Olen yhden 6v lapsen 30v äiti. Avioliitto epäonnistui ja erosimme lapsen ollessa 1,5v. Muutaman vuoden toipumisen jälkeen löysin elämänkumppanin, jonka nyt kolmatta vuotta seurustellessamme tiedän oikeaksi. Olemme onnellisia ja tiedämme mitä rakkaus on. Pettymysten jälkeen sain uuden tilaisuuden.
Vaan mitä tuokaan elämä tullessaan...
Uusi elämänkumppanini on harrastanut voimailulajeja nuoruudessaan ja käyttänyt noina aikoina hormoneja. Hän ei tarkkaan tiedä itsekään aineiden alkuperää, nimeä, koostumusta.
Suhteemme alkuaikoina hän oli hyvin aktiivinen seksuaalisesti mutta viimeisen vuoden aikana hänen halunsa ovat kadonneet kokonaan. Viimeisen hormoni-tabletin ottamisajankohdasta on nyt varmuudella ainakin kaksi vuotta. Tällaisten tablettien epäpuhtauksien yms johdosta oma hormonitoiminta voi särkyä pitkiksi ajoiksi, huhujen mukaan jopa ikuisesti?
Onko kenelläkään minkäänlaisia kokemuksia aiheesta? Haluaisimme perustaa yhteisen perheen, haaveilemme useasta lapsesta.
Emme ole lähteneet omaa hormonitoimintaa tukevaan hoitoon, koska se on osittain vain oman toiminnan alkua pitkittävää. Vai onko todellisuudessa? Entä sperman laatu, voiko se parantua, jos hormonitoiminta edes vähän elpyisi? Miten huono laatu vaikuttaa lapsen terveyteen? Uskaltaako enää yrittää?
Miten tämän kestää henkisesti... Rakkautta on ja sitä varmaan tulee olemaan... Mutta vaikeata tämä on. Jo pelkästään täysin seksitön elämä on rankkaa minulle, jolla hormonit hyrräävät normaaliin tapaan. Saati vielä tulevaisuuden haaveet ja elämän perustarkoitukseen liittyvät ajatukset? Olen 30-vuotias, enkä halua olla 60v kun lapseni menevät kouluun... Miten kestän, jos haaveeni useasta lapsesta ei koskaan toteudu. Pitäisikö minun vaihtaa miestä vielä kuitenkin, vaikka rakastan häntä? Olenko itsekäs, jos vaihdan uuden elämän mahdollisuuden hänen rakkauteensa?
Vaihtaisin mielelläni ajatuksia jonkun samaa kokeneen/miettivän kanssa...
Vaan mitä tuokaan elämä tullessaan...
Uusi elämänkumppanini on harrastanut voimailulajeja nuoruudessaan ja käyttänyt noina aikoina hormoneja. Hän ei tarkkaan tiedä itsekään aineiden alkuperää, nimeä, koostumusta.
Suhteemme alkuaikoina hän oli hyvin aktiivinen seksuaalisesti mutta viimeisen vuoden aikana hänen halunsa ovat kadonneet kokonaan. Viimeisen hormoni-tabletin ottamisajankohdasta on nyt varmuudella ainakin kaksi vuotta. Tällaisten tablettien epäpuhtauksien yms johdosta oma hormonitoiminta voi särkyä pitkiksi ajoiksi, huhujen mukaan jopa ikuisesti?
Onko kenelläkään minkäänlaisia kokemuksia aiheesta? Haluaisimme perustaa yhteisen perheen, haaveilemme useasta lapsesta.
Emme ole lähteneet omaa hormonitoimintaa tukevaan hoitoon, koska se on osittain vain oman toiminnan alkua pitkittävää. Vai onko todellisuudessa? Entä sperman laatu, voiko se parantua, jos hormonitoiminta edes vähän elpyisi? Miten huono laatu vaikuttaa lapsen terveyteen? Uskaltaako enää yrittää?
Miten tämän kestää henkisesti... Rakkautta on ja sitä varmaan tulee olemaan... Mutta vaikeata tämä on. Jo pelkästään täysin seksitön elämä on rankkaa minulle, jolla hormonit hyrräävät normaaliin tapaan. Saati vielä tulevaisuuden haaveet ja elämän perustarkoitukseen liittyvät ajatukset? Olen 30-vuotias, enkä halua olla 60v kun lapseni menevät kouluun... Miten kestän, jos haaveeni useasta lapsesta ei koskaan toteudu. Pitäisikö minun vaihtaa miestä vielä kuitenkin, vaikka rakastan häntä? Olenko itsekäs, jos vaihdan uuden elämän mahdollisuuden hänen rakkauteensa?
Vaihtaisin mielelläni ajatuksia jonkun samaa kokeneen/miettivän kanssa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo, kyllä sun kannaattaa oikeasti miettiä todella tarkasti. Mutta neuvona voi kertoa lukuisia kokemuksia vastaavista.. Jos käytössä on ollut jotain aineita ( mistä alkuperästä ei tietoa) voi olla tapahtunut peruuttamatonta vahinkoa.. Ei toki välttämättä, mutta riski on tavattoman suuri. Jos sille tielle lähtee, niin melkein voi sanoa hyvästit omille lapsille.. ja silloinhan on jo periaatteessa keskittynyt vaan omaan vartalon kemialliseen rakentamiseen.
Kaikkihan on mahdollista, mutta niin surullista, että ne oikeasti vaikuttavat kaikkeen..vielä vuosienkin jälkeen.
Tsemppiä.
Mä olen kokenut saman. Jätä sellainen tyyppi. Jos on niin narsisti ollut, niin anna sen kokea se oma lapsettomuutensa, ja etsi normaali mies itsellesi. On aivan tieteellisestikin todistettu, että ne aineet vaikuttavat tosi haitallisesti omaan tuotantoon. Etenkin jos on vähänkään taipumusta huonoon siittiötuotantoon, niin voipi olla niin, että peli on lopullisesti ohi. Mutta kai sillä on iso hauis! Mulla oli vastaava tilanne, itseään ja hauistaan kasvattava äijä, mutta kylläpä tuntui lihakset niin kovin pieniltä, kun ei jälkeläistä pystynyt alkuun laittamaan..
Kiitos ajatuksistanne. Olen itse ollut täysin samaa mieltä jo pitkään. Kaikkien vanhojen ikävien kokemusten jälkeen kuitenkin löysin ihanan miehen. Sellaisen todellisen ystävän.
Ja sitten kävi näin. Hän ei käy enää salilla, ei rakenna kehoa. Se oli nuoruuden huumaa.
Järki on voittanut - mutta liian myöhään.
Minä itken, en kestä tätä suhdetta.
Seksittömyyskin jo pelkästään ärsyttää ja syö itsetuntoa. Mutta lapsettomuus repii rikki.
onhan muitakin keinoja saada lapsia. Nuorikin olet vielä. Keskustelkaa spermapankista ja siitä että hyväksyisikö miehesi lapsen joka ei ole biologista alkuperää häneltä itseltään. Seksittömyyshän saattaa parantua ajan kanssa.. eikä seksi ole ainut asia suhteessa joka merkitsee (ainakaan ei pitäisi olla). Tutkimuksissakin voipi käydä ja tarkistaa tilanne ennen kuin puhuu jättämisestä. Jos ette ole vielä asialle mitään tehneet ja nyt jo aiot heivata ukon mereen, niin ihmettelen.......