Kuunteleva Kirkko?

Olen lukenut paljon keskusteluja täällä, ja olen törmännyt monta kertaa Pappi Elisabet nimiseen kommentoijaan. Olen aika vahvasti Uskossa, ja olen pitkään miettinyt miten puhua Uskosta netissä. Kaverillani on nettipappi, huomasin sen vahingossa kun vilkaisin ohimennen hänen puhelintaan kun hän oli kirjoittamassa. Tulin Uskoon niin, että olin pikkuhiljaa alkanut haluta muuta apua kuin psykologi, terveydenhoitaja, terapeutti, viiltely ja bulimia. Yleensä tukalassa tilanteessa otin viivottimen terän ja viiltelin. Sitten yhtenä päivänä minulle tuli todella outo olo, ja äitini oli lähtenyt juuri kauppaan. Oli alku talvi (marraskuu 2014) ja tiet olivat liukkaat. Ajatuksissani käväisi, että äiti joutuu auto-onnettomuuteen ja kuolee. Aloin itkeä ja olin epätoivoinen. En ole äitin itkupilli, en pystynyt soittamaan hänelle ja kertoa huolistani. Lisäksi itkin sitä ett en tiennyt mitä tehdä. Voisin viillellä, oksentaa, tehdä jotain itselleni. Satuin katsahtamaan syntymälahja koruani, missä on enkeli ja enkelin mekko on violetti lasikuutio. Hetken mielijohteesta aloin rukoilla. Pyysin anteeksi syntejäni ja pyysin että äiti pysyisi elossa. Minua pelotti ja lupasin että antaisin milloin vain henkeni äitin hengen puolesta. Kun olin sanonut "Amen", rauhoituin. Makasin sängyssäni, minua oksetti itkemisen jälkeen, mutta minulla oli rauhallinen olo. Ja äiti tuli kotiin normaalisti.
uutisissa oli varoitettu kolareista, mitä mahdollisesti tapahtuisi sinä päivänä. Mitään ei tapahtunut.
Olen rukoillut siitä lähtien aina kun minun on paha olla. Valitettavasti en halua puhua ystävilleni, perheelleni, tukihenkilöilleni tai kellekkään siitä että olen Uskossa. Perheessäni kukaan ei usko Jumalaan. Ja yleisesti ottaen haluan pärjätä maailmassa yksin. Päätin siis kirjoittaa nyt näin.
Toivon, että Kuunteleva Kirkko vastaa tähän. Unohdin mainita, mutta olen 13 vuotias tyttö.