Olin mun äidin, isän, 3 sekun ja niiden vanhempien kanssa Thaimaan khao lakissa.
..Sunnuntaina ku heräsin kaikki oli viel ihan hyvin. Lähettiin rannalle jossain vaiheessa, ekaks aateliin et lähetään ajeleen Jeepillä, mut sit mietittiin et mentäs vast toiseks viimesena päivänä..joka ois meijän kohalla ollu keskiviikko. Kun siel eka näky niitä tosi isoja aaltoja aateltiin häipyy rannalta ja mentiin hotellin uima-altaalle. NE aallot iski ihan yhtäkkiä enkä edes muista hyvin miten siinä kävi :(. huomasin olevani juuttunu hotellin seinää vasten. oltiin koko porukka siel altaalla.. ja mä mietin et mitä tapahtu..missä kaikki muut on.. en nähny ku mun serkun joka oli sil samal alueella aika lähel mua. se huus ja huus. Sitte mä pääsin siit ylös.. ja lähin kahlaamaan sitä vettä pitkin nopeesti johki parvekkeelle. sit en nähny serkkuu enää missään.. kuulin vaan ihmisten huutoa. se oli aivan kauheet. No hotellista tuli sit joku mies joka vei mut autolla sairaalaan .. joku brittiläinen.. olin ihan hädissään ja sanoin "me ei voida lähtee.. missä mun vanhemmat .. ja kaikki..missä?!?! :(." se mies vaan sano et nyt täältä on lähdettävä ja äkkiä ..jos täältä selvitä haluu.. ei siinä muuta ku itkin ja itkin. se oli niin painajainen, enkä ikinä ois osannu kuvitella joutuvani tälläseen tilanteeseen. Sairaalassa vasta seuraavan päivänä mulle selvis että mun 2 serkkua, täti,setä ja isä oli löytyny. Siinä vaihees mä mietin et missä äiti ja janne on :(. Mulle vaan sanottiin et ota ihan rauhallisesti.. ihmisiä etsitään.. tässä pitää vain nyt odottaa. Kaikki muut oli ihan hyvässä kunnossa paitsi mun pienin serkku ja setä .pienin serkku on 1 ja puol vuotta vanha .. sil meni kylkiluut poikki.ja toinen käsi murtu.. setä selvis aivotärähdyksellä. huh. 4 päivän päästä eli keskiviikkona me löydettiin äiti..tai en mä sitä onneks nähny. Oli löytyny hotellin siel jostain raunioista..:`(. Ja se oli kuollut. mä en ikinä unohda sitä ku mulle se sanottiin. mä sanoin et haluun jäädä viel sinne mut tultiin perjantaina jo takas isän kanssa. Setä, täti ja ne mun 2 serkkua jäi viel sinne. 3 serkusta ei oo kuultu viel mitään, se oli saman ikänen ku mä.. 16 mut poika. :( :( :( :`(. mä toivon et luette tän mun tarinan vaik ehkä vähän epäselvä onkin.. ja vastailette. kiitos
..Sunnuntaina ku heräsin kaikki oli viel ihan hyvin. Lähettiin rannalle jossain vaiheessa, ekaks aateliin et lähetään ajeleen Jeepillä, mut sit mietittiin et mentäs vast toiseks viimesena päivänä..joka ois meijän kohalla ollu keskiviikko. Kun siel eka näky niitä tosi isoja aaltoja aateltiin häipyy rannalta ja mentiin hotellin uima-altaalle. NE aallot iski ihan yhtäkkiä enkä edes muista hyvin miten siinä kävi :(. huomasin olevani juuttunu hotellin seinää vasten. oltiin koko porukka siel altaalla.. ja mä mietin et mitä tapahtu..missä kaikki muut on.. en nähny ku mun serkun joka oli sil samal alueella aika lähel mua. se huus ja huus. Sitte mä pääsin siit ylös.. ja lähin kahlaamaan sitä vettä pitkin nopeesti johki parvekkeelle. sit en nähny serkkuu enää missään.. kuulin vaan ihmisten huutoa. se oli aivan kauheet. No hotellista tuli sit joku mies joka vei mut autolla sairaalaan .. joku brittiläinen.. olin ihan hädissään ja sanoin "me ei voida lähtee.. missä mun vanhemmat .. ja kaikki..missä?!?! :(." se mies vaan sano et nyt täältä on lähdettävä ja äkkiä ..jos täältä selvitä haluu.. ei siinä muuta ku itkin ja itkin. se oli niin painajainen, enkä ikinä ois osannu kuvitella joutuvani tälläseen tilanteeseen. Sairaalassa vasta seuraavan päivänä mulle selvis että mun 2 serkkua, täti,setä ja isä oli löytyny. Siinä vaihees mä mietin et missä äiti ja janne on :(. Mulle vaan sanottiin et ota ihan rauhallisesti.. ihmisiä etsitään.. tässä pitää vain nyt odottaa. Kaikki muut oli ihan hyvässä kunnossa paitsi mun pienin serkku ja setä .pienin serkku on 1 ja puol vuotta vanha .. sil meni kylkiluut poikki.ja toinen käsi murtu.. setä selvis aivotärähdyksellä. huh. 4 päivän päästä eli keskiviikkona me löydettiin äiti..tai en mä sitä onneks nähny. Oli löytyny hotellin siel jostain raunioista..:`(. Ja se oli kuollut. mä en ikinä unohda sitä ku mulle se sanottiin. mä sanoin et haluun jäädä viel sinne mut tultiin perjantaina jo takas isän kanssa. Setä, täti ja ne mun 2 serkkua jäi viel sinne. 3 serkusta ei oo kuultu viel mitään, se oli saman ikänen ku mä.. 16 mut poika. :( :( :( :`(. mä toivon et luette tän mun tarinan vaik ehkä vähän epäselvä onkin.. ja vastailette. kiitos
Vastaukset 49
Vanhimmat
tuntuu pahalta puolestasi. Mutta uskon että äitisi ei ehtinyt kärsiä. Puhu läheistesi kanssa koska ei ole hyvä pitää sisällään huonoja asioita. Itselläni myös kadoksissa tärkeä ihminen ja murruin kanssa pari päivää sitten. Soitin kriisipuhelimeen ja niiden kanssa juteltiin kaikesta. Niille on helppo puhua.
Mitäpä tähän kirjoittaisi muuta kuin, että otan osaa suruusi, kristiina. Olit rohkea kun kirjoitit kipeistä tuntemuksiasi tänne.
Voin vain kuvitella miten äkkiä kaikki on tapahtunut ja miten sekasortoista siellä paikanpäällä on ollut ja yhä on. Sitä miettii vielä pitkään itse kukin.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikesta menetyksen tuskastakin huolimatta toivorikasta tulevaisuutta. Muistot säilyvät meissä niistäkin läheisistä, jotka nyt ovat poissa.
Lue ja tulosta muillekin läheisillesi tällä otsikolla oleva kirjoitukseni tältä palstalta.
Otan osaa suruusi!
Tuli ihan kyynel silmään kun luin kirjoitustasi. Uskon että siellä on ollut kauhea paniikki ja epätietoisuus mitä itse ei voi kuin vain kuvitella. Se mitä siellä tapahtui on jotain mitä ei olisi ikinä voinut uskoa tapahtuvan. Voimia sinulle ja läheisellesi!
lohduttaisivat sinua ja isääs.
Toivomme, että jaksatte surun yli.
Usko kuitenkin ja tiedä, että äitisi ja serkkusi ovat nyt varmasti paremmassa maailmassa jumalan luona.
Koita jaksaa ja niin pian ja heti kun pystyt muista jatkaa elämääsi, sekä rakentaa tulevaisuuttasi sillä sitä äitisi haluaisi.
Käy puhumassa asiasta jonkun tukihenkilön kanssa asuinalueellasi, älä jää hautomaan asiaa yksin.
Kysymys "Miksi?" ei tuo vastausta koskaan, sinun vain uskottava että ihmisen elämä on korkeamassa kädessä ja me jokainen vuorollamme lähdemme tästä maailmasta kun taivaanisän kutsu käy.
Koita jaksaa..Kaikella on tarkoituksensa.
kauheasti voimia ja halaus sinulle ja perheellesi...
aurinkoa, lämpöä ja voimaa elämääsi...
Sanattomaksi vetää. Tyhmää on lohduttaa, kun tuollaisen jälkeen asioiden hyvien puolien tonkiminen on perin latteaa. Onneksi isä sentään on elossa ja muut läheiset.
Surutyössä tarvitaan olkapäitä, toivottavasti saat lohtua ja ymmärrystä. MEkin, jotka täällä olemme olleet turvassa, olemme järkyttyneitä niin monen ihmisen tragediasta. Kotikupungistani meni yksi kokonainen perhe.
Älä pelästy omia tunteitasi, niitä tulee olemaan monenlaisia. Jo se, että voit kertoa asiasta, purkaa vyyhtiä.
Voimia!
Äidilläsi ja serkullasi on nyt hyvä olla, me kaikki uskomme niin. Voimia Kristiina.
Mä oon pahoillani sun onnettomuudesta..ei kai sitä osaa sanoo oikee mitää..mut otan osaa..¤nyyh¤
Luin sun tekstin ja itkin. Voin vaan kuvitella miten suunnattoman pahalta tuntuu menettää läheisensä, ja nimenomaan äiti. :'(
Voimia ja siunausta sulle, sun perheelle ja koko suvulle.
Syvimmistä syvin osanottoni läheistesi poismenon vuoksi. Taivaan Isän suurta siunausta elämääsi, Kristiina. Kaikella on tarkoituksensa, vaikka se nyt tuntuu vaikealta käsittää.
Taivaan Isän haltuun, terveisin tyttönen
Nukun Herran nimeen nyt,
ilta kun on ehtinyt,
enpä pelkää pimeää,
enkelihän tänne jää,
vartioimaan untani,
Jeesus olen omasi.
Syvin osanottoni suureen suruunne, voimia ja lämmin halaus.
Otan osaa.. tiedän että se sattuu..puhu läheisillesi ja koita jaksaa. me kaikki suremme. tämä on surun aikaa. Sinulle vielä kauheampaa..mutta koita jaksaa eteenpäin.
Todella järkyttävää :`(
Otan osaa, en osaa oikein muuta sanoa, itken täällä kotona kun mietin miten kauheaa sinulla (ja muilla) on ollut kun olet joutunut kestämään tuollaista. Onneksi edes isäsi, pari serkkuasi, setäsi ja tätisi pelastuivat. Et ole yksin.
Yritä jaksaa!!! Juttele isäsi ja läheistesi kanssa tai jonkun ammattilaisen.
Olen tälläinen "pikku tyttö" vasta, mutta luulen, että ymmärrän surusi melko hyvin.
Terveisin Tyttö 12v.
Kristiina olen todella surullinen sun puolesta.
Mun veli lähti 19.10.04 Thaimaaseen Pattyjalle
ja heti kun kuulin tuosta onnettomuudesta laiton Hänelle viestii mut siellä oli kaikki ok.
Veljeni lähti sinne loppuelämäkseen ja pelkään täällä että koska Hänet tuodaan sieltä suomeen arkussa.
Elämä on tälläistä mutta koita silti jaksaa en osaa löytää sanoja mutta juttele paljon asiasta, muista syödä ja lepää ja ulkoile.
Minulla on kuolemia ollut tässä muutaman vuoden sisällä mutta puhuminen on yksi joka auttaa tee sinäkin niin.Voimia Sinulle ja jaksamista!
Hei Kristiina!
Olemme 6-henkinen perhe Turusta ,ja otamme syvästi osaa suruusi,ja toivomme sulle jaksamista elämässäsi eteenpäin,ikävää lukea tuo viestisi.Hyvää jatko sulle ja omaisillesi.
sun äiti ei varmasti haluaisi, että sun on aivan kamalan paha olla,sillon kun tuntuu että enää jaksa, niin jaksa äitisi vuoksi... elä elämää eteenpäin,voimia sinulle!
sun äiti ei varmasti haluaisi, että sun on aivan kamalan paha olla,sillon kun tuntuu että enää jaksa, niin jaksa äitisi vuoksi... elä elämää eteenpäin,voimia sinulle!
Voimia siulle.. ymmärrän tilanteen ja surun.. Toivon voimia ja jaksamista.. Syvin osanottoni..
Otan osaa jos juttusi on totta, mutta KRP:N listoilla ei ole ketään Jannea eikä ketään 16 vuotiasta poikaa...
epäilevä: Siis eihä niit ees voi olla kadonneiden listal jos ne kuoli.. ei kukaan kirjoittaisi noin kauheaa tarinaa jos ei olisi totta.
ja otan osaa suruusi kristiina! Minullakin on kadoksissa läheinen ystävä perhe. Olen vasta 18 mutta silti heidän perheensä olivat läheisiä. Joten otan osaa suruusi, olet varmasti kokenut järkyttäviä. Voimia kaikille, läheisensä menettäneille!
epäilen minäkin. Samalla tyylillä kirjoitettuja satuja täällä muutama muukin juttu, saman kirjoittajan tunnistaa. Sairasta
Ne on jo todettu kuolleiksi eik niitä enää pidetä kadottuina luulen niin. Otan osaa kristiina. Voimia!
Jos tuo olisi totta en usko että jaksaisit kirjoitella siitä netissä... Itse en ainakaan kyseisessä tilanteessa menis koneelle ollenkaan!
Lopettakaa nuo valeet, on ihmisiä joilla on oikea suru!
onkohan tuo ihan viisasta sulta keksiä tollasia?ja etkö tiedä joka tekee pahaa tahallaan muille,saa itse maistaa vielä katkerat kyyneleet monen kertasesti.muistappa sitten mitä sanoin,kopsahtaa omaan nilkkaan tavalla tai TOISELLA!!!!
hirvee tarina ,,, koitahan jaksaa aattele et kuitenki jotkut on menettäny siellä kaiken =/ mut pärjäile !! :)
sulla sit ihan melkein heti äidin kuoleman jälkeen tuli mieleen kirjottaa suomi24 sivuille.Minä mietin mitä ihmisen päässä liikkuu kun hän voi pilailla jollakin tälläisellä asialla.joskin oletan että kyseessä on lapsi joka ei ymmärrä asian vakavuutta eikä omista vanhempia jotka sen hänelle kertoisivat.
Juu... ensimmäisenä tännehän sitä rynnätään kirjoittamaan ja tietysti niin suuressa surussa ei voi unohtaa pyytämään vastauksia!
Eiköhän kaikki tiedä että olet pelle, miten kehtaat tuollaista satua kirjoittaa!! Jotkut näemmä tekee mitä tahansa saadakseen empatiaa ja tunteakseen olonsa tärkeäksi. HÄPEÄ!!!
Sinkkiarkkuja vain ei ole suomeen tullut vai enkö ole huomannut?
otan osaa menetykseesi!!! ei varmaan ollu yhtään kiva loma?!
Kun jaksoit kerrata asiaa vielä meille!
Voimia sinulle, toivottavasti elämä voittaa!!
Älä lässytä pelle! Totta vitussa kaikki sukulaiset kuoli ja sitten sä kirjotat siitä tälle palstalle.
Oliko huono lapsuus ja kaurapuuro kylmää, kun täytyy täältä kalastella myötätuntoa tollasella asialla?
Et taida olla ihan terve?!
Taidat itte ol yks vitun tunnevammanen hihhulin rynkyttämä pikku poika. Anna toisen surra rauhassa. Kaikilla on OMA tapa käsitellä surunsa. Ajattele jos SULTA olis menny porukoista joku tai kaikki yhes humahuksessa.
ÄÄLIÖ
Säähän se oikein iso ÄÄLIÖ näytät olevan. Vissiin uskot kaiken paskan mitä netissä on! Hei, kamaan. Kukaan ny netissä surutyötään tee...
Ja sä hiton idiootti varmaan uskot kaikki mitä luet. Mietippä nyt kuinka moni kirjoittas vastaavassa tilanteessa tälle palstalle?!
Mikä lie sekopää kalastelee täältä keksityllä jutulla myötätuntoa ja sääliä.
Sinä se taidat uskoa vielä Joulupukkiinkin?
Aika nopeasti toivuit, kun pystyt kertomaan noin yksityiskohtaisesti elämäsi surkeimmat vaiheet, siis jos tosiaan menetit läheisiäs.
Haluatko kenties jonkinlaista myötätuntoa tai jotain? Kerro sukunimes ni tarkistan oletko menettänyt äitis ja serkkus, nimittäin on aika helvetin törkeetä huijata ihmisiä näin.
->[email protected]
Jos äiti ja serkku ovat löydetty kuolleina niin eivät ne ainakaan kadonneiden listalla ole.
on poliisi vahvistanut vasta kaksi; toinen kuoli suomessa kuljetuksen jälkeen, toisen ruumis tuodaan vasta maanantaina suomeen..että..
Toki kuolleita ja kadonneita on enemmän mutta VARMISTETTUJA siis nämä kaksi. Eli mistähän aloottaja on varman tiedon omaistensa kuolemasta saanut?
Tuon lukemisen jälkeen kaikki sanat tuntuu niin turhilta. Toivon sinulle vaan jaksamista. Muista, että sinulla on muistoja äidistäsi joita kukaan ei voi viedä sinulta pois. Tänään vielä ne muistotkin tekee kipeää mutta aikanaan varmaan lohduttavat.
Muista sinun pitää jaksaa eteenpäin vain hetki kerrallaan.
Tällaista raskasta menetystä suree varmasti pitkään ja hartaasti, ja se tie on kuljettava. Ajattele kuitenkin lohduttavia elementtejä, tuollaisille luonnononnettomuuksille ei voi mitään, kun kerta varoitusjärjestelmääkään ei ollut. Onnettomuus ei riippunut sinusta tai kenestäkään muustakaan matkalla olleista, tsunami ei kysynyt taustaa vaan vei tasaisesti satoja tuhansia ihmisiä mukanaan. Toivon hartaasti voimia jaksaa, ajattele kaikkiä niitä tuhansia, jotka ovat kokeneet saman kohtalon kuin sinä, niin menetys ei ehkä tunnu niin pahalta kuin yksittäinen onnettomuus yhdelle perheelle
piste
"mä toivon et luette tän mun tarinan vaik ehkä vähän epäselvä onkin.. ja vastailette. kiitos"
aivan tarinan.. älä leiki tälläisillä asioilla.
Kusetusta. Hyi skl, kuka viittii leikkiä tällaisella asialla. Olkoonkin Suomi24:n foorumi.
Buuhuuhuu. Voi vittu mikä luuseri. Ihan heti juu uskotaan tommosta potaskaa...
olisi hyvä huomioida ne läheiset jotka ovat elossa rakastaa, heitä huomioida heidät, he ovat se voimavara joka kantaa tulevaan kuuntelee, suree kanssamme. Suru yhdistää niitä jotka jää jäljelle ja opettaa inhimillisyyttä kasvattaa meitä kaikkia yhdessä ihmisinä.
Se katastofi oli hirveä. Koita jaksaa ja mene elämässä eteenpäin. Onneksi sentään ne muut selvisivät hengissä.
Osanottoni sinulle
saiako tuolle kritiinalle sitä omaa sinkkilootaa ja lähetetään sekin sinne suremaan
En löydä oikeita sanoja, mutta toivon sinulle voimia jaksaa. Itken vain täällä...