttei silti ilman seksiä olla. :-)
- 2322
Mies50vuotta kirjoitti:
Pelkään vaimoani?
En. En pelkää vaimoani, mutta pelkään että hän rikkoo sen, mitä olen rakentanut.
Olen hyvin suunnitelmallinen ja samalla turvallisuushakuinen. Haluan tulevaisuuteni säilyvän turvattuna ja siihen olen tähdännyt koko työikäni.
Rikkomisella tarkoitan eroamista. Jos vaimoni kanssa eroaisimme, menisi tuleisuuden eteen tekemäni työ hukkaan, kun joutuisimme myymään ja jakamaan omaisuutemme, jonka hankkiminen on tapahtunut työlläni.
Lisäksi tulee moni muu asia, joka ei mene niin kuin olen suunnitellut. Mielessäni on jonkinlainen kuva, kuinka tulevaisuudessa lapsenlapset pääsevät tänne viettämään aikaa yms.
Se kaikki romuttuisi.
Tuo varmasti kuulostaa kylmän laskelmoivalta, mutta ei se ihan noin mene. En sentään ihan noin ajattele, mutta nuo asiat on kuitenkin päässäni jollain tasolla vaikuttamassa kaikkiin päätöksiini.
Olen joskus ajatellut, että ellei olisi mitään omaisuutta, ei lapsia, yms., niin todennäköisesti olisin ottanut eron vaimostani jo vuosia sitten. Mutta en siitäkään ole varma. Meillä on kuitenkin pitkä historia, useista asioista ajattelemme samalla tavalla, pidämme monista samoista asioista, inhoamme samoja asioita yms.
Olemme hyvät kaverit.
Ehkä aviopuolisoiden pitäisi olla muutakin, kuin vain kaverit?
Jos joku nainen lukee tämän, niin kysymys teille.
Voiko miehen kuorsaus häiritä niin paljon, että ei voi nukkua samassa sängyssä?Lyhyesti tuohon lopun kysymykseesi: kyllä, kuorsaus voi häiritä niin paljon ettei pysty nukkumaan samassa huoneessa. Minä joudun lähtemään sohvalle 1-2 yönä viikossa juuri tuosta syystä. Kun ikää tulee lisää, niin ehkä joka yö. Mutta ei se teidän ongelmianne selitä, lähimainkaan. Eri huoneissa nukkuminen ei estä seksiä, läheisyyttä tai hellyyttä. Yöhän on nukkumista varten.
- turhaaroikkumista
Eroa hyvä ihminen suhteenne on tullut tiensä päähän, muijasi ei enään rakasta sinua, etkä sinäkään enään häntä rakasta.
- Rewqpoiu
Olemme jo 7 vuoden ajan nukkuneet mieheni kanssa eri makuuhuoneissa. Mieheni kuorsaa ja kroonisen unettomuuden vuoksi valvoo yöllä pari tuntia, jolloin haluaa lukea valot päällä. Minua valot ja kuorsaus häiritsee, joten parempi nukkua eri huoneissa. Seksielämään tämä järjestely ei vaikuta.
Olemme 54 ja 59-vuotiaita. Seksielämässä on parempia ja huonompia aikoja, sairastelua, väsymystä jne. On ollut pitkiäkin taukoja ja kyvyttömyyttä. Varsin tavanomaista tässä iässä otaksuisin.
Kun itse sain vaihdevuosioireet kuriin, halutkin palasivat. Olotila oli muutoinkin sen verran kaamea, että oli pakko hakea apua. Mies otti päähän teki mitä hyvänsä tai oli tekemättä. Estrogeenikorvaushoito auttoi ainakin minut takaisin tasapainoon. - Katkeroinen
Meille tuli raskas ero yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen, mies ei halunnut seksi oikeastaan kunnolla koskaan, jotenkin pelkäsi minua, koska halusin ja vältteli nukkumaan menoa yhtä aikaa, kunnes seksi jäi kokonaan pois vuosia, vuosia sitten. Minä ymmärsin ja odotin, odotin ja ymmärsin, toivoin seksin joskus palaavan mutta siinä ne parhaat vuodet menivät selibaatissa. Lopulta väsyin odottamaan ja kyllästyin -nyt tulee se pointti, josta kysynkin sinulta rehellistä arviota itsestäsi- koska mieheni ei huomioinut minua mitenkään muutenkaan. Laittoi ruokaa, koska piti itse tekemäänsä parempana kuin minun laittamaa, teki vastahakoisesti vähän joitakin muita kotitöitä, jotka tuntuivat olevan "minun syytäni", ei auttanut minua missään, ei kantanut painavia tavaroita autolta kotiin (ellei ollut joku ystävänsä näkemässä; naapuri tai parempi tuttu tai sukulainen ei riittänyt) vaan minä raadoin kuin työmies hän viis´veisatessaan minun työmäärästäni. Hän lepäsi, lepäsi ja lepäsi. Hän katsoi kellosta kauanko viivyin jos joskus kävin omissa menoissani (päivällä, esim. kaupungilla) ja tulin mielestään liian pitkän reissun jälkeen kotiin ja jos sillä aikaa oli sattunut lapsille jokin vahinko, niin se oli tietenkin minun syyni, koska olin lähtenyt kotoa....Hänkin teki mielestään kaiken oikein, oli omasta mielestään huomaavainen (ei tosin muistanut minun syntymäpäivääni eikä hääpäivää enää hääpäivän jälkeen...).
Olin loputa niin katkera, että en voinut sietää häntä enkä enää onnistunut peitellä vihaisuuttani, vaikka lasten takia parhaani yritin. ELI katso rehellisesti peiliin, MIETI miltä vaimostasi tuntuu olla vaimosti, ehkä hänellä on syytä olla katkera???- Mies50vuotta
Ymmärrän mitä ajat takaa kysymyksilläsi, mutta siihen on aika vaikea vastata. Vaimoni on hyvin omapäinen ihminen ja tekee paljon erilaisia päätöksiä, kysymättä tai edes ilmoittamatta mulle.
Olen koittanut järjestää esim. hänen syntymäpäivänään jotain mukavaa tekemistä, mutta viimeksikin hän oli sopinutkin kavereidensa kanssa, että pitävät pihajuhlat eräällä hiukan kauempana asuvalla kaverillaan.
Minä en ollut kutsuttu, koska se oli vanhan kaveriporukan kokoontuminen. Toki mukana oli erään kaverin avopuoliso, joka on ollut kuvioissa vasta muutaman vuoden.
Eikä tuo ole ainoa kerta, eli kaikkien yllätysten järjestäminen on melko hankalaa.
Mielestäni on aivan päivänselvää, että minä kannan kaikki painavat tavarat, avaan ovet, yms.
Jos meillä joku lepää sohvalla, niin se on vaimoni, joka haluaa töistä tultuaan aina levätä tunnin tai pari.
Minä en oikein ehdi makailemaan, koska kyllä mulle puuhaa riittää aina.
Kodinhoito jäi pääasiassa vaimolleni, sen jälkeen kun jalat menivät ristiin. Kerroin että ellei hän ole vaimo sängyssä, ei mullakaan ole halua osallistua kotitöihin.
Laitan kuitenkin välillä pyykit koneeseen ja kuivuun, laitan astiat koneeseen ja tyhjennän koneen, välillä imuroin, mutta enimmäkseen yritän pitää talon ulkopuolen ja rakenteet kunnossa.
Vaimoni pitää kunnossa sisäpuolen, mutta molemmat osallistuu kaikkiin töihin, mutta noin tuo on karkeasti jaettuna.
Vaimoni ei ole koskaan halunnut erityisesti juhlia esim. syntymäpäiviä. Kun täytin 50 vuotta, vaimoni onnitteli minua joskus iltapäivällä, vaikka olimme juuri silloin lomamatkalla etelässä.
Varmasti voisin olla parempi aviomies, mutta jatkuva moittiminen ja haukkuminen heikentää motivaatiota oleellisesti.
Välillä päätän olla oikein erimerkillinen, niin aina hän jonkun moitittavan asian löytää, ellei siitä hetkestä, niin sitten sellainen kaivetaan menneisyydestä.
- katkeroinen
Ps. Ei miehen kuorsaus häiritse, jos rakkaus on voimissaan, päinvastoin, itse halasin miestäni ja keksin hellän tavan saada hänet lopettamaan kuorsaus (hän oli suloinen)ennen kuin asiat alkoivat mennä päin p...uuta.
- katkeroinen
Allright....eli koska vaimosi pihtaa, sinä olet vähentänyt kotitöitten tekoa...eli ollaanko teillä jotenkin asemasodassa? Vaikutat aika kivalta, vaimosi saat tosin kuulostamaan itse ilkimykseltä, mikähän lienee totuus teistä molemmista jos saisi olla kärpäsen katossa ja kuulolla...? Jokin teitä yhdessä pitää, toivottavasti ei tekemätön avioehto? Jos näin ei ole niin menisinpä sinuna mieluiten yhdessä vaimosi kanssa pariterapeuttien luo (huom.kaksi terapeuttia, mies ja nainen), jospa siellä saisitte solmunne ja sotkunne setvittyä. Minulle kelpaisit, jos sellainen olet kuin kuvaat, jospa vaimosikin ymmärtäisi, millainen kultakimpale hänelle on kädenojennuksen ulottuvilla ja toivottavasti hän on itsekin sinulle sellainen!
Minä voisinkin nyt aloittaa tälläisen Ei enempää eroja -kampanjan tähän maahan, oma eroni oli ihan tarpeen ja ei mitenkään vältettävissä, mutta tuntuu että monet eroaa ihan turhaan...- Mies50vuotta
En mä tätä "asemasodaksi" kutsuisi, ennemminkin rajanvedoksi. Ehkä yritän sillä säilyttää itsetuntoni rippeet.
Pitää huomata, että tosiaan kirjoitan kaiken omasta näkökulmastani, vaimoni versio olisi varmasti erilainen.
Mutta esim. noi molemmat synttärijutut meni juuri noin. Ehkä hänellä oli jokin syy toimia noin, mutta ei tehtyä miksikään muuta.
Avioehtoa ei ole, eikä sellaista oikein voisi ollakaan. Olimme molemmat persaukisia nuoria, kun aloimme seurustelemaan.
Omaisuutemme on hankittu yhdessäolomme aikana, joten se kuuluu molemmille.
Edelleen jollain tavalla rakastan vaimoani, mutta se rakkaus ei ole sitä, mitä sen haluaisin olevan.
Nyt se rakkaus on enemmänkin kiintymystä, koska rakkauteni ei saa vastarakkautta.
Kyllä vaimoni tajuaa, millaisen miehen vaimona hän on. Terapeutille hän kehui minua oikein hyväksi mieheksi, lähes parhaaksi mahdolliseksi, mutta vääräksi hänelle.
Koska "meidän kemiat ei kohtaa".
Viikonloppuna nukuimme samassa sängyssä, koska meillä oli vieraita koko viikonlopun.
Aamulla halusin halata vaimoani. Laitoin käteni hänen vyötärölleen, hän veti itsensä poispäin ja työnsi käteni pois.
Taas kerran se sattui sydämeen.
Ei siihen torjuntaan vaan totu, aina se sattuu. - Mies50vuotta
Tuolla aiemmin jo kerroin, että kävimme terapeutin puheilla (sinne meneminen oli mun ehdotus), mutta ei siitä ole hyötyä, ellei molemmat halua ja yritä korjata tilannetta.
Nyt mulla on tunne, että vain minä yritän korjata liittoa ja toinen vain on siinä mukana keräämässä hedelmät.
En tiedä miltä vaimostani tuntuu, kun hän ei osaa puhua tunteistaan.
Ainoa mitä olen saanut irti, on tuo " meidän kemiat ei kohtaa".
Mitä hän sillä tarkoittaa, ei ole mulle selvinnyt.
Nyt ollaan tähän juuttuneina. Ei riidellä, ei halata eikä kosketa toisiimme, hoidetaan vaan tätä yhteistä avioliitto oy:tä yhtiökumppaneina.
- huoh_huoh_huoh
just. raha ja tavarat. Näköjään ihmiset sietävät mitä tahansa kumppaniltaan vuosikymmenet pitääkseen kulissit koossa. Oma on valintanne.
- Mies50vuotta
Ei se johdu pelkästään rahasta ja tavaroista.
Kyse on myös paljosta muusta, mm. siitä, että toivon joskus tulevaisuudessa saavani viettää aikaa lapsenlapsieni kanssa turvallisessa ympäristössä.
Paikassa, jossa voin rakentaa hiekkalaatikon, keinun, puuhevosen, potkia palloa tms.
Lisäksi hankkimani puitteet mahdollistavat harrastukseni ja elämäntapani.
Tietenkin moni muukin asia mietityttää.
Vaikka joku toinen nainen minut haluaisi, pystyisikö hän kuitenkaan koskaan hyväksymään kaikkia tapojani?
Varmasti monet tavoistani olisivat hänelle outoja, vaikka itselleni ne ovat rutiinia.
Lisäksi molemmin puolin tulisi mukana jonkinlainen menneisyys ja sen henkilöt.
Pystyisikö vielä tän ikäisenä oppimaan uuteen ihmiseen? - voimennävielä25v
Mies50vuotta kirjoitti:
Ei se johdu pelkästään rahasta ja tavaroista.
Kyse on myös paljosta muusta, mm. siitä, että toivon joskus tulevaisuudessa saavani viettää aikaa lapsenlapsieni kanssa turvallisessa ympäristössä.
Paikassa, jossa voin rakentaa hiekkalaatikon, keinun, puuhevosen, potkia palloa tms.
Lisäksi hankkimani puitteet mahdollistavat harrastukseni ja elämäntapani.
Tietenkin moni muukin asia mietityttää.
Vaikka joku toinen nainen minut haluaisi, pystyisikö hän kuitenkaan koskaan hyväksymään kaikkia tapojani?
Varmasti monet tavoistani olisivat hänelle outoja, vaikka itselleni ne ovat rutiinia.
Lisäksi molemmin puolin tulisi mukana jonkinlainen menneisyys ja sen henkilöt.
Pystyisikö vielä tän ikäisenä oppimaan uuteen ihmiseen?No roiku sitte siinä löysässä hirressä elämäs loppuun, onnee vaan, olet ääliö.
- ikävää_ilman
Tiedä häntä...olen 45 ja vaimo 3 vuotta nuorempi ja sama tilanne mutta nukutaan samassa sängyssä, vielä...joskus satunnainen pusu mutta seksiä ei ole ollut kahteen vuoteen, olen yrittänyt hellästikin mutta kun ei. Olen sitten päätynyt vieraisiin saa edes satunnaista helpotusta paineisiin.
- Mies50vuotta
Olen välillä ihan tosissani miettinyt, että onko vika siinä, että olen liian kiltti, puolisoni huomioiva ja ennakoitava?
Vaimoni voi aina luottaa siihen, että käyttäydyn hyvin, olen kohtelias, huolehdin perheen taloudesta, pidän lupaukseni, en käy vieraissa, tulen töistä suoraan kotiin, yms.
Ehkä minun pitäisi käydä vieraissa, hävitä perjantaina työpäivän jälkeen ja tulla kotiin vasta sunnuntaina, ja muutenkin mennä ja tulla täysin oman mieleni mukaan.
Olisinkohan sitten sen verran kiinnostava, että kelpaisin vaimolleni?
Ehkä miehen pitää olla renttu, jotta se herättää naisen hoivavietin ja mielenkiinnon?- surumielinen
Ehkä tosian voisit kokeilla eri taktiikkaa. Et ehkä vieraisiin mutta pois kotoo kertomatta missä olet ollut yms. Enemmän ns. Kaveri-iltoja jos sinulla se on vielä mahdollista ja tanssimaan. Joskus voi olla tarpeen näyttää ettei ole itsestäänselvyys.
- tärkeät.yöunet
En ihmettele eri huoneissa nukkumista. Itse en kykenisi kuorsaavan vieressä nukkumaan.
- longinesss
Tänne onkin tullut paljon lisää vastauksia. Olet pohtinut vaimoasi ilmeisesti vuosia, tuloksetta. Minusta voisi olla aika kääntää katse sinuun itseesi, sillä kuten tunnettua, puolisoa meistä kukaan ei voi muuttaa. Ei ole olemassa mitään taikakeinoa tai uutta näkökulmaa, joka voisi saada vaimosi kiinnostumaan seksistä kanssasi, ei palstalla vierailevilla naisilla tai terapeuteillakaan. Toista ei voi muuttaa, avioliitossa on lähdettävä siitä, että toinen on hyväksyttävä sellaisena ainutlaatuisena ihmisenä kuin hän on. Vaimosi on ilmaissut olevansa tilanteeseen tyytyväinen eikä hänellä ole tarvetta muutokseen.
Olet listannut joukon syitä, miksi pysyt avioliitossa, josta tuntuu puuttuvan merkittävä joukko tunne-elämän alueella olevia asioita. En tarkoita vain seksuaalisuutta, vaan toisen kanssa jakamista, kontaktia, arvostusta, ymmärrystä, tukemista, ystävysten välillä oleva yhteyttä ja myötäelämistä. Vaimosi on piirtänyt rajat, joita kunnioitat ja avioliittonne toimii näiden rajojen säännöksillä. Kyseessä on sanaton sopimus, joka on muotoutunut ajan saatossa. Kaikki suhteet perustuvat tällaisiin sopimuksiin, mutta ongelmien sattuessa, niitä aletaan purkaa terapiassa. Teidän kohdallanne terapia ei tule kyseeseen, koska vaimosi ei sitä halua.
Aivan sattumalta ei kukaan päädy tällaiseen liittoon, kun kerroit vielä, ettei vaimosi edes suhteen alussa ollut kiinnostunut seksuaalisuudesta. Minulla herää tästä paljon kysymyksiä sinun omasta historiastasi. Ne ovat ilman muuta asioita, joita kannattaisi tutkia terapiassa. Meidän tapamme olla parisuhteessa ja kiintyä tietynlaisiin ihmisiin, rakastua ja sitoutua, ovat paitsi "kemiaa" myös tulosta tavasta, jolla meitä on kohdeltu lapsuudessa. Parisuhteessa lähes aina myös toistuvat arvot ja ihanteet, joita lapsuudenperheessämme oli. Minusta tuntuu, että näissä asioissa eteneminen toisi sinulle vastauksia lukuisten pinnallisten "miksi" kysymysten sijasta.
En suosita kenellekään eroa. Jokainen suhde kertoo meistä itsestämme tärkeän tarinan, jota ei kannata jättää kuulematta. On avioliittoja, joissa ei ole seksiä. Tietoisuus siitä, miksi valitsee tällaisessä suhteessa pysymisen voi tuoda mielenrauhaa ja omantunnonarvoa elää omannäköistä elämää. Seksuaalisuuden leikkaaminen elämästä tavalla, joka suhteessanne toteutuu, on riski sinun omantunnonarvollesi. Niin ei tarvitse olla, kun tulet tietoiseksi siitä, mitä sinussa tapahtuu, kun vaimosi kerta toisensa jälkeen torjuu sinut ja pystyt käsittelemään tilannetta täysin toisella tavalla kuin tähän asti. Ilman tietoisuuden lisääntymistä se ei onnistu. Se ei tule koskaan onnistumaan myöskään ulkopuolisten neuvojen avulla, koska kyse on tiedostamattomasta, sisäisestä prosessista, jota ei pysty tavoittamaan ilman psykoterapeuttista konsultaatiota. Toinen tietysti, joka voi tilanteen muuttaa spontaanisti on jomman kumman rakastuminen toiseen tai jokin muu ulkoinen muutos.
Tällaisiä ajatuksia tuli mieleeni tällä kertaa :) Hyvää kevättä!- longinessss
ps. Jos haluat lukea aiheesta, jota lyhyesti sivusin, niin netistäkin löytynee tietoa kiintymyssuhdemalleista. Erillisyyden ylläpitäminen voi tuoda suhteeseen turvallisuutta ja vakautta, jos molempien kiintymyssuhdemallissa tunteet ovat pelottavia ja vältettäviä asioita. Seksuallisuuskin on silloin mekaanista ja suorittavaa. On pareja, jotka ratkaisevat erillisyyden ongelman riitelemällä eli he pääsevät lähelle vain riidellessään, jonka jälkeen seksikin on antoisampaa kontaktin vuoksi. On myös pareja tai parisuhteen osapuolia, joille myrsyisät tunteet ja jatkuvat pettymykset ovat ainoa tapa olla lähellä, tervettä erillisyyttä ei ole. Jne. Kiintymyssuhdemallien tutkiminen terapiassa koetaan yleensä hyvin antoisana psykoterapiassa. Kyse siitä tunnekulttuurista, jossa ihminen on kasvanut ja oppinut, miten tunteisiin ja läheisyyteen suhtaudutaan.
- viiskymppinenjaeronnu
Niin, eikös huonon kaverin kanssa eläminen ole kivempi kuin ei ollenkaan.
Toisaalta viiskympppisellä on vielä kauheesti elämää edessä.- sama.täällä
Minun mielestäni ei ole. Molemmat koettu ja pahinta on olla huonon kaveri kanssa.
Sinkkuna sinulla on sentään mahdollisuudet löytää uusi rakkaus elämääsi.
Ja tosiaan, mulla vasta alkoi elämä 50-kymppisten jälkeen ja toivottavasti jatkuu vielä pitkään.
- nainen40vee
Olet perusturvaton ja läheisriippuvainen ihminen, joka anelee ja rukoilee vaimonsa rakkautta. Sinun käytöksellesi on varmasti psykologinen tausta. Millainen oli lapsuutesi? Monet vastaavat tähän, että lapsuus on ollut hyvä. Kuinka monella sinun ikäluokan ihmisellä on ollut sellainen lapsuus, ettei sieltä olisi jotain jäänyt. Vanhemmat ovat antaneet minkä ovat osanneet antaa, mutta kyllä se tunne kohtaaminen on jäänyt kaikilta vanhemmilta enemmän tai vähemmän vajaaksi.
Pidät vaimostasi kiinni kuin hukkuva oljenkorresta ja yrität pitää kulissit pystyssä. Haluat nähdä ongelmien syyn vaimossasi ja sinä olet se vääryyttä kärsivä uhri. Totuus ei ole kuitenkaan mustavalkoinen. Teillä kummallakin on osuutenne tähän kuvioon. Taidatte kumpikin olla läheisriippuvaisia. Te kiusaatte toisianne ja aiotte ilmeisesti jatkaa sitä vielä kauankin.
Sinä olet kaikin puolin hyvä mies ja antsaiset naisen, joka sinua rakastaa ja parisuhteen, jossa sinulla on hyvä olla. Mitä jos olisit rohkea ja lähtisit vaikka rosen terapiaan käymään näitä asioita läpi ja saisit tukea muutosprosessiin? Totuus on vain se, että sinä pelkäät kohdata itseäsi ja kaikkia niitä tunteita, jotka nousee, jos teille tulee ero. Hyvin usein ero sysää ihmisen kokonaisvaltaiseen kasvuprosessiin, joka muuttaa ihmistä syvänlaisesti. Prosessi voi olla pelottava, mutta se ei tapa ja sen lopputulos tuo vain hyvää.- Mies50vuotta
Ihan hieno luonnehdinta, mutta omasta mielestäni se ei pidä paikkaansa.
Vaimoni ei ole läheisriippuvainen, minä saatan olla.
Jo tuolla aiemmin kerroin, miksi haluaisin avioliittoni toimivan. Se vaan olisi monessa mielessä paras vaihtoehto.
Siedän paljon epämukaviakin asioita, jos sen vastapainoksi on jotain hyvää.
Mutta nyt tässä on kyse paljosta muustakin, kuin kahden ihmisen välisestä suhteesta.
Ja mielessäni lasken koko ajan "arvon" eri asioille ja niiden muodostamalle kokonaisuudelle.
Sitten kun summa kääntyy miinukselle, on aika laittaa kantapäät vastakkain.
Kyse on vain siitä, millaisen arvon millekin annan.
Mutta tämä on vain mun omaa pohdiskelua. Vaimoni varmasti pohtii asioita omalla tavallaan, enkä minä voi tietää, millaiseen ratkaisuun hän päätyy. - Nainen40Vee
"Ja mielessäni lasken koko ajan "arvon" eri asioille ja niiden muodostamalle kokonaisuudelle.Sitten kun summa kääntyy miinukselle, on aika laittaa kantapäät vastakkain"
Kirjoitat näin! Kun luen tätä sinun tarinaasi, niin on se aika uskomatonta, että tämän sinun kuviosi on vielä plussan puolella ja näet syytä jatkaa suhdetta.
Vaimosi ei halua kanssasi seksiä, ei läheisyyttä. Hän ei arvosta, ei kunnioita sinua. Hänen käytöksensä on kaikkea muuta kuin hyvää sinua kohtaan. Hän tuntuu pitävän sinua palvelijaan, jonka tehtävä on täyttää hänen tarpeensa. Vaikutat voimakkaasti tuntevalta ja syvälliseltä mieheltä.
Tekstistäsi tulee voimakkaasti ilmi kuinka valtavasti kaipaat vaimosi rakkautta ja läheisyyttä. Kaipaat ihmistä, jonka kanssa voit jakaa asioita, joka arvostaa ja tukee sinua.
Totta kai sinullakin on oma osuutesi suhteenne tilaan, mutta näkisin, että sinä olet se, joka haluaa panostaa suhteeseen ja haluaisi korjata asioita, jos se vain olisi mahdollista. Vaimosi taas vaikuttaa passiiviselta ja välinpitämättömältä.
On aika jännä, että summa ei ole vielä kääntynyt miinukselle?? Kaipaat ja ikävöit rakastavaa kumppania yli kaiken, mutta kaikki muut asiat ajavat tämän asian edelle.. tämä kertoo siitä sinun turvallisuushakuisuudesta. Teet kaikkesi säilyttääksesi turvalliset raamit elämässäsi, vaikka itse riutuisit ja katkeroituisit siinä aikojen kuluessa. Kun tuo kuvio jatkuu seuraavat 20 vuotta, etkö pelkää, että sinusta tulee kiukkuinen, katkera ja kyyninen vanha mies?
On olemassa toinenkin vaihtoehto. Olet nyt täysin rehellinen itsellesi ja mieti mitä oikeasti haluat ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Vaihtoehtoina on se, että nykyinen suhde muuttuu tai se loppuu. Tuolla jossain olisi olemassa iso joukko naisia, jotka olisivat valmiita ottamaan sinun kaltaisen miehen ja tekemään sinun onnelliseksi. - Mies50vuotta
Nainen40Vee kirjoitti:
"Ja mielessäni lasken koko ajan "arvon" eri asioille ja niiden muodostamalle kokonaisuudelle.Sitten kun summa kääntyy miinukselle, on aika laittaa kantapäät vastakkain"
Kirjoitat näin! Kun luen tätä sinun tarinaasi, niin on se aika uskomatonta, että tämän sinun kuviosi on vielä plussan puolella ja näet syytä jatkaa suhdetta.
Vaimosi ei halua kanssasi seksiä, ei läheisyyttä. Hän ei arvosta, ei kunnioita sinua. Hänen käytöksensä on kaikkea muuta kuin hyvää sinua kohtaan. Hän tuntuu pitävän sinua palvelijaan, jonka tehtävä on täyttää hänen tarpeensa. Vaikutat voimakkaasti tuntevalta ja syvälliseltä mieheltä.
Tekstistäsi tulee voimakkaasti ilmi kuinka valtavasti kaipaat vaimosi rakkautta ja läheisyyttä. Kaipaat ihmistä, jonka kanssa voit jakaa asioita, joka arvostaa ja tukee sinua.
Totta kai sinullakin on oma osuutesi suhteenne tilaan, mutta näkisin, että sinä olet se, joka haluaa panostaa suhteeseen ja haluaisi korjata asioita, jos se vain olisi mahdollista. Vaimosi taas vaikuttaa passiiviselta ja välinpitämättömältä.
On aika jännä, että summa ei ole vielä kääntynyt miinukselle?? Kaipaat ja ikävöit rakastavaa kumppania yli kaiken, mutta kaikki muut asiat ajavat tämän asian edelle.. tämä kertoo siitä sinun turvallisuushakuisuudesta. Teet kaikkesi säilyttääksesi turvalliset raamit elämässäsi, vaikka itse riutuisit ja katkeroituisit siinä aikojen kuluessa. Kun tuo kuvio jatkuu seuraavat 20 vuotta, etkö pelkää, että sinusta tulee kiukkuinen, katkera ja kyyninen vanha mies?
On olemassa toinenkin vaihtoehto. Olet nyt täysin rehellinen itsellesi ja mieti mitä oikeasti haluat ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Vaihtoehtoina on se, että nykyinen suhde muuttuu tai se loppuu. Tuolla jossain olisi olemassa iso joukko naisia, jotka olisivat valmiita ottamaan sinun kaltaisen miehen ja tekemään sinun onnelliseksi.Kiitos vastauksestasi. Vaikutat aika hyvin ymmärtävän tuntemuksiani ja olet aivan oikeassa lähes kaikessa.
Oikeastaan ainoa asia jonka ajattelet erilailla kuin minä, on tän nykyisen tilanteen "arvo".
Parisuhde itsessään on pelkkä kaverisuhde tai ehkä enemmän muistuttaa yhtiökumppanuutta.
Mutta itse lasken suuren painoarvon esim.sille, että mulla on paikka jossa voin askarrella moottoripyörieni ja autojeni kanssa. En niitä suinkaan joka päivä rassaa, mutta aina silloin kun on tarve.
Ja etenkin nyt, kun kevät koittaa, on kiva kun saa ottaa moottoripyörän tallista ja lähteä ajelulle.
Itse aion nyt toimia hiukan tavallisuudesta poikkeavasti ja tehdä hiukan pitempiä moottoripyöräreissuja.
Se on täysin luonteeni vastaista, koska olen aina halunnut vaimoni tietävän, missä olen ja koska tulen.
Ehkä jossain on joukko naisia, jotka mut kelpuuttaisi, mutta itse en sellaisia ole (yhtä lukuunottamatta) tavannut. - 45-vuotiasNainen
BINGO! Materialimi. Kaikki tärkeä perustuu materiaan. Haluat pitää esineesi, talon, jne. Valinta on sinun. Yhtään esinettä et mukaasi hautaan saa ja niin pitkään kun nämä esineet ja tuttu-turvallinen-muuttumattomuus on näin korkealla, tulet olemaan ilman seksiä, läheisyyttä. Toisaalta valinta on täysin omasi. Eikö ole surullista, että vasta nyt kaipaat asiaa jota lelusi ja kerätty mammona eivät voikkaan tyydyttää. Tilanne on puhtaasti joko-tai! Niin pitkään olet tavaraelämässä kun itse sitä haluat. Hintana on vain rakkauden, läheisyyden hyväksytyksi tulemisen puute. Jos nyt sairastuisit vakavasti ja joutuisit luopumaan leluistasi...menettäisit kaiken, mitä mitettisit sängylläsi, sitä että voi kamalaa mikä ikävä tulee moottoripyörää ja keräily autoja ja muuta tavaraa.
Heräisitkö huomaamaan, että antaisit kaiken pois jos vielä saisit mahdollisuuden olla MIES. Haluttu, tyydytetty, onnellinen, vapautunut RAKASTETTU, hellitty.
Elät valintojesi kanssa...lastenlasten keinu ja hiekkalaatikko menevät tämän kaiken onnen edelle. Kiihkeä upea seksielämäsi jää toteutumatta, mutta mitä siitä voithan ajaa moottoripyörällä hetken vaikka muun ajan sisälläsi kalvaa tunne, että et ole mies. Anteeksi suoruus tekstissä.
- fasfaasdf
Munasarjat on leikattu, joten hormonitoiminta siltä osin loppu. Seksin haluamattomuus johtuu siitä ja läheisyyden haluaminen myös osin.
- leikattu
Höpsistä!
- Mies50vuotta
Ehkä se voi olla syy haluttomuuteen nyt. Mutta se ei ole voinut olla syy siihen, että se haluttomuus on jatkunut jo vuosia.
Tää tilanne on hankala, koska niin monet asiat on hyvin.
Vain seksi ja läheisyys puuttuu.
Mutta toisaalta, juuri ne erottaa toisistaan kämppäkaveruuden ja parisuhteen.
Voi kun tähän löytäisin ratkaisun.
- kotiy
Kyllä juttu on niin, ettei sen enempää miehen kuin naisen kohdalla päde oletus että kun mennään naimisiin niin tässä on seksiä saatavilla hamaan kuolemaan saakka.
''Kemian'' puuttuminen josta vaimosi puhui, on eräs seikka. Myös rakkaus hiipuu vuosien / vuosikymmenien kuluessa jos niikseen on. Nämä asiat eivät korjaannu sillä että välttää lihomista, tai pesee hampaat tai ostaa uudet vaatteet.
Nainen ahdistuu siitä jos / kun mies utelee että missä on vika. Vaikkei mies tarkoitakaan sitä, niin väkisinkin naiselle tulee tunne että nyt tuo pyrkii purkamaan seksuaalista haluaan minuun ja siitä tulee ällöttävä ja hyväksikäytetty olo.
Varmaankaan vika ei ole sinussa. Se vain on niin, että kun ei haluta niin ei haluta. Sellaisia miehiäkin on . - onnellisempinyt
Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan ja kerron, että olin silloin 55-vuotias, kun sain tarpeekseni seksittömästä liitosta, en vain enää kestänyt sellaista elämää, omistimme miehen kanssa puoliksi talon, jonka mies lunasti minulta ja löysinkin itselleni sopivan kodin, jota olin jo kuukausia etsiskellyt. Mies oli kaikin puolin mallimies, mutta seksiä meillä oli monta vuotta suunnilleen jouluna ja juhannuksena noin karrikoidusti ja kaikkein pahinta oli, että odotin sitä ja petyin kerta toisensa jälkeen. En ole koskaan katunut lähtöäni ja tuosta ajasta on kulunut toistakymmentä vuotta ja seksihalut sen kun jatkuu.. En ymmärrä ap: n ajatusta siitä, että on paljon muuta minkä vuoksi ei halua erota, mutta mielestäni tuo vaimosi sanoma, ettei kemiat kohtaa, on jo riittävä syy, usko siihen, sitä kemiaa kun ei tule, ellei sitä ole alun alkaen, on täysin mahdollista, että toisella sitä kemiaa on (niinnkuin sinulla) ja toisella ei siis natsaa ollenkaan. Erillään nukun minäkin, jos mies kuorsaa, mutta ei se seksielämää häiritse eikä vaikuta muuhunkaan läheisyyteen, on vain järjestely, että toinenkin saa riittävästi unta. Palaan vielä tuohon, että kun sinulle on tärkeää tuo läheisyys, niin mitenkäs sitten, kun jäätte eläkkeelle ja aikaa ja jaksamista on enemmän sille parisuhteelle, niin sitä kun ei ole, niin tilanne on vieläkin ahdistavampi. Se on meille monellekin tosiasia, ettei se elämä mennytkään niinkuin olin sen käsikirjoittanut, jostakin on luovuttava, että saa toista tilalle, mutta me jokainen teemme omat valintamme, jospa ymmärtäisimme mikä ratkaisu olisi viisain...
Tuosta vaimosi asenteesta sen verran, että enemmän sinua ymmärtäisin jos hän olisi arvostelematta ja olisi kohtelias, mutta siltäkin osin olisin kyllä jo luovuttanut sinuna, en kestäisi sellaista elämää, vaatisin kuitenkin ihmisyyttä toiselta. - helvata
jos vain pystyt - lähde nostelemaan. Itsellä sama tilanne - viimeiset 6 vuotta nukkunut sohvalla olohuoneessa. En ole tervetullut makuhuoneeseen. Seksi loppui lähes 9 vuotta sitten. Jos voisin, lähtisin vittuun tästä. Vielä ainakin 4 vuotta kestettävä että saa vanhempieni takaamat yhteiset velat _varmasti_ maksettua pois. Kivaa näin reiluna 40 kymppisenä huomata että sinne meni elämä. Ei lapsia - olisin niitä halunnut, ei seksiä sitten 35-vee jälkeen - törkeet halut aina, oma terveyskin kärsinyt tässä ohessa kun tää paska vie voimat eikä jaksa kuntoilla tarpeeksi. Elämä on - sit kuollaan. Olisin toivonut kivaa ja rehellistä naista edes vaikka ystäväksi mutta ei. Jännä että niin paljon yksinäisiä ihmisiä muttei ketään kuitenkaan loppujen lopuksi kiinnosta. Kai se vain on niin että jos et ole se rikas satujen prinssi huippuun treenatulla keholla niin saat painua unholaan. Se, että olen oikeasti kiltti, rauhallinen ja rehellinen, hyvän itsetunnon omaava, seksistä pitävä mies; se ei vain riitä naisille.
- Mietykkään
Anteeksi avaaja, mutta ekana tulee mieleen, että oletko lainkaan "hyvä" sängyssä? Jos avauksesi on totta, niin en näe mitään muuta syytä vaimosi haluttomuuteen, kuin että seksi kanssasi täytyy olla todella tylsää. Sinua ei siitä voi yksin syyttää, mutta jotain olisi tarvinnut tehdä jo aikaisemmin, ennenkuin tuohon tilanteeseen on päädytty.
- Mies50vuotta
Ei kysymystä tarvitse anteeksi pyydellä.
Enhän minä voi tietää, olenko hyvä sängyssä, mutta naiset/tytöt ennen vaimoani, kehuivat kovasti ja tahtoivat päästä uudestaan kanssani sänkyyn.
Aina olen huolehtinut, että nainen saa vähintään yhden orgasmin ennen omaani.
Kuvittelen olevani keskimääräistä huomaavaisempi ja epäitsekkäämpi rakastaja.
Mutta on mielenkiintoista, että mielestäsi syy naisen haluttomuuteen on miehessä.
Vaimoni on itse kertonut, ettei häntä kiinnosta seksi kenenkään kanssa. Hän ei esim. ole koskaan pitänyt yhtäkään miestä seksikkäänä, ei tuntemiaan, ei filmitähtiä, ei ketään.
Nainen saattaa olla seksikäs, mies ei koskaan.
- Ehkä.joskus
Hei Mies50vuotta.
Oletko ajatellut suhdetta vastaavassa tilanteessa olevan naisen kanssa?- Mies50vuotta
Olen ajatellut suhdetta ihan kaikenlaisien naisien kanssa :)
Mutta keskustelua pidemmälle en ole kenenkään kanssa mennyt, vaikka on pyydetty.
Omatuntoni on sen verran voimakas, etten ole pettänyt.
Vaikka en tiedä, että olisiko se edes pettämistä.
Vaimoni on sanonut, jos sitä pillua haluat, niin hae muualta.
Mutta silti itsestäni on tuntunut, että petän, jos toisen kanssa sänkyyn menisin.
Mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa, kun sopiva tilaisuus eteen sattuu juuri oikealla hetkellä. - Eisesiitämiksikäänmuutu
Etsi hyvä mies itsellesi toinen nainen ja hoida homma siististi ketään loukkaamatta. Jokaisella on oikeus kokea olevansa haluttu ja rakastettu. Sinulla on siihen vielä vaimosi lupa.
Ymmärrän hyvin sen,että haluat pitää kiinni kaikesta siitä,minkä olette yhdessä rakentanut. Ei siinä ole mitään pahaa,että haluaa pitää kiinni siitä mitä on saavuttanut.
Vaimosi tuskin tulee muuttumaan,kun vuosia on jo kulunut.
En ymmärrä yleensäkään,miksi sivusuhteet tuomitaan aina niin jyrkästi.Jos tilanne jatkunut tuollaisen vuosia,lienee oikeus hakea läheisyyttä ja seksiä muualta?
Tässä vaan yksi näkökulma asioihin,älkää riemastuko
Kerron vielä,että en ole koskaan ollut toinen nainen,en pettänyt miestäni suhteen aikana (seksiä liian vähän) eikä minua ole petetty. - Mies50vuotta
Eisesiitämiksikäänmuutu kirjoitti:
Etsi hyvä mies itsellesi toinen nainen ja hoida homma siististi ketään loukkaamatta. Jokaisella on oikeus kokea olevansa haluttu ja rakastettu. Sinulla on siihen vielä vaimosi lupa.
Ymmärrän hyvin sen,että haluat pitää kiinni kaikesta siitä,minkä olette yhdessä rakentanut. Ei siinä ole mitään pahaa,että haluaa pitää kiinni siitä mitä on saavuttanut.
Vaimosi tuskin tulee muuttumaan,kun vuosia on jo kulunut.
En ymmärrä yleensäkään,miksi sivusuhteet tuomitaan aina niin jyrkästi.Jos tilanne jatkunut tuollaisen vuosia,lienee oikeus hakea läheisyyttä ja seksiä muualta?
Tässä vaan yksi näkökulma asioihin,älkää riemastuko
Kerron vielä,että en ole koskaan ollut toinen nainen,en pettänyt miestäni suhteen aikana (seksiä liian vähän) eikä minua ole petetty.Ongelmana on, etten ainakaan nyt kaipaa pelkästään yhdyntää.
Kirjoitin sen tarkoituksella juuri noin.
Haluan antaa ja saada, läheisyyttä, hellyyttä, hyväilyjä, tunteen olla haluttu yms, ja vasta nuo kaikki yhdessä antaa seksissä sen tyydytyksen, jonka haluan antaa ja saada.
En tiedä, pystyisinkö uuden tuttavuuden kanssa saamaan tuon tunteen.
Siitä on niin monta vuotta, kun olen edellisen kerran tuon kokenut.
Voihan olla, että uuden suhteen huuma ylittää kaiken ja seksi olisi oikein nautittavaa.
Ehkä se oikeanlaisen naisen kanssa voisi toteutuakin.
Nyt ei enää tarvitse muuta kuin löytää se halukas nainen :)
- Hyvääriittää
Tämä on hyvä lukea ”varoen” ja ”hyvällä ajalla”, ettei jokin asia vain oikein osu kohdalle lukijan elämässä. Tarkoitus on olla ”työväline/tool” pohdintojen lähtökohdaksi.
Tosin näitä kaikilla nyt kuitenkin muutenkin on. Luotetaan asiaan.
Eli puolisosi on JACKPOT ravintolassa, vierasvisiitillä, yhteisissä harrastuksissa, hotelleissa, kahviloissa, kauppakeskuksissa, yhteisillä kävelyretkillä, leffoissa/elokuvissa, missä vain. Sinähän olet taloudellinen tuki ja turva.
Eihän seksi kanssasi paljon enää jaksa kiinnostaa, kun kaikki muistot kanssasi on vain vanhan kertaamista. Eihän oppikirjojakaan halua aina vaan lukea uudelleen ja uudelleen taikka samaa uutista toistaa kerta toisensa jälkeen.
Tämä on kokonaan puolisosi suhtautumisvalinta.
Oletko ajatellut muuttaa jotain suhteessanne? Niin kauan kuin kotiin pääsee nukkumaan, ja nukuttaahan tuo rientäminen, niin silloin tulee nukkumaan ja nukkuu hyvin, kaikki rakkaat muistot tuosta toisesta mukanaan. Ja nehän eivät ole sellaisia, että niistä koskaan sinulle haluaisi kertoa. Onkohan sinulla edes tarjota aikaa vastaavaan?
Kun sinä olet vain leikkimistä siihen verrattuna mitä puolisolla toisen kanssa jo on.
Ei jaksa aina katsoa sitä "raatajaa" joka kotona aina odottaa. Eli sinua kohtaan kylmä ja toista kohtaan lämmin. Se lämmittää mieltään.
Oletko laskenut, monenko kanssa voi olla uskollinen ja toisaalta monenko kanssa voi olla uskoton? Pelkkä rakkaus on helpompaa kuin kotona suoritetut tehtävät mielialan muuttaminen rakastelua varten. Osa ei vain voi helposti työjunasta hypätä suoraan rakasteluun, varsinkaan kun nuo "muutamat" ihmiset asiaansa ajattelevat.
Tässä tarvitaan lääkäriä, ettei juna mene justiinsa. Lääkärissä voi todeta, onko riittävän terve kelvatakseen elämässä. Joskus vain ei tämä tarpeiden "hallinta" ole aina kuin automaatti, jota voi helposti käskeä. Herkkä asia, kaiken kaikkiaan.
Mitä jos saisit sen, että muut saavat? Näin on kaikilla, jotka juurikaan eivät ole kenenkään seurassa.
Tekisi mieli kunnioittaa puolisoa, mutta puoliso ei vastaa tunteisiin. Onko aina ok, että puolisosi on melkein kuin kuka tahansa ohikulkija?
Seksissä tarvittaisiin luotettavaa kosketusta ei vain fyysistä vaan myös mielen, tunteiden, kokemusten ja sosiaalisten toiveiden suhteen. Eli mitä oikeastaan kunnioitat, kun kunnioitat puolisoasi?
Enta jos varautuisit omassa elämässäsi toisaalta siihen, että lopulta pitää puolisokin päästää vapaaksi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun lähtö ikuisuuteen on jommalla kummalla edessä. Kirjoita vaikka vuosiluvut sadalle seuraavalle vuodelle, niin näet myös sen vuosiluvun, jolloin tuo on edessä. Älä unohda, että olet ystävien seurassa asian suhteen, koska et ole ainut asian kanssa asiaa pohtinut yksilö.
Kun synnyit, sinua edeltäneet lukuisat olivat jo lähteneet ikuisuuteen. Sama maailmahan tämä on siitä riippumatta.
Rakkauttahan voi pitää omassa elämässään myös työnä. Eikä tämä tarkoita sitä, ettet olisi oma itsesi ja eläisi jonkun muun ehdoilla. On vain jotain, mitä ammatillisen koulutuksen läpikäyneet tietyin periaattein jatkuvasti toteuttavat. Ehkä auttaisi suhtautua rakkauteen kuin se olisi kunnallinen, terveydenhuollon palvelu.
Parisuhdeterapiasta saattaisi olla apua, koska moni ajatus ja suhtautumisvalinta todellakin riippuu henkilöstä, jonka kanssa ollaan. Ehkä tässä saisi edelliseen liittyen jonkinlaista uutta toivoa jo huurtuneelle suhteellenne. Entä jos annatte toisillenne enemmän aikaa valmistautua yhteiseen eloon? Puhukaa rehellisesti, mutta varoen asiat selviksi. Epätietoisuus raastaa kuin ruoste rautaa. Tai halla kukkasia. Tai rankkasade auringonottohetkiä. Mitä tarkoituksia varten avioliittonne oikeastaan on olemassa?
Syökää hyvin ja rentoutukaa. Pyytäkää toisianne tekemään kaikkea, mistä toinen osapuoli pitää. Onko se väliaikaista vai vapaaehtoista? Valintojen suhteen tietenkin.
Kysy, mitä kaikkea se puolisosi toinen on tarjonnut paremmin kuin te itse. Tämä siis avioliiton kehityskeskusteluna.
Raitis ilma auttaa selvittämään omia ajatuksia. Valmistelkaa tilanteita, etteivät riistäydy hallinnasta. Kuin oikein hyvin rakennettu asia.
Onhan tämä vähän ulkopuolisen suhtautumismalli, mutta vapaa kansa ja vapaa maa meillä kyllä on.
Kiitos ajastanne.
Että olette eri sängyissä. Niin on sangen monella. Ei se sen kummempaa ole. Voihan nukkua myös patjalla pelkällä lattialla. Ehkä olisin kiitollinen tilaisuudesta hoitaa itseäni. Nukkua rauhassa ja antaa toisellekin se tilaisuus. Jos menettää toisen tuen ottaa joku lääke. Kiltit lemmikit on hyvä idea ennen nukkumaan menoa. Ja kunnollinen huumori sekä sopivat laulut ja videot. Mistä itse pidätte? Dears.- Mies50vuotta
Kiitos pitkästä ja joitain ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi.
Mutta itselläni osuu silmään, että pidät syynä vaimollani olevaa toista miestä. Vaikka kerrot useita eri vaihtoehtoja, niin silti kaiken takana on toinen mies.
Mutta kun itse olen 99% varma, ettei vaimollani ole toista miestä. Se syö pohjan muuten erittäin hyviltä ajatuksiltasi.
Muuten kyllä olemme puhuneet suhteestamme viimeisen vuoden aikana enemmän, kuin sitä edeltävänä yli 25 vuotena.
- Ehkä.joskus
Moi taas!
Olen lukenut ketjun läpi useaan kertaan, koska jotenkin joku saa minut aina palaamaan kertomukseesi.
Ehkä se muistuttaa niin paljon omaani ja siksi ymmärrän sinua.
Kun sitä luen ulkopuolisena, niin ero vaikuttaa ainoalta oikealta ratkaisulta.
Mutta kun siirrän sen omaan elämääni, huomaan että ero ei olekaan se omasta mielestä paras ratkaisu.
Se ero meillä on, että minä olen nainen.
Olen haaveillut salasuhteesta jo vuosia, mutta en ole uskaltanut tehdä mitään.
Voisimeko jotenkin helpottaa toistemme oloa? - Nanna6555
On vain mielenkiintoinen ketju, surullinenkin tavallaan... Aloittaja, olen myös tuon sivusuhteen kannalla. Älä sekaannu kehen tahansa, katsele tovi ympärillesi ja tapaat varmasti jonkun konka kanssa kemiat kohtaa. Sinulle saattaa riittää vain ihastumisen tunteet ja läheisyys naisen kanssa. Saanko kysyä koska viimeksi olet ihastunut? Jokainen tarvitsee läheisyyttä ja sitä voi onneksi olla ilman yhdyntääkin. Itse ihastuin heti tavattuani erään miehen, ollaan kohta vuosi tapailtu, suudeltu, viestitelty ja hyväilty toisiamme ilman yhdyntää ja tunnen syntyneeni uudelleen. Vaikka meistä ei tule koskaan mitään suurempaa ja tämä on kiellettyä,en kadu hetkeäkään. Oikeastaan kadun sitä kun vuosia kului ilman tällaisia tunteita ja iloa :)
- Mies50vuotta
Kiitos vastaajille. Kiva että mun onneton elämäni kiinnostaa ihmisiä :)
No ei mun elämä ole onnetonta, "vain" avioliittoni on osittain onneton.
Sivusuhde olisi varmaan hyvä vaihtoehto, mutta en tiedä salliiko omatuntoni sitä.
Pari vuotta sitten tapasin sinkku/eronneen naisen, jonka kanssa keskustelimme parisuhteen ongelmista.
Aika pian hän kertoi haluavansa enemmän, eikä haluaisi olla "kakkonen".
Vaikka hänen kanssaan keskustelu oli helppoa ja vaivatonta, sekä muutkin asiat oli sellaisia, mitä toivoinkin niiden olevan, en voinut pettää vaimoani.
Varmasti olin ihastunut ja halusin läheisyyttä ja seksiä jota hän tarjosi, niin jokin vain esti sen. Vaikka lähekkäin oleminen ( vaatteet päällä) tuntui todella hyvältä, niin jouduin vetäytymään pois, kun hän yritti suudella minua. En vaan voinut, vaikka halusin.
Tilanne on omasta mielestänikin typerä. Vaimoni on antanut luvan hakea seksiä muualta, mutta silti omatuntoni kieltää sen.
Ehkä.suurin ongelmani on se, että olen liian tunnollinen, kiltti ja otan kaikissa teoissani liikaa huomioon vaimoni toiveet.
Pitäisi varmaan heittäytyä pettäväksi rentuksi. Niillähän yleensä naisia riittää.
- Ehkä.joskus
Nyt kun kesälomani alkoi, rohkaisin mieleni ja teen ensimmäisen siirron.
Mies50vuotta, saanko kirjoittaa Sinulle suoraan? - Anonyymi
Ero!
Petä heti!
Eroa kirkosta! - Anonyymi
Ero heti!
- Anonyymi
vaimosi neuroepätyypillinen
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072675Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302365Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen202245Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631001797- 1141590
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1661318Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2751130- 711014
- 80984
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha178920