Olen lukenut paljon keskusteluja täällä, ja olen törmännyt monta kertaa Pappi Elisabet nimiseen kommentoijaan. Olen aika vahvasti Uskossa, ja olen pitkään miettinyt miten puhua Uskosta netissä. Kaverillani on nettipappi, huomasin sen vahingossa kun vilkaisin ohimennen hänen puhelintaan kun hän oli kirjoittamassa. Tulin Uskoon niin, että olin pikkuhiljaa alkanut haluta muuta apua kuin psykologi, terveydenhoitaja, terapeutti, viiltely ja bulimia. Yleensä tukalassa tilanteessa otin viivottimen terän ja viiltelin. Sitten yhtenä päivänä minulle tuli todella outo olo, ja äitini oli lähtenyt juuri kauppaan. Oli alku talvi (marraskuu 2014) ja tiet olivat liukkaat. Ajatuksissani käväisi, että äiti joutuu auto-onnettomuuteen ja kuolee. Aloin itkeä ja olin epätoivoinen. En ole äitin itkupilli, en pystynyt soittamaan hänelle ja kertoa huolistani. Lisäksi itkin sitä ett en tiennyt mitä tehdä. Voisin viillellä, oksentaa, tehdä jotain itselleni. Satuin katsahtamaan syntymälahja koruani, missä on enkeli ja enkelin mekko on violetti lasikuutio. Hetken mielijohteesta aloin rukoilla. Pyysin anteeksi syntejäni ja pyysin että äiti pysyisi elossa. Minua pelotti ja lupasin että antaisin milloin vain henkeni äitin hengen puolesta. Kun olin sanonut "Amen", rauhoituin. Makasin sängyssäni, minua oksetti itkemisen jälkeen, mutta minulla oli rauhallinen olo. Ja äiti tuli kotiin normaalisti.
uutisissa oli varoitettu kolareista, mitä mahdollisesti tapahtuisi sinä päivänä. Mitään ei tapahtunut.
Olen rukoillut siitä lähtien aina kun minun on paha olla. Valitettavasti en halua puhua ystävilleni, perheelleni, tukihenkilöilleni tai kellekkään siitä että olen Uskossa. Perheessäni kukaan ei usko Jumalaan. Ja yleisesti ottaen haluan pärjätä maailmassa yksin. Päätin siis kirjoittaa nyt näin.
Toivon, että Kuunteleva Kirkko vastaa tähän. Unohdin mainita, mutta olen 13 vuotias tyttö.
uutisissa oli varoitettu kolareista, mitä mahdollisesti tapahtuisi sinä päivänä. Mitään ei tapahtunut.
Olen rukoillut siitä lähtien aina kun minun on paha olla. Valitettavasti en halua puhua ystävilleni, perheelleni, tukihenkilöilleni tai kellekkään siitä että olen Uskossa. Perheessäni kukaan ei usko Jumalaan. Ja yleisesti ottaen haluan pärjätä maailmassa yksin. Päätin siis kirjoittaa nyt näin.
Toivon, että Kuunteleva Kirkko vastaa tähän. Unohdin mainita, mutta olen 13 vuotias tyttö.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Monelta kahvio aukeaa?
Varmaan viideltä, mutta kannattaa mennä sinne jo vaikka neljältä :)
Onko pappi Elisabet Joutjärven pappi? Elisabet Sollo?
Hei
En ole Elisabet Sollo.
ystävällisesti,
Pappi Elisabet
rinki
Vastasi tuohon, mutta ei itse aloitukseen! XD
Ei ole pastori Elisabetin vika. Kirkko ei kestä kohdata vaikeita tilanteita ja ihmisiä, joten puhutaan suvuseikoista ja pikkuasioista.
mistä lähtien viivottimia on alettu varustaa terillä?
Kun on paha olo, vähänkin terävä kelpaa. Eihän viivotin puukkoa tai edes nuppineulaa voita mutta sekin on parempi (tai pahempi) kuin ei mikään
Juuri teidän syytänne on rekisteröityminen.
On meitä täällä muitakin kirkon puolelta kuin pappi Elisabet. Rukouksesta voi olla apua, mutta automaatti se ei ole. Jumala on kuitenkin aina ihmistä suurempi.
Rukoilu ja luottaminen Korkeimpaan Henkiseen aina auttaa. Han ei tuomitse, ei syytä vaan kuuntelee ja on tukena. Aina. Häneen voi turvata , ei vain silloin kun hätä on suurin, mutta myos silloin kun kaikki on hyvin. Hän iloitsee kanssasi ja jatkaa kanssasi eteenpäin.
Muistatko "jalanjäljet hiekassa"?
ihminen kysyi vaellettuaan hiekassa, täysin loppuunkuluneena : missä Luoja olit kun en yksin jaksanut? Näethän että hiekassa on vain yhdet jalanjäljet! Johon Luoja vastasi: ne ovat minun kun kannoin sinua.
Nyt tiedät vuorenvarmasti että sinulla on yksi ystävä joka ei koskaan jätä sinua.
Kajaanin pastori Jyri Kitti, ole hyvä , äläkä tule kirkkoon likemaan Hesarin Fingerporia.
Lue mieluummin katekismusta.